Laitinen, Juuso: Elämä käsissä

Juuso Laitinen: Elämä käsissä - tarinoita ensihoitajan arjesta
Bazar Kustannus, 2025
Luin ~ 10.2.2026

Kuvaus:
Kaikkia ei voi koskaan pelastaa.
Ensihoitaja Juuso Laitinen käy läpi uransa syvimmin mieleen jääneitä tapauksia muistelmateoksessaan Elämä käsissä.
Itsemurhaa yrittäneitä, liikenneonnettomuuksien uhreja, psykootikkoja, synnyttäviä naisia, elämää ja kuolemaa. Sellaista on apua tarvitsevan luokse ensimmäiseksi kiirehtivän Juuso Laitisen päivätyö. Laitisen työ ensihoitajana on raskasta mutta silti hän ei vaihtaisi alaa: monen surullisesti päättyvän tehtävän lisäksi hän kokee myös suunnatonta onnistumisen iloa, kun hän hoitamalla työnsä hyvin saa pelastettua ihmishenkiä. Laitisen tarina osoittaa kuitenkin myös, että joskus työn tuoma henkinen taakka voi käydä liian raskaaksi.
Kaksikymmentä vuotta ensihoidossa työskennellyt Juuso Laitinen kertoo Elämä käsissä -kirjassaan mieleen jääneimmistä tehtävistään pitkän uransa ajalta. Ne osoittavat, miten tärkeää työtä terveydenhuollon ammattilaiset tekevät ja miten sattumanvaraista elämä usein on.

(234 sivua.)

Juntunen, Laura: Tyttö joka en

Laura Juntunen: Tyttö joka en
Into Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 7.1.2026

Kuvaus:

Tyttö joka en on Laura Juntusen oma tarina.
”Olen viisitoistavuotias ja minulle on tehty toistuvasti seksuaaliväkivaltaa parin kuukauden sisällä. En puhu tapahtuneesta kenellekään, sillä silloin siitä tulisi liian todellista – ja olen varma, että sitä minun mielenterveyteni ei enää kestäisi.”
Yläkoulun alkaessa Juntunen sairastui syömishäiriöön ja alkoi liikkua porukassa, jossa käytettiin huumeita. Pian hän huomasi elävänsä maailmassa, jossa nuorella tytöllä ei ollut lainkaan ääntä.
Tyttö joka en on ainutkertainen puheenvuoro mielenterveydestä, väkivallasta ja siitä, miten vaikeaa on olla tyttö. Juntunen kirjoittaa vimmaisesti ja koskettavasti elämästään, joka ei ollut omissa käsissä. Samalla hän tutkii tarkkanäköisesti nuorten mielenterveyskriisiä, naisten asemaa päihdemaailmassa sekä sukupuolittunutta väkivaltaa ilmiönä, joka läpileikkaa tyttöjen elämää lapsesta aikuisuuteen saakka.
Suorasanainen teos antaa äänen elämänpiirille, joka tavallisesti vaiennetaan. Juntunen kytkee syvät jäljet jättäneet kokemuksensa yhteiskunnalliseen näkymään ja murtaa niihin liittyviä stigmoja.

Sitaatti:

S. 231: Lääkäri piirtää 2 kaarta. Toinen on syömishäiriöisen kaari. Kaari nousee jyrkästi ja romahtaa pian huippukohdan saavutettuaan.
"Tyttö on onnellinen ennen sairastumista, siinä on hänen elämänsä paras kohta. Mutta jos ihminen pitää kiinni anoreksiasta, hänestä tulee väistämättä onneton ja sairas. Elämänlaatu laskee ja laskee, mitä kauemmin sairastaa."
Toinen kaari on erilainen. Viiva nousee ylös, eikä laske lainkaan.
"Tämä tässä on terveen, ei-anorektisen naisen elämänlaatu. Se voi olla vielä tyttönä ja parikymppisenä vähän sinnepäin, mutta mitä enemmän ikää tulee, sen paremmaksi elämä muuttuu. Naisesta tulee vahvempi ja varmempi, hän oppii tuntemaan itsensä ja omat tarpeensa. Asiat, jotka nuorena tuntuivat suurilta, eivät ole enää tärkeitä. Nainen oppii nauttimaan elämästä ja kunnioittamaan itseään ja nousu vain jatkuu. Usko minua, minähän olen sentään oikeasti vanha."
Kommentti:
Häirintä ja väkivalta ovat tyttöjen elämää läpileikkaavia kokemuksia aina lapsuudesta aikuisuuteen asti. Seksuaalinen häirintä on edelleen lisääntynyt, vaikka kaikille pitäisi jo olla tiedossa, ettei sellainen ole ok.
Nuoret tytöt saavat #ppelinkuvia puhelimeensa milloin luokkakavereilta, milloin aikuisilta miehiltä. Ja aina häpeä tuntuu olevan naisen!
Eikö tälle asialle tosiaankaan voi mitään.
(251 sivua.)

Soivio, Eeva: Kertaalleen kuollut

Eeva Soivio: Kertaalleen kuollut Gummerus, 2025
Luin ~21.10.2025

Kuvaus:

Näyttelijän omakohtainen esikoisteos sydämen pysähtymisestä lavalla.
Ennen illan esitystä Eeva tuntee kummallista väsymystä. Hänen astuessaan teatterin lavalle olo on kuitenkin rauhallinen. Kunnes iskee täydellinen voimattomuus. Näkökenttä sumentuu, ja veri tuntuu karkaavan käsistä ja jaloista. Eeva kaatuu korkkarit jalassa näyttämölle. Näytelmä keskeytyy, sydän lakkaa lyömästä.
Sairaalassa, jossa roolivaatteet saksitaan päältä, käy ilmi, kuinka pienestä kaikki lopulta on kiinni. Niin elämässä kuin kuolemassa.
Kohtituleva, elämänmakuinen esikoisromaani saa pohtimaan olemisen arvaamattomuutta ja oikullisuutta.

Kommentti:

Pidin.
Sulattelen.
Täällä mielestäni hyvä arvio kirjasta.

(256 sivua.)

Jackson, Buzzy: Punatukkainen tyttö

Buzzy Jackson: Punatukkainen tyttö
To Die Beautiful, 2023
Suom. Annamari Korhonen
WSOY, 2025
Luin ~ 19.10.2025

Kuvaus:

Nainen josta kasvoi taistelija.
Huikaiseva tositarina Hollannin vastarintaliikkeestä, rakkaudesta ja inhimillisyyden rajoista.
On vuosi 1940, ja Hannie Schaft on ujo oikeustieteen opiskelija natsien miehittämässä Amsterdamissa. Kun hänen juutalaiset ystävänsä joutuvat vaaraan, hän päättää liittyä Hollannin vastarintaliikkeeseen. Pian hänet tunnetaan ”punatukkaisena tyttönä”, joka ei epäröi tappaa vihollisiaan - ja jota natsit jahtaavat kiihtyvällä raivolla.

Kommentti:

Tämä oli taas uusi silmiä avaava tarina toisen maailmansodan kauheudesta. Hannie Schaft oli todellakin aivan tavallinen nuori opiskelijatyttö, joka sattui syntymään sellaiseen aikaan, jolloin mikään maailmassa ei ollut tavallista. Hannien opinnot keskeytyvät, koska opiskelijoiden olisi pitänyt vannoa uskollisuutta Hitlerille ja Kolmannelle valtakunnalle. Samaan aikaan Hannien parhaat ystävät ovat hengenvaarassa, vain koska he ovat juutalaisia.
Hannie päättää auttaa ystävänsä pakoon ja vie heidät lapsuudenkotiinsa Haarlemiin. Samalla hän saattaa paitsi itsensä ja ystävänsä, myös omat vanhempansa kuolemanvaaraan. Naapureihinkaan ei voi luottaa.
Kun Hannie liittyy kaupungin vastarintataistelijoihin, hengenvaarasta tulee jokapäiväistä. Toisaalta, vastarintaliikkestä löytyy ystäviä, myös ensirakkaus.
Hanniesta tulee kylmäverinen tappaja, sillä monet iskut tehdään silmästä silmään.
Tätä oli vakea käsittää, miten nuori tyttö voi ampua toisen ihmisen aivan läheltä.
Kirjailija on tutkinut aihetta laajalti ja haastatellut Hannien lähipiirissä olleita ihmisiä, mutta kirja on kaunokirjallinen. Mielestäni se toimi tässä oikein hyvin, vaikka toki Hannien ja ajatuksia tai hänen käymiään keskusteluja ei voi tietää kukaan muu kuin hän itse.

(462 sivua.)

Ketolainen, Päivi: Laukku-Leena

Päivi Ketolainen: Laukku-Leena: naiskulkurin tarina
Pro Bono, 2024
Luin ~ 14.10.2025

Kuvaus:

"Laukku-Leenaksi kutsutun naisen matkanteko kuulostaa suoranaiselta survival game -peliltä, josta hän kuitenkin selvisi hengissä lähes 20 vuotta", kirjailija kertoo. Kiviharju kulki kymmenine laukkuineen ympäri Suomea kävellen tai liftaten. Hän lähti liikkeelle vuonna 2002 asuen kesät ja talvet taivasalla. Hänen leiripaikkojaan olivat huoltoasemien lähistöt ja teiden pientareet. Vaikka hänelle tarjottiin apua ja asuntoa, hän pysyi kodittomana lähes elämänsä loppuun asti. Kiviharju kuoli Sysmässä 2021.
Yksinäinen naiskulkuri herätti aina huomiota siellä, missä liikkui. Mistä hän tuli ja minne meni? Mitä hän laukuissaan kuljetti? Miksi hän lähti taipaleelleen? Salaperäisen kulkijan matkanteko kiinnosti ihmisiä, mutta itse hän pysyi vaitonaisena elämänsä vaiheista. Uutuuskirja tuo selkoa Laukku-Leenan matkantekoon pitkin Suomen maanteitä.

Kommentti:

Mielenkiintoinen tarina yksinäisestä kulkijasta. Epätavallinen henkilö, joka ei sovi mihinkään tyypilliseen erakkomuottiin. Miksi leena halusi kulkea ympäsiinsä, asua parkkipaikoilla? Miksi hän ei suostunut muuttamaan asuntoihin, joita hänelle moneltakin paikkakunnalta tarjottiin ja järjestettiin?
Miksi hän vihasi ihmisten auttamista ja Suomea ja monia paikkauntia niin paljon?
Ja miksi hän kulkiessaan kuitenkin kantoi mukaan järjetöntä tavaramäärää?
Sen ymmärtäisi, jos ihmisellä kulkurielämää viettäessään olisi paljonkin tarpeellista, suorastaan välttämätöntä tavaraa. Laukku-Leena kuitenkin kuskasi (ja kuskautti muilla) likaisia ja rikkinäisiä vaatteita, montaa (rikkinäistä) makuupussia, kirjoja, astioita (piirakkavuokia, snapsilaseja ja rosollikulhoa jne.), kassikaupalla kirjoja ja suoranaista romua.
Itselleni jäi niistä kauvauksista sellainen tunne, että ehkä hän jotenkin kaukaisesti haaveili omasta kodista, jonne hän ne tavarat sijoittaisi. Mutta kuitenkaan kotiasia ei riittävästi häntä vetänyt puoleensa.
Erikoinen ihmiskohtalo, mutta päällisin puolin asia tuntui olevan hänen oma valintansa, eikä hän kerta kaikkiaan huolinut apua, eikä olisi oikeastaan halunnut kantaa vastuuta elämästään esimerkiksi työelämässä.

Koska osa päiväkirjoista on kadonnut, tarinassa on tietysti myös paljon aukkoja, ja lukija jää miettimään kirjoittajan tavoin, olisiko Leena esim. alkuaikojen päiväkirjoissaan kertonut tarkemmin kulkurielämään siirtymisen syistä.

(238 sivua.)

Kyrö, Tuomas: Aleksi Suomesta

Tuomas Kyrö: Aleksi Suomesta
WSOY, 2023
Luin ~ 15.9.2025

Kuvaus:

Helmikuu 2022. Aleksi istuu autossaan talvisessa Oulussa ja miettii itsemurhaa. Venäjä hyökkää Ukrainaan. Sotilas ei tapa itseään, mutta sotilas voi kuolla kunniakkaasti taistelukentällä. Aleksi myy kihlasormukset ja lähtee.
Aleksi taistelee Ukrainan Foreign Legionin joukoissa Irpinissä, Itä-Ukrainassa, Mustallamerellä. Hän menee kaikkiin tuliin ensimmäisenä: koska hänellä ei ole mitään hävittävää, hän on ylivoimainen. Siksi hän on yhä elossa.
Tuomas Kyrö matkusti Kiovaan haastattelemaan suomalaista soturia, jonka elämäntarina on hämmästyttävä, hengästyttävä ja koskettava. Koulussa kiusattu suomalaisen äidin ja senegalilaisen isän poika päättää näyttää kaikille ja lähtee 18-vuotiaana Ranskan muukalaislegioonaan. Hän palvelee Afganistanissa ja useissa Afrikan maissa ja käy välillä suorittamassa asepalveluksen Suomessa. Tänään 33-vuotias Aleksi on kovapintainen sotilas, mutta hän on myös se pikkupoika, jonka paras muisto on isoisän tilalla tehdyt maatyöt. Silloin kun kaikki oli hyvin, alle kouluikäisenä.

Kommentti:

Olen vaikuttunut.
Tuomas Kyrö kirjoittaa suurella lämmöllä tarinan Aleksista. Onko ammattisotilas kylmä tappaja? Tämän perusteella ei todellakaan.
Suosittelen kirjaa ihan jokaiselle, enkä halua oikeastaan edes liikaa avata omia oivalluksiani. Sain itse lukea kirjan ilman liikoja taustatietoja ja Aleksin tarina sai aueta vähitellen juuri siinä järjestyksessä kuin se oli tähän kirjaan kirjoitettu. Aleksin haastattelujen lisäksi puheenvuoro on annettu hänen äidilleen, isoisälleen, inttikaverilleen ja tsekkiläiselle sotilasveljelleen.
Kaikki nämä tuovat oman lisätietonsa ja -sävynsä inhimilliseen tarinaan, joka kertoo myös kääntöpuolista ja elämän muista osa-alueista kirjoittajan tutustuessa päähenkilöön myös sotatilanteiden välissä.

(288 sivua kuvat.)

Jousimo, Pirjo: Kun rakkaus ei riitä

Pirjo Jousimo: Kun rakkaus ei riitä
Momentum Kirjat, 2024
Luin ~ 5.9.2024

Kuvaus:

”Minä toivoin perheeseemme kikkaratukkaista ja vilkasta lasta. Lopulta saimme kaukaa Afrikasta pojan, joka täytti toiveeni moninkertaisesti.”
Pohjimmiltaan valoisan pojanvesselin elämä muuttuu vaikeaksi kaikenlaisten paineiden alla. Kun yhteiskunnalta saatu apu ei riitä, mukaan astuvat huumeet.
Pirjo Jousimon päiväkirjamerkinnöistä koostuva teos maalaa kuvan hänen lapsensa elämästä ja kuolemasta äidin kokemusten kautta. Se on kertomus juurettomuudesta, huostaanotosta ja luopumisen vaikeudesta. Traagisesta lopustaan huolimatta se on myös väkevä kuvaus rakkaudesta.

Kommentti:

Surullinen adoptiotarina. Adoptioäidin päiväkirja, jonka merkinnät alkavat jo ennen adoptiota ja kertovat pienen etiopialaissyntyisen pojan tarinan. Elämän alkuajan traumat yhdistettynä persoonallisiin ongelmiin ovat surullista luettavaa. Joskus vaan apu tai edes rakkaus ei riitä.
Antoi paljon ajattelemisen aihetta.

(197 sivua.)

Debreczeni, József: Kylmä krematorio

József Debreczeni: Kylmä krematorio . raportti Auschwitzin valtakunnasta
Hideg krematórium, 1950
Suom. Minnamari Sinisalo
Like Kustannus, Otava 2025
Luin ~ 27.4.2025

Kuvaus:
Keskitysleireiltä selviytyneen lehtimiehen silminnäkijäkuvaus "Auschwitzin valtakunnan" kauheuksista.
Unkarinjuutalainen József Debreczeni kertoo journalistin kylmäpäisellä tarkkuudella koettelemuksistaan kolmella eri pakkotyöleirillä. Vuoden kestänyttä vankeutta leimasivat väkivalta, nälkä, sairaudet ja alituinen pelko, jota satunnaiset toveruuden ja inhimillisyyden pilkahdukset eivät onnistuneet lievittämään.
Debreczeni on kirjannut muistonsa tuoreeltaan sodan jälkeen. Vuonna 1950 ilmestynyt, palkittu muistelmateos julkaistiin vasta vuonna 2023 englanniksi, ja siitä tuli arvostelumenestys. Debreczeniä on verrattu Primo Leviin, ja teosta on luonnehdittu holokaustikirjallisuuden helmeksi.

Kommentti:

Huomioitavaa on, että vapauduttuaan keskitysleiriltä József Debreczeni kirjoitti tämän kirjan ja julkaisi sen Jugoslaviassa jo vuonna 1950. Se jäi kuitenkin rautaesiripun taakse ja julkaistiin englanniksi vasta vuonna 2023 ja sen jälkeen muilla kielillä. Tarkempi analyysi ja kuvaus löytyy esim. täältä.
(222 sivua:)

Kuntsi, Sissi: Klo 17.23

Sissi Kuntsi: Klo 17.23
Tammi, 2024
Luin ~ 22.3.2025

Kuvaus:

Sydäntä raastava, tosipohjainen pienoisromaani sairaan puolison omaehtoisesta kuolemasta. Onko syvintä rakkautta antaa toisen lähteä? Kuinka tänne jäävä selviää?
Heinäkuun yhdeksäntenä päivänä kello 11.51 syleilen sinua kotimme kuistilla viimeisen kerran, Juhana. Videokamerat ovat jo päällä. Meidän viimeinen kosketuksemme, viimeiset sanamme toisillemme dokumentoituvat muistikortille, jota en halua koskaan katsoa. Lääkäri sanoi, että tapahtuma on videoitava. Se todistaisi, että minä en tappanut sinua.
Kun rakastavaiset kohtasivat, mies oli jo vakavasti sairas, elvytetty viidesti eikä ehkä aina muistaisi, kenen vierellä herää. Elämä lahjoitti heille yhteisen vuosikymmenen. Sissi Kuntsille sen viimeisten viikkojen hinta oli mittaamaton.
Sissi Kuntsi on nimimerkillä kirjoittava kirjailija, jonka pienoisromaani Klo 17.23 perustuu hänen omaan elämäänsä, vuosikymmeneen, jona hän seurasi puolisonsa matkaa kohti omaehtoista kuolemaa. Avustetulle itsemurhalle ei Suomessa ole käytäntöä. Kirjailija ei ota asiaan kantaa. Hän kirjoitti, jotta selviäisi.

Kommentti:

Rakkauden hinta. Niinhän se on, että kun rakastaa, antautuu kaiken hyvän lisäksi alttiiksi myös suurimmille suruille ja ikävälle.
Valtavan vaikuttava kuvaus siitä, miltä tuntuu, kun tietää, että rakastettu ei jaksa enää elää.
Myös jälkeen jäävällä on mielestäni oikeus tuntea myös itsekkäitä tunteita siitä, että toinen valitsee kuoleman, vaikka yhä rakastaa. Samaan aikaan täytyy miettiä, mitä kaikkea voi tai kannattaa sanoa ääneen kuolevalle.

(187 sivua.)

Westman, Ina: Lähes elossa

Ina Westman: Lähes elossa WSOY, 2024
Luin ~ 4.2.2024

Kuvaus:
Miltä tuntuu, kun yhtäkkiä ei jaksa enää oikein mitään?
Kun Ina Westman neljä vuotta sitten sairastui koronaan, hän ei voinut kuvitellakaan, että sairastaisi sitä vielä neljän vuoden kuluttua. Eikä hän voinut kuvitella, että kestäisi pari vuotta, ennen kuin hän saisi oireilleen diagnoosin. Itse asiassa hän ei neljä vuotta sitten osannut kuvitella mitään siitä, mitä hänellä olisi edessään.
Lähes elossa ei ole toipumistarina, mutta ei myöskään sairauskertomus. Westman kertoo matkasta, joka hänen on täytynyt käydä työ- ja suoriteorientoituneesta perheenäidistä ihmiseksi, joka ei aamulla tiedä, jaksaako arkipäivässä sanan alkuosaa, arkea, mitään. Matka on ollut kiemurainen, mutta ei toivoton. Se on pitänyt sisällään jääkylmiä loiskahduksia, oikein ja väärin puhallettuja hengityksiä, oivalluksia, meditointia, kiroilua, kyllästymistä, uusia elämäntapoja ja ennen kaikkea irti päästämistä.
Westmanin kertojaääni ei ole lannistunut vaan vihainen, vimmainen, toiveikas ja itseironinen. Hän rakentaa kuvaa pitkäaikaissairaan elämästä tarkasti havainnoiden ja itseään säästelemättä. Tapauskertomus laajenee pohtimaan nykyelämämme perusteita laajemmin. Vaadimmeko itseltämme nykyään liian paljon? Riittäisikö jonkin päivän teemaksi pelkkä hengittely, sisään ulos? Riittäisikö joskus, että on lähes elossa?
Ina Westman on kirja-alan ammattilainen. Hän on aiemmin kirjoittanut kolme kaunokirjallista teosta, joista romaani Henkien saari (Kosmos, 2018) oli arvostelumenestys myös Saksassa. Westman asuu perheineen Helsingissä ja haaveilee elämästä, jossa voisi joogata vähemmän ja elää enemmän.

Kommentti:
Olipa hyvä kirja. Tämä on tärkeä aihe, ei vain Long covid-sairastuneiden vaan monien muidenkin sairauksien uuvuttamien vuoksi. Toivon Ina Westmanille kaikkea hyvää ja etenkin toipumista. Enkä vähiten siitä syystä, että haluaisin hänen voivan jatkaa kirjoittamista vielä monen teoksen verran.

(271 sivua.)

Launonen, Lari: Poikani, elä vielä ensi talvi

Lari Launonen: Poikani, elä vielä ensi talvi:
lyhyen elämän filosofia
Otava, 2024
Luin ~ 21.1.2025

Kuvaus:

Kuolemansairaan lapsen isä etsii elämän ja sen lopun merkitystä.
Huugo kuolee hieman ennen nelivuotispäiväänsä. Pojan lyhyt ja kivinen polku maan päällä pakottaa uskonnonfilosofiasta väitelleen isän vaikeiden kysymysten eteen.
Milloin elämä on enemmän taakka kuin lahja? Onko lisääntymisessä järkeä, jos tunnustamme ihmiselämään liittyvät riskit? Saako lapsen kärsimykselle etsiä tarkoitusta? Entä onko taivaassa vammaisuutta? Tunneviileä isä kipuilee myös surunsa pinnallisuuden kanssa.
Tarinallinen teos itkettää, naurattaa ja pistää lukijan ajattelemaan. Se sivuaa myös yhteiskunnallisia aiheita, kuten lapsettomuutta, eutanasiaa ja koronakriisin repimiä ihmissuhteita.

Kommentti:

Tosi tarina Huugosta, joka eli niin lyhyen elämän synnynnäisen geneettisen sairauden vuoksi. Huugon isä kertoo Huugon elämästä ja pohtii samalla omaa isyyttään, elämän tarkoitusta ja monia muita tärkeitä aiheita kiinnostavalla tavalla.
Ajattelemista jäi paljon.
Hieno kunnianosoitus, tai ehkä sittenkin rakkaudentunnustus Huugolle.

(317 sivua.)

Harmel, Kristin: Katoavien tähtien metsä

Kristin Harmel: Katoavien tähtien metsä
The Forest of Vanishing Stars, 2021
Suom. Aila Herronen
Tammi (WSOY), 2024
Luin ~ 20.9.2024

Kuvaus:

Koskettava historiallinen romaani nuoresta naisesta, joka auttaa juutalaispakolaisia henkensä kaupalla. Ihmeellinen kasvutarina kertoo toivosta, sisusta ja ihmisen tahdosta auttaa toista.
Vuosi 1942. Saksalaisperheestä lapsena kaapattu nuori Yona sinnittelee yksin armottomassa itäeurooppalaisessa erämaassa. Hänen sieppaajansa on kuollut, ja suojana ovat vain Yonan oppimat erätaidot. Kun metsään pakenee ryhmä natseilta täpärästi pelastuneita juutalaisia, ulkomaailman kauhuista järkyttynyt Yona päättää auttaa heitä – kohtalokkain seurauksin.

Kommentti:

Tositapahtumiin perustuva.
(345 sivua.)

Thompson, Kate: Kirjasto sodan keskellä

Kate Thompson: Kirjasto sodan keskellä
The Little Wartime Library, 2022
Suom. Tuulia Tipa
Bazar Kustannus Oy, 2023
Luin ~ 5.5.2024

Kuvaus:

Maailman palaessa kirjallisuuden liekki roihuaa kirkkaimpana.
Kate Thompsonin Kirjasto sodan keskellä on toisen maailmansodan aikaiseen Lontooseen sijoittuva romaani kätketystä kirjastosta, joka toi lohtua ihmisille
Lontoo vuonna 1944. Clara Button työskentelee Bethnal Greenin kirjastossa Lontoossa. Pommien tuhotessa kaupunkia rohkea Clara saa idean siirtää kirjaston kokoelmat maan alle keskeneräiselle metroasemalle. Aseman suojiin muodostuu maanalainen yhteisö, joka muun muassa teatteria ja kahvilaa ylläpitämällä tarjoaa turvaa ja rauhaa taivaalta putoavilta pommeilta.
Ilta toisensa jälkeen Clara ja hänen uskollinen kollegansa Ruby Monroe avaavat sitkeästi maanalaisen kirjaston ovet, sillä paikasta on tullut elintärkeä alueen asukkaille. Sodan pitkittyessä naisten sinnikkyys joutuu kuitenkin koetukselle. He joutuvat päättämään, kuinka kalliin hinnan he ovat valmiit maksamaan kirjojen ja heille rakkaiden ihmisten vuoksi.
Kate Thompsonin tositapahtumiin perustuva Kirjasto sodan keskellä on koskettava historiallinen romaani, joka saa lukijan sydämen sykkimään entistäkin enemmän kirjallisuuden voimalle.

Kommentti:

Tosi sympaattinen tarina, taas sitä oppi jotain uutta maailmasta ja sota-ajasta. Kirjan tapahtumapaikkana metroasema ja mielenkiintoisia, koskettavia kohtaloita kotirintamalla.
Muistiin: Tämän kirjailijan tekstiä haluan lukea lisää.

(494 sivua.)

Lehtikanto, Katariina: Tyttö joka sai kaulapannan

Katariina Lehtikanto: Tyttö joka sai kaulapannan:
suomalaisen ihmiskaupan uhrin tarina
Docendo, 2023
Luin ~ 22.2.2024

Kuvaus:

Järkyttävä tosikertomus suomalaisesta tytöstä, joka joutui ihmiskaupan uhriksi. Hyväksikäytön rakkaudeksi naamioinut keski-ikäinen mies alisti alaikäistä Minttua vuosien ajan. Miten on mahdollista, että kaikki turvaverkot pettivät tytön?
Mintun kohtalo järkytti suomalaisia rikoksen paljastuttua vuonna 2016. Puhutteleva dokumenttiromaani kertoo koko tarinan otsikoiden takana. Se vastaa siihen, miksi kokematon 14-vuotias ajautui viisikymppisen yliopistolehtorin hyväksikäyttämäksi ja alistamaksi seksiorjaksi.
Minttu sai mieheltä 15-vuotislahjaksi koiran kaulapannan ja joutui myymään seksiä sadoille miehille eri puolilla Suomea. Läheiset, koulu, terveydenhoito ja lastensuojelu eivät nähneet eivätkä puuttuneet.
Vasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä Minttu onnistui irrottautumaan häntä pahoin traumatisoineesta elämänvaiheesta, mutta siitä huolimatta Mintun elämässä jatkuivat monenlaiset vaikeat ongelmat. Hyväksikäyttäjä tuomittiin lopulta 11 vuodeksi vankeuteen. Mies pääsi avovankilaan ennen kuin Minttu psykoterapiaan.
Minttu on ensimmäinen suomalainen ihmiskaupan uhri, joka kertoo avoimesti tarinansa.

Kommentti:

Surullinen tositarina. Hämmentävää on, miten tällainen on saanut tapahtua ja miten kukaan lähellä olevista aikuisista ei havahtunut M:n tilanteeseen.
M:n tausta toki selittää jotain, sillä hänen lähipiirinsä ja lapsuutensa ongelmat ja hänen syrjäytyneisyytensä ja ongelmat tekivät hänet otolliseksi uhriksi hyväksikäyttäjille.
Toki M. myös halusi itse alaikäisenä välttää kaikki puuttumiset, joten hän valehteli asioista kysyttäessä aekä lähipiirilleen että viranomaisille, joita kyllä hänen perheensä lähellä toimi. Muiden ongelmat kuitenkin veivät aina huomion.
(393 sivua.)

Ahtaanluoma, Arja: Puolinainen: Koko tarina

Arja Ahtaanluoma: Puolinainen: Koko tarina
Johnny Kniga Kustannus (WSOY), 2020
Luin ~ 17.12.2023

Kuvaus:

Kuvittele, että kaikki raajasi amputoidaan.
Kun toimelias perheenäiti on yhtäkkiä täysin muiden armoilla, hän tarvitsee valtavasti voimia ja aikaa ollakseen enemmän kuin puolinainen.
”Avasin silmiäni varovasti. Valkoiset, yläosastaan rei'itetyt verhot ympäröivät minua, katossa palmurannan kuva. Ympäristö näytti hämärästi tutulta. Yritin muistella, missä mahdoin olla ja etenkin miksi. Viereltäni kuului koneiden piippausta, rytmikästä, vaativaa. Sairaala, niinhän se olikin, teho-osasto, jonne minut oli viety, kun olin käynyt päivystyksessä valittamassa murtunutta kylkiluuta. Eihän kylkiluun murtumasta joudu teholle, eihän? Mitä kummaa oli tapahtunut?”

Arja Ahtaanluoma on Turussa asuva yrittäjä, äiti ja insinööri, joka oli tapaturman seurauksena menettää henkensä. Puolinainen on kertomus toipumisesta ja taisteluista, uskosta ja epätoivosta. Siitä, miten suurikin suru on pieni ja pienikin ilo suuri.

Kommentti:

Pysäyttävä tarina. Tarina uskomattomasta sinnikkyydestä. Aito.

Save, Laura: Paljain jaloin

Laura Save: Paljain jaloin
WSOY, 2013
Luin ~ 7.2.2023

Kuvaus:

Laura, tuore äiti ja vaimo, saa puhelun lääkäriltä magneettikuvauksensa tuloksista. Diagnoosi on tyly. Polven kierukkavammaepäily muuttuu osteosarkoomaksi, reisiluuhun pesiytyneeksi luusyöväksi, ja keuhkoissa piilee mahdollisesti etäispesäkkeitä. Lauralla, nuorella lääketieteen opiskelijalla, on edessään toisenlaisten opintojen aika.
Mitä seuraavaksi tapahtuu? Pitääkö jalka amputoida? Kuinka käy Otso-pojan ja Sofia-puolison? Entä koko parisuhteen? Voiko kaikki sittenkin olla vain yhtä suurta väärinkäsitystä ja kääntyä vielä valoisaksi? Vaikka kello pysähtyy ja arki muuttuu vuoristoradaksi, syövänkin kanssa voi silti elää. Päivän kerrallaan.
Paljain jaloin on elämästään kertaheitolla ulos temmatun ihmisen vimmainen, osittain muistoihin ja päiväkirjamerkintöihin pohjautuva teos, joka kääntyy lohdulliseksi kertomukseksi vaivihkaa ohikiitävien päivien merkityksestä.

Kommentti:

(380 sivua.)

Schoultz, Nadja von: Kuohuvat vuodet

Nadja von Schoultz: Kuohuvat vuodet - Nuoruuteni vallankumouksen pyörteissä
Weilin + Göös, 1984
Luin ~ 23.1.2023

Kuvaus:

Erikoislaatuinen muistelmateos Venäjän vallankumouksen ajalta. Suomalaisvenäläinen perhe muuttaa isän ammatin vuoksi monesti. Isän työ on Ukrainassa, kun koko perhe sairastuu lavantautiin.
Heräämisestä sairaana tilapäisessä sairasmajassa pienellä ukrainalaisella paikkakunnalla alkaa todella uskomaton vaihe Nadjan elämässä, kun hänellä ei ole mitään tietoa äitinsä kohtalosta ja lopulta hänet toimitetaan paikalliseen maalaisperheeseen apulaiseksi (lue: orjaksi). Kommentti:

Todella erityinen elämäkerta sata vuotta sitten tapahtuneista asioista, jotka nostavat tukan pystyyn. Pieni tyttö joutuu vanhempiensa kuoltua käytännössä orjaksi Ukrainan maaseudulle. Ihmeellisintä on, että uusia käänteitä tapahtuu Nadjan elämässä vielä monta kertaa. On käsittämätöntä, miten terävät muistikuvat kirjoittajalla on kokemistaan asioista.

(599 sivua.)

