tiistai 24. tammikuuta 2023

Schoultz, Nadja von: Kuohuvat vuodet

Nadja von Schoultz: Kuohuvat vuodet - Nuoruuteni vallankumouksen pyörteissä
Weilin + Göös, 1984
Luin ~ 23.1.2023



Kuvaus:

Erikoislaatuinen muistelmateos Venäjän vallankumouksen ajalta. Suomalaisvenäläinen perhe muuttaa isän ammatin vuoksi monesti. Isän työ on Ukrainassa, kun koko perhe sairastuu lavantautiin.
Heräämisestä sairaana tilapäisessä sairasmajassa pienellä ukrainalaisella paikkakunnalla alkaa todella uskomaton vaihe Nadjan elämässä, kun hänellä ei ole mitään tietoa äitinsä kohtalosta ja lopulta hänet toimitetaan paikalliseen maalaisperheeseen apulaiseksi (lue: orjaksi). Kommentti:

Todella erityinen elämäkerta sata vuotta sitten tapahtuneista asioista, jotka nostavat tukan pystyyn. Pieni tyttö joutuu vanhempiensa kuoltua käytännössä orjaksi Ukrainan maaseudulle. Ihmeellisintä on, että uusia käänteitä tapahtuu Nadjan elämässä vielä monta kertaa. On käsittämätöntä, miten terävät muistikuvat kirjoittajalla on kokemistaan asioista.

(599 sivua.)

tiistai 10. tammikuuta 2023

Moyes, Jojo: Hopealahti

Jojo Moyes: Hopealahti
Silver Bay, 2007
Suom. Heli Naski
Gummerus Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 10.1.2023


Kuvaus:
Vastustamaton rakkaustarina nostalgisessa rantakaupungissa.
Liza McCullen on menneisyytensä vanki. Hopealahden koskemattomat rannat ja tiivis yhteisö tarjoavat vapautta ja turvallisuutta - ainakin hänen tyttärelleen Hannahille.
Mike Dormer on Hopealahdessa tekemässä bisnestä: merenrantakaupungin on aika astua nykyaikaan. Jäykkätapaisen Miken intensiivinen katse herättää Lizassa levottomuutta. Sitä paitsi miehen suunnitelmat tuhoaisivat niin sukuyrityksen kuin luonnontilaisen lahdenpohjukan, joka antaa suojan Lizan rakastamille valaille.
Mike taas hämmentyy ränsistyneen Hopealahden hotellin omalaatuisesta väestä ja heidän väitetystä omistusoikeudestaan vesialueisiin - sekä arvoituksellisesta Lizasta.
Yllättäen vaakalaudalla on myös Lizan vakaumus siitä, ettei hän ansaitse rakkautta.


Kommentti
Kiva, että näitä Jojo Moyesin aikaisempiakin kirjoja suomennetaan. Ympäristöteema. (409 sivua.)

keskiviikko 21. joulukuuta 2022

Fagerlund, Jenny: 24 pientä ihmettä

Jenny Fagerlund: 24 pientä ihmettä
24 goda gärningar, 2019
Suom. Antti Saarilahti
Gummerus Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 21.12.2022



Kuvaus:

Joulun täydellinen viihderomaani.
Emma menetti miehensä jouluaattona kaksi vuotta sitten. Joulunaika muistuttaa häntä yhä onnettomuudesta ja nostaa kipeät muistot pintaan.
Eräänä marraskuun iltana Emma törmää vanhaan mieheen, joka on eksynyt lumituiskussa. Hän saattaa miehen kotiin, ja pieni teko laittaa alulle jotakin suurempaa. Emma päättää tehdä 24 hyvää tekoa ennen joulua – yhden joka päivä.
Yksinäiset illat vaihtuvat pieniin onnen hetkiin, ja hyvät teot muuttavat myös Emmaa itseään. Miltä Emman elämä näyttää, kun jouluaatto viimein koittaa?
24 pientä ihmettä on lämminhenkinen ja viisas kertomus siitä, miten yksinäiseltä joulu voi tuntua ja miten merkityksellisiä pienet asiat voivat olla. Romanttinen joulutarina on ylistys rakkauden monille eri muodoille.


