Constable, Harriet: Viulisti

Harriet Constable: Viulisti
The Istrumentalist, 2024
Suom. Leena Ojalatva
Bazar Kustannus, 2025
Luin ~ 17.4.2026

Kuvaus:
Venetsia, 1703. Kahdeksanvuotias Anna Maria della Pietà varttuu orpokodin muurien suojassa mutta tietää olevansa erilainen kuin muut.
Musiikillisesti lahjakas Anna Maria haluaa palavasti tulla Venetsian suurimmaksi viulistiksi ja säveltäjäksi. Hän näkee musiikin väreinä ja kuvina, viulua soittaessaan instrumentin kuin itsensä jatkeena.
Kun orpokotiin saapuu opettamaan maailmankuulu viulisti, Anna Maria tietää tilaisuutensa tulleen. Maestro valitsee hänet tähtioppilaakseen ja hän tekee kaikkensa, jotta miellyttäisi oikukasta, vaativaa opettajaansa. Anna Maria harjoittelee herkeämättä. Hänen lahjakkuutensa alkaa jättää jo maestron varjoonsa, mikä asettaa unelmat vaaraan.
Harriet Constablen Viulisti on tarina kunnianhimosta, kyyneliin kirjoitetusta menestyksestä, musiikin vavahduttavasta voimasta ja äärimmäisestä petoksesta. Se kertoo niistä, jotka muistamme myöhemmin, ja niistä, jotka jäävät jalkoihimme menestyksen tiellä.

Kommentti:

Todella mielenkiintoisesti kirjoitettu teos 1700-luvun Venetsiasta ja orpokodin musiikkikasvatuksesta. Hienosti aikalaisia mukana ja tosipohjainen, vaikka fiktiivinen tarina onkin. Tällaisesta mielikuvitusmatkasta minä pidän.
Leena Ojalatvan hieno suomennos musiikkitermeineen teke mieli mainita erikseen! Bravo!
(447 sivua.)

Laitinen, Juuso: Elämä käsissä

Juuso Laitinen: Elämä käsissä - tarinoita ensihoitajan arjesta
Bazar Kustannus, 2025
Luin ~ 10.2.2026

Kuvaus:
Kaikkia ei voi koskaan pelastaa.
Ensihoitaja Juuso Laitinen käy läpi uransa syvimmin mieleen jääneitä tapauksia muistelmateoksessaan Elämä käsissä.
Itsemurhaa yrittäneitä, liikenneonnettomuuksien uhreja, psykootikkoja, synnyttäviä naisia, elämää ja kuolemaa. Sellaista on apua tarvitsevan luokse ensimmäiseksi kiirehtivän Juuso Laitisen päivätyö. Laitisen työ ensihoitajana on raskasta mutta silti hän ei vaihtaisi alaa: monen surullisesti päättyvän tehtävän lisäksi hän kokee myös suunnatonta onnistumisen iloa, kun hän hoitamalla työnsä hyvin saa pelastettua ihmishenkiä. Laitisen tarina osoittaa kuitenkin myös, että joskus työn tuoma henkinen taakka voi käydä liian raskaaksi.
Kaksikymmentä vuotta ensihoidossa työskennellyt Juuso Laitinen kertoo Elämä käsissä -kirjassaan mieleen jääneimmistä tehtävistään pitkän uransa ajalta. Ne osoittavat, miten tärkeää työtä terveydenhuollon ammattilaiset tekevät ja miten sattumanvaraista elämä usein on.

(234 sivua.)

Juntunen, Laura: Tyttö joka en

Laura Juntunen: Tyttö joka en
Into Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 7.1.2026

Kuvaus:

Tyttö joka en on Laura Juntusen oma tarina.
”Olen viisitoistavuotias ja minulle on tehty toistuvasti seksuaaliväkivaltaa parin kuukauden sisällä. En puhu tapahtuneesta kenellekään, sillä silloin siitä tulisi liian todellista – ja olen varma, että sitä minun mielenterveyteni ei enää kestäisi.”
Yläkoulun alkaessa Juntunen sairastui syömishäiriöön ja alkoi liikkua porukassa, jossa käytettiin huumeita. Pian hän huomasi elävänsä maailmassa, jossa nuorella tytöllä ei ollut lainkaan ääntä.
Tyttö joka en on ainutkertainen puheenvuoro mielenterveydestä, väkivallasta ja siitä, miten vaikeaa on olla tyttö. Juntunen kirjoittaa vimmaisesti ja koskettavasti elämästään, joka ei ollut omissa käsissä. Samalla hän tutkii tarkkanäköisesti nuorten mielenterveyskriisiä, naisten asemaa päihdemaailmassa sekä sukupuolittunutta väkivaltaa ilmiönä, joka läpileikkaa tyttöjen elämää lapsesta aikuisuuteen saakka.
Suorasanainen teos antaa äänen elämänpiirille, joka tavallisesti vaiennetaan. Juntunen kytkee syvät jäljet jättäneet kokemuksensa yhteiskunnalliseen näkymään ja murtaa niihin liittyviä stigmoja.

Sitaatti:

S. 231: Lääkäri piirtää 2 kaarta. Toinen on syömishäiriöisen kaari. Kaari nousee jyrkästi ja romahtaa pian huippukohdan saavutettuaan.
"Tyttö on onnellinen ennen sairastumista, siinä on hänen elämänsä paras kohta. Mutta jos ihminen pitää kiinni anoreksiasta, hänestä tulee väistämättä onneton ja sairas. Elämänlaatu laskee ja laskee, mitä kauemmin sairastaa."
Toinen kaari on erilainen. Viiva nousee ylös, eikä laske lainkaan.
"Tämä tässä on terveen, ei-anorektisen naisen elämänlaatu. Se voi olla vielä tyttönä ja parikymppisenä vähän sinnepäin, mutta mitä enemmän ikää tulee, sen paremmaksi elämä muuttuu. Naisesta tulee vahvempi ja varmempi, hän oppii tuntemaan itsensä ja omat tarpeensa. Asiat, jotka nuorena tuntuivat suurilta, eivät ole enää tärkeitä. Nainen oppii nauttimaan elämästä ja kunnioittamaan itseään ja nousu vain jatkuu. Usko minua, minähän olen sentään oikeasti vanha."
Kommentti:
Häirintä ja väkivalta ovat tyttöjen elämää läpileikkaavia kokemuksia aina lapsuudesta aikuisuuteen asti. Seksuaalinen häirintä on edelleen lisääntynyt, vaikka kaikille pitäisi jo olla tiedossa, ettei sellainen ole ok.
Nuoret tytöt saavat #ppelinkuvia puhelimeensa milloin luokkakavereilta, milloin aikuisilta miehiltä. Ja aina häpeä tuntuu olevan naisen!
Eikö tälle asialle tosiaankaan voi mitään.
(251 sivua.)

Soivio, Eeva: Kertaalleen kuollut

Eeva Soivio: Kertaalleen kuollut Gummerus, 2025
Luin ~21.10.2025

Kuvaus:

Näyttelijän omakohtainen esikoisteos sydämen pysähtymisestä lavalla.
Ennen illan esitystä Eeva tuntee kummallista väsymystä. Hänen astuessaan teatterin lavalle olo on kuitenkin rauhallinen. Kunnes iskee täydellinen voimattomuus. Näkökenttä sumentuu, ja veri tuntuu karkaavan käsistä ja jaloista. Eeva kaatuu korkkarit jalassa näyttämölle. Näytelmä keskeytyy, sydän lakkaa lyömästä.
Sairaalassa, jossa roolivaatteet saksitaan päältä, käy ilmi, kuinka pienestä kaikki lopulta on kiinni. Niin elämässä kuin kuolemassa.
Kohtituleva, elämänmakuinen esikoisromaani saa pohtimaan olemisen arvaamattomuutta ja oikullisuutta.

Kommentti:

Pidin.
Sulattelen.
Täällä mielestäni hyvä arvio kirjasta.

(256 sivua.)

Jackson, Buzzy: Punatukkainen tyttö

Buzzy Jackson: Punatukkainen tyttö
To Die Beautiful, 2023
Suom. Annamari Korhonen
WSOY, 2025
Luin ~ 19.10.2025

Kuvaus:

Nainen josta kasvoi taistelija.
Huikaiseva tositarina Hollannin vastarintaliikkeestä, rakkaudesta ja inhimillisyyden rajoista.
On vuosi 1940, ja Hannie Schaft on ujo oikeustieteen opiskelija natsien miehittämässä Amsterdamissa. Kun hänen juutalaiset ystävänsä joutuvat vaaraan, hän päättää liittyä Hollannin vastarintaliikkeeseen. Pian hänet tunnetaan ”punatukkaisena tyttönä”, joka ei epäröi tappaa vihollisiaan - ja jota natsit jahtaavat kiihtyvällä raivolla.

Kommentti:

Tämä oli taas uusi silmiä avaava tarina toisen maailmansodan kauheudesta. Hannie Schaft oli todellakin aivan tavallinen nuori opiskelijatyttö, joka sattui syntymään sellaiseen aikaan, jolloin mikään maailmassa ei ollut tavallista. Hannien opinnot keskeytyvät, koska opiskelijoiden olisi pitänyt vannoa uskollisuutta Hitlerille ja Kolmannelle valtakunnalle. Samaan aikaan Hannien parhaat ystävät ovat hengenvaarassa, vain koska he ovat juutalaisia.
Hannie päättää auttaa ystävänsä pakoon ja vie heidät lapsuudenkotiinsa Haarlemiin. Samalla hän saattaa paitsi itsensä ja ystävänsä, myös omat vanhempansa kuolemanvaaraan. Naapureihinkaan ei voi luottaa.
Kun Hannie liittyy kaupungin vastarintataistelijoihin, hengenvaarasta tulee jokapäiväistä. Toisaalta, vastarintaliikkestä löytyy ystäviä, myös ensirakkaus.
Hanniesta tulee kylmäverinen tappaja, sillä monet iskut tehdään silmästä silmään.
Tätä oli vakea käsittää, miten nuori tyttö voi ampua toisen ihmisen aivan läheltä.
Kirjailija on tutkinut aihetta laajalti ja haastatellut Hannien lähipiirissä olleita ihmisiä, mutta kirja on kaunokirjallinen. Mielestäni se toimi tässä oikein hyvin, vaikka toki Hannien ja ajatuksia tai hänen käymiään keskusteluja ei voi tietää kukaan muu kuin hän itse.

(462 sivua.)

Ketolainen, Päivi: Laukku-Leena

Päivi Ketolainen: Laukku-Leena: naiskulkurin tarina
Pro Bono, 2024
Luin ~ 14.10.2025

Kuvaus:

"Laukku-Leenaksi kutsutun naisen matkanteko kuulostaa suoranaiselta survival game -peliltä, josta hän kuitenkin selvisi hengissä lähes 20 vuotta", kirjailija kertoo. Kiviharju kulki kymmenine laukkuineen ympäri Suomea kävellen tai liftaten. Hän lähti liikkeelle vuonna 2002 asuen kesät ja talvet taivasalla. Hänen leiripaikkojaan olivat huoltoasemien lähistöt ja teiden pientareet. Vaikka hänelle tarjottiin apua ja asuntoa, hän pysyi kodittomana lähes elämänsä loppuun asti. Kiviharju kuoli Sysmässä 2021.
Yksinäinen naiskulkuri herätti aina huomiota siellä, missä liikkui. Mistä hän tuli ja minne meni? Mitä hän laukuissaan kuljetti? Miksi hän lähti taipaleelleen? Salaperäisen kulkijan matkanteko kiinnosti ihmisiä, mutta itse hän pysyi vaitonaisena elämänsä vaiheista. Uutuuskirja tuo selkoa Laukku-Leenan matkantekoon pitkin Suomen maanteitä.

Kommentti:

Mielenkiintoinen tarina yksinäisestä kulkijasta. Epätavallinen henkilö, joka ei sovi mihinkään tyypilliseen erakkomuottiin. Miksi leena halusi kulkea ympäsiinsä, asua parkkipaikoilla? Miksi hän ei suostunut muuttamaan asuntoihin, joita hänelle moneltakin paikkakunnalta tarjottiin ja järjestettiin?
Miksi hän vihasi ihmisten auttamista ja Suomea ja monia paikkauntia niin paljon?
Ja miksi hän kulkiessaan kuitenkin kantoi mukaan järjetöntä tavaramäärää?
Sen ymmärtäisi, jos ihmisellä kulkurielämää viettäessään olisi paljonkin tarpeellista, suorastaan välttämätöntä tavaraa. Laukku-Leena kuitenkin kuskasi (ja kuskautti muilla) likaisia ja rikkinäisiä vaatteita, montaa (rikkinäistä) makuupussia, kirjoja, astioita (piirakkavuokia, snapsilaseja ja rosollikulhoa jne.), kassikaupalla kirjoja ja suoranaista romua.
Itselleni jäi niistä kauvauksista sellainen tunne, että ehkä hän jotenkin kaukaisesti haaveili omasta kodista, jonne hän ne tavarat sijoittaisi. Mutta kuitenkaan kotiasia ei riittävästi häntä vetänyt puoleensa.
Erikoinen ihmiskohtalo, mutta päällisin puolin asia tuntui olevan hänen oma valintansa, eikä hän kerta kaikkiaan huolinut apua, eikä olisi oikeastaan halunnut kantaa vastuuta elämästään esimerkiksi työelämässä.

Koska osa päiväkirjoista on kadonnut, tarinassa on tietysti myös paljon aukkoja, ja lukija jää miettimään kirjoittajan tavoin, olisiko Leena esim. alkuaikojen päiväkirjoissaan kertonut tarkemmin kulkurielämään siirtymisen syistä.

(238 sivua.)

Kyrö, Tuomas: Aleksi Suomesta

Tuomas Kyrö: Aleksi Suomesta
WSOY, 2023
Luin ~ 15.9.2025

Kuvaus:

Helmikuu 2022. Aleksi istuu autossaan talvisessa Oulussa ja miettii itsemurhaa. Venäjä hyökkää Ukrainaan. Sotilas ei tapa itseään, mutta sotilas voi kuolla kunniakkaasti taistelukentällä. Aleksi myy kihlasormukset ja lähtee.
Aleksi taistelee Ukrainan Foreign Legionin joukoissa Irpinissä, Itä-Ukrainassa, Mustallamerellä. Hän menee kaikkiin tuliin ensimmäisenä: koska hänellä ei ole mitään hävittävää, hän on ylivoimainen. Siksi hän on yhä elossa.
Tuomas Kyrö matkusti Kiovaan haastattelemaan suomalaista soturia, jonka elämäntarina on hämmästyttävä, hengästyttävä ja koskettava. Koulussa kiusattu suomalaisen äidin ja senegalilaisen isän poika päättää näyttää kaikille ja lähtee 18-vuotiaana Ranskan muukalaislegioonaan. Hän palvelee Afganistanissa ja useissa Afrikan maissa ja käy välillä suorittamassa asepalveluksen Suomessa. Tänään 33-vuotias Aleksi on kovapintainen sotilas, mutta hän on myös se pikkupoika, jonka paras muisto on isoisän tilalla tehdyt maatyöt. Silloin kun kaikki oli hyvin, alle kouluikäisenä.

Kommentti:

Olen vaikuttunut.
Tuomas Kyrö kirjoittaa suurella lämmöllä tarinan Aleksista. Onko ammattisotilas kylmä tappaja? Tämän perusteella ei todellakaan.
Suosittelen kirjaa ihan jokaiselle, enkä halua oikeastaan edes liikaa avata omia oivalluksiani. Sain itse lukea kirjan ilman liikoja taustatietoja ja Aleksin tarina sai aueta vähitellen juuri siinä järjestyksessä kuin se oli tähän kirjaan kirjoitettu. Aleksin haastattelujen lisäksi puheenvuoro on annettu hänen äidilleen, isoisälleen, inttikaverilleen ja tsekkiläiselle sotilasveljelleen.
Kaikki nämä tuovat oman lisätietonsa ja -sävynsä inhimilliseen tarinaan, joka kertoo myös kääntöpuolista ja elämän muista osa-alueista kirjoittajan tutustuessa päähenkilöön myös sotatilanteiden välissä.

(288 sivua kuvat.)

Jousimo, Pirjo: Kun rakkaus ei riitä

Pirjo Jousimo: Kun rakkaus ei riitä
Momentum Kirjat, 2024
Luin ~ 5.9.2024

Kuvaus:

”Minä toivoin perheeseemme kikkaratukkaista ja vilkasta lasta. Lopulta saimme kaukaa Afrikasta pojan, joka täytti toiveeni moninkertaisesti.”
Pohjimmiltaan valoisan pojanvesselin elämä muuttuu vaikeaksi kaikenlaisten paineiden alla. Kun yhteiskunnalta saatu apu ei riitä, mukaan astuvat huumeet.
Pirjo Jousimon päiväkirjamerkinnöistä koostuva teos maalaa kuvan hänen lapsensa elämästä ja kuolemasta äidin kokemusten kautta. Se on kertomus juurettomuudesta, huostaanotosta ja luopumisen vaikeudesta. Traagisesta lopustaan huolimatta se on myös väkevä kuvaus rakkaudesta.

Kommentti:

Surullinen adoptiotarina. Adoptioäidin päiväkirja, jonka merkinnät alkavat jo ennen adoptiota ja kertovat pienen etiopialaissyntyisen pojan tarinan. Elämän alkuajan traumat yhdistettynä persoonallisiin ongelmiin ovat surullista luettavaa. Joskus vaan apu tai edes rakkaus ei riitä.
Antoi paljon ajattelemisen aihetta.

(197 sivua.)

Debreczeni, József: Kylmä krematorio

József Debreczeni: Kylmä krematorio . raportti Auschwitzin valtakunnasta
Hideg krematórium, 1950
Suom. Minnamari Sinisalo
Like Kustannus, Otava 2025
Luin ~ 27.4.2025

Kuvaus:
Keskitysleireiltä selviytyneen lehtimiehen silminnäkijäkuvaus "Auschwitzin valtakunnan" kauheuksista.
Unkarinjuutalainen József Debreczeni kertoo journalistin kylmäpäisellä tarkkuudella koettelemuksistaan kolmella eri pakkotyöleirillä. Vuoden kestänyttä vankeutta leimasivat väkivalta, nälkä, sairaudet ja alituinen pelko, jota satunnaiset toveruuden ja inhimillisyyden pilkahdukset eivät onnistuneet lievittämään.
Debreczeni on kirjannut muistonsa tuoreeltaan sodan jälkeen. Vuonna 1950 ilmestynyt, palkittu muistelmateos julkaistiin vasta vuonna 2023 englanniksi, ja siitä tuli arvostelumenestys. Debreczeniä on verrattu Primo Leviin, ja teosta on luonnehdittu holokaustikirjallisuuden helmeksi.

Kommentti:

Huomioitavaa on, että vapauduttuaan keskitysleiriltä József Debreczeni kirjoitti tämän kirjan ja julkaisi sen Jugoslaviassa jo vuonna 1950. Se jäi kuitenkin rautaesiripun taakse ja julkaistiin englanniksi vasta vuonna 2023 ja sen jälkeen muilla kielillä. Tarkempi analyysi ja kuvaus löytyy esim. täältä.
(222 sivua:)

Kuntsi, Sissi: Klo 17.23

Sissi Kuntsi: Klo 17.23
Tammi, 2024
Luin ~ 22.3.2025

Kuvaus:

Sydäntä raastava, tosipohjainen pienoisromaani sairaan puolison omaehtoisesta kuolemasta. Onko syvintä rakkautta antaa toisen lähteä? Kuinka tänne jäävä selviää?
Heinäkuun yhdeksäntenä päivänä kello 11.51 syleilen sinua kotimme kuistilla viimeisen kerran, Juhana. Videokamerat ovat jo päällä. Meidän viimeinen kosketuksemme, viimeiset sanamme toisillemme dokumentoituvat muistikortille, jota en halua koskaan katsoa. Lääkäri sanoi, että tapahtuma on videoitava. Se todistaisi, että minä en tappanut sinua.
Kun rakastavaiset kohtasivat, mies oli jo vakavasti sairas, elvytetty viidesti eikä ehkä aina muistaisi, kenen vierellä herää. Elämä lahjoitti heille yhteisen vuosikymmenen. Sissi Kuntsille sen viimeisten viikkojen hinta oli mittaamaton.
Sissi Kuntsi on nimimerkillä kirjoittava kirjailija, jonka pienoisromaani Klo 17.23 perustuu hänen omaan elämäänsä, vuosikymmeneen, jona hän seurasi puolisonsa matkaa kohti omaehtoista kuolemaa. Avustetulle itsemurhalle ei Suomessa ole käytäntöä. Kirjailija ei ota asiaan kantaa. Hän kirjoitti, jotta selviäisi.

Kommentti:

Rakkauden hinta. Niinhän se on, että kun rakastaa, antautuu kaiken hyvän lisäksi alttiiksi myös suurimmille suruille ja ikävälle.
Valtavan vaikuttava kuvaus siitä, miltä tuntuu, kun tietää, että rakastettu ei jaksa enää elää.
Myös jälkeen jäävällä on mielestäni oikeus tuntea myös itsekkäitä tunteita siitä, että toinen valitsee kuoleman, vaikka yhä rakastaa. Samaan aikaan täytyy miettiä, mitä kaikkea voi tai kannattaa sanoa ääneen kuolevalle.

(187 sivua.)

Westman, Ina: Lähes elossa

Ina Westman: Lähes elossa WSOY, 2024
Luin ~ 4.2.2024

Kuvaus:
Miltä tuntuu, kun yhtäkkiä ei jaksa enää oikein mitään?
Kun Ina Westman neljä vuotta sitten sairastui koronaan, hän ei voinut kuvitellakaan, että sairastaisi sitä vielä neljän vuoden kuluttua. Eikä hän voinut kuvitella, että kestäisi pari vuotta, ennen kuin hän saisi oireilleen diagnoosin. Itse asiassa hän ei neljä vuotta sitten osannut kuvitella mitään siitä, mitä hänellä olisi edessään.
Lähes elossa ei ole toipumistarina, mutta ei myöskään sairauskertomus. Westman kertoo matkasta, joka hänen on täytynyt käydä työ- ja suoriteorientoituneesta perheenäidistä ihmiseksi, joka ei aamulla tiedä, jaksaako arkipäivässä sanan alkuosaa, arkea, mitään. Matka on ollut kiemurainen, mutta ei toivoton. Se on pitänyt sisällään jääkylmiä loiskahduksia, oikein ja väärin puhallettuja hengityksiä, oivalluksia, meditointia, kiroilua, kyllästymistä, uusia elämäntapoja ja ennen kaikkea irti päästämistä.
Westmanin kertojaääni ei ole lannistunut vaan vihainen, vimmainen, toiveikas ja itseironinen. Hän rakentaa kuvaa pitkäaikaissairaan elämästä tarkasti havainnoiden ja itseään säästelemättä. Tapauskertomus laajenee pohtimaan nykyelämämme perusteita laajemmin. Vaadimmeko itseltämme nykyään liian paljon? Riittäisikö jonkin päivän teemaksi pelkkä hengittely, sisään ulos? Riittäisikö joskus, että on lähes elossa?
Ina Westman on kirja-alan ammattilainen. Hän on aiemmin kirjoittanut kolme kaunokirjallista teosta, joista romaani Henkien saari (Kosmos, 2018) oli arvostelumenestys myös Saksassa. Westman asuu perheineen Helsingissä ja haaveilee elämästä, jossa voisi joogata vähemmän ja elää enemmän.

Kommentti:
Olipa hyvä kirja. Tämä on tärkeä aihe, ei vain Long covid-sairastuneiden vaan monien muidenkin sairauksien uuvuttamien vuoksi. Toivon Ina Westmanille kaikkea hyvää ja etenkin toipumista. Enkä vähiten siitä syystä, että haluaisin hänen voivan jatkaa kirjoittamista vielä monen teoksen verran.

(271 sivua.)

Launonen, Lari: Poikani, elä vielä ensi talvi

Lari Launonen: Poikani, elä vielä ensi talvi:
lyhyen elämän filosofia
Otava, 2024
Luin ~ 21.1.2025

Kuvaus:

Kuolemansairaan lapsen isä etsii elämän ja sen lopun merkitystä.
Huugo kuolee hieman ennen nelivuotispäiväänsä. Pojan lyhyt ja kivinen polku maan päällä pakottaa uskonnonfilosofiasta väitelleen isän vaikeiden kysymysten eteen.
Milloin elämä on enemmän taakka kuin lahja? Onko lisääntymisessä järkeä, jos tunnustamme ihmiselämään liittyvät riskit? Saako lapsen kärsimykselle etsiä tarkoitusta? Entä onko taivaassa vammaisuutta? Tunneviileä isä kipuilee myös surunsa pinnallisuuden kanssa.
Tarinallinen teos itkettää, naurattaa ja pistää lukijan ajattelemaan. Se sivuaa myös yhteiskunnallisia aiheita, kuten lapsettomuutta, eutanasiaa ja koronakriisin repimiä ihmissuhteita.

