WSOY, 2021
Luin ~ 16.9.2023
Kuvaus:
Tätä perintöä haluan vaalia: vaikka on pohjaton suru, on myös iloa.”
Valo joka ei kadonnutkaan on koskettava, omakohtainen tarina, joka auttaa jaksamaan mahdottomiltakin tuntuvien elämänkriisien keskellä.
Kun Varpu Hintsasen tytär Senja kuoli kahdeksanvuotiaana syöpään, henkisestä jaksamisesta luennoivan Varpun omat opit joutuivat kovimmalle mahdolliselle koetukselle. Surusta syntyi kirja toivosta ja kiitollisuudesta. Se on yhden perheen tarina, mutta tuo myös apua kaikille niille, jotka ovat joutuneet elämässään kovan paikan eteen, tilanteeseen, jossa valo on vähissä. Psykiatrisen sairaanhoitajan koulutuksen saaneen Varpun viesti on selvä: emme voi valita, mitä meille tapahtuu, mutta voimme valita, miten tapahtuneeseen suhtaudumme. Valitsemmeko katkeruuden vai kiitollisuuden, toivon vai epätoivon, pimeyden vai pienet valonvälähdykset, jotka ajan myötä kasvavat uudeksi, kriisin jälkeiseksi elämänmaisemaksi, erilaiseksi mutta yhtä kaikki kauneutta ja onnea sisältäväksi.
Kommentti:
Läpeensä surullinen tarina pienestä syöpään sairastuneesta Senjasta. Mukana ajatuksia siitä, miten suuren kriisin keskellä voi löytää voimavaroja asioiden käsittelemiseen ja hyväksymiseen, ja miten löytää iloa silloinkin, kun suru on suurinta.
(304 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti