Fagerlund, Jenny: 24 pientä ihmettä

Jenny Fagerlund: 24 pientä ihmettä
24 goda gärningar, 2019
Suom. Antti Saarilahti
Gummerus Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 21.12.2022

Kuvaus:

Joulun täydellinen viihderomaani.
Emma menetti miehensä jouluaattona kaksi vuotta sitten. Joulunaika muistuttaa häntä yhä onnettomuudesta ja nostaa kipeät muistot pintaan.
Eräänä marraskuun iltana Emma törmää vanhaan mieheen, joka on eksynyt lumituiskussa. Hän saattaa miehen kotiin, ja pieni teko laittaa alulle jotakin suurempaa. Emma päättää tehdä 24 hyvää tekoa ennen joulua – yhden joka päivä.
Yksinäiset illat vaihtuvat pieniin onnen hetkiin, ja hyvät teot muuttavat myös Emmaa itseään. Miltä Emman elämä näyttää, kun jouluaatto viimein koittaa?
24 pientä ihmettä on lämminhenkinen ja viisas kertomus siitä, miten yksinäiseltä joulu voi tuntua ja miten merkityksellisiä pienet asiat voivat olla. Romanttinen joulutarina on ylistys rakkauden monille eri muodoille.

Kommentti:
Kiva pieni välipalatarina näin joulun alla. Niin kevyt, että piti erikseen päättää lukea loppuun, etenkin kun tämä oli pokkariversio, eli tosi pientä pränttiä. . Aikaisemmin olen kyllä paljonkin lukenut kevyttä kirjallisuutta, mutta jostain syystä nykyään olen paljon kriittisempi. Ehkä sitä vain tekee mieli valita tarkemmin, mihin elinaikansa käyttää. Onneksi todella mielenkiintoisia, astetta realistisempia tarinoita löytyy myös.

Tämä on tämän vuoden 90. luettu kirja! Blogiajan enkka!
(269 sivua.)

Crippa, Luca & Onnis, Maurizio: Tyttö Kiovasta

Luca Crippa & Maurizio Onnis: Tyttö Kiovasta
La Bambina di Kiev, 2022
Suom. Katja Kärkkäinen
Like Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 16.12.2022

Kuvaus:

Pienen tytön painajainen Ukrainan sodan keskellä. 10-vuotias Alisa asuu Kiovassa. Uutiset televisiossa muuttuvat päivä päivältä pelottavammiksi, mutta kukaan ei halua uskoa, että Venäjä olisi todella hyökkäämässä pääkaupunkiin. Ei edes tytön isoisä, joka on tarpeeksi vanha muistaakseen kertomukset toisesta maailmansodasta. Perhe keskustelee tästä kaikesta illalla 23.2.2022. Sitten valtava jyrinä kiirii halki yön.
Alisan perheen tarina kertoo tuhansista muistakin perheistä. Se kertoo pelosta, pommeista ja pakolaisista, jotka matkustavat satoja kilometrejä puhelinnumero käden ihoon kirjoitettuna. Mutta pohjimmiltaan se kertoo toivosta, joka ei anna periksi julmuuksien ja kuoleman edessä.

Kommentti:

Sydäntäsärkevä kertomus, koska kaikki tämä on totta vuonna 2022.

(254 sivua.)

Smirnoff, Karin: Sitten menin kotiin

Karin Smirnoff: Sitten menin kotiin
Sen for jag hem, 2020
Suom. Outi Menna
Tammi (WSOY), 2022
Luin ~ 8.12.2022

Kuvaus:

Karin Smirnoffin kuohuttavan romaanisarjan ihmiskuvaus on yhtä armotonta kuin pohjoisen karu luonto. Sarjan päätösosa solmii Jana Kipon elämän langat yhteen.
Jana Kippo on jäänyt yksin. Hän päättää vaihtaa kotiseutunsa Tukholmaan, mutta hyytävä pohjoinen ei ole valmis päästämään tytärtään pakoon. Noutaako routa omansa? Vai löytääkö Jana kotiin? Sisukkaan naisen taistelu läpi väkivallan, vähättelyn ja villin luonnon saavuttaa vihdoin päätepisteensä edellisten osien Lähdin veljen luo ja Viedään äiti pohjoiseen huipennuksessa.
Smirnoffin niukka ja laadukas kieli sekä omaperäinen tyyli ovat keränneet laajalti kiitosta.

Kommentti:
En osaa ihan tarkkaan sanoa, mikä minua erityisesti viehättää tässä Karin Smirnoffin trilogiassa. Janakipon tarina ja tajunnanvirtamainen, omintakeinen kerronta kylläkin sopivat yhteen saumattomasti ja suorastaan herkullisesti. Jotenkin viehättää tämä lakoninen tyyli kertoa aika järisyttäviäkin asioita.
Isot tunteet eivät aina tarvitse suuria sanoja.
Janakippoa jokatapauksessa jää vähän ikävä.
Osuvia oivalluksia tipahtelee tekstissä lähes huomaamatta.
Tähän nyt yksi sitaatti, jotta muistan, s. 192:
"Täällä kylällä näyttää olevan paljon kesämökkejä sanoin stigin päätettyä tarinansa.
Niinhän se menee hän sanoi. Ihmiset muuttavat kaupunkeihin. Ja tulevat takaisin kun aurinko paistaa. "

(320 sivua.)

Englund, Anna: Lautapalttoo

Anna Englund: Lautapalttoo
Kustannusosakeyhtiö Siltala (Otava), 2022
Luin ~ 3.12.2022

Kuvaus:

Vuonna 1931 Pihlajassa Elena on arkkuverstaan perinteenjatkaja, miniä ja vaimo. Kuolema on arkinen työtoveri ja elämä soljuu tutuissa uomissaan. Kun arkkua saapuu ostamaan erikoinen nainen Helsingistä, kaikki järjestykset menevät sekaisin.
Rakkaus on voima, joka muuttaa ihmistä, mutta mitä jää jäljelle, kun elämän raamit ovat rikki ja viimeisetkin kulissit poissa?
Esikoisromaanissaan Lautapalttoo Anna Englund kuvaa elävästi 1930-luvun Pohjanmaata ja Helsinkiä sekä ajan sykettä, ihmiselämien kirjoa ja tapoja käsitellä kuolemaa. Kaiken keskellä kasvaa rakkaus.

Kommentti:
(200 sivua.)

Kinnunen, Tommi: Pimeät kuut

Tommi Kinnunen: Pimeät kuut
WSOY, 2022
Luin ~ 26.11.2022

Kuvaus:

Jäänkirkasta valoa hohtava romaani naisesta, joka luuli tietävänsä kuka on.
”Ei tästä elämästä kukaan selviä ehjänä. Ainoa mistä ihminen voi yllättyä, on se millä tavalla kukakin menee rikki.”
Eletään vuotta 1947, kun kuusissakymmenissä oleva Elna Suorajärvi saa opettajan paikan syrjäiseltä Niemen koululta, läheltä Neuvostoliiton rajaa. Mikään ei ole niin kuin pitäisi: koulurakennus paljastuu saksalaisilta unohtuneeksi parakiksi ja sairaus runtelee elimistöä. Siskostaan Sallista on muistona katkerat riidat ja iskut ohimossa. Elna tarttuu kuitenkin toimeen, sillä opettaa hän osaa, vaikka joidenkin mukaan hankala onkin.
”Vitkaan mutta varmasti koulunkäynti alkaa sujua. Aivan kuin hevosen raskain hetki on tukkikuorman saaminen liikkeelle, mutta kun reki on nytkähtänyt vauhtiin, ei sitä käy enää pysäyttäminen.”
Yksinäinen talvi tiettömien taipaleiden takana on kuitenkin raskas, ja mieleen nousee asioita, joita ei tahtoisi ajatella.
Vuodenkiertoa seurailevassa romaanissaan Tommi Kinnunen kirjoittaa sisukkaasta opettajattaresta, riemusta ja luopumisesta vivahteikkaasti ja täydellä sydämellä, niin kuin vain hän osaa.

Kommentti:

Varsin surumielinen tarina. Sodanjälkeinen Suomi, syrjäseutu, parakkimainen pikkukoulu lähes täysin ilman koulutarvikkeita. Opettajaksi koulun ankeuteen muuttaa jo valmiiksi ankeissa kantimissa oleva opettajatar. Mielenkiintoista pohdintaa ja muistutus siitä, että sodan loppuminen ei tarkoittanut sitä, että kaikki asiat olisivat yhtäkkiä olleet kovin hyvin tai hienosti.
Tai että työhön kykenemätön ihminen olisi automaattisesti voinut siirtyä eläkkeelle. Tai saanut apua sairauteensa.
Sotatraumoista ei silloin (paljonkaan) puhuttu, mutta ne koskettivat kaikkia. Hiljaa yritettiin jälleenrakentaa koteja, kouluja, perheitä ja ihmisiä, vaikka kaikista tarvikkeista oli pulaa. (284 sivua.)

Turtschaninoff, Maria: Suomaa

Maria Turtschaninoff: Suomaa
Arvejord, 2022
Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom
Tammi (WSOY), 2022
Luin ~ 20.11.2022

Kuvaus:

Ihmisen ja metsän juuret yhtä syvällä.
Suomaa on lumoava episodiromaani metsän voimasta ja suomalaisten elävästä luontosuhteesta, joka kannattelee meitä sukupolvesta toiseen.
Uurna sylissään nainen saapuu hiljaiseen taloon metsän laidalla. Kun viimeinenkin nokare äidin puolukkahilloista on syöty, on tyttären vuoro olla sukunsa vanhin.
Suomaa kertoo monta pakahduttavaa tarinaa pienen pohjalaiskylän ihmiskohtaloista, sen metsien kultaisista lakoista ja pyhistä pihlajista, myyttisistä luonnonhengistä ja eläimistä. Neljän vuosisadan ajan kylän asukkaita koettelevat niin sodat, kulkutaudit kuin arkiset sydänsurutkin, mutta metsästä he löytävät turvan ja oman paikkansa.

Kommentti:

Opin käsitteen episodiromaani.
Tämä olikin hyvin mielenkiintoinen tapa kertoa saman paikan ja sen paikan asuttaneiden ihmisten sukupolvien tarina, vuosisata kerrallaan. Samalla tarina yhdisti hienosti historian oikeita tapahtumia sortovuosista, nälkävuosista ja maailmansodista yksilöihin ja heidän elämänkohtaloihinsa.
Koska en ole erityisesti novellienkaan ystävä, jouduin asennoitumaan erikseen siihen, että juuri, kun joku henkilö alkoi tulla tutuksi, hänen tarinastaan hypättiinkin seuraavalle vuosisadalle ja uusiin ihmisiin. Tarinan jatko tuli usein ilmi seuraavan otoksen sivulauseissa ja menneessä aikamuodossa, ja kun tähän tyyliin oppi, se olikin oikein mielenkiintoinen. Tämä vaati lukijalta tietysti välillä hieman salapoliisityötä, kun koitti selvittää, miten uuden vuosisadan henkilöt mahtoivatkaan edellisiin tarinoihin ja henkilöihin liittyä.
Upeasti tämä kirja kattoi pitkän aikakauden, maailman muuttumisen ja ihmisten suhtautumisen maahan, jonka he omistivat.
Luontosuhde kulkee tarinassa välillä selkeämmin, välillä taas enemmän rivien välissä.
On aina hienoa löytää uusi mielenkiintoinen kirjailija, jolla on omantyylinen kerrontansa.

(370 sivua.)

Tammi, Kaisa: Naisvankilan pomo

Kaisa Tammi: Naisvankilan pomo
WSOY, 2022
Luin ~ 15.11.2022

Kuvaus:

Tarinoita kaltereiden molemmilta puolilta.
Vahva elämäkerrallinen tarina lähiöhelvetistä naisvankilan johtajaksi nousseesta Kaisa Tammesta ja hänen todistamistaan ihmiskohtaloista.
Kaisa Tammi on arvostettu vankilanjohtaja, mutta jos kohtalo olisi puuttunut peliin, hän saattaisi olla kaltereiden toisella puolella. Tammen vahva omaelämäkerrallinen kirja kertoo hänen nousustaan lähiöhelvetistä Vanajan vankilan johtajaksi ja yhteiskunnan hyljeksityimpien naisten puolestapuhujaksi. Tammi avaa naisrikollisiin liitettyjä myyttejä ja kertoo työssään todistamistaan rujoista ja riipaisevista mutta myös toivoa antavista ihmiskohtaloista sekä siitä, miten raskas työ vankilassa on muuttanut häntä itseään. Tammi paljastaa myös, millaista on ollut tehdä uraa miesvaltaisessa, naisia usein ylenkatsovassa maailmassa. Kaisa Tammi on Vanajan vankilan johtaja. Naisasialiitto Unioni on myöntänyt Tammelle Lyyti-palkinnon naisvankien hyväksi tehdystä työstä.

Kommentti:

Kirjan aihe on todella mielenkiintoinen, mutta tyyli ehkä hieman raporttimainen. Jotenkin tuli sellainen olo, että kirjoittaja kirjoittaa tarkoituksellisen neutraalisti, jotta ensinnäkin kunnioittaa kirjoittamiensa tapausten salassapitoa ja ihmisten yksityisyyttä, mutta varoo myös todella tiukasti nostamasta omia saavutuksiaan liian näkyviksi. Tämä toi hieman ristiriitaisen tunnelman kirjaan, koska kiistattomasti aika (ja osaavat ihmiset) on - onneksi! - sentään muuttanut vankien oloja ja vaikkapa sopeuttamista siviilielämään.

(274 sivua.)

Tuominen, Saku: Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on

Saku Tuominen: Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2020
Luin ~ 10.11.2022

Kuvaus:

On helppo sanoa, että huomisen maailma on epävarma ja sen kanssa pitää oppia elämään. Mutta mitä se oikeasti tarkoittaa? Kaikenlaista tapahtuu kaikille koko ajan, hyvää ja huonoa. Monesti maailma tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja haasteet kohtuuttomilta. Miten tämän keskellä kykenee säilyttämään mielenrauhan ja jopa kukoistamaan?
Kirja on yksinkertainen ja positiivinen teos, josta on apua elämän monimutkaisimmissa ja vaikeimmissa hetkissä. Se auttaa säilyttämään innostuneen, avoimen ja luovan mielen silloinkin, kun kaikki tuntuu vaikealta. Kirja sopii yhtä hyvin yksityiselämään kuin yritysmaailmaankin, ihmissuhteisiin ja bisneskriiseihin.

Kommentti:

Pieni ja kuivakka kirja, mutta sainpahan kahlattua. Ihan hyviä ajatuksia, mutta aika lailla saman asian pyörittelyä, minkä olisi voinut kertoa vielä hieman tiiviimmin.

Pari sitaattia, jotka haluan muistaa, koska ne kiteyttävät jotain itselleni merkityksellistä:
"Monet ihmiset, joilla on paljon huolenaiheita, kokevat syvää tyytyväisyyttä. Monet, joilla kaiken pitäisi olla erinomaisesti, tuntevat olonsa ahdistuneeksi."
"Kuvittelemma, että kaikki olisi paremmmin, jos asiat olisivat eri tavalla. Mutta entä jos minkään ei tarvitse muuttua, jotta voimme olla onnellisia?"
Tähän kommenttina, että vaikka tilanne muuttuisi, olisimme ehkä siihenkin tyytymättömiä. Ja JUURI SIKSI on tärkeää opetella olemaan tyytyväinen siihen, mikä nyt on (hyvin).
Kyllä tämä kirja ajatuksia herätti.
(223 sivua.)

Alexander, Claire: Meredith, yksin

Claire Alexander: Meredith, yksin
Meredith, Alone, 2022
Suom. Oona Nyström
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2022
Luin ~ 10.11.2022

Kuvaus:

Mikä saa tavallisen naisen erakoitumaan kotiinsa?
Meredith Maggs ei ole poistunut kodistaan 1214 päivään. Omasta mielestään hän ei kuitenkaan ole yksin.
Hänellähän on kissansa Fred. Sadie-ystävä vierailee kun voi. Meredithillä on seuranaan palapelinsä, lempireseptinsä, suursuosikkinsa Emily Dickinsonin teokset, netissä toimiva tukiryhmä, Tescon ruokalähetti ja muistot.
Mutta jokin on nyt muuttumassa. Halusipa Meredith sitä tai ei, maailma kolkuttaa hänen ovelleen. Onko hänellä rohkeutta voittaa se, mikä on pitänyt hänet seiniensä sisällä koko tämän ajan?

Kommentti:

Tällä kertaa yllätyin positiivisesti siitä, että kirja ei ollut niin kevyt mitä etukäteen ajattelin.
Itse asiassa tarinassa oli varsin vakavia aiheita, mutta tykkäsin erityisesti siitä, miten tarina ja nykytilanteen taustat vähitellen avautuivat.
Tässä tarinassa oli lempeyttä, ja siksi tätä oli kiva lukea.
Käännös oli myös mielestäni onnistunut todella hyvin, mikä ilahduttaa, kun viime aikoina on ollut käännöksissä aika epätasaista laatua. (Siis sellaista, ettei tiedä varmaksi, johtuuko kielen kömpelyys alkuperäisestä tekstistä vai käännöksestä vaiko molemmista.)
(428 sivua.)

Litteken, Erin: Kiovan muistojen kirjuri

Erin Litteken: Kiovan muistojen kirjuri
The Memory Keeper of Kyiv, 2022
Suom. Timo Korppi
Bazar Kustannus Oy, 2022 (WSOY)
Luin ~ 6.11.2022

Kuvaus:

Kun kourallinen viljaa on ihmishenkeä arvokkaampi.
Ukraina vuonna 1929. 16-vuotias Katja on pakahduttavan rakastunut perheen naapurissa asuvaan komeaan nuorukaiseen. Kun Stalinin lähettämät aktivistit saapuvat Katjan kotikylään Kiovan lähistölle julistamaan kollektivismin loisteliasta tulevaisuutta, alkaa tapahtumaketju, joka muuttaa koko maan kohtalon peruuttamattomasti. Yksi kerrallaan kaikki venäläisjoukkojen kanssa eri mieltä olevat katoavat jäljettömiin ja jokainen uusi päivä on epävarmuuden täyttämä.
Vastarinnalla on hintansa, ja nälänhädän levitessä ympäri maata eloonjääminen alkaa vaikuttaa pikemmin haaveelta kuin mahdollisuudelta. Traagisten tapahtumien keskellä Katja kuitenkin huomaa, että toivo ja rakkaus voivat hehkua ja syttyä tuleen jopa kaikista pimeimpinä hetkinä.
Vuosikymmeniä myöhemmin amerikkalainen leski Cassie löytää ukrainalaisen isoäitinsä päiväkirjan, jonka sivut paljastavat suvun syvään haudatut salaisuudet sekä monelta unohtuneen historiallisen ajanjakson, jonka tapahtumat ovat vaikuttaneet nykypäivään asti.
Erin LittekeninKiovan muistojen kirjuri on vaikuttava historiallinen romaani kaiken kestävästä rohkeudesta, valtavista menetyksistä ja rakkaudesta, joka kantaa meidät vaikeimpienkin aikojen yli

Kommentti:

Todella ajankohtainen ja mielenkiintoinen aihe. Itsekin kuulin Holodomorista ensimmäisen kerran tänä vuonna, Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Kokonainen kansanmurha on jälleen häivytetty historiasta, joten tärkeää on, että siitä nyt kerrotaan.
Kirja oli yllättävän viihteellinen nykyhetkeen sijoittuvassa osassa, ja kirjailijan ratkaisu kertoa vuorotellen luku kerrallaan 1930-luvun nälänhädästä ja 2004 vuoden Amerikasta ei ollut mielestäni paras mahdollinen. Toki aikasiirtymät toivat erityisen karusti esiin nälänhätävuosien karmeuden.

(431 sivua.)

Lundberg, Ulla-Lena: Liekinkantajat

Ulla-Lena Lundberg: Liekinkantajat
Lyser och lågar, 2022
Suom. Leena Vallisaari (suomennettu käsikirjoituksesta)
Teos & förlaget, 2022
Luin ~ 2.11.2022

Kuvaus:

Ilman valoa ja lämpöä ei Suomen talvesta selviä. Niinpä lämmitetään kaakeliuuneja, pöydälle nostetaan öljylamppu ja pimeään lähdetään myrskylyhtyä kantaen. Samaan tapaan idealistin rinnassa palava liekki sytyttää innostuksen, jonka roihu leviää laajalle suurten kansanliikkeiden aikana 1800-luvun lopulla.
Ulla-Lena Lundbergin romaanin keskiössä on Finnsin kansanopisto, jonka perustaminen on jo itsessään suuri voitto. Opistosta tulee innostavien keskustelujen näyttämö. Venäläistämiskaudella kiistaa käydään aktivismin ja lainkuuliaisuuden suhteesta. Kansanopisto on epäpoliittinen, se on tarkoitettu sivistyksen tyyssijaksi, mutta...
Lundberg ei olisi Lundberg, ellei hän lähestyisi tapahtumia päähenkilöidensä kautta. Hän kuvaa kolmen pariskunnan elämää kolmen sukupolven ajan - Vaasan palosta elokuussa 1852 Krimin sodan kautta 1920-luvun lopulle - lukutaidottomuudesta tyttökoulujen ja yliopistojen kautta pakkomielteiseen koulupelkoon. Yksittäisen ihmisen elämä, epäilykset, arjen loputon raadanta ja etenkin kaikkinielevä, kuluttava rakkaus työntävät Suomen kohtalon toisinaan pitkäksikin ajaksi taka-alalle.

