Arvejord, 2022
Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom
Tammi (WSOY), 2022
Luin ~ 20.11.2022
Kuvaus:
Ihmisen ja metsän juuret yhtä syvällä.
Suomaa on lumoava episodiromaani metsän voimasta ja suomalaisten elävästä luontosuhteesta, joka kannattelee meitä sukupolvesta toiseen.
Uurna sylissään nainen saapuu hiljaiseen taloon metsän laidalla. Kun viimeinenkin nokare äidin puolukkahilloista on syöty, on tyttären vuoro olla sukunsa vanhin.
Suomaa kertoo monta pakahduttavaa tarinaa pienen pohjalaiskylän ihmiskohtaloista, sen metsien kultaisista lakoista ja pyhistä pihlajista, myyttisistä luonnonhengistä ja eläimistä. Neljän vuosisadan ajan kylän asukkaita koettelevat niin sodat, kulkutaudit kuin arkiset sydänsurutkin, mutta metsästä he löytävät turvan ja oman paikkansa.
Kommentti:
Opin käsitteen episodiromaani.
Tämä olikin hyvin mielenkiintoinen tapa kertoa saman paikan ja sen paikan asuttaneiden ihmisten sukupolvien tarina, vuosisata kerrallaan. Samalla tarina yhdisti hienosti historian oikeita tapahtumia sortovuosista, nälkävuosista ja maailmansodista yksilöihin ja heidän elämänkohtaloihinsa.
Koska en ole erityisesti novellienkaan ystävä, jouduin asennoitumaan erikseen siihen, että juuri, kun joku henkilö alkoi tulla tutuksi, hänen tarinastaan hypättiinkin seuraavalle vuosisadalle ja uusiin ihmisiin. Tarinan jatko tuli usein ilmi seuraavan otoksen sivulauseissa ja menneessä aikamuodossa, ja kun tähän tyyliin oppi, se olikin oikein mielenkiintoinen. Tämä vaati lukijalta tietysti välillä hieman salapoliisityötä, kun koitti selvittää, miten uuden vuosisadan henkilöt mahtoivatkaan edellisiin tarinoihin ja henkilöihin liittyä.
Upeasti tämä kirja kattoi pitkän aikakauden, maailman muuttumisen ja ihmisten suhtautumisen maahan, jonka he omistivat.
Luontosuhde kulkee tarinassa välillä selkeämmin, välillä taas enemmän rivien välissä.
On aina hienoa löytää uusi mielenkiintoinen kirjailija, jolla on omantyylinen kerrontansa.
(370 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti