keskiviikko 17. elokuuta 2022

Garmus, Bonnie: Kaikki on kemiaa

Bonnie Garmus: Kaikki on kemiaa
Lessons in Chemistry, 2022
Suom. Mari Hallivuori
Tammi, WSOY, 2022
Luin ~ 17.8.2022



Kuvaus:

”Kuvaile itseäsi kolmella sanalla.”Elizabeth Zott: ”Hiili, happi ja vety.”Poikkeuksellinen sankaritar, raikkaan feministinen ote ja ilmeikäs kertojanääni tekevät Bonnie Garmusin esikoisromaanista supermenestyksen. Kaikki on kemiaa on riemastuttava romaani vakavista asioista: naisten oikeuksista, tieteen merkityksestä, ja omien valintojen tärkeydestä. Omapäinen Elizabeth Zott on raikas tuulahdus sovinnaisessa 1960-luvun taitteen Amerikassa, jossa älykkäälle naiselle on tarjolla vain kahvinkeittäjän osa.
Kemisti Elizabeth Zott ei ole mikään tavallinen nainen. Elizabethin mielestä tavallisia naisia ei olekaan, mutta 1960-luvun tiedeyhteisö on toista mieltä. Vähättely, sorto ja seksuaalinen häirintä ovat työpaikan peruskauraa, jos työn ylipäätään onnistuu saamaan. Lannistumaton Elizabeth on vehkeilevän saarnaajan tyttärenä tottunut aivan kaikkeen mitä miessukupuoli voi keksiä, mutta kun ura ja rakkaus vaihtuvat lennossa yksinhuoltajuuteen ja työttömyyteen, joutuvat Elizabethinkin hoksottimet koville. Kohtalo heittää Elizabethin juuri sinne, mitä hän halusi välttää: kauhanvarteen. Uusi ura tv-kokkina avaa kuitenkin yllättävän mahdollisuuden valistaa kanssanaisia sekä kemian ihmeellisestä maailmasta että itsenäisestä elämästä. Setämiehet ovat ihmeissään: mitä tämän naisen kanssa pitäisi tehdä?



Kommentti:

Hauska, vähän omintakeinen chik lit-juoni. (421 sivua.)

Haapaniemi, Leila: Mitä saa sanoa

Leila Haapaniemi: Mitä saa sanoa
Warelia, 2022
Luin ~ 16.8.2022


Kuvaus:

Vaikka elämä tuo tullessaan pimentoja, voi kuopan pohjalta selvittyään jatkaa eteenpäin - onnellisuus ei ole täydellisyyden synonyymi. Tyytyväisyys rakentuu asioiden tärkeysjärjestyksen oivaltamisesta ja hetkessä elämisen keveydestä.
Monet meistä on kasvatettu vaikenemaan vaikeista asioista. Vaikenemisen kulttuurin voi jokainen katkaista, mutta siihen tarvitaan tietoinen päätös.
Leila Haapaniemi avaa runokirjassaan ajatuksiaan ihmisyydestä, naiseudesta, melankoliasta, kasvamisesta ja ikääntymisestä sinne viimeiseen pisteeseen asti.


Kommentti:

Oivaltavia runoja, joita tekee mieli rauhassa maistella, pureskella ja antaa imeytyä.
Lainasin kirjan kirjastosta, mutta aion hankkia tämän myös itselleni, koska näitä tekstejä haluan lukea uudelleen.
Ihailen taitoa sanoittaa tiiviisti isojakin asioita, kykyä poimia oleellisia ajatuksia ja sanoja.
Lisänä tulee aimo annos tuttuja tuntemuksia ja kysymyksiä. Moni runo tuli hyvin lähelle.

Sitaatti:
" Meillä kaikilla on
nämä samat sanat.
Laitamme vain niitä
eri järjestykseen. "


(106 sivua.)

sunnuntai 14. elokuuta 2022

Ahern, Cecelia: Pisamat kuin tähdet

Cecelia Ahern: Pisamat kuin tähdet
Frecles, 2021
Suom. Anna Heroja
Gummerus Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 14.8.2022



Kuvaus:

Bestselleristin unohtumaton tarina ulkopuolisuudesta ja yllättävistä ystävyyksistä
Pisamat täplittävät Allegra Birdin käsivarsia samanlaisissa muodostelmissa kuin tähdet hänen pienen kotisaarensa Valentia Islandin yllä. Pisamat hän on perinyt isältään, äitiään Allegra ei tunne. Tutustuakseen äitiinsä Allegra aloittaa uuden elämän Dublinissa. Työ pysäköinninvalvojana on mukavaa ja alivuokralaiskoti varakkaan perheen takapihalla tarjoaa yllättäviä käänteitä elämään, mutta Allegran läheiset ovat kaikki kaukana Valentia Islandilla.
Kun pysäköintisakosta tuohtunut mies tiuskaisee jokaisen olevan viiden läheisimmän ihmisen summa, Allegra joutuu todella pohtimaan, ketkä hänen viisi ihmistään ovat. Entä jos hänellä ei ole edes viittä läheistä? Allegra saa kuitenkin huomata, että joskus ystävyys piilee yllättävissä paikoissa.



Kommentti:

Cecelia Ahernin kirjat ovat hyvin suosittuja, ja kiva tarina tämäkin oli.
Ei mitään suurta maailmankirjallisuutta ja juonikin hieman epäuskottava ja silti ennalta-arvattava. Mutta eihän tämän tarkoituskaan ole olla sen kummempaa kuin kevyttä kesälukemista.
Sitaatti: On maanantaiaamu. Ehkä kaikilla on samanlaisia pelkoja. Ehkä kaikki muutkin heräävät aamuisin ja lähtevät liikkeelle sama pelko mielessään, että tämä ei ollutkaan ihan sitä, mitä he olivat ajatelleet. Elämä ei sujukaan suunnitelman mukaan, ja mikä helvetti se suunnitelma muka edes oli. Ja sitten sitä nauttii aamukahvin ja olo helpottuu, lukee jonkun uutisen ja olo helpottuu entisestään, kuulee lempibiisinsä ja huolet haihtuvat. Sitten sitä ostaa jotain netistä, ei huolen häivää. Viestittelee ystävän kanssa, mitään huolia ei ikinä ollutkaan. Selailee somea, oliko minulla muka joku ongelma joskus."
Ajatus viidestä merkittävästä ihmisestä on myös ihan kiinnostava. Sitä täytyy itsekin vähän pohtia.

(400 sivua.)

torstai 11. elokuuta 2022

Morottaja, Mape: Vaikket suojellut minua kaikelta

Mape Morottaja: Vaikket suojellut minua kaikelta - kertomuksia rikotusta lapsuudesta
Like Kustannus, 2022
Luin ~ 9.8.2022



Kuvaus:

Tuhoavan äitiyden syvät jäljet.
Lilli eli nälässä ja kärsi äidin piittaamattomuudesta, Meri väkivaltaisista vanhemmista, joita rikkaudet eivät pelastaneet. Eeva hoiti 12 sisarustaan, kun äiti uupui. Niinan äiti hukuttautui. Kirja pureutuu vaiettuun aiheeseen, äitiyden pimeään puoleen.
Miksi lapsi rakastaa äitiään, vaikka tämä kohtelee kaltoin? Millainen aikuinen lapsesta kasvaa?
Seitsemän naista kertoo elämäntarinansa ja pohtii, mikä auttoi heitä selviytymään. Myös lastensuojelun ammattilaiset avaavat omia kokemuksiaan. Vaikka tarinat ovat raastavia, niissä elää toivo. Rakastavat isovanhemmat, huolehtivat sijaisperheet ja rajat asettavat laitokset avasivat monille tien uuteen elämään.


Kommentti:

Surullisia tarinoita, mitäpä muutakaan. Useimmat näistä tarinoista ovat onneksi kuitenkin lopulta selviytymistarinoita.

(229 sivua.)

lauantai 6. elokuuta 2022

Eilittä, Anna-Maria: Tämäkin hämärä katoaa

Anna-Maria Eilittä: Tämäkin hämärä katoaa
Atena Kustannus /Otava, 2022
Luin ~ 6.8.2022



Kuvaus:

Tunnelmallinen lukuromaani väistämättömistä muutoksista ja pimeän voittavasta valosta.
Vuokko ja Eino saapuvat Lapista lastenvahdeiksi, kun tytär lähtee parisuhdelomalle. Tytär ja mies lentävät kuitenkin eri kohteisiin, ja isovanhemmat ihmettelevät arkea hienossa helsinkiläiskodissa. Loman jälkeen todellisuus yllättää jokaisen, ja eniten sattuu rakkaan sairastuminen.
Eilittä tarkastelee haikean humoristisesti sukupolvien välistä kuilua, salattua rakkautta sekä elämänlangan ohuutta. Vaikka keski-ikäisillä on vaurautta ja vuosia turvanaan, saattaa hämärtyvästä illasta nauttia eniten hän, joka muistaa, miten valo loistaa.


Kommentti:
Tässä kirjassa kirjailija onnistui jotenkin ihanan eleettömästi, kolmen henkilön lyhyinä, kuin tuokiokuvina kertomaan isoja ja merkityksellisiä asioita. Aivan ihana kirja, jonka tunnelma vakavista aiheista ja terävänäköisistä huomioista huolimatta oli hyvin lämmin, melkeinpä hellä.

(256 sivua.)

tiistai 2. elokuuta 2022

Lester, Natasha: Pariisin ompelijatar

Natasha Lester: Pariisin ompelijatar
The Paris Seamstress, 2018
Suom. Cristina Sandu
Gummerus Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 2.8.2022



Kuvaus:

Natasha Lesterin historiallinen romaani Pariisin ompelijatar kertoo pariisilaisen Estella Bissetten ja hänen lapsenlapsensa Fabienne Bissetten tarinan. Rohkeiden naisten koskettavassa tarinassa yhdistyvät niin sukupolvet kuin yhteiskunnan eri luokatkin.
Millaisiin uhrauksiin naisen on oltava valmis matkalla miehisen muotimaailman huipulle?
Pariisilainen ompelijatar Estella Bissette joutuu maanpakoon saksalaisten miehittäessä Ranskan vuonna 1940. Hänen määränpäänsä on Manhattan, taskussa vain muutama lantti, kainalossa matkalaukku ja ompelukone ja mielessä unelma omasta ateljeesta.
Vuonna 2015 australialainen Fabienne Bissette matkustaa New Yorkiin rakkaan isoäitinsä - maailmankuulun valmisvaatteiden suunnittelijan - elämäntyönäyttelyyn. Yllättäen isoäidin menneisyydestä paljastuu sydänsurujen, salaisuuksien ja rakkauden vuoksi tehtyjen uhrauksien traaginen vyyhti.
Sukupolvet, yhteiskuntaluokat ja historian myrskyt ylittävä tarina kertoo isoäidin ja lapsenlapsen ystävyydestä sekä historian painolastista vapautumisesta.


Kommentti:

Jos olisin lukenut tämän kirjan hyvin intensiivisesti, voisin olla eri mieltä kirjasta. Koska kuitenkin luin tätä aika pitkän ajan kuluessa, jäi kirjasta varsin sekava vaikutelma. Sinänsä mielenkiintoisiin henkilöihin oli lastattu niin paljon erilaisia sukulaissuhteita ja salaisuuksia, että oli aika vaikea pysyä asioista kärryillä.
Sekavuutta lisäsi se, että tarinaa kerrottiin vuorotellen Estellan ja hänen lapsenlapsensa näkökulmasta. Tavallaan tämä toi jännitettä, kun lukija tiesi välillä asioista enemmän kuin varsinainen päähenkilö, mutta ainakin itse väsyin pitämään mielessäni joitakin yksityiskohtia, ja sitten olinkin vähän pihalla.
Muistan aloittaneeni saman kirjailijan Ranskalainen valokuvaaja-teoksen ja jättäneeni sen kesken. Jokin minua nytkin aluksi häiritsi kirjailijan tyylissä ja lisäksi suomentajakaan ei mielestäni ollut ihan ajan tasalla termien ja tyyliseikkojen kanssa.

Loppuun tämä tuli kuitenkin luettua ja minut yllätti se, että osa henkilöistä on todellisia henkilöitä. Yhteiskunnallisten pointtien pohtiminen olisi ehkä saanut hieman eri sävyn, jos olisin tiennyt tämän lukiessani. Nyt luin kirjan täysin fiktiivisenä tarinana.

(474 sivua.)

sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

Santopolo, Jill: Valo jonka kadotimme

Jill Santopolo: Valo jonka kadotimme
The Light We Lost, 2017
Suom. Inka Parpola
Otava, 2018
Luin ~ 26.7.2022



Kuvaus:

Lucy ja Gabe, parikymppiset opiskelijat heittäytyvät toistensa syleilyyn syyskuun 11. päivän terrori-iskun aiheuttamassa kaaoksessa. Alkaa intohimoinen suhde, joka päättyy yllättäen kun Gabe haluaa tehdä jotain merkittävää ja lähtee sotavalokuvaajaksi Irakiin. Lucy taas keskittyy uraansa lastenohjelmien parissa New Yorkissa. Ainutlaatuinen ensirakkaus jättää kumpaankin elinikäisen jäljen: mikään ei voi koskaan korvata sitä mitä heillä kerran oli. Lucyn ja Gaben polut risteävät jälleen vuosia myöhemmin – mutta onko silloin jo liian myöhäistä?

Kommentti:

Tämä kirja jätti minut kylmäksi. Tarina sinänsä oli hieno, mutta jotenkin tästä jäi kovin laskelmoiva fiilis. Rakkaustarina oli jotenkin jopa liian suuri ja traaginen ja kuitenkaan kertojahenkilö ei oikein herännyt henkiin.
Olisi tämä voinut toimiakin, mutta itselläni oli nyt sen verran iso tarina (Victoria Hislopin Ne, joita emme unohda) alla, että tämä ei onnistunut koskettamaan läheskään samalla tavalla.
Sinänsä on kyllä mielenkiintoista, miten täydellinenkään tarina ei aina toimi, ja joskus vähän rosoinen tarina vie mennessään ihan totaalisesti.
Onneksi tämän lukemiseen ei tuhlaantunut montaa päivää.

(335 sivua.)

Hislop, Victoria: Ne, joita emme unohda

Victoria Hislop: Ne, joita emme unohda
Those Who Are Loved, 2019
Suom. Laura Jänesniemi
Bazar Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 25.7.2022



Kuvaus:

Rakastetut eivät kuole koskaan.
Victoria Hislopin Ne, joita emme unohda on historiallinen romaani Kreikan repivästä lähihistoriasta ja henkilökohtaisten valintojen kauaskantoisista vaikutuksista.
Eräänä päivänä Ateenassa pikkuinen Themis-tyttö havahtuu yksin kotonaan ruokapöydän alla leikkiessään korviahuumaavaan pamaukseen ja kaikkialta tulvivaan valoon. Pahasti rappeutunut kotitalo on romahtanut pöydän ympäriltä, mutta Themis ja suuri ruokapöytä säilyvät kaikkien ihmeeksi ehjänä. Tämä pamaus on kuin lähtölaukaus niille koville ajoille, jotka odottavat naiseksi kasvavaa Themista ja hänen läheisiään.
Tulevina vuosina natsimiehitys, Kreikan poliittinen jakautuminen oikeistoon ja vasemmistoon, sisällissota, nälkä, puute ja kurjuus repivät Themiksen perhettä. Kipeistä henkilökohtaisista ratkaisuista tulee väistämättä poliittisia valintoja. Myös Themiksen päätökset syntyvät vihan ja rakkauden ääripäissä.
Victoria Hislop on tinkimätöntä taustatyötä tekevä kirjailija ja taitava kertoja, jonka historiallisissa romaaneissa mennyt aika herää eloon yhtä aistittavana kuin tämä päivä.


Kommentti:

Kahden viikon lomareissun ehdottomasti paras kirja oli tämä Victoria Hislopin Kreikan historiaa kuvaava romaani. Tässä kirjassa kerrotaan iso tarina monessa mielessä. Sain todella paljon tietoa Kreikan (melkoisen sekamelskaisesta) historiasta 1900-luvulla ja hienosti oli koottu yhden perheen jäsenten elämään monia ulottuvuuksia. Lämpimästi suosittelen.
(524 sivua.)

Nicholls, David: Kaikki peliin

David Nicholls: Kaikki peliin
Starter for Ten, 2003
Suom. Sauli Santikko
Otava, 2012
Luin ~ 21.7.2022



Kuvaus:

Työläisperheen eliittiyliopistoon ponnistavan pojan lämminhenkinen kasvutarina.
Eletään 1980-luvun alkua Pohjois-Englannissa. Työläisäidin poika Brian lähtee suurin odotuksin yliopistoon: hän pääsee vihdoin toteuttamaan intellektuaalisia haaveitaan, joita on yrittänyt huonolla menestyksellä varjella junttikavereidensa pilkalta.
Pääministeri Margaret Thatcherin työvoimapoliittiset toimet aiheuttavat kuohuntaa tiedostavissa yliopistonuorissa, mutta Brianin mielenkiinto on kohdistunut yläluokkaisen perheen kauniiseen ja lahjakkaaseen Aliceen. Brian yrittää tehdä vaikutuksen Aliceen menestymällä opinahjonsa joukkueessa television University Challenge -tietokilpailussa – hinnalla millä hyvänsä.
Menestysteoksen Sinä päivänä tavoin myös kirjailijan esikoisromaani hurmaa lämpimällä huumorilla, 80-lukunostalgialla ja osuvilla huomioilla lähihistoriasta.


Kommentti:

Tässäpä hiukkasen kömpelö tarina kömpelöstä kaverista. Toimi jonkinlaisena nostalgiamatkana 80-luvulle ja sen ajan opiskelijaelämään, mutta ei ihan täyttänyt odotuksia, joita itselläni oli. Lomalukemisena ihan ok.

(414 sivua.)

torstai 14. heinäkuuta 2022

Lehtola, Laura: Minä valitsin sinut

Laura Lehtola: Minä valitsin sinut
Otava, 2020
Luin ~ 13.7.2022

Kuvaus:

Elisa kävelee solukämppään sähköpiano kainalossa. Samalla ovenavauksella hän astelee myös kämppäkaverinsa Saaran sydämeen. Kaksitoista vuotta myöhemmin naisilla on pieni poika ja asuntolaina. Sitten Saara rakastuu taas.
Minä valitsin sinut kuvaa hellästi mutta hillittömän terävästi ihmissuhteen elinkaaren hullunrakastuneesta parista vanhemmiksi, jotka kiistelevät sukista lattialla. Rakkaus on rakkautta, mutta mitä sitten kun sydämellä onkin oma suunnitelmansa?


Kommentti:

Jotenkin tosi hieno kuvaus parisuhteesta ja sen ongelmista. Sateenkaariasioita hyvin luontevasti, jopa niin, että ajattelin itse, etten edes mainitse koko sateenkaariasiaa tässä yhteydessä, mutta mainitsin, koska sitä tässä hyvin paljon avataan. Ja toisaalta kirja kertoo siitä, miten samanlaisia parisuhteiden ja perheiden ilot ja surut ovat seksuaalisista suuntautumisista riippumatta.
(319 sivua.)