Eira Pättikangas: Aurinkokello
Karisto Oy, 2004
Luin ~ 5.12.2021
Kuvaus:
Mielikkä on jäänyt leskeksi Äijön mystisen kuoleman jälkeen, eivätkä lasten kasvaminen ja kyläyhteisön laajentuminen tahdo täyttää miehen jälkeensä jättämää tyhjää aukkoa. Vuodet seuraavat toisiaan: Eloff tuo mielitiettynsä Mielikälle miniäksi, Vanamoa kosiskelee synkeäksi tiedetty lappalaismies ja Mielikän esikoinen Mikkeli suunnittelee vallan kauppamieheksi ryhtymistä.
Naapurustossa ei onni tahdo kukoistaa, sillä itse kukin tuntuu tavoittelevan sitä väärältä taholta, kunnes aika viimein taltuttaa kapinoivan mielen. Ja niin Mielikkäkin saa rauhan katsellessaan Kaukopaulan talon ympärille noussutta elinvoimaista pikku kylää ja ensimmäistä lapsenlastaan Ukko Eloffinpoikaa. Helmisimpukan ja Paulapolun aloittaman romaanitrilogian päätösosa saattaa valmiiksi kylläisen ihmissuhteiden kudelman, jossa pilkahtelevat ilot ja surut, kohtalon kovuus ja ohimenevien auvon hetkien tarjoama lempeä lohtu.
Kommentti:
Mielikän ja hänen perheenjäsentensä sekä muiden läheisten elämien kautta sai kurkistaa varsin kattavasti n. 1400-luvun tavallisen kansan eri elämänalueisiin. Niin sympaattinen tarina, josta ei koviakaan kohtaloita puuttunut. Myönteinen kerronta tuntuu näinä koleina aikoina niin tervetulleelta, ja saahan tässä vähän vertailukohtaa nykyajan ongelmiin.
Pohojanmaan murre tuo oman todella väkevän lisänsä näihin tarinoihin.
(287 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti