Grimaldi, Virginie: Suloisimmat hetket

Virginie Grimaldi: Suloisimmat hetket
Et que ne durent que les moments doux, 2020
Suom. Cristina Sandu
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2021
Luin ~ 12.7.2024

Kuvaus:

Hurmaava tarina äidinrakkaudesta ja perhesiteistä.
Kun kuopus muuttaa pois kotoa, Élisellä on edessä vanhemmuuden eläkepäivät. Hetken hapuilun jälkeen elämään löytyy uutta energiaa afrotanssikurssilta ja vapaaehtoistyöstä vauvaperheiden parissa.
Lili puolestaan on tuore äiti, joka synnytyksen jälkeen alkaa kirjoittaa ajatuksiaan ja tunteitaan muistiin lastaan varten. Vauva-arki on täynnä suuria tunteita ja hymyilyttäviä huomioita elämän eri sävyistä.
Ranskan suosituimman viihdekirjailijan menestysromaani on kuin lämmin, myötätuntoinen halaus, jonka soisi kestävän pitkään. Tarina yhdistää ihastuttavalla ja lempeällä tavalla eri elämäntilanteissa olevien naisten kasvukivut.

Kommentti:

Hieno tarina, ja varsin lähelle tulivat molemmat äitiyden kipukohdat. Lili on saanut ensimmäisen lapsen, joka joutuu viettämään ensimmäisiä viikkoja tehohoidossa.
Élisen aikuiset lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja äitiys on jälleen muuttumassa toisenlaiseksi. Irtautuminen tekee kipeää niin kuin äitiyden alkutaivalkin.
Kirjassa oli vakavista aiheista huolimatta ihanasti huumoria.
Hämmentävästi minulla oli todella pitkään sellainen olo, että olen joskus lukenut tämän kirjan. En ole varma, olenko joskus mahdollisesti aloittanut ja jättänyt kesken, mutta ainakaan lukupäiväkirjassa tätä kirjaa ei ole.

(284 sivua.)

Joenpolvi, Anu: Tunteita ja tuulenpuuskia

Anu Joenpolvi: Tunteita ja tuulenpuuskia
Karisto, 2023
Rantakylä-sarjan 3. osa
Luin ~ 10.7.2024

Kuvaus:

Riemastuttavia sattumuksia ja värikkäitä persoonia Rantakylän tutulla raitilla.
Sinkkuna viihtynyt Riittaliisa hullaantuu ystävänsä häissä sulhasen serkkuun ja järjestää itsensä Rantakylään tätinsä alivuokralaiseksi. Töitäkin löytyy paikkakunnan juhlapalvelusta. Ruskeasilmäinen hurmuri on kotoisin kylältä mutta tuntuu katselevan aivan muualle kuin toivorikkaan tulokkaan suuntaan.
Unelmien prinssin sijaan Riittaliisan elämän huippuhetkiä ja valitettavasti myös nolostuttavia kommelluksia todistamaan osuu kiusallisen usein avulias ritari Atte. Mutta ei kai Riittaliisaa kukaan sentään niin vain viekoittele kesäjuhlien eukonkantokisaan!

Kommentti:

Kivaa kesäromantiikkaa ilman aikahyppelyitä ja muita kommervenkkejä. Tykkään.
Myös sarjan edellisten osien henkilöt vilahtavat ohimennen tarinassa.

287 sivua.

Cook, Lorna: Ystävät, rakastavaiset, viholliset

Lorna Cook: Ystävät, rakastavaiset, viholliset
The Girl from the Island, 2021
Suom. Nina Mäki-Kihniä
Bazar Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 8.7.2024

Kuvaus:

Rakkautta ja vastarintaa Guernseyn saarella.

Lorna Cookin Ystävät, rakastavaiset, viholliset on sydänjuuria myöten liikuttava tarina toisiinsa kietoutuvista kohtaloista ja taistelusta vapauden puolesta.
Guernseyn saaren sydämessä kohoaa jylhä kaksitorninen talo, Deux Tourelles. Kun taloa valmistellaan myyntikuntoon, sen sopukoista löytyy vihjeitä asukkaiden vaiheista toisen maailmansodan aikana. Keitä ovat valokuvassa hymyilevät nuoret? Kuka joutui keskitysleirille?
Vuonna 1940 Guernsey on pelon vallassa. Saksalaiset ovat miehittäneet saaren, eivätkä Le Royn sisarukset päässeet pakenemaan ajoissa. Natsiupseerit ovat ilmoittaneet majoittuvansa saaren rakennuksiin, ja pian Deux Tourellesinkin oveen koputetaan. Kun tulija astuu sisään, käy ilmi, että hän on ollut talossa ennenkin.
Ystävät, rakastavaiset, viholliset on suuri kahden aikatason lukuromaani perhesiteistä, äärimmäisistä uhrauksista ja rakkaudesta toisen maailmansodan dramaattisella näyttämöllä.

