Parkkonen, Linnea: 112 - vihaan itseäni

Linnea Parkkonen: 112 - vihaan itseäni
Myllylahti Oy, 2014
Luin ~ 31.12.2021

Kuvaus:

112 – vihaan itseäni vie lukijan raadollisen syvälle nuoren maailmaan, jossa anoreksia ottaa vallan. Voiko elämässä selvitä, kun oma peilikuvakin oppii valehtelemaan?
Lilli on 15-vuotias tyttö, jonka maailmaa synkentävät vaikea perhetilanne sekä ulkonäköpaineet. Arvosanojakin pitäisi kohottaa lukiota varten, ja isän alkoholismi haudata kaapin pohjalle tyhjien pullojen alle. Hyväksytyksi tulemisen tarve ja epävarmuus omasta itsestä ajavat Lillin kohtalokkaaseen kierteeseen, jossa jokainen suupala punnitaan.
Otin jääkaapin vihanneslokerosta puolikkaan kurkun ja pesin leikatun pään. Hain laatikosta juustohöylän ja raastoin vihreän kuoren irti. Eihän se edes maistu hyvälle. Leikkasin itselleni siivun ja paloittelin sen neljään osaan. Söin yhden palan, hitaasti ja varoen. Pureskelin kunnolla ja nielaisin vasta, kun olin varma, ettei se kiinnittyisi kehooni. Sitten nostin leikkuulaudan käteeni ja kaadoin muut palat roskiin.
Nuorten omalla äänellä puhuva 112 – vihaan itseäni on Linnea Parkkosen (s. 1995) kolmas romaani. Esikoisteos Summer ja uusi alku ilmestyi vuonna 2009 ja Kovaa kilpailua, Summer puolestaan vuonna 2010.
Kirjailija lahjoittaa kirjan myynnistä saamansa tekijänpalkkiot uuden lastensairaalan rakentamiseen.

Kommentti:

Karu, mutta kuitenkin toiveikas tarina anoreksian kanssa kamppailevasta Lillistä.
Paikoitellen hieman kömpelöä kerrontaa, mutta varsin arvokas kirja aiheesta.
Triggerivaroitus!

(351 sivua.)

Vuoden 2021 taatusti viimeinen kirja!!

Onnellista uutta vuotta!

Antell, Ann-Christin: Puuvillatehtaan varjossa

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa
Gummerus, 2021
Luin ~ 25.12.2021

Kuvaus:

Historiallista romantiikkaa 1800-luvun lopun Turussa.
Järkevää ja leiskuvaa Jenny Malmströmiä eivät kovat ajat ole murtaneet. Nuorena leskeksi jäänyt rovastin tytär on mukana Rouvainyhdistyksessä, joka kerää varoja hyväntekeväisyyteen ja Kansankirjaston perustamiseen järjestämällä naamiaisia ja rusettiluisteluja.
Turun seurapiireissä Jenny tutustuu puuvillatehtaan johtajaan Fredrik Barkeriin ja uudistusmieliseen Kosti Vanhaseen. Seuraa mustasukkaisuutta ja vetävää kolmiodraamaa.
Puuvillatehtaan varjossa aloittaa Puuvillatehdas-sarjan. Se kuvaa itsenäisen leskirouvan elämää aikana, jona säätyläisyhteiskunta natisee teollistumisen myötä liitoksissaan, työväenliike nousee ja naiset vaativat Canthin hengessä tasa-arvoa.

(335 sivua.)

Kallio, Katja: Tämä läpinäkyvä sydän

Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän
Otava, 2021
Luin ~ 13.12.2021

Kuvaus:
Pakahduttavan kiihkeä romaani sopeutumattoman naisen ja neuvostovangin kielletystä rakkaudesta.
Nuori Beata palaa kotiinsa, sodan runtelemaan Hankoon talvella 1942. Kun hän kohtaa sattumalta sotavangin, joka näkee suoraan hänen sisimpäänsä, elämä muuttuu peruuttamattomasti. Luvaton intohimo asettaa Beatan ja Ivanin hengenvaaraan, mutta he eivät voi pysyä erossa toisistaan. Tilinteon hetkellä Beata joutuu kysymään, tunteeko ihminen koskaan rakastettuaan – tai edes itseään.
Ravisteleva, kaunis ja intiimi kuvaus vihan perinnöstä ja sen ainoasta vastavoimasta, ihmisten välisestä yhteydestä.

Kommentti:

Varsin vaikuttava, tykkäsin erittäin paljon Kallion kirjoitustyylistä. Ihanaa suomen kielen käyttöä.
Luin kirjan osittain Nextorysta, kun olin aika paljon poissa kotoa. Lukukokemusta kyllä haittasi jonkin verran se, että luin kirjaa niin pieninä pätkinä.

(267 sivua.)

Nuotio, Eppu: Niin kuin vierasta maata

Eppu Nuotio: Niin kuin vierasta maata
Gummerus Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 8.12.2021

Kuvaus:

Henrietta on puolustanut teinityttöjä keski-ikäisen miehen tungettelevalta käytökseltä ja joutunut turvautumaan voimankäyttöön. Paikalle kutsutaan poliisi. Kuulustellessaan Henriettaa poliisi Markus Reetama tajuaa, että jotakin mystistä tapahtuu. Hän ei missään nimessä voi sekoittaa työasioita ja omia tunteitaan, mutta selittämätön vetovoima pakottaa hänet selvittämään, millainen nainen hänen kuulusteltavansa on. Alkaa kutkuttava rakkaustarina, jota molemmat osapuolet vastustavat - turhaan.

Kommentti:

Olipa mielenkiintoinen hyppäys edellisen kirjan ja monen sadan vuoden takaa nykypäivään, parisuhteen itsemääräämisoikeuden aikaan.
Jokaisella aikakaudella on omat kompastuskivensä.
Romanttiseksi kirjaksi tämä tarjosi varsin mielenkiintoisia ja teräviä havaintoja parisuhteesta ja sen vaikeudesta.
(200 sivua.)

Pättikangas, Eira: Aurinkokello

Eira Pättikangas: Aurinkokello
Karisto Oy, 2004
Luin ~ 5.12.2021

Kuvaus:

Mielikkä on jäänyt leskeksi Äijön mystisen kuoleman jälkeen, eivätkä lasten kasvaminen ja kyläyhteisön laajentuminen tahdo täyttää miehen jälkeensä jättämää tyhjää aukkoa. Vuodet seuraavat toisiaan: Eloff tuo mielitiettynsä Mielikälle miniäksi, Vanamoa kosiskelee synkeäksi tiedetty lappalaismies ja Mielikän esikoinen Mikkeli suunnittelee vallan kauppamieheksi ryhtymistä.
Naapurustossa ei onni tahdo kukoistaa, sillä itse kukin tuntuu tavoittelevan sitä väärältä taholta, kunnes aika viimein taltuttaa kapinoivan mielen. Ja niin Mielikkäkin saa rauhan katsellessaan Kaukopaulan talon ympärille noussutta elinvoimaista pikku kylää ja ensimmäistä lapsenlastaan Ukko Eloffinpoikaa. Helmisimpukan ja Paulapolun aloittaman romaanitrilogian päätösosa saattaa valmiiksi kylläisen ihmissuhteiden kudelman, jossa pilkahtelevat ilot ja surut, kohtalon kovuus ja ohimenevien auvon hetkien tarjoama lempeä lohtu.

Kommentti:

Mielikän ja hänen perheenjäsentensä sekä muiden läheisten elämien kautta sai kurkistaa varsin kattavasti n. 1400-luvun tavallisen kansan eri elämänalueisiin. Niin sympaattinen tarina, josta ei koviakaan kohtaloita puuttunut. Myönteinen kerronta tuntuu näinä koleina aikoina niin tervetulleelta, ja saahan tässä vähän vertailukohtaa nykyajan ongelmiin.
Pohojanmaan murre tuo oman todella väkevän lisänsä näihin tarinoihin.

(287 sivua.)

Pättikangas, Eira: Paulapolku

Eira Pättikangas: Paulapolku
Karisto Oy, 2002
Luin ~ 1.12.2021

Kuvaus:

Mielikän tarina jatkuu.
Mielikkä ja Äijö perhekuntineen asuttavat Kyrönjoen varteen noussutta uudisrakennusta. Samoja seutuja ikimuistoiset ajat hallinnut Tieran suku ei kuitenkaan siedä uusia tulokkaita, ja Tieran ukko käy kiroamassa tulokkaat. Manaukset näyttävät käyvänkin toteen: uudisrakennukset palavat poroksi vanhaa eräsaunaa lukuun ottamatta. Mielikkä, hänen sisarensa Kylli ja esikoisensa Mikkeli Äijönpoika sekä neidoksi varttunut löytölapsi Sefanja kuljetetaan talveksi Kyrönjoen suuhun sukulaistaloon miesten jäädessä rakentamaan uutta pytinkiä.
Kyllin kohtalo muuttuu talvella kuin salamaniskusta, kun hän tapaa rikkaan tukholmalaiskauppiaan ja unohtaa kotona odottavan Henrikin. Elämä ei kuitenkaan solju niin leppeästi kuin neito oli kuvitellut, ja Kylli saa maksaa kipeästi kaipuustaan suureen maailmaan.

Kommentti:

Varsin mielenkiintoisia käänteitä ja uudisraivaamisarkea etenkin naisten näkökulmasta kerrottuna.
(263 sivua.)

Lefteri, Christy: Aleppon mehiläistarhuri

Christy Lefteri: Aleppon mehiläistarhuri
The Beekeeper of Aleppo, 2019
Suom. Leena Ojalatva
Kustantamo S&S, 2021
Luin ~ 27.11.2021

Kuvaus:

Nuri ja Afra viettävät yksinkertaista mutta rikasta elämää kukkuloilla Aleppon laitamilla. Nuri hoitaa mehiläisiä, Afra on taiteilija. Sitten tapahtuu pahin mahdollinen: syttyy sisällissota, joka tuhoaa kaiken, mitä he ovat rakastaneet. Lopulta heidän on pakko paeta.
Tuhansien muiden tapaan pariskunta vaeltaa Euroopan läpi etsiessään turvaa. Matkan vaarojen lisäksi Nuri ja Afra joutuvat kohtaamaan surunsa, joka uhkaa etäännyttää heidät toisistaan. Heidän vaikein tehtävänsä onkin löytää rikkinäisessä maailmassa takaisin toistensa luo.
Kipeänkaunis, syvästi liikuttava romaani vie lukijan kokemaan inhimillisen todellisuuden kasvottomien uutisotsikoiden takana. Se on ajankohtainen kertomus ihmisen lannistumattomuudesta ja muistuttaa meitä myötätunnosta ja tarinankerronnan voimasta.

Kommentti:

Niin vaikuttava kirja.
Haastava, kaunis, surullinen, tärkeä. Suuri tarina ja niin hyvin kirjoitettu. Surullisuudestaan huolimatta onneksi myös toiveikas.
Kyllä, suosittelen. Oikeastaan olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi lukea tämä kirja.
Luultavasti tämä on paras tänä vuonna lukemani kirja.
(382 sivua.)

Pättikangas, Eira: Helmisimpukka

Eira Pättikangas: Helmisimpukka
Karisto Oy, 2000
Luin ~ 22.11.2021

Kuvaus:

Kahden sopeutumattoman ihmisen kiehtova rakkaustarina 700 vuoden takaa.
Syyttivät Mielikän isää pehmeäluontoiseksi, kun antoi tyttärensä vitkutella avioon menossa ja salli tämän tulla talveksi mukaan eräsaunalle. Onneksi kukaan ei sentään tiennyt, että Mielikkä sai siellä ampuakin! Kohtalokas talvesta kuitenkin tuli, sillä eräsaunalla Mielikkä tapasi Äijön, kiehtovan mutta saavuttamattoman muukalaisen. Kotiinpaluu oli sitäkin katkerampi, kun avioliitto naapurustossa asuvan ikääntyneen leskimiehen kanssa vihdoin oli määrä panna täytäntöön. Tuleva aivomies ei kuitenkaan malttanut odottaa häitä aviollisia oikeuksiaan vaatiessaan, ja silloin Mielikkä ryhtyi silmittömän raivon vallassa tekoon, jonka seurauksia kukaan ei osannut arvata.
Omaäänisillä historiallisilla romaaneillaan yleisönsä lumonnut Eira Pättikangas on siirtynyt ajassa entistä kauemmas, aina 1300-luvulle saakka. Tarinan aikakautensa tapoja vastaan kapinoivasta neidosta Pättikangas kertoo täyteläisin, verevin ja paikoin ironisinkin sävyin.

Kommentti:

Virkistävän kevyt hyppäys satojen vuosien taakse. Sastamala / Saastamala mainittu, mikä olikin hauska yllätys ja yksityiskohta. Sarja jatkuu.

