perjantai 30. syyskuuta 2022

Rudberg, Denise: Salainen koodi

Denise Rudberg: Salainen koodi
Det första chiffret, 2019
Suom. Anu Koivunen
Into Kustannus Oy, 2020
Liittolaiset-sarjan 1. osa
Luin ~ 29.9.2022



Kuvaus:

Tukholma 1939. Kolmen rohkean naisen tiet kohtaavat toisen maailmansodan aikana signaalitiedustelun keskuksena tunnetussa Tukholmassa. Ympärillä riehuva sota koskettaa heitä kaikkia: Signe muuttaa pakon sanelemana maalta kaupunkiin, Elisabeth irtisanoutuu työstään dramaattisten tapahtumien pyörteissä ja Iris pakenee peloissaan Virosta Ruotsiin kahden poikansa kanssa.
Näitä naisia yhdistää yksi erityinen piirre: erinomaiset matemaattiset kyvyt. On vain ajan kysymys, milloin Ruotsin salainen tiedustelu nappaa heidät riveihinsä. Saksalaisten piinkova koodi on murrettava.


Kommentti:

Tässä on mielenkiintoinen näkökulma toisen maailmansodan aikaan. Muutenkin on mielenkiintoista lukea sota-ajasta Ruotsissa, sillä muita näkökulmia on kyllä tullut luettua kirjatolkulla. Tässä ovat pääosassa matemaattisesti lahjakkaiksi osoittautuneet kolme naista.
Tämä kirja aloittaa Liittolaiset-trilogian. Vaikka asetelma on mielenkiintoinen ja henkilöt ovat jo tulleet mukavasti tutuiksi, olen hieman pettynyt. Kirjan tyyli ja aihe ovat mielestäni jonkinlaisessa ristiriidassa ja kirjailijan chic lit-menneisyys kyllä paistaa läpi. Se voisi olla hyväkin asia, pidänhän itsekin chic litistä. Mutta jokin tässä tökkii, ainakin itselleni tuli sellainen tunne, että naisten hiuskuvauksilla jotenkin vähän häivytetään asiasisällön puutteita.
Olen nyt kuitenkin jo sen verran tutustunut päähenkilöihin, että jatkotapahtumat tietenkin kiinnostavat ja todennäköisesti luen sarjan seuraavatkin osat, vaikka ei tämä nyt ihan huippusarja tunnu olevan.
(286 sivua.)

maanantai 26. syyskuuta 2022

Harman, Patricia: Kätilön koettelemukset

Patricia Harman: Kätilön koettelemukset
The Reluctant Midwife, 2015
Suom. Timo Korppi
Bazar Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 26.9.2022



Kuvaus:

Patricia Harmanin Kätilön koettelemukset on koskettavan lämmin romaani nuoren kätilön koitoksista 1930-luvun Yhdysvalloissa.
Suuri lama on iskenyt 1930-luvun Länsi-Virginiaan. Monet miehet ovat jääneet työttömiksi ja naiset tekevät parhaansa pitääkseen lapsensa ravittuina. Nuori kätilö Becky Myers saapuu auttamaan Hope Riverin yhteisöä juuri silloin, kun hänen apuaan tarvitaan kaikkein eniten. Becky tuntee kuitenkin olonsa epävarmaksi kätilönä ja joutuu tukeutumaan ystävänsä, kokeneen kätilö Patience Murphyn apuun.
Vaikka Becky tuntee olevansa kotonaan Hope Riverissa, painavat menneisyyden kokemukset hänen harteitaan. Myös Patience joutuu käsittelemään menneisyyttään, ja omaa lastaan odottaessaan hän toivoo Beckyn olevan yhä enemmän Hope Riverin äitien tukena. Muutosten keskellä osavaltiota kohtaa raivokas metsäpalo, ja Becky sekä Patience joutuvat keräämään kaiken rohkeutensa pitääkseen Hope Riverin asukkaat turvassa.

Kommentti:

Tässä kirjassa oli todella mielenkiintoista kuvausta 1930-luvun PohjoisAmerikann lama-ajasta ja sairaanhoidosta. Olen lukenut kauan sitten Hope Riverin kätilön (tätä edeltävä kirja) ja muistan hämmästelleeni silloin, miten monta erilaista tarinaa voikaan kertoa samasta aiheesta - synnytyksestä. Koska päähenkilö hoitaja Becky toimi ensisijaisesti sairaanhoitajana, nytkin kohdattiin monenlaisia erilaisia tapauksia. Pääteemana tarinassa oli sittenkin ystävyys ja yhteisöllisyys.
Tarinan erikoinen juonne on hoitaja Beckyn mukanaan "raahaama", puhe- ja toimintakykynsä lähes täydellisesti menettänyt tohtori Bloom.
Mielenkiintoinen tarina, mutta jonkin verran lukemista häiritsivät kielelliset epätarkkuudet. Kaikista en osaa sanoa, ovatko alkuperäisen tekstin aiheuttamia vai käännöskukkasia, mutta tekstissä oli melko paljon epätasaisuustta ja jopa joitakin sanoja, jotka eivät mielestäni yksinkertaisesti sopineet ajankuvaan.
Loppujen lopuksi ne eivät onneksi kuitenkaan liikaa häirinneet, koska itse tarina oli mukava ja sujuva.

(495 sivua.)

perjantai 23. syyskuuta 2022

Lefteri, Christy: Laululinnut

Christy Lefteri: Laululinnut
Songbirds, 2021
Suom. Leena Ojalatva
Kustantamo S6S, 2022
Luin ~ 23.8.2022



Kuvaus:
Nisha on matkustanut merten halki Sri Lankalta Kyprokselle voidakseen tarjota tyttärelleen tulevaisuuden. Päivästä toiseen hän hoivaa Petran tytärtä; iltaisin hän hoivaa omaa lastaan puhelimen hehkuvan näytön välityksellä.
Giannis saa elantonsa pyydystämällä Afrikasta Eurooppaan matkaavia, suojeltuja pikkulintuja ja myymällä niitä mustassa pörssissä. Hän haaveilee toisenlaisesta elämästä ja avioliitosta Nishan kanssa.
Eräänä päivänä Nisha lähtee ulos ja katoaa. Kukaan ei välitä ulkomaalaisen kotiapulaisen katoamisesta, paitsi Petra ja Giannis, jotka ryhtyvät etsimään Nishaa. He tapaavat naapuruston muita kotiapulaisia, Nishan ystäviä, ja joutuvat kasvokkain siirtolaisuuden synkemmän todellisuuden kanssa. Se, mitä he löytävät, muuttaa heidät ikiajoiksi.


Kommentti:

Tämä haikeankaunis tarina kertoo jotain todella tärkeää. Hienolla tavalla kirjailija tarttuu valtavaan, maailmanlaajuiseen epäkohtaan ja vääryyteen yksittäisten ihmisten tarinan avulla. On aina todella upeaa, kun fiktiivinen tarina avaa silmiä asioille, joita ympärillä tapahtuu, mutta jotka jäävät usein varjoon, monestakin syystä. Tämä tarina antaa äänen äänettömille.
Lue tämä!

(378 sivua.)

tiistai 20. syyskuuta 2022

Nieminen, Veera: Kottikärrykaruselli

Veera Nieminen: Kottikärrykaruselli
Tammi, 2022
Luin ~ 19.9.2022



Kuvaus:

Hevosten kanssa kyllä pärjää, ihmisten kanssa on joskus toisin. He tuovat tallille kaiken: takertuvuutensa, traumansa, aviokriisinsä ja kuusi kuutiometriä tavaraa yhdelle hevoselle.
Serkkupoika lisää Katrin kuormaan vetelänoloisen tyttärensä, Jennican ceellä. Tähän asti on majoitettu vain hevosia eivätkä teinit kuulu unelmaan, jota hevosalalla eletään. Toisaalta ei siihen alkuaan kuulunut köyhyyskään, ja kesäasukkaan ottamalla tienaisi mukavasti. Mutta mitä kaikkea sukulaistyttö tuo tullessaan?
Onko lainateini viimeinen kuolinisku Katrin pääosin kuvitteelliselle seuraelämälle?


Kommentti:

Oli tarve tällaiselle kepeälle tarinalle, ja nyt upposi kyllä täysin. Tästä kirjasta tuli mukavan nostalgisesti mieleen nuorena ahmitut Anni Polvat ja Aino Räsäset.
Tässä mennään eikä meinata ja päähenkilön päänsisäinen dialogi on kerrassaan riemastuttavaa. Kirja sisältää nasevia huomioita sekä hevosista että ihmisistä. Puhumattakaan hevosihmisistä. Huippuhauskan terävä kirja.

(234 sivua.)

sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Bennett, Alan: Epätavallinen lukija

Alan Bennett: Epätavallinen lukija
The Uncommon Reader, 2007
Suom. Heikki Salojärvi
Basam Books, 2008
Luin ~ 18.9.2022



Kuvaus:
Kaikki on koirien syytä. Ilman niitä kuningatar tuskin olisi seonnut kaunokirjallisuuteen. Hänen Majesteettinsa tulee lainanneeksi kirjastoautosta ensin yhden romaanin, sitten toisen, ja pian hän ahmii kirjoja intohimolla, joka saa koko hovin pois tolaltaan. Kuningattaren lähipiiri pääministeriä myöten saa nimittäin huomata, että kirjallisuus on räjähdysherkkää tavaraa - kirjaimellisesti. Lopulta vaakalaudalla on koko kuningaskunnan tulevaisuus.

Kommentti:
Kunnioituksesta 8.9.2022 kuollutta Kuningatar Elisabet II kohtaan luin tämän kirjan. Teksti on niin rutikuivaa brittihuumoria, että ei siihen oikein meinannut päästä mukaan. Sympaattinen tarina silti.
(115 sivua.)

lauantai 17. syyskuuta 2022

Ylinen, Katri: Aamu ilman darraa

Katri Ylinen: Aamu ilman darraa
Into Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 16.9.2022



Kuvaus:

2020-luvun tyypillinen alkoholisti ei ilmesty duuniin viinanhajuisena, eikä juo piilopullosta salaa kirkkaita. Aikamme tyypillisin alkoholiongelmainen saattaa hyvinkin olla se vähän väsynyt kollega, joka hoitaa käsittelemätöntä burnoutiaan viinillä. Miten löytää pakoreitti siitä itse rakennetusta ansasta, jossa ahdistusta hoidetaan gin tonicilla ja jossa ei krapulan takia ehdi viikonloppuna palautumaan?
Aamu ilman darraa purkaa stigmaa alkoholiongelman ympäriltä. Kirja sisältää osittain keskeneräisiä ja osittain valmiita ajatuksia kaikesta siitä, minkä kirjoittaja olisi itse halunnut tietää juomisen lopettaessaan.
”Olen Katri ja olen alkoholisti. Väite pitää kyllä varmasti paikkansa kaikilla terveydenhuollon määrittämillä mittareilla, mutta minun on vaikea nähdä itseni alkoholistina. Halusin olla jotain muuta, jotain hienompaa, dynaamisempaa ja trendikkäämpää.”


Kommentti:

Raivorehellinen kuvaus raitistumisesta.
Arvostan suuresti tätä kirjaa, sillä uskon, että moni voi samaistua tämän kirjan kertomaan asiaan.
Onhan alkoholismista toki kirjoitettu ennenkin, mutta on aina tärkeää saada tuore näkökulma ikiaikaisiinkin asioihin.
Omastakin historiasta löytyy varsin kosteita aikoja, oi nuoruus ja hulluus!
Jostain syystä tiettyyn (elämän)vaiheeseen kultaisella 1980-luvulla mahtui varsin paljon alkoholia ja hauskanpitoa, ja tiedostan kyllä, että omakin käyttö olisi voinut aiheuttaa silloin melkoisia vahinkoja. Se, että juominen väheni ja käytännössä loppui oikeastaan lähes kokonaan ei todellakaan ole ollut mikään itsestäänselvyys.
Itse katson olevani siinä onnellisessa asemassa, että järki ja osittain laiskuus tai ehkä ennemminkin mukavuudenhalu vei vähitellen enimmät juomishalut. Pelkkä ajatuskin krapulasta tai oksentelusta tai itsensä nolaamisesta kännissä puistattaa, ja niin ollen hillitsee juomista varsin tehokkaasti. Muistan myös ihmetelleeni juhlimiseen uponneita rahoja melko hämmentyneenä.
Myöhemmin toki myös halu olla esimerkkinä alkoholin kohtuukäytöstä omalle nuorisolle on hillinnyt juomishaluja ja -tapoja. Onneksi sen ns. juhlimisen tilalle tuli aikoinaan monia muita mielenkiintoisia ja tärkeitä asioita.

(205 sivua.)

maanantai 12. syyskuuta 2022

Nissinen, Camilla: Meitä vastaan rikkoneet

Camilla Nissinen: Meitä vastaan rikkoneet
Tammi (WSOY), 2022
Luin ~ 12.9.2022



Kuvaus:

Herkkä ja väkevä romaani kokoaa yhteen sirpaleita lapsuudesta Jehovan todistajissa ja aikuisuudesta sairaalaosastolla. Nuoren naisen selviytymistarina kuvaa monivivahteisesti, millaista on sairastua ja kuulua eristävään yhteisöön, jonka totuus ei kestä kysymyksiä.
Silja tekee kaikkensa ollakseen kunnon Jehovan todistaja. Kun maailmalliset luokkatoverit kirmaavat urheilukentillä, ala-asteikäisen tytön kenttäpäivät kuluvat ovelta ovelle kiertäen Vartiotorni kourassa. Mutta Silja ei voi olla miettimättä, mitä pahaa joulussa on, miksi opiskelu on synti ja miten heikoimpien puolia pitävä Aapo-ihastus ei voisi päästä paratiisiin. Ankara äiti laittaa kysymyksille tiukasti pisteen; kunnon kristitty ei epäile. Kontrolli oman elämän kulusta on minimissä, ja Siljan on löydettävä hallinnantunne muualta – vaikka se veisi kymmenen vuotta myöhemmin syömishäiriöklinikalle.


Kommentti:

Surullisen aidontuntuinen kuvaus uskonnollisen ryhmän paineiden aiheuttamista traumoista. Lisäksi tämä on karu kuvaus syömishäiriöstä. Vaikka kirjassa kuvattiin kahta näinkin ankeaa asiaa, tunnelma kirjassa ei ollut lopulta liian synkkä, vaan ainakin itselleni jäi tästä varovaisen valoisa olo. Päähenkilön elämässä saattaa tapahtua käänteitä. Tykkäsin kirjasta valtavasti, samaistumiskohtia löytyi monta.
Loppuratkaisu oli mielestäni tyylikäs ja sopi tarinaan.
Tämä on todella hieno esikoisteos!

(375 sivua.)