Suomela, Laura: Ilmatilaloukkaus

Laura Suomela: Ilmatilaloukkaus

Karisto, 2020

Luin ~ 30.8.2020

Kuvaus:

16-vuotiaan Rosan elämä jumittaa. Catering-opinnot keskeytyivät, yhteishaku meni sivu suun ja tulevaisuus ahdistaa. Onneksi on turvallinen koti, jonne voi rauhassa syrjäytyä katsomaan Netflixiä. Ainakin siihen asti, kunnes äidin miesystävä Jari muuttaa saman katon alle. Uuden isäpuolen kylkiäisenä Rosan reviirille änkeää myös Jarin poika, joka on päässyt Tampereen ilmaisutaidon lukioon. Koulumenestykseen panostava besserwisser-Iiro on täysin eri planeetalta, sen paljastaa jo ensikohtaaminen.

Ilmatilaloukkaus on taidokas romaani uusperheen henkilökemioista, kätketystä surusta, hukatusta suunnasta ja siitä, miltä tuntuu, kun joku vihdoin ymmärtää.

Kommentti:

Pidin kovasti tämän kirjan tyylistä ja kielestä. Vaikka kirjaan mahtui monia vakaviakin aiheita, kirjan reipas ja humoristinenkin kerronta vei tarinaa eteenpäin. Monet asiat alkoivat näyttää paremmilta ja ratkaisut olivat mielestäni hyvinkin rakentavia ja uskottavia. Viisas kirja, jota lukiessa välillä nauratti ja välillä kyllä vähän itkettikin.

Suosittelen ehdottomasti nuorelle(kin) lukijalle!

(185 sivua.)

Park, Eeva: Viimeisellä rajalla

Eeva Park: Viimeisellä rajalla

Lõks lõpmatuses, 2003

Suom. Sanna Immanen

Into Kustannus Oy, 2019

Luin  ~ 22.8.2020

Kuvaus:

Hylätty talo Tallinnan laidalla, lähellä merenrantaa mutta kaukana turisteista. Lumisade peittää maiseman, ja ihmisyyden synkimmät puolet vaanivat ränsistyneiden rakennusten nurkilla.

Nuori nainen on asettunut tänne odottamaan, kunnes hän saa ainoan asian, jonka enää tarvitsee: aseen.

Entinen elämä, taakse jääneet ihmissuhteet ja tyrmäävä petos ajavat häntä toimimaan. Hän on joutunut viimeiselle rajalle, josta ei ole paluuta entiseen.

Virolainen Eeva Park kerii tarinansa auki psykologisen trillerin keinoin. Hän kuljettaa lukijan harkituilla välähdyksillä niin lapsuuteen neuvostovallan aikana kuin keskelle nyky-Viron yhteiskunnallisia epäkohtia.

Kommentti:

Vaikuttava.

(230 sivua.)

Oates, Joyce Carol: Syntipukki

Joyce Carol Oates: Syntipukki

Big Mouth & Ugly Girl, 2002

Suom. Nora Schuurman

Otava, 2002 (Voltti-sarja)

Luin ~ 19.8.2020

Kuvaus:

16-vuotias Matt Donaghy saa syyttää ahdingostaan vain suurta suutaan ja outoa huumorintajuaan, kun poliisit tulevat hakemaan häntä kesken koulutunnin.

Harmiton sanailu Rocky Riverin lukion ruokalassa on saanut kohtalokkaat seuraukset: Mattin epäillään aikoneen räjäyttää koko koulun taivaan tuuliin.

Poliisikuulustelujen jälkeen Mattin maine on tahrattu. Vain Ursula Riggs, outo kummajainen ja oman tiensä kulkija, uskaltautuu puolustamaan häntä. Mutta katkera Matt saa tuntea millaista on olla kuin spitaalinen. Jutun paisuessa ja ihmisten yhä kuiskiessa Suurisuusta ja Äkäpussista tulee sotureita, jotka taistelevat koko pikkukaupunkia vastaan.

Kommentti:

Aluksi minulla oli hieman vaikeuksia orientoitua kirjan tapahtumien ajankohtaan. Ajankohta vaikutti lähes nykyhetkeltä, sillä viestejä lähetettiin paljon sähköpostitse, mutta kenelläkään ei kuitenkaan ollut kännyköitä.

Tämä oli selvästi nuortenromaani, mutta hyvä sellainen. Juoni oli sopivan vauhdikas ja erilaisia nuorten elämän teemoja käsiteltiin päähenkilöiden kautta. Jännitystäkin riitti. 

Amerikkalainen elämänmeno on tietysti (ollut ennenkin) erilaista kuin suomalaisnuorten, mutta samojakin kipuiluja toki on. 

Se, miten perättömät huhut saavat siivet alleen, on niin kovin inhimillistä ja aina yhtä harmillista ja epäreilua. Näinä somen aikoina tällainen ei ainakaan tietenkään ole vähenemään päin.

Kyllä minä suosittelisin tätä kirjaa nuorelle lukijalle, vaikka tosiaan vähän vanhanaikainenhan tämä jo on.

Tarinoita ystävyydestä on aina mukava lukea :).

(271 sivua.)

Sjöholm, Emmi-Liia: Paperilla toinen

Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen

*Kosmos, 2020

Luin ~ 17.8.2020

Kuvaus:

Paperilla toinen on aseistariisuvan avoin kirja naiseudesta ja äidiksi kasvamisesta.

Toimittaja Emmi-Liia Sjöholm kirjoittaa omasta elämästään, seksistä, tarpeesta miellyttää miehiä, 14-vuotiaana tehdystä abortista, siitä kuinka hänestä tuli parikymppisenä äitipuoli, kuinka hän lopulta sai oman lapsen, rakkaudesta, halusta, itsen etsimisestä ja vähän löytämisestäkin. Paperilla toinen on Sjöholmin esikoinen. Hänen tyylinsä on niin ilmavaa ja vaivatonta, että tekstiä melkein ennemmin hengittää kuin lukee.

Emmi-Liia Sjöholm on freelancetoimittaja, joka kirjoittaa mm. Me Naisiin ja Helsingin Sanomiin. Paperilla toinen on hänen ensimmäinen kirjansa.

Kommentti:

Tämä oli todella mielenkiintoinen kirja ja ainakin itselleni varsin iso hyppy mukavuusalueen ulkopuolelle. Alun kuvaukset melkoisen vauhdikkaasta nuoruudesta ja etenkin sen seksikokemuksista laittoivat totisesti miettimään, jaksanko/ haluanko edes lukea kirjaa loppuun asti. 

Onneksi jatkoin, koska lopulta pidin kirjasta todella paljon. 

Avoimuudessaan (no, autofiktiota siis) kirja kyllä antoi paljon ajattelemisen aihetta. 

Lyhyet luvut pitivät kerronnan jännällä tavalla kevyenä, vaikka aiheet olivat myös kipeitä. Allekirjoitan tuon esittelytekstin sanan ilmava, mutta ei tämä todellakaan mitään chic litiä ollut.

Tämä oli kasvukertomus, joka puhutteli ainakin minua.

(187 sivua.)

Kerangal, Maylis de: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät

Maylis de Kerangal: Haudataan elävät, paikkaillaan elävät

Réparer les vivants, 2014

Suom. Ville Keynäs ja Anu Partanen

Siltala Kustannus, 2016

Luin ~ 15.8.2020 

Kuvaus:

Nuori Simon Limbres lähtee tovereidensa kanssa surffaamaan, mutta kotimatkalla hän ainoana kolmesta jättää turvavyönsä kiinnittämättä, mikä sitten muodostuukin hänen kohtalokseen kolarin sattuessa. Hänet saadaan sairaalaan, mutta aivosähkökäyrä näyttää suoraa viivaa. Vain nuori, vahva sydän sykkii. Simon on aivokuollut, peruuttamattomasti poissa, minkä hänen vanhempansa Marianne ja Sean joutuvat myös kohtaamaan. 

Samaan aikaan kaukana Pariisissa keski-ikäinen sydänpotilas Claire odottaa sydämensiirtoa, ja kun Marianne ja Sean lopulta kykenevät tekemään päätöksen, Simonin sydän kiidätetään pelastamaan Clairen elämä.

Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät on yhden vuorokauden aikana tapahtuva, tunti tunnilta etenevä romaani sydänsiirrosta.

Kommentti:

Olipa vaikuttava kirja. Tapahtumat etenevät vääjäämättä, kuvaus siirtyy Simon Limbresin lautailuretkestä ja onnettomuudesta elintenluvuttamisen mahdollisuuteen ja sen toteuttamiseen. 

Kohdataan Simonin vanhemmat, tyttöystävä, leikkauksiin osallistuvia lääkäreitä ja hoitajia sekä lopulta sydänsiirtoa odottava Claire Méjean. 

Kirjoitustyyli tukee oivallisesti kiireen ja vääjäämättömyyden tuntua, sillä asioiden on edettävä nopeasti. 

Aihe on vaikea ja vakava, mutta kirjailija onnistuu tekemään tästä todella hienon tarinan.

Samaan aikaan kyseessä on joidenkin ihmisten elämän dramaattisin tapahtuma, mutta sairaalan arjessa tämä on kuitenkin yksi tapaus muiden joukossa. 

Kirjailija kuvaa hyvin sitä, miten me tulemme samoihin tilanteisiin kukin omasta todellisuudestamme. 

Tämä kirja on ollut todella kauan kirjaston "omassa hyllyssäni" ja koska päätin välillä vähän lyhentää tuota listaa, tuli tämä lopulta luettua. Olen vähän pelännyt tämänkaltaisten kirjojen lukemista, sillä oma tytär joutui muutama vuosi sitten liikenneonnettomuuteen, jossa olisi voinut käydä vastaavasti. 

Kannatti lukea, mutta olihan tämä rankka. 

(255 sivua.)

Hiirijoki, Pentti: Kyllä ihmisten kanssa pärjää

Pentti Hiirijoki: Kyllä ihmisten kanssa pärjää: poliisimuistoja

Warelia Kustannus Oy, 2020

Luin ~ 7.8.2020

Kuvaus:

"Kyllä ihmisten kanssa pärjää" on muistelmateos, jossa eläköitynyt poliisi kertoo mutkattomaan tyyliin uransa vaiheista: poliisiunelman syttymisestä, opinnoista, eri työpaikoista ja työyhteisöistä.

Muisteluksissa kerrotaan maalaispoliisin monenkirjavista tehtävistä ja unohtumattomista ihmisten kohtaamisista. Kirja kuvaa myös poliisin työn suurta muutosta 1970-luvun alusta 2000-luvun alkuvuosiin.

Työssään viihtynyt Hiirijoki tuli hyvin juttuun useimpien hankalienkin tyyppien kanssa, koska toimi kärsivällisesti ja asiakasta ärsyttämättä. 

Kommentti:

Mukavasti, leppoisasti kerrottua paikallishistoriaa. Ei mitään suuria paljastuksi, jos sellaisia odottaa. Päällimmäiseksi ehkä nousee se, kuinka paljon poliisinkin työ ja työnkuva on viime vuosikymmeninä muuttunut. 

(236 sivua.)

Lähteenmäki, Laura: Ikkunat yöhön

Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön 

WSOY, 2014

Luin ~ 4.8.2020

Kuvaus:

Ihmissuhdedraama ja jännityskertomus kolmen sukupolven salaisuudesta

Niityn metsätilan nuori emäntä Elsi syyllistyy 1950-luvulla heitteillejättöön, jolla on kauaskantoiset seuraukset. Olisivatko tyttäret Arja ja Asta toisenlaisia ihmisiä, jos äiti olisi elänyt heidän kanssaan?

Vuosikymmeniä myöhemmin Asta hallinnoi vanhaa sukutilaa. Kun ainoa poika Roope tuo tyttöystävänsä Teresan näytille, Astan harmaa arki saa verenkarvaita sävyjä. Myös Roopen Riikka-serkulla on syynsä vihata vaikeaan rooliin joutunutta Teresaa. Hirviötä vastaan kamppaillessa kun on vaara muuttua sellaiseksi itse.

Kommentti:

En odottanut kirjasta näin jännittävää, joten yllätyin positiivisesti. Sain tavallaan enemmän kuin oletin saavani. Välillä meinasi henkilöt mennä sekaisin, vaikka vaihtuvat kertojat olikin hyvin ja nimeltä merkitty. Lähinnä heidän keskinäiset suhteensa meinasivat mennä sekaisin, mutta piirtämäni pienen sukupuun avulla pysyin paremmin kartalla. 

Kaikenlaisia asioita sitä onkin piiloteltu ja salattu, ainakin jätetty puhumatta ja käsittelemättä. Ja sehän tietenkin siirtyy seuraaville sukupolville terapoitavaksi.

Nykyään asioita käsitellään ja niistä avaudutaan ehkä joskus liiaksikin asti, mutta ei se vaikeneminenkaan ole hyvä ollut.

(269 sivua.)

Ahern, Cecelia: Lyyralintu

Cecelia Ahern: Lyyralintu

Lyrebird, 2016

Suom. Lauri Sallamo & Heidi Tihveräinen

Gummerus, 2019

Luin ~ 31.7.2020

Kuvaus:

Tunteikas ja rohkaiseva kirja naisesta, joka muuttaa tapaamme katsoa maailmaa.
Länsi-Corkin syvissä vuoristometsissä asuu nuori nainen vailla yhteyttä muuhun maailmaan. Hänellä on ilmiömäinen matkimisen kyky, joka tuo hänelle lempinimen lyyralinnun mukaan.
Kun Solomon dokumenttielokuvaryhmineen sattumalta törmää Lauraan, tämän elämä mullistuu. Filmiryhmä vetää Lauran tarkoin varjellusta rauhasta Dublinin hälinään, ja hän joutuu kohtaamaan maailman, joka haluaa ymmärtää hänen elämäntapaansa.
Auttaako urbaani maailma Lauraa levittämään siipensä – vai sulkeeko se hänet kultaiseen häkkiin? Villien lintujen lailla Laurankin kuuluu lentää vapaana…
Lyyralintu on ajatuksia herättävä ja liikuttava rakkaustarina; se on kertomus kiivaasti sykkivästä sydämestä ja kaiken hälyn alla piilevästä hiljaisuudesta. 

Kommentti:

Taattua, kevyehköä Cecelia Ahernia. Aika mielikuvituksellinen tarina, mutta ripaus mielikuvitusta tekee joskus ihan hyvää, vaikken mikään fantasioiden ystävä olekaan. 

Luin kirjan heinäkuun puolella, mutta päivitys tulee lomateknisistä syistä elokuun puolelle.

(470 sivua.)

Lessing, Doris: Ruoho laulaa

Doris Lessing: Ruoho laulaa

The Grass is Singing, 1950

Suom. Eva Siikarla

Arena kirjayhtymä, 1978 (Gummerus)

Luin ~ 25.7.2020

Kuvaus:

Kokeilen, löydänkö kuvausta netistä.

Kommentti:

Jännä kirja. Jotenkin sydämeenkäyvän, raa'an suora. Näinä aikoina, jolloin "I can't breathe"-teksti  löytyy lomapaikkakunnan kerrostalon takaseinältä ja #blacklivesmatter kuohuu koronan lisäksi ympäristössä, oli aikamoinen kokemus lukea 1950 kirjoitettu (ja vasta 1978 suomennettu) kirja suorasukaisen alkuasukasvihamielisestä henkilöstä. 

Toki Mary Tanner on paljon muutakin ja ensisijaisesti hän on olosuhteiden uhri, joka kärsii joutuessaan elämään olosuhteissa, joissa hän ei viihdy eikä pärjää eikä halua olla. 

Tuona aikana ei kuitenkaan lähdetty noin vain huonoista olosuhteista eikä huonosta avioliitosta, joten Mary tuhoutuu vähitellen, voimatta tehdä tilanteelle oikeastaan yhtään mitään. 

Aika raskas lomakirja.

Kirjanpito vähän kärsii, kun en ollut mökillä netin äärellä. Tämäkin siis luettu jo heinökuussa, vaikka tilastoituu elokuulle.

(234 sivua.)

Nuotio, Eppu: Neitsytmatka

Eppu Nuotio: Neitsytmatka

Seven (Otava), 2004

Luin ~ 20.7.2020

Kuvaus:

Mä lähden täältä heti kun pääsen, Annukka ajattelee. Hän on kohta viidentoista ja täynnä vapaudennälkää, ja hän vihaa kaupungin jokaista kulmaa. Eniten kuitenkin tehtaan konttorirakennusta. Sinne isä on piilottanut naisen nimeltä Laina Penttinen.

Annukka pakenee kodin alakuloa ja äidin kuristavaa hellyyttä, kulkee uhallakin kommunistiperheen tyttären kanssa, kittaa omppuviiniä, yrittää epätoivoisesti päästä neitsyydestään, kahlitsee itsensä Koijärvellä puskutraktoriin. Ja saa vastaansa isän, joka tehtaan apulaisjohtajana on pienellä paikkakunnalla Jumalasta seuraava.
Sen paremmin isä kuin tytärkään eivät ehdi kiireiltään huomata, kuinka Varkauden komeimman tiilitalon viileyteen hylätty äiti vajoaa yhä syvemmälle omaan maailmaansa.
Neitsytmatka kuvaa Annukka Lehmuksen perheen rosoista elämää 1970-luvun Suomessa, aikana jolloin maailma tunkee pikkukaupungin ikkunoista sisään. Varkautelaisen tehtaanjohtaja Lehmuksen perheestä kertovat myös romaanit Peiton paikka ja Onnellinen loppu.

Kommentti:

Lomalukemista mökillä. Genrenä ehkä nuorten/ nuorten aikuisten kirja, itselle aikamatka 70-80-luvun vaihteeseen.

Kirja löytyi K-marketin vaihtohyllystä keväällä koronarajoitusten aikaan. Harmi, että huomasin vasta nyt, että tämä on jatkoa Peiton paikka-kirjalle. Olisin voinut lukea sen ensin. Jatkon voisi kyllä lukea joskus.

Tykkäsin.

(256 sivua.)

Tämä on eka postaus uudessa bloggerissa. Voi mennnä uusiksi??