(328 sivua.)

Frazier, Charles: Päämääränä Cold Mountain

Charles Frazier: Päämääränä Cold Mountain
Engl. Cold Mountain, 1997
Suom. Irmeli Ruuska
WSOY, 1998
Luin ~ 19.11.2021

Kuvaus:

Yhdysvaltojen sisällissota on lopuillaan. Ränsistyneessä sotasairaalassa lepää niskaansa vakavan haavan saanut Inman, sotaan mutta ei aivan vielä elämään kyllästynyt mies. Eräänä yönä hän kerää tavaransa ja pakenee pimeyden turvin sairaalasta. Päämääräkseen hän ottaa kotiseutunsa Cold Mountainin ja Adan, papin tyttären, joka kerran vietti hetken hänen sylissään. Mutta matka on pitkä jalan taitettavaksi, ja tie halki sodassa tappiolle joutuneiden seutujen on vaaroja täynnä. Toisaalla Ada opettelee elämään yksin. Keväällä hänen isänsä kuoli, pian sen jälkeen palvelusväki lähti ja nyt pumpulissa kasvanut Ada joutuu pärjäämään yksin suurella maatilalla, joka rapistuu hänen ympärillään. Hänen pelastuksekseen koituu neuvokas kulkurityttö Ruby, joka ottaa elämäntehtäväkseen nostaa jaloilleen sekä Adan että maatilan.
Charles Frazierin esikoisromaani Päämääränä Cold Mountain kertoo kahdesta ihmisestä, jotka ponnistelevat kohti toisiaan ja kohti pelastusta suurten muutosten keskellä elävässä maassa. Koossa ovat kaikki suuren rakkaustarinan ainekset, mutta onko sen mahdollista toteutua sodan murjomassa maisemassa, jossa taivaskin on taotun tinan värinen? (takakansiteksti)

Kommentti:

Pitkä, paksu ja mielenkiintoinen lukuromaani.
(431 sivua.)

Rönkä, Antti: Nocturno 21:07

 Antti Rönkä: Nocturno 21:07 

Gummerus Kustannus Oy, 2021 

Luin ~ 10.11.2021 

Kuvaus: 

Omakohtainen romaani seksuaalisesta häpeästä

Kelloradion digitaalinumerot näyttävät 21:07. On kaunis kesäilta, mutta Antti tietää, että hänen siihenastinen elämänsä on päättynyt. Hän ei ole pystynyt vastustamaan kiusausta, vaan on masturboinut. Miten hän voisi enää koskaan syödä vanhempiensa kanssa saman pöydän ääressä? Hän on saastunut ja hänen on tunnustettava vanhemmilleen, millainen lapsi heillä on.

Seksuaalinen häpeä leimaa Antin nuoruutta ja saa erilaisia itseinhon muotoja. Silti hän ei voi kontrolloida seksuaalisia halujaan, joita hänen ikätoverinsa pitävät täysin luonnollisina. Romaanin toisessa tasossa minäkertoja seuraa Antin häpeäpainia. Minäkertoja ymmärtää, että hänen on tapettava kaikkea häpeävä puoli itsessään voidakseen olla vapaa.

Esikoisromaanillaan Jalat ilmassa sukupolvensa ääneksi noussut Rönkä kirjoittaa toisessa romaanissaan seksuaalisesta häpeästä taitavasti ja itseään säästämättä.

Kommentti: 

Mielenkiintoinen kirja. Antti Rönkä kirjoittaa tavallaan samasta aiheesta kuin ennenkin, omasta häpeästään. Aihe on nyt vielä rajatumpi, ensimmäinen seksuaalinen kokemus ja sitä seuraavat itsetyydytykset ja muut seksikokemukset ja -tuntemukset ja niiden aiheuttama surkeus, itseinho ja häpeä. Toisaalta koko muukin elämä on näitä samoja teemoja. 

Jossain vaiheessa meinasin kyllä keskeyttää kirjan lukemisen, en minä nyt Antin (päähenkilö) tai kenenkään muun nuoren miehen seksuaalisista asioista niin kiinnostunut ole.

Mutta toki asiassa on yleisempiäkin merkityksiä, ja ahdistus nyt muutenkin tunkee meidän kaikkien elämään ja lähipiiriin niin kauhean kovaa. Tekee mieli lukea, josko yksityinen olisi kuitenkin yleistä, eli saisiko siitä jotain viitteitä myös omaan ja lähipiirin elämään. 

Tykkään Antti Rönkän kielestä ja kirjoitustyylistä erittäin paljon.

(190 sivua.)

Pättikangas, Eira

Eira Pättikangas: Talvella päivät ovat pitkiä
Karisto / Otava, 2021
Luin ~ 8.11.2021

Kuvaus:

Juureva tarina viime vuosisadan alun vahvoista naisista.
Todellinen onnenpotku kohtaa Sesiliaa, kun jo kaupunkilaistuneeksi luultu Laina palaa synnyinseudulleen, perustaa hattu- ja lakkiverstaan ja palkkaa Sesilian apulaisekseen.
Entinen piika pääsee muuttamaan kirkonkylälle ja saattaa ottaa luokseen asumaan seitsemänvuotiaan pikkusiskonsakin, joka on haljeta onnesta, kun pääsee myös kansakouluun. Kylälle rakennetaan samoihin aikoihin rautatietä. Työmaa tuo paikkakunnalle monenlaista kulkujätkää, myös remonttimies Vallen, joka huristelee lähitienoon ensimmäisellä automobiilillä. Moni halajaa kyytiin, onnekkaimmat pääsevätkin. Mutta jossain vaiheessa on aika katsoa totuutta silmiin...

Kommentti:

Mukava välipala ja paluu maanpinnalle menneen ajan ihmisten arkiseen elämään. Oikeasti neuroottisten nykyihmisten elämän ongelmat alkaa välillä itseäkin ahdistaa, tai ainakin ärsyttää. Todellisiahan nekin ovat, mutta jotenkin niin erilaisia kuin sata vuotta sitten eläneiden elämän vaikeus, ja sittenkin me ollaan niin tyytymättömiä ja väsyneitä. Kaikki ajat siis ovat ihmisille vaikeita kestää, jos niikseen menee.
Mutta siis virkistävä tuulahdus menneestä oli tämä kirja, vaikka ihmettelenkin, miksi eivät Sessi ja kumppaninsa taustoistaan enempää jutelleet....
Erityisen paljon nautin Pättikankaan kirjojen pohjalaismurteesta. Voi, miten se tuo kerrontaan vahvuutta, huumoria ja elävyyttä! Eikä itsellä edes ole pohjalaismurretaustaa.
(280 sivua.)

Valkonen, Noora: Pala kurkussa

Noora Valkonen: Pala kurkussa - Selviytymistarinoita syömishäiriöistä
Atena Kustannus Oy, 2019
Luin ~ 6.11.2021

Kuvaus:

Ei kannata syödä liikaa kakkua, sukulainen totesi rippijuhlissani. Nielin häpeän ja salasin mielipahan, kuten tein aina kuullessani huomautuksen painostani. Pian keksin, että voisin itse laittaa huomautuksille pisteen. Syömishäiriö alkaa usein halusta laihduttaa. Karkit joutuvat pannaan, iltalenkkien määrä kasvaa ja yhä useammat ruoat listataan kielletyiksi. Pian kaikki ajatukset alkavat kiertyä ruoan ympärille ja syömiseen ilmaantuu sääntöjä, joiden rikkominen ahdistaa. Jotkut lakkaavat lopulta syömästä lähes kokonaan, toisilla nälkäkuuria seuraa ahminta, joka voi päättyä oksentamiseen tai rajuun liikuntaan. Anoreksia, bulimia, ahmintahäiriö ja ortoreksia ovat erilaisia syömishäiriöitä, mutta niiden syntymekanismit ovat hyvin samanlaisia. Pala kurkussa kertoo, miten syömishäiriö etenee viattoman tuntuisesta laihdutuksesta syömisen ja kehon tiukkaan kontrollointiin. Haastatellut kertovat monia syitä koulukiusaamisesta täydellisyyden tavoitteluun - syömisen sääntely on ollut heidän selviytymiskeinonsa elämän koettelemuksissa. Valaiseva ja toivoa antava teos etenee sairastumisen ensi merkeistä uuden tasapainon löytämiseen ja tuo kuuluviin myös sairastuneiden läheisten äänet.

Kommentti:

Kuten tuossa esittelytekstissäkin sanottiin, "valaiseva ja toivoa antava teos". Olen lukenut kirjaa syksyn aikana pikku hiljaa, voisin lukea uudelleenkin.

