tiistai 15. huhtikuuta 2014

Kaaberböl, Lene & Friis, Agnete: Poika matkalaukussa

Lene Kaaberboel - Agnete Friis: Poika matkalaukussa

Drengen i kufferten, 2008
Suom. Aino Ahonen

Bookwell Oy, JUva 2013

Luin ~ 14.4. 2014



KUvaus:
Punaisen Ristin sairaanhoitajana työskennellyt Nina Borg on tottunut näkemään ympärillään kurjuutta ja kuolemaa. Myös hänen nykyisessä kotikaupungissaan Kööpenhaminassa elää suuri joukko laittomia maahanmuuttajia, joille hygieeniset asuintilat, fyysinen turvallisuus ja perusterveydenhuolto ovat saavuttamatonta ylellisyyttä. Tässä alamaailmassa lasten katoaminen on arkipäivää, eikä ole ketään joka välittäisi heidän kohtalostaan edes sen verran, että kyselisi heidän peräänsä. Paitsi Nina, joka ei ole rankoista kokemuksistaan huolimatta muuttunut välinpitämättömäksi – jokaisella lapsella on väliä.

Kun Nina päätyy vastahakoisesti tekemään palveluksen ystävättärelleen ja löytää rautatieaseman matkatavarasäilöstä pienen pojan henkihieverissä, matkalaukkuun sullottuna, hän ei voi jättää asiaa sikseen. Alkaa hengenvaarallinen kissa ja hiiri -leikki, jonka tuoksinassa Nina ja nimetön poika joutuvat kohtaamaan yhteiskunnan eliittiin kuuluvien ihmisten kulissientakaisen armottomuuden ja julmuuden.

Kaaberbølen ja Friisin Poika Matkalaukussa voitti vuonna 2008 maineikkaan Harald Mogensen -palkinnon, joka myönnetään Tanskan parhaalle rikosromaanille. Se oli ehdolla myös parhaan pohjoismaisen rikosromaanin Lasiavain-palkinnon saajaksi.


Kirja osui silmään VIP-tiskiltä ja mulla olisi ollut heti kaksi syytä olla ottamatta kirjaa:
1) VIP (= liian kiire lukea) ja
2) aiheena lapsi kirjassa, jonka määritelmänä oli "trilleri".
Lainasinpa kuitenkin. Tykkäsin. Yritän nykyään lukea "liian" jänniä kirjoja hiukan hitaammin, eli pidän taukoja. Se ei tietysti tee oikeutta kirjan imulle, mutta siedän paremmin jännitystä ja kyllä lukukokemus siitä vähän paraneekin. Hyvälle kirjalle on hyvä antaa tilaa - ihan ajallisestikin.

Hiukan jäi loppuratkaisu mietityttämään, taidankin selata viimeiset sivut uudelleen ...

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Gavalda, Anna: Lempi ei ole leikin asia

Anna Gavalda: Lempi ei ole leikin asia

Billie, 2013
Suom. Lotta Toivanen

Gummerus, 2014

Luin: ~ 12.4. 2014


”Billie, minun Billieni, tämä rikkinäisen lapsuuden elänyt prinsessa, joka tarpoo elämän polkuja toisessa kädessään haulikko ja toisessa Musset’n näytelmä Ei lempi leikin vuoksi, on ihanin asia, joka minulle on tapahtunut sitten aloitettuani kirjoittamisen.”
– Anna Gavalda uusimmasta kirjastaan

Billiestä tuli Billie, koska hänen hulttioäitinsä oli hulluna Michael Jacksoniin (”Billie Jean is not my lover / She’s just a girl…”). Franckista tuli Franck, koska hänen äitinsä ja isoäitinsä jumaloivat pop-laulaja Frank Alamoa (”Biche, oh ma biche…”). Vaikeista oloista ponnistava Billie ja lahjakas mutta ulkopuolinen Franck saavat kovin erilaiset eväät elämään. Sattuman oikusta he kuitenkin kohtaavat ja löytävät toinen toistaan tukien tien vaikeuksista voittoon, oppien matkan varrella yhtä sun toista.

Anna Gavaldan Lempi ei ole leikin asia on kannustushuuto päähänpotkituille, ylistyslaulu Pariisille ja vinkeä puheenvuoro keskusteluun sateenkaariavioliitoista. Ennen kaikkea se on kielellä iloitteleva tarina tosiystävyydestä ja rakkaudesta ja siitä, kuinka häilyvä niiden välinen raja lopulta on.

”Anna Gavaldallekaan lempi ei ole leikin asia. Eikä ystävyys, tunteet tai kiukunpuuskat. Eikä kirjoitustyyli. [Gavaldalla] on jäljittelemätön tapa leikkiä sanoilla, keinutella lauseita. Yhtä aikaa raivoisa ja romanttinen.”


Anna Gavaldan romaani kahdesta luuserista, näkymättömästä taistelijasta, on kannustushuuto päähänpotkituille ja ylistyslaulu kaikki rajat rikkovalle ystävyydelle.

Teki vähän tiukkaa päästä mukaan kirjoitustyyliin ja kirjoittajan rytmiin. Loppua kohti se onnistui toki paremmin, mutta hiukan ulkokohtaiseksi tarina mulle jäi lopulta.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Stedman, M. L.: Valo valtameren yllä

M.L. Stedman: Valo valtameren yllä

The Light Between Oceans, 2012
Suom. Leena Perttula

Karisto, 2013

Luin ~5.4. 2014


Kuvaus:
"Ensimmäisestä maailmansodasta kotiutunut majakanvartija Tom ja hänen nuori vaimonsa Isabel asuvat kaksin täysin eristyksissä olevalla saarella Australian rannikolla. Vastavihityn parin onnea varjostaa ainoastaan kipeä epäonni lapsen saannissa. Rajun myrskyn jälkeen ja jälleen yhden pitkälle edenneen raskauden keskeydyttyä rantaan ajautuu pirstaleinen vene, miehen ruumis, naisen villatakki - ja pieni tyttövauva, joka on elossa. Tom ja Isabel pelastavat pienokaisen ja sokaistuvat sen hoivaamisen antamasta ilosta niin, että päätyvät ristiriitaiseen ja seurauksiltaan arvaamattomaan ratkaisuun.
He vaikenevat haaksirikosta ja väittävät vauvaa omakseen. Tytöstä tulee heidän elämänsä valo, ja hän kasvaa vanhempiensa mittaamattoman rakkauden suojassa. Parin vuoden kuluttua salaisuus - ja koko perheen elämä - särkyy.
Alkaa järjen ja tunteen taistelu, joka koettelee äidinrakkauden ja oikean ja väärän rajoja ennennäkemättömällä tavalla."


Todella koskettava tarina Tomista ja Isabelista, jotka asuvat kaukana eristyksissä majakkasaarella. Eräänä päivänä heidän elämänsä muuttuu, eikä koskaan palaa entiselleen. Viisas, syvä(llinen) kirja, joka oli upeasti laadittu. Mielenkiinto säilyi viimeiselle sivulle asti, eikä tarinassa oltu mielestäni oikaistu mitenkään helpolla tavalla. Mahtavaa, kun tällaisia kirjoja kirjoitetaan.
Hyvä kirjavinkki täällä. Tämän kirjan juonta ei kannata kertoa etukäteen.

Lisää tuonn...