Kommentti:

Hieno romaani tärkeästä aiheesta. Miten monella eri tavalla ihmisten elämä rikkoutui toisen maailmansodan takia niin sodan aikana kuin vielä pitkään sen jälkeenkin. Kuinka paljon turhia kuolemia, surua, tuskaa, myös salattuja asioita. Niin paljon on jäänyt myös kertomatta, monestakin syystä. Saksalaisuus ja juutalaisuus on pitänyt salata vielä pitkään sodan jälkeenkin - ja kohta ei silminnäkijäkertomuksia enää olekaan.
Tämä tarina on hyvä lisä aiheesta, mutta omaa lukukokemusta haittasi melkoisesti kahden aikatason välillä hyppely. Parhaimmillaan aikatasot tuovat syvyyttä ja mielenkiintoa tarinaan, mutta tällä kertaa tarinan veto piti hakea aina hyppäyksen jälkeen uudelleen.
Juuri kun nykyhetken henkilöt alkoivat elää, hypättiin menneisyyteen ja sen ajan henkilöt piti viritellä uudestaan henkiin.
Aika kauan tätä kirjaa sitten lueskelinkin.

(464 sivua.)

Kinnunen, Tommi: Kaarna

Tommi Kinnunen: Kaarna
WSOY, 2024
Luin ~ 25.6.2024

Kuvaus:

Ihminen ei voi tulla entisekseen, jos ei tiedä, kuka on ollut.
He kiertävät poron etäältä. Se pysähtyy hetkeksi ja katselee heitä tuskaisin silmin, mutta laskeutuu sitten maahan ja koettaa pyöriä kutiavien jalkojensa päällä. Lainasta näyttää kuin se tanssisi yksin vääristynyttä, pelottavaa tanssia, jota se ei saa taukoamaan.

Laina on ollut jo vuosikausia muissa maailmoissa. Hän makaa sairaalassa, kun hänen kolme lastaan tulevat vierailulle. Sisarukset Martti, Eeva ja Marja pohtivat hautajaisjärjestelyjä ja riipivät muistikuvia yhteisestä menneisyydestään, kukin omanlaisiaan. Martti tekee kunnalla auraustöitä ja asuu yhä poikamiehenä kotikylällään, Eevalla ja Marjalla on etelässä vilkkaat elämänsä.
Martti toivoisi siskojen yöpyvän hänen luonaan, kun nyt kerrankin ovat pohjoiseen asti tulleet, mutta heillä on muita suunnitelmia. Vaikka sisaruksilla on aina ollut hyvät välit, on Martti kokenut olevansa kuin ylimääräinen, jakojäännös.
Lainan tarinassa Tommi Kinnunen kuljettaa lukijaansa 2000-luvulta kohti traagisia sotakokemuksia. Partisaanien hyökkäys kesällä 1944 muutti Lainan elämän peruuttamattomasti. Hän on kieltäytynyt muistamasta tapahtuneita ja samalla vienyt muistamisen ja toipumisen mahdollisuuden myös lapsiltaan. ”Vain miesten sodasta saa puhua, sillä naisten sota on äänetön ja kielletty.”
Äitinsä kuoleman lähestyessä Martti hakee yhteyttä sisaruksiinsa ja koettaa täyttää tarinan aukkokohtia, mutta onko jo liian myöhäistä?
Kaarna on tiheätunnelmainen ja vangitsevasti kirjoitettu romaani naisten sodasta, luopumisen vaikeudesta ja siitä, kuinka kuoleman läheisyys muuttaa ihmistä.

Kommentti:

Olipa taas huikea tarina. Samalla tämä on myös valtavan surullinen kertomus. Lukija niin sydämensä pohjasta toivoo, että Lainan tarina avautuisi myös hänen läheisilleen.
Kun yksi ihminen sulkee kokemansa traumat sisälleen, hän varmimmin siirtää ne traumat myös läheisilleen, mikä on todella surullista.
Tämähän pätee edelleen.
Kinnunen rakentaa tarinan nykyhetkestä hyppäys kerrallaan taaksepäin ja tämä ratkaisu toimii todella hyvin.

(204 sivua.)

O´Farrell, Maggie: Hamnet

Maggie O´Farrell: Hamnet
Hamnet, 2020
Suom. Arja Kantele
Kustantamo S&S, 2022
Luin ~ 24.6.2024

Kuvaus:

Palkitun Maggie O'Farrellin tunteita herättävä romaani tarjoilee todellisen lukuelämyksen. Kriitikoiden ja lukijoiden rakastama teos kertoo William Shakespearen perhetragediasta, 11-vuotiaan Hamnet-pojan menehtymisestä. Se on avioliiton muotokuva ja kuvaus menetyksiä kokeneesta perheestä – mutta eritoten se on herkkä tulkinta pojasta, jonka nimi elää kautta aikain kuuluisimman näytelmän nimessä.
Englanti 1580-luvulla: musta surma tekee tuhojaan. Nuori latinanopettaja rakastuu itseään hieman vanhempaan, eksentriseen neitoon. Agnes on villi ja vapaa, kulkee mailla ja mannuilla haukka hansikoidulla kädellään. Hänet tunnetaan parantajana sekä kasvien ja eläinten tuntijana, joka ymmärtää luontoa ehkä paremmin kuin ihmisiä ympärillään.
Agnesin suostuttua latinanopettajan puolisoksi pariskunta asettuu asumaan Stratford-upon-Avoniin miehen perheen kanssa. Agnesista kasvaa suojeleva perheenäiti sekä puolisonsa vakaa tukija ja kannustaja. Mutta samaan aikaan kun miehen ura Lontoon teatterimaailmassa lähtee nousukiitoon, perheen rakastettu nuori poika menehtyy äkillisen kuumeen nujertamana.
Hamnet on todellinen lukuelämys, koskettava avioliiton muotokuva, kertomus perheestä jota menetys raatelee, ja samalla herkkä tulkinta eräästä pojasta joka nuoresta iästään huolimatta on kaikkea muuta kuin unohdettu: eläähän hänen nimensä kaikkien aikojen tunnetuimman näytelmän nimessä.

Kommentti:

Tälle tarinalle ei tehnyt oikeutta se, että lukuaikaa oli vain pienissä pätkissä. Pidin kirjan kuvailevasta kielestä, jonka suomentaja oli mielestäni kääntänyt todella hyvin ja kauniisti! Etenkin Agnesin erityislaatuisuus nousee juuri tekstin avulla hienosti esiin.
Mielenkiintoinen fiktiivinen tarina oikeista henkilöistä.
Kirjailija jää kiinnostamaan, pitää tarkistaa, löytyykö muita suomennoksia.
Tämä teos on ilmestynyt suurena pandemiavuonna, se tuo tietenkin oman mausteensa tekstiin ja koko aiheeseen.
(382 sivua.)

Turunen, Saara: Hyeenan päivät

Saara Turunen: Hyeenan päivät
Tammi (WSOY), 2024
Luin ~ 17.6.2024

Kuvaus:

Onko mahdollista saada lapsi ja säilyttää silti itsensä?
”En ollut suostunut uskomaan, että elämä ilman lasta olisi tyhjää, olin vakuutellut itselleni, ettei niin ollut, mutta nyt joudun myöntämään, että ehkä sittenkin niin on. Elämässäni on aukko, siitä puuttuu jotakin.”

Hyeenan päivät on tarkka ja suorasukainen tarina lapsettomuudesta ja lisääntymisen ristiriitaisuudesta. Se kuvaa elämän yllätyksellisyyttä, ruumiiseen liittyvää häpeää sekä ajankulun väistämättömyyttä.
Raikas ja omaperäinen teos johdattaa pohtimaan ihmiselämän lihallista ulottuvuutta, se kysyy, ovatko taiteilijuus ja lapsen saaminen yhteensovitettavissa ja mitä jälkeläiset oikeastaan merkitsevät. Ja toisaalta miksi mielikuvat äitiydestä herättävät niin usein vastenmielisyyttä, vaikka lasta kuitenkin toivoisi? Onko mahdollista antautua äitiydelle ja säilyttää samalla itsensä?


Kommentti:

Vaikuttava teos vaikuttavasta ja tärkeästä aiheesta. Kirjailijan toteavan asiallinen tyyli sopi tähän paikoin raastavaan aiheeseen mielestäni hyvin. En ole Turusta aiemmin lukenut, mutta varmasti luen lisää.
Näistäkin ihmisyyteen (ja etenkin naiseuteen) liittyvistä aiheista on tärkeää kirjoittaa, silti se on yllättävän harvinaista.

(281 sivua.)

Saarela, Sara: Etten päästäisi irti

Sara Saarela: Etten päästäisi irti
Aikamedia Oy (Otava) 2023
Luin ~ 11.6.2024

Kuvaus:

Keskity. Selviät tästä niin kuin aina kaikesta. Niin kuin aina kaikesta. Kaikesta. Aina.
Etten päästäisi irti kuvaa helluntaiseurakunnassa pastorina työskentelevän kolmikymppisen Hannan mielenmaisemaa. Elämä ei päästä helpolla, mutta Hanna on tottunut pärjäämään samanlaisella sitkeydellä kuin muutkin eteläpohjalaisen sukunsa naiset. Toisessa, 1960-luvun aikatasossa puolestaan seurataan lapualaisen naisevankelista Marken julistustaivalta, seurakunnan ongelmien ratkomista ja uhrauksia.
Teoksessa pohditaan kutsumusta ja sen hintaa, uskollisuutta Jumalalle, vahvuutta ja herkkyyttä, naiseutta, uupumusta ja yksinäisyyden kokemusta. Voiko kivusta kasvaa jotain hyvää?
”Tämän suvun miähet ne on kaikki kualleet nuarena ja naiset on pitkäikääsiä eli älä tuudittauru siihen, että voisit purottautua kyyttistä.”

Kommentti:

(246 sivua.)