(194 sivua.)

Savonlahti, Sisko: Kai minä halusin tätä

Sisko Savonlahti: Kai minä halusin tätä
Gummerus Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 5.11.2021

Kuvaus:

“Minusta tuntuu, että sisälläni on jotain ylimääräistä ja että haluan sen pois sieltä.” Näin ajattelee nainen, joka makaa gynekologin vastaanotolla. Hän on saanut kaiken, mitä halusi. Miehen, koiran, kivan kodin - ja nyt myös kierukan. Mutta jokin on vialla. Miksi naisen piti tehdä niin monenlaisia asioita päästäkseen tähän pisteeseen? Mitä järkeä oli käyttää niin paljon aikaa ja energiaa siihen, että saisi miehen? Miksi piti yrittää olla niin kaunis? Ja ennen kaikkea: oliko se tämän arvoista? Kai minä halusin tätä kertoo yhden naisen elämästä millintarkasti. Koominen ja säälimättömän terävä romaani käsittelee rumuutta, tavarapaljoutta, menneisyyden valintoja, rahapelejä, rakkautta ja sitä, miten kyetä tekemään suuria päätöksiä, kun niistä aiemmatkin ovat olleet huonoja.
Kommentti:


(296 sivua.)

Ida Pimenoff: Kutsu minut

Pimenoff, Ida: Kutsu minut
WSOY, 2021
Luin ~ 1.11.2021

Kuvaus:

Isälle joka ei halunnut olla isä.
Poikkeuksellisen vahvasti puhutteleva esikoisromaani hylätyksi tulemisen kokemuksesta, sukupolvien yli käyvästä surusta ja elämää ylläpitävästä toivosta.
”Ehkä vielä jonain päivänä koittaisi hetki, jolloin minunkin isäni kutsuisi minut luokseen, ajattelin.”
Veran isä täyttää pian 80 vuotta. Hän viettää syntymäpäiviään perheen kesken, lastensa ja vaimonsa kanssa. Veraa ei ole kutsuttu.
Kutsu minut on vangitsevasti kirjoitettu romaani naisesta, joka yrittää saada yhteyden isäänsä, kasvattaa omaa lastaan sekä käsitellä avioeroaan ja aiemmilta sukupolvilta periytyvää kohtaamattomuutta.
Ida Pimenoff (s. 1977) on valokuvataiteilija, joka on aiemmin julkaissut kolme valokuvakirjaa saksalaisen taidekirjakustantamon kanssa. Pimenoff asuu perheineen Helsingissä. Kutsu minut on hänen esikoisromaaninsa.

Kommentti:

Puhutteleva, ja yllättävän nopealukuinen kirja. Erilaisia näkökulmia isättömyyteen ja osattomuuteen.
Laajasti näkemyksiä ja ajatuksia herättävä tarina siitä, miten eri syistä, eri ikäkausina ja aikakausina isättömyyttä ja osattomuutta voi kokea. Miten niitä voi käsitellä, kun ne kulkevat mukana oikeastaan koko elämän ajan. Miten suurta tuskaa voi toinen ihminen toiselle tuottaa varsinaisesti tarkoittamatta sitä.
Voiko lapsuuden hylkäämisestä päästä yli, kun oikeastaan tulee hylätyksi yhä uudestaan ja uudestaan kaikkina ikäkausina ja kaikissa elämänvaiheissa. Kerrassaan hieno kirja. (389 sivua.)

Pääskysaari, Jenni: Mielen maantiede

Jenni Pääskysaari: Mielen maantiede
Otava, 2021
Luin ~ 29.10.2021

Kuvaus:

Korso vuosina 1975-1991: paikka ja aika, joissa ei tapahdu mitään, mutta silti niissä on kaikki.
1970-luvun radanvarsilähiössä elämää lapsesta nuoreksi kuljettavat ruskea Toyota Carina, Menokkaat ja koulumatka betonisen alikulun läpi. Myöhemmin Gene Simmons, nujakointi Nutalla, vikat hitaat ja vesisängyn kielarointimaratonit.
Jenni Pääskysaari kuvaa omakohtaisessa esikoisromaanissaan lapsuuden ja nuoruuden laajenevaa mielenmaisemaa aistivoimaisina välähdyksinä.

Kommentti:

Kiva aikamatka omaankin nuoruuteen, vaikka olenkin kymmenisen vuotta vanhempi kuin Pääskysaari enkä ole elänyt Korsossa tai vastaavassa lähiössä päinkään. Tuttuja, lähes unohtuneita ajan ilmiöitä hauskasti kerrottuna. Kyllä tykkäsin lukea.

(207 sivua.)

Myllymäki, Maisku: Holly

Maisku Myllymäki: Holly
WSOY, 2021
Luin ~ 26.10.2021

Kuvaus:

Luontolehdessä toimittajana työskentelevä Eva saapuu saarelle harvinaisen lintuhavainnon perässä. Hän ei tunne havainnon tehnyttä naista, Hollya entuudestaan.
Saarta kiertäessään ja harvinaista lintua etsiessä kiikari alkaa vähitellen kääntyä ja tarkentua naista kohti. Miksi maineikas näyttelijä asuu saarella yksin? Entä etsiikö Eva saarelta jotain muutakin kuin lintua?
Viikko Hollyn vieraana mullistaa Evan elämän. Alkaa muodonmuutos.
Holly on jännittävä ja jännitteinen romaani kahdesta keskenään hyvin erilaisesta naisesta. Se kysyy, miten toinen ihminen voi meihin vaikuttaa ja miten valta liikkuu ihmisten välillä.

Kommentti:

Todella mielenkiintoinen kirja, joka nopeammin luettuna olisi varmaan säilyttänyt vielä paremmin jännitteensä. Lukija sai pikku hiljaa huomata, että pinnan alla liikkui monenlaista, mutta koska luin kirjaa aika pieninä pätkinä, tuo jännite kyllä välillä herpaantui.

(255 sivua.)

French, Nicci: Torstain lapsi

Nicci French: Torstain lapsi
Engl. Thursday´s Child, 2014
Suom. Raimo Salokangas
Blue Moon Kirjat Oy, 2021
Luin ~ 20.10.2021

Kuvaus:

Teini-ikäinen Frieda Klein kokee kotonaan Braxtonin pikkukaupungissa jotain, mitä kukaan ei usko todeksi. Frieda lähtee kaupungista eikä aio palata. Mutta kaksikymmentä vuotta myöhemmin psykoterapeutti Friedan luo ilmaantuu luokkatoveri, joka haluaa Friedan puhuvan hänen tyttärensä kanssa. Tytön kokemus on niin samanlainen, että Frieda alkaa epäillä tapauksilla olevan yhteyttä.
Braxtonin lukiossa suunnitellaan koulutapaamista, ja Frieda palaa sittenkin kotikaupunkiinsa ja kohtaa nuoruudenystävien lisäksi myös perhettään. Syyllinen on joku, jonka Frieda tuntee, mutta kuka? Ja mitä kukakin peittelee? Perheen jännitteet ja pikkukaupungin salat alkavat purkautua, eikä Frieda ole ainoa joka joutuu vaaraan.
- Torstain lapsi on kahdeksanosaisen Frieda Klein -sarjan neljäs kirja.

Kommentti:

(347 sivua.)

Jaswal, Balli Kaur: Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille

Balli Kaur Jaswal: Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille
engl. Erotic Stories for Punjabi Widows, 2017
Suom. Inka Parpola
Sitruuna Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 14.10.2021

Kuvaus:

Eloisa, seksikäs ja ajatuksia herättävä tarina yhteisöllisyydestä, ystävyydestä ja naisen elämästä ikään tai kansalaisuuteen katsomatta
Nikki on pyristellyt koko ikänsä päästäkseen eroon perinteitä arvostavasta sikhiyhteisöstä, jossa hän on kasvanut Länsi-Lontoossa. Kun Nikkin isä yhtäkkiä menehtyy, perhe joutuu taloudelliseen ahdinkoon. Kartuttaakseen kassaa Nikki hankkii työpaikan luovan kirjoittamisen opettajana.
Pian hänelle valkenee, että lähes kaikki opiskelijat ovat lukutaidottomia punjabilaisia leskiä. Luovan kirjoittamisen sijaan Nikki huomaa opettavansa aakkosia. Mutta kun yksi naisista löytää eroottisia tarinoita sisältävän kirjan ja lukee siitä luokassa ääneen, leskiin syttyy aivan uudenlainen opiskeluinto. Perinteisten asujen alla pulppuaa varsinainen luovuuden lähde, kun naiset alkavat kertoa tarinoitaan. Pian sana oppitunneista leviää naisyhteisön keskuudessa kulovalkean tavoin ja luokkahuoneen seinät pullistelevat osallistujista. Ei aikaakaan kun skandaalin ainekset ovat kasassa...

Kommentti:

Kirja vaikutti aluksi aika sekavalta, sillä siihen oli koottu varsin monenlaisia aineksia, enkä ensin meinannut hoksata eroottisten tarinoiden funtiota. Onneksi kuitenkin luin koko tarinan, sillä kirja oli kyllä oikein mukavaa luettavaa. Sopivan monimutkainen juoni, joka kuitenkin pysyi ihan kasassa (eikä kompastunut tai läkähtynyt omaan nokkeluutensa, kuten joskus saattaa käydä).

(354 sivua.)

Graham, Janice: Tulilintu

Janice Graham: Tulilintu
engl. Firebird, 1998
Suom. Jaana Kapari
Otava, 1998
Luin ~ 4.10.2021

Kuvaus:

Kansasin kullanvärisellä preerialla asustava lakimies ja karjankasvattaja Ethan Brown on juuri aikeissa mennä naimisiin, kun kaupunkiin ilmestyy viulisti Annette Zeldin pienen tyttärensä kanssa.
Älykäs, kypsä Annette kiehtoo Ethania toisella tavalla kuin hänen nuori, pinnallinen morsiamensa Katie Anne. Ethan ja Annette rakastuvat toisiinsa intohimoisesti, peruuttamattomasti. Heidän sydämensä kuuluvat yhteen.
Mutta sitten kohtalo päättää toisin. Preerian kulotus ryöstäytyy käsistä ja maa syttyy liekkeihin. Tulipalo jättää jälkeensä tragedian, jonka voitta vain kuolemaakin voimakkaampi rakkaus. Se versoo hiiltyneestä maasta, vahvempana kuin koskaan

Kommentti:

Asetelmana oli perinteinen kolmiodraama, johon haettiin säväystä henkimaailman puolelta. Jotenkin tämä tarina ei oikein iskenyt minuun, eivätkä päähenkilöt kunnolla heränneet henkiin. Varsinkin miespäähenkilö oli lopulta aika tyly henkilö (miksi kaksi naista oli niin sokean rakastuneita sellaiseen nilkkiin?), ja vaikka luin kirjan loppuun ihan sen takia, että odotin häneltä jonkinlaista suunnanmuutosta, niin eipä sitä sitten kunnolla tullut. Tai ilmeisesti tuli, mutta jotenkin se jäi aika ohueksi.
Tarinassa oli dramaattisia käänteitä, mutta siihen nähden mielestäni kuitenkin aika laimea lukukokemus.

(313 sivua.)

Bertell, Ann-Luise: Oma maa

Ann-Luise Bertell: Oma maa
Heiman, 2020
Suom. Vappu Orlov
Tammi, 2021
Luin ~ 1.10.2021

Kuvaus:
Finlandia-ehdokkaan väkevä sukukronikka.
Taidokas sukuromaani Pohjanmaan lakeuksilta työntää juurensa syvälle Elofin elämään, joka viiltää kipeästi ja tuo onnen. Kaiken keskiössä on Elofin perimä kototila, josta suvun tarinat kurottavat sisällissodan ajasta aina 1980-luvulle saakka.
Isä kuolee keuhkotautiin Elofin ollessa vain kymmenvuotias, ja orvot veljekset joutuvat jättämään taakseen kototilan Kimon kylässä. Ylöspidon he saavat isovanhempiensa luota, mutta menetyksen myötä Elof on jo oppinut tuntemaan maailman painon. Kun vuodet rynnistävät eteenpäin, hän kasvaa mieheksi, joka on ylpeä perinteistä ja sukunsa kylvämästä maasta. Silti hän kipuilee oman olemassaolonsa kanssa. Vahvat juuret tuovat voimaa, mutta voivatko ne myös tukahduttaa ihmisen?
Lukijansa hurmannut Oma maa on ollut ehdolla Finlandia- ja Runeberg-palkinnon saajaksi.

Kommentti:

Kyllä, tykkäsin tarinasta ja kirjailijan kerronnasta. Vaikka samantapaisia tarinoita on paljon, kiinnostava tapa kertoa tekee henkilöt eläviksi ja antaa aina jotain uutta ajateltavaa.
(399 sivua.)