Kommentti:

Lempikirjailijani Ulla-Lena Lundberg kertoo jälleen hienon ja mielenkiintoisen tarinan. Mikä mielenkiintoinen matka Vaasan palosta, Krimin sotaretkestä ja 1800-luvun lopun Suomesta uuden 1900-luvun haasteisiin. Helmikuun manifesti, naisten äänioikeus, ensimmäinen maailmansota ja sisällissota. Ainakin itselleni tässä tuli monta aihetta, joista harvemmin saa lukea. Keskiössä Grundtvigilainen kansanopistoaate.
Kansanopiston opiskelijoiden keskustelutilaisuudet välillä hieman puuduttivat, mutta nostivat esiin tärkeitä ajankohtaisia asioita. Lundbergin omintakeinen kertojatyyli vaati hieman totuttelua pitkästä aikaa, mutta kuivakan humoristinen kerronta sopi kyllä aikakauden kuvaamiseen mainiosti.

(394 sivua.)

Pasanen, Leena: Daktari Leena

Leena Pasanen: Daktari Leena: Neljä vuosikymmentä lastenlääkärinä Tansaniassa
Suomen Lähetysseura, 2021
Luin ~ 29.10.2022

Kuvaus:

Daktari Leena on Tansaniassa elämäntyönsä tehneen lastenlääkärin Leena Pasasen omaelämäkerta.
Oululainen Pasanen lähti Suomen Lähetysseuran lähettämänä Tansanian Ilmbulaan vuonna 1981 ja työskenteli siellä aina vuoteen 2008, jolloin jäi osa-aikaeläkkeelle. Sen jälkeenkin työt on jatkunut Tansaniassa näihin päiviin asti vapaaehtoistyössä.
Leena Pasanen on nähnyt läheltä etenkin sairaiden lasten ja äitien karut olo mutta toisaalta myös Tansanian valtaisan kehityksen vuosikymmenien aikana.
Daktari Leenan mukaan parasta Tansaniassa ovat olleet ihmiset, joilta hän sai jatkuvasti voimaa jatkaa työtä, jossa joutui näkemään mm. malarian ja aliravitsemuksen tuhoisat seuraukset.

Kommentti:

Saimme joskus lahjaksi kirjan Daktarin lapset ja luimme sen miehen kanssa yhdessä. Luulimme, että Daktari olisi joku paikka, mutta se tarkoittikin lääkäriä, lääkäri Leena Pasasta. Tuimme myös hänen työpaikkaansa Ilembulan sairaalaa Lähetysseuran kautta monia vuosia.
Todella mielenkiintoinen elämäntarina, vaikka kirjassa olikin paljon ennestään tuttua asiaa. Nykyään eläkkeelläkin Leena Pasanen asuu osan vuodesta Tansaniassa ja tekee Mufindissa vapaaehtoistyötä orpojen lasten parissa.

(278 sivua + kuvat.)

Soudakova, Anna: Varjele varjoani

Anna Soudakova: Varjele varjoani
Kustannusosakeyhtiö Otava / Atena, 2022
Luin ~ 25.10.2022

Kuvaus:

Koskettava romaani maahanmuuttajanaisesta ja hänen Suomessa varttuneesta tyttärestään.
Leningrad, 1980-luku. Georgi tarjoaa Veralle kodin kommunalkasta, jonka pahvinohuet seinät rajaavat rakkaudelle pienen tilan. Kun Mauno Koivisto kutsuu inkeriläistaustaisia Suomeen, muuttavat Vera ja Georgi Varissuolle Turkuun. Tytär Nina aloittaa koulunsa vieraassa maassa.
Vahvassa suvussa perhesuhteet ovat voimavara mutta ne myös hiertävät. Kun Nina saa lapsia, ylisukupolviset traumat saavat hänet epäilemään itseään. Mitä menneisyydestä haluaa säilyttää, mitä unohtaa? Mikä on maahanmuuttajan paikka - tai ihmisen ylipäätään?

Kommentti:

Minua puhuttelee Anna Soudakovan tapa kertoa. Aiemmin luin hänen esikoiskirjansa Mitä männyt näkevät.
Uskon, että on entistäkin tärkeämpää ymmärtää Suomeen muuttaneiden ajatuksia ja kokemuksia. On myös hyvä tarkastella suomalaisille tuttuja asioita jonkun muun näkökulmasta.
Yksi asia, joka jäi nyt taas mietityttämään hieman enemmän, on ulkopuolisuuden tunne.
Ajattelen, että maahanmuuttajallahan on itsestäänselvästi tunne ulkopuolisuudesta, koska hän on niin monella tapaa erilaisesta kulttuurista kotoisin.
Silti olisi hyvä muistaa, ettei kulttuuriero välttämättä ole ainoa erottava tekijä, tarkoitan, että ilman erilaista taustaakin moni tuntee itsensä ulkopuoliseksi.
Olen ennenkin pohtinut sitä, miten lähes jokainen ihminen kokee erilaisuutta - eli siis tuntee, että muut ovat osa yhtenäistä joukkoa, ja juuri minä olen (ainoa?) se, joka tuntee itsensä erilaiseksi ja ulkopuoliseksi.
Tätä olen omille lapsillenikin yrittänyt kertoa, ettei se päällepäin näkyvä "yhteenkuuluvuus" välttämättä aina ole totta!
Vähän vastaavasti ajatus siitä, että "kaikki muut" ovat niin rohkeita ja esiintymistaitoisia jne., miksi vain minä jännitän sosiaalisia tilanteita. Olen usein väittänyt, että suurin osa ihmisistä jännittää vastaavia tilanteita, mutta ihmiset suhtautuvat jännitykseen eri tavalla - ja joku on ehkä harjoitellut sellaisia tilanteita enemmän.
No, tämä meni nyt jo hieman sivuraiteille, mutta tykkäsin jälleen Soudakovan tarinasta ja kirjoitustyylistä. Alku oli ehkä hieman sekava, jälleen kerraan hypittiin edes takaisin ajassa. Kannattaa siis olla tarkkana, että pääsee kärryille.
Tässä kirjassa tuli myös pieni kurkistus viime kevään Venäjä - Ukraina-tilanteeseen ja siihen, miten se vaikuttaa Suomessa asuviin, venäläistaustaisiin ihmisiin.

((277 sivua.)

Haanpää, Päivi: Pysähdyskoe

Päivi Haanpää: Pysähdyskoe
Art House Oy, 2021
Luin ~ 23.10.2022

Kuvaus:
Kun arkeen väsynyt kulttuurityöläinen antaa itselleen 40-vuotislahjaksi omakustanteisen puolen vuoden vapaan, alkaa Pysähdyskoe. Kokeen tarkoituksena ei ole matkustaa Intiaan etsimään itseä, ei laittaa koko elämää uusiksi. Tarkoituksena on vain pysähtyä, olla ja ihmetellä elämää ilman työtä.
Työorientoituneessa nykymaailmassa moni määrittelee itsensä työn kautta, työ on osa identiteettiä. Mitä tapahtuu, kun työtä ei olekaan? Mitä käy kiireelle? Miten vaikeaa on sanoa ei, kun joku tarjoaa töitä? Miten hävytöntä on sanoa ei, kun moni on ilman töitä? Muuttuuko ilman työtä kotirouvaksi, ja mitä se sitten tarkoittaa? Muuttuuko arki tylsäksi? Paljastuuko hyggen hienous? Entä kuluttaminen ja pysähtyminen, miten ne kohtaavat?

Kommentti:

Just nyt en jaksa enempää kommentoida, vaikka olenkin itse toteuttanut sijaisuuksien välissä näitä pysähdyksiä.
Sain eilen koronatestistä positiivisen tuloksen ja nyt oon kipeä.

(170 sivua.)

Nivukoski, Paula: Kerran valo katoaa

Paula Nivukoski: Kerran valo katoaa
Otava, 2022
Luin ~ 22.10.2022

Kuvaus:

Kertun ja Johanneksen rakkaus syttyy kirjeissä rintaman ja kotirintaman välillä. Vihkiloma, kevyen kesähelman hulmahdus jokirannassa, kolme kiihkeää yötä. Mutta sota ei säästä surulta. Kerttu kaipaa myös isää, joka lähti kauan sitten Amerikkaan eikä palannut. Silti hän ei ole osannut varautua suruviestien tuomaan tuskaan ja ikävään.
Kun viimeisenä sotakesänä Koskiluhdan tilalle tuodaan töihin venäläisiä sotavankeja, herää Kertun sydämessä kipeä kaipuu.

Kommentti:

Kauniisti ja lempeästi kerrottu Kertun, nuoren naisen tarina jatkosodan ajasta. Kun veljet ja mielitietyt lähtivät, eikä koskaan tiennyt, kuinka käy. Elämä oli raskasta myös kotirintamalla.
Mielestäni tämä Kertun tarina kuvaa todella hienosti tunnelmia ja ajatuksia, mutta myös käytäntöä ja arkea sota-aikana. Ruoan säännöstely, suojeluskunta, ilmavalvontavuorot, uutiset, työ ja uutisten odotus täyttivät päivät.

Pidän todella paljon Paula Nivukosken tekstistä, sen kuvailevuudesta ja asioista, joita kerrotaan myös rivien välissä. Pohjalaismurrettakin on juuri sopivasti.

(414 sivua.)

Day, Elizabeth: Täydellinen elämä

Elizabeth Day: Täydellinen elämä
Magpie, 2021
Suom. Elina Lustig
Gummerus Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 14.10.2022

Kuvaus:

Elizabeth Dayn romaani Täydellinen elämä on psykologinen perhedraama, joka tarjoilee koukuttavan ja intensiivisen lukuelämyksen. Tarinan keskiössä ovat nopeasti parisuhteessaan etenevät Marisa ja Jake, joiden elämä mutkistuu heidän luokseen muuttavan vuokralaisen Katen ilmestyessä kuvioihin. Marisan tulkinnan mukaan lopulta vaakalaudalla on koko hänen täydellinen elämänsä. Tarina on täynnä otteessaan pitäviä jännitteitä ja yllättäviä käänteitä.
Koukuttava ja intensiivinen lukuromaani pakkomielteisen perheonnen tavoittelusta.
Marisa ja Jake ovat tunteneet vasta vähän aikaa, kun Jake pyytää Marisaa muuttamaan luokseen ja he alkavat yrittää lasta.
Suhde joutuu koetukselle, kun he ottavat taloonsa vuokralaisen. Kate ei tunnu käsittävän yksityisyyden rajoja, hän on epäilyttävän kiinnostunut Jakesta ja kyselee jatkuvasti lapsesta.
Marisa on varma, että Kate ei väisty ennen kuin on saanut kaiken haluamansa. Vaakalaudalla on koko hänen täydellinen elämänsä.
Jännitteinen, yllättävä ja taidokkaasti kirjoitettu psykologinen perhedraama.

Kommentti:

Tämä oli todellakin jännittävä, yllättävä ja taidokkaasti kirjoitettu psykologinen draama. Alku ei oikein sytyttänyt ja meinasinkin jättää kirjan kesken. Onneksi kuitenkin jatkoin lukemista, koska tässä olikin yllätyksiä tiedossa.
Todella hyvin kirjoitettu näkökulman muutos!

(464 sivua.)

Farah, Nura: Lumimaa

Nura Farah: Lumimaa - kertomuksia
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2022
Luin ~ 11.10.2022

Kuvaus:

”Mene takaisin sinne mistä olet tullut!”
Millaista on aina erottua muista, marketin kassalla, baarissa, oppitunnilla, uimahallissa? Värikkäät tarinat kertovat niistä raastavista ja mahdottomista tilanteista, jotka ovat maahanmuuttajan arkea.
Vanhemmat haikailevat takaisin Somaliaan, nuorempi polvi ei sinne kaipaa etsiessään omaa paikkaansa. Onko pakko tuntea jatkuvaa kiitollisuutta, onko pakko pienentää itsensä sopeutuakseen suomalaisiin normeihin? Kun joutuu jatkuvasti törmäämään todellisuuteen, jossa erilaisuus ei todellakaan ole rikkautta. Jossa helposti päätyy silmätikuksi tai hämmästelyn kohteeksi.
Sillä Lumimaassa muukalaista ei toivoteta tervetulleeksi, vaan tervemenneeksi.

Kommentti:

Tässä on erittäin tärkeä kirja! Hienosti lyhyehköt kertomukset nostavat esiin erilaiset tilanteet. Maahanmuuttaja, etenkin musta sellainen, ei voi vain sulautua joukkoon, koska hänen ulkonäkönsä on niin erilainen kuin meidän kantasuomalaisten. Kuitenkin somaleja ja muitakin maahanmuuttajia on meillä jo hyvin paljon. Toki omalla paikkakunnalla pienessä kaupungissa täällä Pirkanmaalla ei niin valtavasti maahanmuuttajia näy kuin isommissa kauapungeissa.
Arvostan suuresti naisia, (ja toki kaikkia) jotka nostavat myös vaikeita asioita esiin ja päivänvaloon. Muuten emme voi ottaa opiksemme, jos emme edes tiedä, mitä kaikkea he kokevat.
Ei ole ihan helppoa puhua tai kirjoittaa epäkohdista, varmaan siitäkin voi saada kiittämättömän leiman. Kirjailija on ehkä joutunut hieman varomaan sanojaan, mutta onneksi hän kirjoittaa asioista näinkin suoraan.

(207 sivua.)

Valkola, Roosa: Tyttö joka halusi olla enkeli

Roosa Valkola: Tyttö joka halusi olla enkeli
- Miten parantua syömishäiriöstä?
Kirjapaino Bookcover Oy, 2021
Luin ~ 8.10.2022

Kuvaus:

Miten parantua syömishäiriöstä.
Nuori tyttö ajautuu syvälle syömishäiriön pyörteisiin, ja lopulta elämässä on tilaa vain vaa'alle, mittanauhalle ja kalorilaskurille. Päivät menevät sumussa elämän ja kuoleman rajamailla. Miksi sairaus ottaa vallan ja vie kaiken mukanaan? Voiko tästä selviytyä vai onko syömishäiriö kuolemantuomio?
Kirjassa pääset seuraamaan syömishäiriöön sairastuneen nuoren naisen taistelua elämästä, ja näkemään mitä sairaus ihmiselle tekee. Näet myös miten hauraasta enkelitytöstä muuttuu matkan myötä vahva nainen, joka ei pelkää enää lentävänsä tuulen mukana pois. Hän seisoo vahvana jalat kiinni maassa, eivätkä elämän myrskyt saa Roosaa enää kumoon.
Se miten tähän pisteeseen lopulta päädyttiin, selviää kirjan parantumismyönteisistä vinkeistä sairauden päihittämiseen. Mitä sairastunut voi itse tehdä parantuakseen? Voiko koskaan parantua täysin? Miten aloittaa syöminen uudelleen ja mitä pitäisi syödä? Entä mitä läheinen voi tehdä auttaakseen? Kirjassa vastataan näihin ja lukuisiin muihin kysymyksiin käytännönläheisellä otteella. Lähde kirjan mukaan matkalle, joka siivittää sinutkin kohti unelmiasi.

Kommentti:

Ikävä kyllä, kovin ajankohtainen aihe. Tämä kirja on mielestäni todella hyvä, sillä kirjoittaja kirjoittaa hyvin rehellisesti omasta sairaudestaan, mutta pääasia on paranemismyönteisellä sanomalla. Kirjassa on myös moniakin vinkkejä sairastuneelle paranemisprosessiin sekä sairastuneen läheisille vinkkejä siitä, miten voi tukea paranemisprosessissa. Kirja on hyvin käytännönläheinen, vaikka sisältää myös faktatietoa.
Todella lämmin lukusuositus kenelle tahansa, jota aihe koskettaa.

(137 sivua.)

Toivola, Jani: Pantteri ja minä

Jani Toivola: Pantteri ja minä
Kustannusyhtiö *Kosmos Oy, 2022
Luin ~ 7.10.2022

Kuvaus:

Kokoelma Jani Toivolan rakastettuja tekstejä.
Pantteri ja minä on kokoelma kokoaan suurempia kirjoituksia vanhemman ja lapsen yhteisen taajuuden muodostumisesta sekä arjen pienistä ja isoista oivalluksista, joiden lomassa opetellaan spagaattia, etsitään roskiksesta Korkeasaaren karttaa ja eletään elämän parhaita päiviä.
Jani Toivola on julkaissut vuodesta 2020 alkaen sosiaalisessa mediassa pieniä, filosofisiakin ulottuvuuksia hipovia kertomuksia ja pohdintoja arjesta lapsensa kanssa.
Hauskat, tunnistettavat ja liikuttavat tekstit ovat nousseet valtavaan suosioon, ja nyt parhaat palat Toivolan ja Pantterin arjen seikkailuista julkaistaan kirjana.
Jani Toivola on helsinkiläinen kirjailija, joka tunnetaan myös isänä, näyttelijänä, juontajana ja vihreiden entisenä kansanedustajana. Toivolan aiemmat teokset ovat Musta tulee isona valkoinen (2016), Kirja tytölleni (2018) ja Rakkaudesta (2021).

Kommentti:

Sympaattinen kokoelma internetissä julkaistuja arkisia tekstejä. Tämä on tosi kiva päiväkirjan muoto ja sisältää paljon syviäkin ajatuksia arkipäivän tilanteista.
Olen seurannut Jani Toivolan IG-tiliä ja lukenut varmaan kaikki nämä tekstit sieltä, mutta oli silti kiva lukea tekstit kirjaan koottuna.
Mielestäni tämä oli ihana, sympaattinen kurkistus Toivolan perheen arkeen ja juhlaan, isän ajatuksia tyttären kasvaessa.
(186 sivua.)

Rudberg, Denise: Vieras joukossa

Denise Rudberg: Vieras joukossa
Er tredje man, 2021
Suom. Anu Koivunen
Into Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 6.10.2022

Kuvaus:

Uusi sotasuunnitelma vaikuttaa Elisabethin, Signen ja Iriksen työhön tiedustelupalvelussa. On kesä 1941, ja Ruotsin puolueettomuus on vaarassa. Karlaplan-aukion reunamilla, talossa numero neljä, on työ täydessä vauhdissa. Naiskolmikko selvittää koodeja ja oman elämänsä kiemuroita sodan hiipiessä yhä lähemmäksi Ruotsin rajoja.
Vieras joukossa on Tukholmaan sijoittuva vakoojaromaani toisen maailmansodan tapahtumista. Tositapahtumiin ja paikkoihin perustuva Liittolaiset-sarja on kunnianosoitus viime vuosisadan teräville, vahvoille naisille. Elisabethin, Signen ja Iriksen henkilöhahmojen esikuvat ovat kirjailijan omassa suvussa.

Kommentti:

Toiveista huolimatta kolmas osa ei noussut edellisiä osia korkeammalle.
Hetkittäin kirjassa tavoitettiin jotain 1940-luvun ajankuvasta, mutta lopulta tässä koko sarjassa on mielestäni kovin kömpelö juoni ja kieli, sekä henkilöt, jotka eivat mielestäni kunnolla heränneet henkiin.
Tämä on hieman hämmentävää, koska olen ymmärtänyt, että sarja on noussut (Ruotsissa) hyvinkin suureen suosioon ja lopussa luetellaan varsin asiantuntevia tahoja teoksen tietojen tarkistajiksi. Itseäni ehkä eniten häiritsi se, että tässä oli annettu vaikutelma edes jollain lailla vakavasti otettavasta tarinasta, mutta sitä tässä ei nyt lukija saanut. Neitojen elämän kuvaukset olivat tylsiä, päälleliimatun oloisia ja kovin karikatyyrimäisiä.
Varsinainen juoni katosi turhien vuoropuheöuiden viidakkoon. Tarinan olisi hyvin saanut tiivistettyä yhteen kirjaan. Ja lopulta moni asia jäi edelleen auki kaikkien kolmen päähenkilön kohdalla.
Käännöskin ontui jonkin verran, mutta se saattoi johtua alkuteoksesta.

No, joko tuli selväksi, petyin tähän koko sarjaan.

(301 sivua.)
P.s. Ei tämä ole ainoa kirja (tai sarja) johon olen pettynyt, vaan itse asiassa jätän nykyään useinkin kirjoja kesken. Viimeisin taisi olla suursuosikki Paperipalatsi, jonka jäöitn kesken kauniista mökkikuvauksista huolimatta, kun en vaan jaksanut kiinnostua sen henkilöistä.
Joskus on myös kysymys ajoituksesta, joku kirja ei vain sovi senhetkiseen mielentilaan tms.