Crippa, Luca & Onnis, Maurizio: Tyttö Kiovasta

Luca Crippa & Maurizio Onnis: Tyttö Kiovasta
La Bambina di Kiev, 2022
Suom. Katja Kärkkäinen
Like Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 16.12.2022

Kuvaus:

Pienen tytön painajainen Ukrainan sodan keskellä. 10-vuotias Alisa asuu Kiovassa. Uutiset televisiossa muuttuvat päivä päivältä pelottavammiksi, mutta kukaan ei halua uskoa, että Venäjä olisi todella hyökkäämässä pääkaupunkiin. Ei edes tytön isoisä, joka on tarpeeksi vanha muistaakseen kertomukset toisesta maailmansodasta. Perhe keskustelee tästä kaikesta illalla 23.2.2022. Sitten valtava jyrinä kiirii halki yön.
Alisan perheen tarina kertoo tuhansista muistakin perheistä. Se kertoo pelosta, pommeista ja pakolaisista, jotka matkustavat satoja kilometrejä puhelinnumero käden ihoon kirjoitettuna. Mutta pohjimmiltaan se kertoo toivosta, joka ei anna periksi julmuuksien ja kuoleman edessä.

Kommentti:

Sydäntäsärkevä kertomus, koska kaikki tämä on totta vuonna 2022.

(254 sivua.)

Tammi, Kaisa: Naisvankilan pomo

Kaisa Tammi: Naisvankilan pomo
WSOY, 2022
Luin ~ 15.11.2022

Kuvaus:

Tarinoita kaltereiden molemmilta puolilta.
Vahva elämäkerrallinen tarina lähiöhelvetistä naisvankilan johtajaksi nousseesta Kaisa Tammesta ja hänen todistamistaan ihmiskohtaloista.
Kaisa Tammi on arvostettu vankilanjohtaja, mutta jos kohtalo olisi puuttunut peliin, hän saattaisi olla kaltereiden toisella puolella. Tammen vahva omaelämäkerrallinen kirja kertoo hänen nousustaan lähiöhelvetistä Vanajan vankilan johtajaksi ja yhteiskunnan hyljeksityimpien naisten puolestapuhujaksi. Tammi avaa naisrikollisiin liitettyjä myyttejä ja kertoo työssään todistamistaan rujoista ja riipaisevista mutta myös toivoa antavista ihmiskohtaloista sekä siitä, miten raskas työ vankilassa on muuttanut häntä itseään. Tammi paljastaa myös, millaista on ollut tehdä uraa miesvaltaisessa, naisia usein ylenkatsovassa maailmassa. Kaisa Tammi on Vanajan vankilan johtaja. Naisasialiitto Unioni on myöntänyt Tammelle Lyyti-palkinnon naisvankien hyväksi tehdystä työstä.

Kommentti:

Kirjan aihe on todella mielenkiintoinen, mutta tyyli ehkä hieman raporttimainen. Jotenkin tuli sellainen olo, että kirjoittaja kirjoittaa tarkoituksellisen neutraalisti, jotta ensinnäkin kunnioittaa kirjoittamiensa tapausten salassapitoa ja ihmisten yksityisyyttä, mutta varoo myös todella tiukasti nostamasta omia saavutuksiaan liian näkyviksi. Tämä toi hieman ristiriitaisen tunnelman kirjaan, koska kiistattomasti aika (ja osaavat ihmiset) on - onneksi! - sentään muuttanut vankien oloja ja vaikkapa sopeuttamista siviilielämään.

(274 sivua.)

Pasanen, Leena: Daktari Leena

Leena Pasanen: Daktari Leena: Neljä vuosikymmentä lastenlääkärinä Tansaniassa
Suomen Lähetysseura, 2021
Luin ~ 29.10.2022

Kuvaus:

Daktari Leena on Tansaniassa elämäntyönsä tehneen lastenlääkärin Leena Pasasen omaelämäkerta.
Oululainen Pasanen lähti Suomen Lähetysseuran lähettämänä Tansanian Ilmbulaan vuonna 1981 ja työskenteli siellä aina vuoteen 2008, jolloin jäi osa-aikaeläkkeelle. Sen jälkeenkin työt on jatkunut Tansaniassa näihin päiviin asti vapaaehtoistyössä.
Leena Pasanen on nähnyt läheltä etenkin sairaiden lasten ja äitien karut olo mutta toisaalta myös Tansanian valtaisan kehityksen vuosikymmenien aikana.
Daktari Leenan mukaan parasta Tansaniassa ovat olleet ihmiset, joilta hän sai jatkuvasti voimaa jatkaa työtä, jossa joutui näkemään mm. malarian ja aliravitsemuksen tuhoisat seuraukset.

Kommentti:

Saimme joskus lahjaksi kirjan Daktarin lapset ja luimme sen miehen kanssa yhdessä. Luulimme, että Daktari olisi joku paikka, mutta se tarkoittikin lääkäriä, lääkäri Leena Pasasta. Tuimme myös hänen työpaikkaansa Ilembulan sairaalaa Lähetysseuran kautta monia vuosia.
Todella mielenkiintoinen elämäntarina, vaikka kirjassa olikin paljon ennestään tuttua asiaa. Nykyään eläkkeelläkin Leena Pasanen asuu osan vuodesta Tansaniassa ja tekee Mufindissa vapaaehtoistyötä orpojen lasten parissa.

(278 sivua + kuvat.)