maanantai 28. joulukuuta 2020

McFarlane, Mhairi: Sinuun minä jäin

 Mhairi McFarlane: Sinuun minä jäin

You Had Me At Hello, 2012

HarperCollinsNordic, 2017

Suom. Hanna Arvonen

Luin ~ 28.12.2020




Kuvaus:

Mitä tapahtuu kun henkilö, joka särki sydämesi palaa takaisin?

Rachel ja Ben. Ben ja Rachel. He kaksi maailmaa vastaan. Kunnes kaikki mureni. On kulunut kymmenen vuotta siitä kun he viimeksi tapasivat toisensa, mutta kun Rachel eräänä sateisena päivänä törmää Beniin hänestä tuntuu siltä kuin aika olisi pysynyt paikallaan. Samaan aikaan kaikki on kuitenkin muuttunut: Ben on mennyt naimisiin, mutta Rachel ei. Siitä huolimatta hän tuntee kuinka kaikki palaa hänen mieleensä - myös sydänsuru, joka ei koskaan ehtinyt parantua. Sinuun minä jäin on kertomus ystävyydestä ja rakkaudesta, se on humoristinen, sydäntäraastava ja kaikkea siltä väliltä.

Kommentti:

(411 sivua.)

tiistai 15. joulukuuta 2020

Hietala, Nelli: Varotoimia

 Nelli Hietala: Varotoimia

Karisto, 2020

Luin ~ 15.12.2020



Kuvaus:

Kun Taimi palaa bussilla viikonlopun vietosta, hän on varautunut henkisesti kaikkiin mahdollisiin vaaroihin: ojaanajoon, ohituskolareihin ja tielle loikkiviin hirviin. Sitten hänen viereensä istahtaa komea mies, joka on selvästi maahanmuuttaja. Miksi, vaikka bussissa olisi muuallakin tilaa? Väliasemalla Taimi ryntää aseman vessaan, koska hän ei halua lukittautua bussin ahtaaseen kopperoon, ja huomaa bussin sillä aikaa lähteneen. 

Siitä alkaa Taimin varjellun elämän vaarallisin ja nolostuttavin, kerrassaan katastrofaalinen seikkailu.


Kommentti:

Kevyttä välipalalukemista, josta kyllä tykkäsin. Taimi oli virkistävän erilainen päähenkilö kaikkine pelkoineen ja varautumisineen.

(167 sivua.)


tiistai 8. joulukuuta 2020

Siliämaa, Mari: Kaikki sade alkaa ylhäältä

 Mari Siliämaa: Kaikki sade alkaa ylhäältä

Kustantamo Toiset tarinat, 2019

Luin ~ 8.12.2020



Kuvaus:

Rakkaus yllättää, mutta ei aina kovin mukavalla tavalla. Pappina työskentelevä Ulriikka on kenties ammattiinsa nähden hieman epäsovinnainen, mutta sitäkin erikoisempi on hänen suhteensa Johannekseen. Kaikki sade alkaa ylhäältä kertoo rakkaudennälästä, ihmissuhteiden mutkikkuudesta ja siitä, kannattaako alttarille pääsyä odottaa vai pelätä. 

Kommentti:

Lukukokemukseen vaikuttaa niin moni asia. Miten pitkissä pätkissä luen, millaisessa mielentilassa, kiireessä tai stressaantuneena, vaiko lomatunnelmissa tai matkoilla. Myös edellinen kirja ja jopa edelliset luetut kirjat vaikuttavat joskus yllättävänkin paljon.

Tällä kertaa viimeisimpänä lukukokemuksena oli Kiljukotka, joten 1700-luvun isonvihan ajoista hyppäys nykypäivän kevyesti kerrottuihin rakkaussotkuihin oli kyllä aika raju. Toki rakkaudessa pettyminen ei ole kovinkaan kevyttä, ja tässäkin käsiteltiin myös tummia sävyjä, mutta kirjan tyylihän on varsin kevyt.

Tykkäsin silti kirjasta lopulta, sillä teksti oli enimmäkseen raikasta ja virkistävää.

Sattumalta tuli taas luettua kirkko- tai ainakin seurakunta-aiheinen kirja. :)

(164 sivua.)


PS.

Ja mikä ihana yllätys!

Voitin Sartsan blogiarvonnassa ja eilen illalla löytyi postilaatikosta aivan ihana paketti!

Meinasin jättää sen avattavaksi vasta jouluna, mutta en sitten malttanutkaan. Kissa-aiheinen paketti sisälsi vaikka mitä kivaa: kissapussukan, kissa-tiskirätin, namia ja jalkakylvynkin vielä. Taidan säästä hemmotteluhoidon joulunpyhille, ja nauttia siitä oikein pitkään ja hartaasti. 

Kiitos Sartsa!!! - ja Merri :) !

lauantai 5. joulukuuta 2020

Loukola, Kirsti: Kiljukotka

 Kirsti Loukola: Kiljukotka

Skripent, 2017

Luin ~ 5.12.2020



Kuvaus:

Kaisa, Saara ja Pietari ovat vasta päässeet ripille, kun Venäjä hyökkää Suomeen ja isonvihan kurimus alkaa. Sotilaat saavat käskyn hävittää maata ja kaappaavat lapsia ja nuoria orjuuteen. Millä keinoin nuoret selviävät, vai selviävätkö he?

Kiljukotka perustuu pääosin tositapahtumiin siten kuin ne on kirjattu kirkonkirjoihin ja käräjäoikeuden pöytäkirjoihin. Kirja kuvaa realistisesti naisten kohtaloita, mutta myös rakkautta, tukeutumista Jumalaan ja kiinteää suhdettä luontoon.

Kiljukotka on kirjasarjan ensimmäinen teos. Seuraavassa osassa kerrotaan kaapatuista, joista osa myytiin lopulta kauas Keski-Aasiaan, Buharan kaanin haaremiin.

Kommentti:

Jännittävä ja mielenkiintoinen kirja. Tässä toimi mielestäni todella hyvin se, että tosiasiat olivat kehyksenä fiktiivisille henkilöille ja tarinalle. Kovia aikoja on silloin eletty ja ryssävihan ymmärtää tämän luettuaan melkoisen hyvin. Eivätkä ruotsalaisetkaan metsäläisiä itämaan alamaisiaan kovin korkealle arvostaneet, sieltä saatavia verotuloja kylläkin.

Kiva ammatillinen lisämauste olivat otteet  vuoden 1701 virsikirjasta. Tuttuja virsiä, mutta vanhoilla sanoilla.

Tarinan myötä avautui mielenkiintoisella tavalla tietoa tuon ajan lainsäädännöstä ja siitä, mitä se esimerkiksi naisille merkitsi.

Nyt jonotan kirjan jatko-osaa Buharan satakieli.


(378 sivua.)