Kommentti:

Tosi tarina Huugosta, joka eli niin lyhyen elämän synnynnäisen geneettisen sairauden vuoksi. Huugon isä kertoo Huugon elämästä ja pohtii samalla omaa isyyttään, elämän tarkoitusta ja monia muita tärkeitä aiheita kiinnostavalla tavalla.
Ajattelemista jäi paljon.
Hieno kunnianosoitus, tai ehkä sittenkin rakkaudentunnustus Huugolle.

(317 sivua.)

Morris, Heather: Nousevan auringon sisaret

Heather Morris: Nousevan auringon sisaret
Sisters Under the Rising Sun, 2023
Suom. Kristiina Drews
Aula & Co, 2024
Luin ~ 20.7.2024

Kuvaus:

Heather Morrisin uutuusromaani on tositapahtumiin pohjautuva tarina naisista, jotka joutuivat japanilaisten pitämälle vankileirille Indonesiassa toisen maailmansodan aikana.
Australialainen sairaanhoitaja Nesta James ja englantilainen muusikko Noah Chambers sekä suuri joukko skotlantilaisia, kiinalaisia, uusiseelantilaisia ja singaporelaisia naisia päätyvät japanilaisten vankileirille pommikoneiden tuhottua laivan, jolla viimeisiä siviilejä yritettiin kuljettaa turvaan murtuneesta Singaporesta. Leirillä nälkä, väkivalta ja sairaudet olivat uhkana päivittäin, mutta Norahin ja Nestan johdolla naiset löytävät itsestään rohkeutta ja neuvokkuutta voittaa vastukset ja selviytyä hengissä. Pitääkseen vankien mielialaa yllä Norah perustaa kuoron, joka lopulta esittää klassista musiikkia a cappellana.
Nousevan auringon sisaret on naisten sotaromaani ja kertomus naisten sisaruudesta, urheudesta ja ystävyydestä synkimpinäkin hetkinä. Kirjan on suomentanut Kristiina Drews.

Kommentti:

Heather Morris kirjoittaa mielestäni todella taitavasti 2. maailmansodan ajan tapahtumista. Sama aihepiiri on hänen aiemmissakin kirjoissaan, kuten esim. Auschwitzin tatuoija. Tarinat pohjautuvat oikeiden ihmisten kokemuksiin, mutta tietenkin, koska tapahtumista on jo aikaa, kaikki eivät ole enää itse voineet tarinaansa kertoa. Aineistona on aina henkilöiden ja heidät tunteneiden ihmisten kertomaa sekä valokuvia.
Näissä fakta ja fiktio on mielestäni yhdistetty uskottavasti ja taitavasti.

(410 sivua.)

O´Farrell, Maggie: Hamnet

Maggie O´Farrell: Hamnet
Hamnet, 2020
Suom. Arja Kantele
Kustantamo S&S, 2022
Luin ~ 24.6.2024

Kuvaus:

Palkitun Maggie O'Farrellin tunteita herättävä romaani tarjoilee todellisen lukuelämyksen. Kriitikoiden ja lukijoiden rakastama teos kertoo William Shakespearen perhetragediasta, 11-vuotiaan Hamnet-pojan menehtymisestä. Se on avioliiton muotokuva ja kuvaus menetyksiä kokeneesta perheestä – mutta eritoten se on herkkä tulkinta pojasta, jonka nimi elää kautta aikain kuuluisimman näytelmän nimessä.
Englanti 1580-luvulla: musta surma tekee tuhojaan. Nuori latinanopettaja rakastuu itseään hieman vanhempaan, eksentriseen neitoon. Agnes on villi ja vapaa, kulkee mailla ja mannuilla haukka hansikoidulla kädellään. Hänet tunnetaan parantajana sekä kasvien ja eläinten tuntijana, joka ymmärtää luontoa ehkä paremmin kuin ihmisiä ympärillään.
Agnesin suostuttua latinanopettajan puolisoksi pariskunta asettuu asumaan Stratford-upon-Avoniin miehen perheen kanssa. Agnesista kasvaa suojeleva perheenäiti sekä puolisonsa vakaa tukija ja kannustaja. Mutta samaan aikaan kun miehen ura Lontoon teatterimaailmassa lähtee nousukiitoon, perheen rakastettu nuori poika menehtyy äkillisen kuumeen nujertamana.
Hamnet on todellinen lukuelämys, koskettava avioliiton muotokuva, kertomus perheestä jota menetys raatelee, ja samalla herkkä tulkinta eräästä pojasta joka nuoresta iästään huolimatta on kaikkea muuta kuin unohdettu: eläähän hänen nimensä kaikkien aikojen tunnetuimman näytelmän nimessä.