Kommentti:
Kiva pieni välipalatarina näin joulun alla. Niin kevyt, että piti erikseen päättää lukea loppuun, etenkin kun tämä oli pokkariversio, eli tosi pientä pränttiä. . Aikaisemmin olen kyllä paljonkin lukenut kevyttä kirjallisuutta, mutta jostain syystä nykyään olen paljon kriittisempi. Ehkä sitä vain tekee mieli valita tarkemmin, mihin elinaikansa käyttää. Onneksi todella mielenkiintoisia, astetta realistisempia tarinoita löytyy myös.

Tämä on tämän vuoden 90. luettu kirja! Blogiajan enkka!
(269 sivua.)

lauantai 17. joulukuuta 2022

Crippa, Luca & Onnis, Maurizio: Tyttö Kiovasta

Luca Crippa & Maurizio Onnis: Tyttö Kiovasta
La Bambina di Kiev, 2022
Suom. Katja Kärkkäinen
Like Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 16.12.2022



Kuvaus:

Pienen tytön painajainen Ukrainan sodan keskellä. 10-vuotias Alisa asuu Kiovassa. Uutiset televisiossa muuttuvat päivä päivältä pelottavammiksi, mutta kukaan ei halua uskoa, että Venäjä olisi todella hyökkäämässä pääkaupunkiin. Ei edes tytön isoisä, joka on tarpeeksi vanha muistaakseen kertomukset toisesta maailmansodasta. Perhe keskustelee tästä kaikesta illalla 23.2.2022. Sitten valtava jyrinä kiirii halki yön.
Alisan perheen tarina kertoo tuhansista muistakin perheistä. Se kertoo pelosta, pommeista ja pakolaisista, jotka matkustavat satoja kilometrejä puhelinnumero käden ihoon kirjoitettuna. Mutta pohjimmiltaan se kertoo toivosta, joka ei anna periksi julmuuksien ja kuoleman edessä.


Kommentti:

Sydäntäsärkevä kertomus, koska kaikki tämä on totta vuonna 2022.

(254 sivua.)

perjantai 9. joulukuuta 2022

Smirnoff, Karin: Sitten menin kotiin

Karin Smirnoff: Sitten menin kotiin
Sen for jag hem, 2020
Suom. Outi Menna
Tammi (WSOY), 2022
Luin ~ 8.12.2022


Kuvaus:

Karin Smirnoffin kuohuttavan romaanisarjan ihmiskuvaus on yhtä armotonta kuin pohjoisen karu luonto. Sarjan päätösosa solmii Jana Kipon elämän langat yhteen.
Jana Kippo on jäänyt yksin. Hän päättää vaihtaa kotiseutunsa Tukholmaan, mutta hyytävä pohjoinen ei ole valmis päästämään tytärtään pakoon. Noutaako routa omansa? Vai löytääkö Jana kotiin? Sisukkaan naisen taistelu läpi väkivallan, vähättelyn ja villin luonnon saavuttaa vihdoin päätepisteensä edellisten osien Lähdin veljen luo ja Viedään äiti pohjoiseen huipennuksessa.
Smirnoffin niukka ja laadukas kieli sekä omaperäinen tyyli ovat keränneet laajalti kiitosta.


Kommentti:
En osaa ihan tarkkaan sanoa, mikä minua erityisesti viehättää tässä Karin Smirnoffin trilogiassa. Janakipon tarina ja tajunnanvirtamainen, omintakeinen kerronta kylläkin sopivat yhteen saumattomasti ja suorastaan herkullisesti. Jotenkin viehättää tämä lakoninen tyyli kertoa aika järisyttäviäkin asioita.
Isot tunteet eivät aina tarvitse suuria sanoja.
Janakippoa jokatapauksessa jää vähän ikävä.
Osuvia oivalluksia tipahtelee tekstissä lähes huomaamatta.
Tähän nyt yksi sitaatti, jotta muistan, s. 192:
"Täällä kylällä näyttää olevan paljon kesämökkejä sanoin stigin päätettyä tarinansa.
Niinhän se menee hän sanoi. Ihmiset muuttavat kaupunkeihin. Ja tulevat takaisin kun aurinko paistaa. "

(320 sivua.)

sunnuntai 4. joulukuuta 2022

Englund, Anna: Lautapalttoo

Anna Englund: Lautapalttoo
Kustannusosakeyhtiö Siltala (Otava), 2022
Luin ~ 3.12.2022



Kuvaus:

Vuonna 1931 Pihlajassa Elena on arkkuverstaan perinteenjatkaja, miniä ja vaimo. Kuolema on arkinen työtoveri ja elämä soljuu tutuissa uomissaan. Kun arkkua saapuu ostamaan erikoinen nainen Helsingistä, kaikki järjestykset menevät sekaisin.
Rakkaus on voima, joka muuttaa ihmistä, mutta mitä jää jäljelle, kun elämän raamit ovat rikki ja viimeisetkin kulissit poissa?
Esikoisromaanissaan Lautapalttoo Anna Englund kuvaa elävästi 1930-luvun Pohjanmaata ja Helsinkiä sekä ajan sykettä, ihmiselämien kirjoa ja tapoja käsitellä kuolemaa. Kaiken keskellä kasvaa rakkaus.


Kommentti:
(200 sivua.)

sunnuntai 27. marraskuuta 2022

Kinnunen, Tommi: Pimeät kuut

Tommi Kinnunen: Pimeät kuut
WSOY, 2022
Luin ~ 26.11.2022



Kuvaus:

Jäänkirkasta valoa hohtava romaani naisesta, joka luuli tietävänsä kuka on.
”Ei tästä elämästä kukaan selviä ehjänä. Ainoa mistä ihminen voi yllättyä, on se millä tavalla kukakin menee rikki.”
Eletään vuotta 1947, kun kuusissakymmenissä oleva Elna Suorajärvi saa opettajan paikan syrjäiseltä Niemen koululta, läheltä Neuvostoliiton rajaa. Mikään ei ole niin kuin pitäisi: koulurakennus paljastuu saksalaisilta unohtuneeksi parakiksi ja sairaus runtelee elimistöä. Siskostaan Sallista on muistona katkerat riidat ja iskut ohimossa. Elna tarttuu kuitenkin toimeen, sillä opettaa hän osaa, vaikka joidenkin mukaan hankala onkin.
”Vitkaan mutta varmasti koulunkäynti alkaa sujua. Aivan kuin hevosen raskain hetki on tukkikuorman saaminen liikkeelle, mutta kun reki on nytkähtänyt vauhtiin, ei sitä käy enää pysäyttäminen.”
Yksinäinen talvi tiettömien taipaleiden takana on kuitenkin raskas, ja mieleen nousee asioita, joita ei tahtoisi ajatella.
Vuodenkiertoa seurailevassa romaanissaan Tommi Kinnunen kirjoittaa sisukkaasta opettajattaresta, riemusta ja luopumisesta vivahteikkaasti ja täydellä sydämellä, niin kuin vain hän osaa.


Kommentti:

Varsin surumielinen tarina. Sodanjälkeinen Suomi, syrjäseutu, parakkimainen pikkukoulu lähes täysin ilman koulutarvikkeita. Opettajaksi koulun ankeuteen muuttaa jo valmiiksi ankeissa kantimissa oleva opettajatar. Mielenkiintoista pohdintaa ja muistutus siitä, että sodan loppuminen ei tarkoittanut sitä, että kaikki asiat olisivat yhtäkkiä olleet kovin hyvin tai hienosti.
Tai että työhön kykenemätön ihminen olisi automaattisesti voinut siirtyä eläkkeelle. Tai saanut apua sairauteensa.
Sotatraumoista ei silloin (paljonkaan) puhuttu, mutta ne koskettivat kaikkia. Hiljaa yritettiin jälleenrakentaa koteja, kouluja, perheitä ja ihmisiä, vaikka kaikista tarvikkeista oli pulaa. (284 sivua.)