sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Sehlstedt, Kicki: Älä silmä pieni

Kicki Sehlstedt: Älä silmä pieni
Sweet Lolita, 2018
Suom. Petri Stenman
Like Kustannus Oy, 2019
Luin ~ 30.6.2019



Kuvaus: (kustantajan)

Monivivahteinen rikosromaani verkon vaaroista.

Tukholmalaiset koulutytöt Matilda ja Amanda etsivät netin seksisivustoilta hyväksyntää, rakkautta ja rahaa. Aikuiset miehet tarjoavat heille jotain aivan muuta. Pian vaaralliset leikit muuttuvat hengenvaarallisiksi. Nuoriin tyttöihin kohdistuviin rikoksiin perehtynyt tutkija murhataan, ja tutkiva journalisti Aida Svantesson ja kriminologi Kajan Berglund alkavat selvittää tapausta. Tukholman yöstä ja pimeästä verkosta paljastuu maailma, jossa hallitsee vahvimman laki.


Kommentti:

Kyllä oli kauhea kirja. Koko aihepiiri on niin ällöttävä ja kuvottava ja surullinen. Pahinta tietysti on se, että tätä oikeasti tapahtuu. - Kuten kirjassa ilmenee, sitä on ollut ennenkin, mutta jotenkin tuo nettimaailma tuntuu tekevän siitä (jos mahdollista) vielä raaempaa ja raadollista ja yhä ammattimaisempaa?.
Kurjemmaksi koko lukukokemuksen teki pöyristyttävän huono suomennos. Miksi näin ajankohtaisen kirjan käännös oli tehty niin ala-arvoisesti?
Kirja meinasi moneen kertaan jäädä kesken juuri suomennoksen virheiden ja kökkömäisyyden takia, mutta silti halusin jatkaa. Kirjan juonenkehittely tietysti kärsi myös epätarkasta ja suorastaan virheellisestä käännöksestä. Tästä kirjasta on vaikea lopulta sanoa mitään, niin paha mieli tuli kaikkien asianosaisten puolesta.

Hämmentävää on sekin, miten vähän aikuiset voivatkaan tietää lastensa asioista. Vai eivätkö he halua tietää? Jos, niin miksi? Miksi aikuiset uppoutuvat omiin (työ)asioihinsa niin tyystin, että eivät jaksa kiinnostua omien lastensa (13-vuotiaita!) todellisisista kuulumisista. Ymmärrän toki senkin, että nämä asiat tuntuvat niin kamalilta, ettei niitä voi oikein uskoa todeksi oman lapsen kohdalla.
Toki lapset ja nuoret osaavat todella hyvin salata sen, mitä eivät halua aikuisten saavan selville. Mutta silti.

(Tarkoituksena oli pohtia tätä kirjaa vähän lisää, mutta hämmentää kyllä vieläkin. lisäsin pari lausetta ed. kommenttiin kyllä. 1.7.2019)

(359 sivua.)

torstai 27. kesäkuuta 2019

Roine, Linda-Maria: Mercedes Bentso

Linda-Maria Roine (kirjoittaja, haastateltava), Venla Pystynen: Mercedes Bentso - Ei koira muttei mieskään
Johnny Kniga Kustannus (WSOY), 2019
Luin ~ 27.6.2019



Kuvaus: (kustantajan)

Yhdenkin ulkopuolisen tuki voi kääntää solmuun menneen elämän suunnan.
Nuoren naisen selviytymistarina huumehelvetistä.
Naisnäkökulmasta kerrottu tositarina Helsingin huumepiireistä ja musiikin pelastavasta voimasta. Kertomus siitä, miten yksikin välittävä ihminen voi pelastaa elämän. Kun helsinkiläinen Linda-Maria Roine on 16-vuotias, hän tapaa sattumalta juuri vankilasta vapautuneen narkomaanin ja alkaa seurustella tämän kanssa. Tyttö ajautuu huonoon seuraan. Hyvinvointivaltion syrjäkujilla Linda-Maria tutustuu ihmisiin, jotka ovat tippuneet kaikkien turvaverkkojen läpi.
Naiset kärsivät jatkuvasta hyväksikäytöstä, vaientamisesta ja väkivallasta. Kun poikaystävä lähes tappaa Linda-Marian kamapäissään, tyttö saa repäistyä itsensä irti huumemaailmasta.



Kommentti:

Omalta lukumukavuusalueelta loikkaaminen kannatti. Kyllä tuntui tärkeltä lukea tämäkin kirja, vaikka karua kerrontaa onkin.
Monilla on ankeat lähtökohdat elämässä ja kun mukaan tulee koulukiusaamista, arvottomuudentunnetta, ulkopuolisuuden tunnetta ja huonoa seuraa, putoaminen voi tapahtua todella helposti ja äkkiä.
Hyvä asia on se, että hyväksikäyttämisestä sentään nykyään puhutaan. Ei vaan voi olla miettimättä, miksi lasten ja naisten (ja miestenkin, toki) hyväksikäyttöä tapahtuu niin paljon? En vaan tajua!
Huumeiden käytössä karua on se, että vaikka saisikin ihmeen kaupalla lopetettua, alttius vaanii koko ajan. Aineiden himo jo sinänsä on aina piilemässä - tai jos elämässä tulee tilanteita, jolloin joutuu käyttämään vahvoja särky-, mieliala- tai rauhoittavia lääkkeitä.
(317 sivua.)

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Morris, Heather: Auschwitzin tatuoija

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija
The Tattooist of Auschwitz, 2018
Suom. Pekka Tuomisto
Aula & Co, 2019
Luin ~ 24.6.2019



Kuvaus: (kustantajan)

”Tatuoin numeron hänen käsivarteensa. Hän tatuoi nimensä sydämeeni.”
Lale Sokolov on Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin vanki, joka saa tehtäväkseen tatuoida numerot toisten vankien käsivarsiin. Työ leirin tatuoijana tarkoittaa, että Lale on muihin vankeihin nähden varsin turvassa. Leirillä Lale todistaa kauheita tapahtumia – mutta myös urheita tekoja ja myötätuntoa, ja oman henkensä uhalla käyttää asemaansa auttaakseen muita vankeja. Vuonna 1942 Lale kohtaa tatuointijonossa uuden vangin, Gitan, ja rakastuu saman tien. Lale vannottaa Gitaa pysymään hengissä, jotta he voisivat mennä naimisiin.
Auschwitzin tatuoija on tositarinaan perustuva romaani slovakialaisen Lale Sokolovin vaiheista ja uskomattomasta selviytymisestä Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirillä. Se on henkilökohtainen selviytymistarina ja kertomus toivosta ja rohkeudesta sekä pysäyttävä kuvaus yhdestä maailmanhistorian kammottavimmista ajanjaksoista.

Lale Sokolov uskaltautui kertomaan tarinansa vasta vaimonsa Gitan kuoleman jälkeen vuonna 2003, sillä hän pelkäsi että heidät leimataan natsien kätyreiksi. Hän uskoutui käsikirjoittaja Heather Morrisille, joka Sokolovin luvalla päätti kirjoittaa tarinan romaaniksi. Morris haastatteli Sokolovia lukemattomia kertoja neljän vuoden aikana. Lale Sokolov kuoli vuonna 2006 Australiassa.
Kirjailija ja käsikirjoittaja Heather Morris on kotoisin Uudesta-Seelannista ja asuu nykyään Australiassa. Vuonna 2003 hänelle esiteltiin iäkäs herrasmies, jolla ”saattoi olla kertomisen arvoinen tarina”. Päivä jona hän tapasi Lale Sokolovin muutti heidän kummankin elämän. Heidän ystävyytensä kasvaessa Lale lähti itsetutkistelun matkalle ja uskoi Heatherille elämänsä syvimmät yksityiskohdat holokaustin ajalta. Heather kirjoitti Lalen tarinan ensin elokuvakäsikirjoitukseksi ja muokkasi siitä esikoisromaaninsa Auschwitzin tatuoija.


Kommentti:

Nämä tarinat täytyy kirjoittaa ja näitä täytyy lukea, ettei tällaista koskaan enää tapahtuisi uudestaan.
Oli aika hämmentävää lukea ja välillä jo mietin, voiko tarina pitää paikkaansakaan. Mutta miksipä ei. Ihmeellisintä on, että keskitysleireiltä sittenkin pelastui ihmisiä. Sehän oli aivan sattumasta kiinni, kuka vielä sodan loppumisen jälkeenkin sai surmansa tai ei vain jaksanut enää paeta - tai elää.
Tätä tarinaa ei toisaalta voinut kertoa aiemmin.
(286 sivua.)

Kilpi, Eeva: Sininen muistikirja

Eeva Kilpi: Sininen muistikirja
WSOY, 2019
Luin ~ 23.6.2019



Kuvaus:

Rakastetun kirjailijan päiväkirjamerkintöjä 20 vuoden ajalta. Riipaisevan kaunis teos on täydellinen lahjakirja.
Elämä on jännitystila. Onni on unelma siitä että se jännitys edes ajoittain hellittäisi.
Pojantytär antaa jouluna 1999 mummolle sinisen muistikirjan, jonka hän on itse sitonut.
Eeva kirjoittaa muistikirjaan ajatuksiaan, päiväkirjamerkintöjä, aforismin kaltaisia oivalluksia. Sinisen muistikirjan sivut täyttyvät olemassaoloa, rakkautta, luontoa, vanhuutta ja yksinäisyyttä koskevista pohdinnoista.


Kommentti:

Pieni suuri kirja.
Tämä olisi kyllä hyvä lahjakirja, koska näin läpilukemalla moni kirjan oivallus unohtuu. Vaikka tekstit ovat (vain) lyhyitä muistiinpanoja, niissä nousee paljon pohdittavia asioita esille.
Oikeastaan kirjaa pitäisi lukea vain lyhyt pätkä kerrallaan ja antaa sitten tekstin painua mieleen ja antaa sen nostaa omia ajatuksia.
(Mutta kirjastokirjan laina-aika tikittää ja kirja pitää viedä seuraavalle!)

(103 sivua.)

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Bradley, Alan: Kuolema ei ole lasten leikkiä

Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä
The Weed that Strings the Hangman´s Bag, 2010
Suom. Laura Beck
Bazar Kustannus Oy, 2014
Luin ~ 21.6.2019



Kuvaus:

Flavia de Lucen tarkoituksena ei ollut tutkia enää yhtään uutta murhaa. Mutta eipä marionettitaiteilija Rubert Porsoninkaan ollut tarkoitus kuolla.
Kun nukketeatterin pakettiauto hajoaa Bishop's Laceyssa, päättää taiteilija laittaa näytöksen pystyyn seurakuntatalolla. Porsonin hurmaava avustaja Nialla, joka Flavian mielestä on kovin altis oudoille mustelmille ja pitkille yksinäisille itkusessioille hautausmaalla, näyttelee Hanhiemoa samalla kun Porson saa kuolettavan sähköiskun. Ollakseen onnettomuus sähköisku on turhan hyvin suunniteltu...
Flavia alkaa kaivella idyllisen kotikylänsä kauan sitten haudattuja salaisuuksia. On aina mahdollista, että Rubert Porsonin pakettiauto ei hajonnutkaan sattumalta juuri Bishop's Laceyssa. On aina mahdollista, että poliisi ei ole riittävän kekseliäs ratkaistakseen Porsonin tapausta. Ja on aina myös mahdollista, että juuri murhaaja opastaa Flaviaa tapauksessa, joka menee yli 11-vuotiaan ymmärryksen.


Kommentti:
Toisaalta tykkään tästä sarjasta (tämä oli nyt toinen kirja aika pian edellisen perään), ja joku tässä vähän häiritseekin. Ehkä yhdistelmä siitä, että amerikkalainen (?) kirjoittaa brittimiljööstä ja sitten tämä 10-vuotias tyttö tekemässä rikostutkimuksia ja kemiallisia kokkauksiaan... Ja toisaalta silti ihan kivaa luettavaa.
Olisi helppo jatkaa sarjaa, kun henkilöt ja ympäristö on tuttua, mutta ehkä etsin sittenkin vielä jotain kiinnostavampaa sarjaa..
(389 sivua.)

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Tontti, Jarkko: Perintö

Jarkko Tontti: Perintö
Otava, 2018
Luin ~ 10.6.2019



Kuvaus: (kustantajan / takakansi)

Kuolleen äidin päiväkirjoista löytyy salaisuus, joka saa riitaisat sisarukset näkemään koko perheen uusin silmin.
Aikuiset sisarukset Henrik ja Anna-Leena eivät vuosiin ole tulleet toimeen. Anna-Leena on ollut äidin uskottu, Henrik taas perheen kapinallinen. Isän varhainen kuolema on jättänyt molempiin omanlaisensa jäljet. Erimielisyys kiteytyy riitaan kesähuvilasta, joka eri perheenjäsenille merkitsi eri asioita.
Sitten äitikin kuolee ja jättää jälkeensä päiväkirjat, jotka paljastavat tyrmäävän salaisuuden. Henrik ja Anna-Leena joutuvat miettimään uusiksi käsityksensä koko perheensä tarinasta, myös toisistaan.
Puhutteleva romaani tutkii sitä, mikä meidät yhdistää toisiimme.


Kommentti:

Taas hyvä uusi tuttavuus ja vieläpä suomalainen mieskirjailija, josta tykkäsin kyllä heti.
Tykkäsin aiheesta ja sen suorasukaisesta käsittelystä. Sisarusten vuorottelevat näkökulmat kuvasivat hyvin (ja selkeästi, koska aina tiesi, kumpi oli kyseessä, eikä tarvinnut arvailla!) sitä, miten samatkin tapahtumat tuntuvat jopa perheen sisällä erilaisilta. Siksi ne myös muistetaan tosi erilailla riippuen siitä, kuka muistelee. Tämä olisi hyvä muistaa ja tiedostaa ja etenkin se, että toisen muistikuva tilanteesta ei välttämättä ole väärä, vaikka se olisikin erilainen kuin oma muistikuva. Me vain koemme (ja tulkitsemme) asioita niin eri tavalla!
Loppuratkaisuun olisin ehkä kuvitellut vielä jotain särmää enemmän, mutta hyvä se oli näinkin.
(Tämän kirjan luin loppuun hotellissa ennen aamulentoa Roomaan.) :)

(251 sivua.)

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Bradley, Alan: Piiraan maku makea

Alan Bradley: Piiraan maku makea
The Sweetness at the Bottom of the Pie, 2009
Suom. Maija Paavilainen
Bazar Kustannus Oy, 2014
Luin ~ 7.6.2019



Kuvaus: (takakansi)

Eletään vuotta 1950. Flavia de Luce asuu leski-isänsä ja kahden isosiskonsa kanssa suvun rapistuvassa kartanossa Buckshawissa Englannin maaseudulla. Flavia rakastaa kemiaa ja salakähmäisten arvoitusten ratkomista. Siskojaan hän vihaa.
Eräänä päivänä kartanolta löytyy kuollut lintu, jonka nokkaan on tökätty ikivanha postimerkki. Kun Flavia sitten kohtaa kurkkupenkissä kuolleen miehen, on selvää että linnunraato oli mitä huonoin enne. Poliisin saapuessa Buckshawiin Flavia päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja ratkaista arvoituksen omin neuvoin. Kenen kanssa isä riiteli työhuoneessaan myöhään illalla? Kuka tai mikä on Ulsterin kostaja? Ja kuka kumma söi palasen rouva Mulletin vaniljapiiraasta?


Kommentti:

Kokeilin, josko tästä dekkarisarjasta saisi uuden seurattavan, kun se arkeologisarja alkoi vähän toistaa itseään. Kyllä tässä aineksia on, vaikka kieltämättä päähenkilön ikä keikkuu vähän uskottavuuden rajamailla. Voisiko oikeasti (etenkin 1950-luvulla, vaikka pikkuvanhoja silloin joskus oltiinkin) 11-vuotias tyttö selvitellä tällaisia juttuja ja tietää kemiasta ja esim. kirjallisuudesta näin paljon.
No, ei se kauheasti häirinnyt lukemista, ja seuraavassa osassa henkilöt on jo esitelty, joten kyllä tästä ihan mukava luettava dekkarisarja saattaa tulla.

(388 sivua.)

lauantai 1. kesäkuuta 2019

Mattila-Laine, Satu: Myyty tyttö

Satu Mattila-Laine: Myyty tyttö

Warelia, 2019

Luin ~ 1.6.2019



Kuvaus: (kustantajan)

"Lempin oli astuttava eteen. Lempi kuunteli kuin unessa, kun hinnasta sovittiin: kolmekymmentä, kaksikymmentäviisi, kaksikymmentä markkaa. Jokaisen tarjouksen Lempi joutui nieleskelemään, jotta olisi pysynyt kuivin silmin. Eikä hän ihan pystynyt olemaan itkemättä."
Orpo Lempi joutuu huutokauppaan. Hänet myydään ylläpidosta vähiten rahaa vaativalle Lassilan isännälle.
1910-luvun Suomessa huutolaisen arki on puurtamista, mutta Lempi pääsee kuitenkin kouluun kuuntelemaan Amanda-opettajattaren kertomuksia. Kirjojen tarinat tuovat Lempin elämään hetken helpotuksen.
Lassilan talossa raataa myös toinen huutolainen, komea poika Aarne. Kova työ ja epäoikeudenmukainen kohtelu kalvavat erityisesti Aarnea. Ne johtavat peruuttamattomaan konfliktiin isännän ja huutolaisten välille.


Kommentti:

Koitan olla lukematta liian tarkkoja juonipaljastuksia ennen kirjan lukemista. Tällä kertaa olisi varmaan ollut hyötyä siitä, että olisin muistanut (huomannut) kirjan olevan nuorille suunnattu. Kirjan iso teksti ja tyyli toki viittasivat siihen, mutta en silti tajunnut asiaa ja se ehkä vähän häiritsi lukemista. Lukiessa mietin, onko tämä lapsen kirjoittama vai lapselle tarkoitettu, sen verran selkokielinen ja vähän satumainenkin kirja oli, nykykielinen Anni Swan-tarina.
Etukäteen ajattelin, että tässä tulee vähän painavampi paketti huutolaisilmiöstä, mutta sitä kirja ei suinkaan ollut. Voi suositella lapsille ja nuorille!
(147 sivua.)