Kommentti:

Tälle tarinalle ei tehnyt oikeutta se, että lukuaikaa oli vain pienissä pätkissä. Pidin kirjan kuvailevasta kielestä, jonka suomentaja oli mielestäni kääntänyt todella hyvin ja kauniisti! Etenkin Agnesin erityislaatuisuus nousee juuri tekstin avulla hienosti esiin.
Mielenkiintoinen fiktiivinen tarina oikeista henkilöistä.
Kirjailija jää kiinnostamaan, pitää tarkistaa, löytyykö muita suomennoksia.
Tämä teos on ilmestynyt suurena pandemiavuonna, se tuo tietenkin oman mausteensa tekstiin ja koko aiheeseen.
(382 sivua.)

Ahtaanluoma, Arja: Puolinainen: Koko tarina

Arja Ahtaanluoma: Puolinainen: Koko tarina
Johnny Kniga Kustannus (WSOY), 2020
Luin ~ 17.12.2023

Kuvaus:

Kuvittele, että kaikki raajasi amputoidaan.
Kun toimelias perheenäiti on yhtäkkiä täysin muiden armoilla, hän tarvitsee valtavasti voimia ja aikaa ollakseen enemmän kuin puolinainen.
”Avasin silmiäni varovasti. Valkoiset, yläosastaan rei'itetyt verhot ympäröivät minua, katossa palmurannan kuva. Ympäristö näytti hämärästi tutulta. Yritin muistella, missä mahdoin olla ja etenkin miksi. Viereltäni kuului koneiden piippausta, rytmikästä, vaativaa. Sairaala, niinhän se olikin, teho-osasto, jonne minut oli viety, kun olin käynyt päivystyksessä valittamassa murtunutta kylkiluuta. Eihän kylkiluun murtumasta joudu teholle, eihän? Mitä kummaa oli tapahtunut?”

Arja Ahtaanluoma on Turussa asuva yrittäjä, äiti ja insinööri, joka oli tapaturman seurauksena menettää henkensä. Puolinainen on kertomus toipumisesta ja taisteluista, uskosta ja epätoivosta. Siitä, miten suurikin suru on pieni ja pienikin ilo suuri.

Kommentti:

Pysäyttävä tarina. Tarina uskomattomasta sinnikkyydestä. Aito.

Hintsanen, Varpu: Valo joka ei kadonnutkaan

Varpu Hintsanen ja Emilia Saloranta: Valo joka ei kadonnutkaan
WSOY, 2021
Luin ~ 16.9.2023

Kuvaus:

Tätä perintöä haluan vaalia: vaikka on pohjaton suru, on myös iloa.”

Valo joka ei kadonnutkaan on koskettava, omakohtainen tarina, joka auttaa jaksamaan mahdottomiltakin tuntuvien elämänkriisien keskellä.
Kun Varpu Hintsasen tytär Senja kuoli kahdeksanvuotiaana syöpään, henkisestä jaksamisesta luennoivan Varpun omat opit joutuivat kovimmalle mahdolliselle koetukselle. Surusta syntyi kirja toivosta ja kiitollisuudesta. Se on yhden perheen tarina, mutta tuo myös apua kaikille niille, jotka ovat joutuneet elämässään kovan paikan eteen, tilanteeseen, jossa valo on vähissä. Psykiatrisen sairaanhoitajan koulutuksen saaneen Varpun viesti on selvä: emme voi valita, mitä meille tapahtuu, mutta voimme valita, miten tapahtuneeseen suhtaudumme. Valitsemmeko katkeruuden vai kiitollisuuden, toivon vai epätoivon, pimeyden vai pienet valonvälähdykset, jotka ajan myötä kasvavat uudeksi, kriisin jälkeiseksi elämänmaisemaksi, erilaiseksi mutta yhtä kaikki kauneutta ja onnea sisältäväksi.

Kommentti:

Läpeensä surullinen tarina pienestä syöpään sairastuneesta Senjasta. Mukana ajatuksia siitä, miten suuren kriisin keskellä voi löytää voimavaroja asioiden käsittelemiseen ja hyväksymiseen, ja miten löytää iloa silloinkin, kun suru on suurinta.
(304 sivua.)

Mattila, Päivi: Rakkaus väkevä kuin kuolema

Päivi Mattila: Rakkaus väkevä kuin kuolema
Suomen Lähetysseura, 2017
Luin~ 5.9.2023

Kuvaus:
Kaksikymmentäviisivuotias Amalia tuijotti vanhempiaan kuin nämä olisivat puhuneet vierasta kieltä. Peter-pappa aikoi ilmoittaa leskeksi jääneelle kirkkoherra Ingmanille, että Amalia olisi mitä sopivin uusi äiti hänen lapsilleen. Mutta Magnus Ingman oli Amaliaa lähes kolmekymmentä vuotta iäkkäämpi! Tuntui kuin joku olisi puristanut Amalian sydäntä kovalla otteella.
Ei hän silloin vielä osannut aavistaa, että hän muutaman vuoden kuluttua olisi kihloissa lähetysoppilas Gustaf Skoglundin kanssa ja pitkän odotuksen jälkeen lähdössä kohti Lounais-Afrikkaa, missä hän kohtasi elämänsä suurimmat vaikeudet ja kamppailut.
Rakkaus väkevä kuin kuolema -romaani pohjautuu tositapahtumiin 1867-1906 Suomessa ja nykyisessä Namibiassa.

Kommentti:

Kirjailija oli tavoittanut ajan hengen, tapahtumat ja kielen todella hienosti ja uskottavasti. Olipa melkoinen elämäntarina!
Odottaisiko nykyään joku vuosikausia työnantajataholta lupaa mennä naimisiin tai matkustaa tulevan puolisonsa luokse toiselle puolelle maailmaa..
Miten rohkeita olivatkaan he, jotka lähtivät tekemään lähetystyötä ilman taustatietoa paikallisista oloista, ilman terveydenhuoltoa, ja ainoana yhteytenä kotimaahan viikko- tai kuukausikausia matkalla viipyvät (tai sille tielleen jäävät) kirjeet.
Tästä kirjasta sai taas vähäksi aikaa perspektiiviä elämän käänteisiin.
(307 sivua.)

Schulman, Alex: Kiirehdi rakkain

Alex Schulman: Kiirehdi rakkain
Skynda att älska, 2009
Suom. Jaana Nikula
Nemo, Otava 2023
Luin ~ 10.7.2023

Kuvaus:

Huippusuositun tekijän riipaiseva kirja isäsuhteestaan.
Kun isä on kuollut, aikuinen poika vetäytyy kesämökille. Hänen mieleensä alkaa nousta muistoja: Alex pitää isälle seuraa, kun tämä putsaa kalaverkkoja. Alex istuu isän vieressä, kun tätä haastatellaan. Alex salakuljettaa isälle rapuja ja viskiä hoitokotiin.
Kirja kertoo isän ja pojan rakastavasta suhteesta sekä isän vanhenemisesta ja kuolemasta. Suomenruotsalainen Allan Schulman oli tunnettu tv-tuottaja Ruotsissa. Kirjan nimi tulee Tove Janssonin sanoittamasta Syyslaulusta.

Kommentti:

-
(229 sivua.)

Louis, Édouard: Kuka tappoi isäni

Édouard Louis: Kuka tappoi isäni
Qui a tué mon père, 2018
Suom. Lotta Toivanen
Tammi (WSOY), 2022
Luin ~ 26.6.2023
Keltainen kirjasto nro 520

Kuvaus:

Kiihkeän henkilökohtainen puheenvuoro sorrettujen puolesta.
Ranskan puhutuin ja kiitetyin nykykirjailija Édouard Louis antaa äänen maansa unohdetulle kansalle. Kuka tappoi isäni on yhtä aikaa hyökkäys Ranskan luokkayhteiskuntaa vastaan ja kädenojennus isälle, johon Louis'lla oli vaikea suhde.
Huikeaan maineeseen noussut esikoiskirja Ei enää Eddy kertoi, millaista oli kasvaa erilaisena nuorena kuihtuvalla teollisuuspaikkakunnalla vailla isän hyväksyntää.
Nyt Louis kääntää katseensa isäänsä ja tutkii, miksi tämän elämästä muodostui niin suuri pettymys. Hän syyttää Ranskan valtiota ja poliittista johtoa työväenluokan hylkäämisestä ja siitä, että isä on jo viisissäkymmenissä loppuun kulutettu, valmis hautaan ja systeemille hyödytön. Samalla hän puhuu isälleen uudella ymmärryksellä, muistaen niitä rakkauden ja hellyyden hetkiä, joita isän ja pojan välillä kaikesta huolimatta oli.

Kommentti:

Tasokas kirja ja tasokas käännös. Lyhyydestään huolimatta antoi paljon ajattelemisen aihetta.
(73 sivua.)

Rannela, Terhi: Niin kuin muutkin herrat

Terhi Rannela: Niin kuin muutkin herrat
Karisto/ Otava, 2023
Luin ~ 17.6.2023

Kuvaus:

Kiehtova muotokuva Euroopan ensimmäisestä naiseläinlääkäristä ja vaikuttava aikamatka eläinlääketieteen historiaan.
Kahdeksanvuotiaana kauhajokinen Agnes Sjöberg tiesi haluavansa eläinlääkäriksi. Sitä hän ei tiennyt, että ammattia pidettiin naisille sopimattomana. Agnes uhmasi odotuksia ja pääsi Saksaan opiskelemaan eläinlääketiedettä vuonna 1911.
Taikauskosta tieteelliseen maailmankuvaan, ensimmäisestä maailmansodasta toiseen, hevosista autoistumiseen. Agnes eli Euroopan historian tärkeät vuodet parantaen samalla tuhansia eläimiä. Vangitseva romaani piirtää kuvan naisesta, joka eli vaikean mutta palkitsevan elämän.
”Mitä vaikeampi tie on ollut raivata, sitä lujempi on tahtoni ollut.”

Kommentti:

Niin mielenkiintoisia vaiheita ja aikoja. Millaisia muutoksia maailmassa onkaan tapahtunut Agnes Sjöbergin elämän ja uran aikana.
Niin tärkeää, että tällaisia uranuurtajia on ollut, vaikka uranuurtajien omat elämät eivä olekaan olleet kovin helppoja. Merkityksellisyyttä siinä on ollut sitäkin enemmän.

(224 sivua.)