Williams, John: Stoner

John Williams: Stoner
Stoner, 1965
Suom. Ilkka Rekiaro
Bazar, 2015
Luin ~ 30.8.2015

Kuvaus:
"Unohdettu klassikko" The Observer

John Williamsin Stoner ilmestyi alun perin vuonna 1965 ja se arvioitiin kohtalaisen myönteisesti The New Yorker -lehdessä. Kirja kuitenkin unohdettiin pian, eikä siitä otettu uusia painoksia. Stoner sai toisen mahdollisuuden, kun se yhtäkkiä vuosien jälkeen löydettiin Euroopassa. Anna Gavalda ihastui kirjaan ja halusi kääntää sen ranskaksi. Vuonna 2006 romaanista otettiin uusi painos sekä Yhdysvalloissa että Iso-Britanniassa, ja tästä alkoi kirjan uusi tuleminen. Kriitikot kautta maailman ovat ylistäneet kirjaa, ja Stoner sai myös vuoden 2013 Waterstone Book of the Year -palkinnon.

William Stoner kasvaa maalaistalon poikana Yhdysvaltojen Keskilännessä, pääsee opiskelemaan ja löytää alan, joka kiehtoo häntä: englannin kielen ja kirjallisuuden. Stoner menestyy opinnoissaan, valmistuu maisteriksi ja saa opettajan viran yliopistolta. Hän menee naimisiin, saa lapsen ja opettaa vuosikymmenten ajan, mutta elämä tuottaa vain pettymyksiä. Stonerin ainoat intohimot ovat rakkaus ja opiskelu, ja hän tuntee epäonnistuneensa molemmissa.

Stonerin ansiot ovat yksityiskohdissa ja siinä herkkyydessä, jolla Williams kuvaa Stonerin elämää. Williams herättää ajan, paikan ja ihmiset elävästi henkiin kielellä, jossa tunnekuohut pukeutuvat älylliseen viileyteen ja selkeyteen.
"Kaunis ja koskettava romaani, yhtä laaja, intiimi ja salaperäinen kuin elämä itse." Kirjailija Geoff Dyer

Kommentti:
-

Onkeli, Kreetta: Poika, joka menetti muistinsa

Kreetta Onkeli: Poika, joka menetti muistinsa
Otava, 2013
Luin ~ 24.12.2013

Kuvaus:

Arto herää puistosta ja tajuaa, että ei muista mitään. Hän ei muista kuka on eikä missä koti on. Taskussa on vain lappu: “Arto, tule viideksi kotiin. Jälkiruuaksi mansikkajäätelöä! Halit, äiti.”

Missä äiti on ja mitä oikein on tapahtunut, sitä Arto ei muista. Arto suuntaa kulkunsa kohti kaupungin keskustaa löytääkseen jotain tunnistettavaa. Hän törmää ikäiseensä poikaan Kimoon, jonka mukaan hän lyöttäytyy. Kimon matkassa Arto tutustuu erilaisiin poikiin, aikuisiin, koteihin ja Helsingin kaupunginosiin. Hän joutuu pinteeseen, mutta selviää.

Finlandia Junior 2013

Munro, Alice: Sanansaattaja

Alice Munro: Sanansaattaja
The View from Castle Rock, 2006
Gummerus 2008
Keltainen kirjasto nro 387
Luin ~ 23.10.2013

Mielenkiintoinen yhteensattuma. En ole koskaan ennen lukenut Alice Munroa (kun en oikein ole novellien ystävä), mutta jonkun blogistin sivulauseesta jäi nimi mieleen ja lainasin taannoin tämän kirjan. Se oli siis mulla lainassa, kun kuulin, että Alice Munro on saanut tämän vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Olipa hyvä syy tarttua kirjaan seuraavaksi.
Luin kirjaa aika kauan, se oli myös mukana syyslomamatkalla. Tästä ehkä vähän johtuu hiukan hajanainen muistikuva eri osista. Esittely:

Nobelpalkinto 2013

Alice Munron uudessa kokoelmassa on kaksi toisiaan lähestyvää kerronnan linjaa, jotka on tarkoitettu virtaamaan pitkin samaa uomaa - näin kirjailija itse uutta kirjaansa luonnehtii.

Ensimmäisessä osassa Munro kertoo tarinoita oman sukunsa vaiheista, 1700-luvun Skotlannista 1900-luvun Kanadaan. Yllättävän monet hänen esi-isistään ovat jättäneet jälkeensä kirjallista materiaalia, ja mitä historialliset lähteet eivät kerro, siinä apuun tulee kirjailijan kyky kuvitella ja kertoa.Toisen osan minämuotoisissa tarinoissa Munro tutkii oman elämänsä vaiheita fiktion keinoin. Ensirakkaus kukoistaa omenapuun alla, köyhän perheen tytär menee piiaksi vauraaseen taloon, nuori tyttö karkaa collegeen ja avioliittoon, kuusikymppinen nainen löytää rinnastaan kyhmyn... Molemmissa osissa Munro kuvaa sukupolvien ketjua eri aikoina, eri näkökulmista.Sanansaattaja osoittaa jälleen Munron kyvyn kuvata henkilöhahmojaan myötätuntoisesti ja tarkasti niin, että ne jäävät lukijan mieleen elämään. Kerronnasta huokuu elämänkokemuksen rikkaus ja ymmärryksen syvyys.


Syyslomalla kuopus luki ääneen kirjan: Alexander MacCall Smith: Akimbo ja käärmeet
Tykkäsin! Kuopuksen suosikkisarja, vink-vink.