Swan, Anni: Tottisalmen perillinen
v. 1914
WSOY 1990
Luettu yhd. esikoisen kanssa heinäkuu - 23.8.2011
" Tottisalmen kartanon nuori, pahankurinen perijä Klaus lähetetään oppimaan tapoja naapuripitäjän pappilaan. Mutta siellä hän aiheuttaa onnettomuuden: pappilan nuori renkipoika Yrjö loukkaantuu ja hänet otetaan kartanoon hoidettavaksi. Yrjön kohtalo kytkeytyy yllättäen kiinteästi kartanoon, oikeus voittaa ja paha saa lopulta palkkansa." (takakannesta)
Taattua Anni Swania. Juonenkäänteet pitävät mielenkiinnon yllä loppuun asti ja ihanan vanha suomenkieli jaksaa yllättää. Hyvää yhteisluettavaa kerrassaan. Meillä onkin tästä sarjasta enää 2 kirjaa lukematta. Sitten voisi alkaa Ollin oppivuosista uudelleen :).
maanantai 29. elokuuta 2011
perjantai 19. elokuuta 2011
Tervo, Kati: Jääkaapin henki
Tervo, Kati: Jääkaapin henki: kertomuksia keittiöstä, ruuasta ja elämästä
WSOY 2011
...
Luettu 19.8.2011
Jep, tykkäsin!
Takakannesta:
"Kati Tervon humoristisissa tarinoissa perataan, ruoditaan ja kiehautellaan elämää keittiön kautta. Miksi sitruunanlohko ruiskii aina silmään? Miksi kortteleita kiertää jäätelöauto muttei yhtään vihannesautoa? Mitä anopilta voi oppia ja mikä on miehen paikka? Miltä maailma näyttää jääkaapin valossa?
Keittiöstä on lähdetty sotaan, keittiössä on rakasteltu, keittiössä on päästetty sisäinen marttyyri valloilleen. Keittiö- ja ruokamuistoissa palataan lapsuuteen, mummulan karkaileviin sikoihin, ukin tassikahveihin ja äidin verilettuihin. Nuoruudessa keittiö palveli hiusvärjäämönä, kunnes kaalikeitosta heräsi rakkaus ruoanlaittoon ja jääkaappiin. Keittiösattumusten takaa löytyy elämänvaiheiden tarina.
Kirjailijaperheen keittiö on naisen valtakuntaa, mutta reviirille alkavat tunkea sekä mies että poika. Kati tervolla on tarkka silmä, hymyilevä kynä ja ennen kaikkea salliva asenne. Hänkin taistelee jääkaapin öistä kutsua vastaan."
Mun mielestäni:
Hauska ja vakava kirja. Oli kiva lukea, kappaleet olivat lyhyitä ja sopivan tiiviitä. Asiaa löytyi ajateltavaksi. Vaikka julkkisperheen omien seinien sisällä liikuttiin, ei kirjassa mielestäni ollut tirkistelyn makua.
Luku "Simonen soppa" tietysti kolahti omaan uravalintaan liittyen. Monta muutakin.
WSOY 2011
...
Luettu 19.8.2011
Jep, tykkäsin!
Takakannesta:
"Kati Tervon humoristisissa tarinoissa perataan, ruoditaan ja kiehautellaan elämää keittiön kautta. Miksi sitruunanlohko ruiskii aina silmään? Miksi kortteleita kiertää jäätelöauto muttei yhtään vihannesautoa? Mitä anopilta voi oppia ja mikä on miehen paikka? Miltä maailma näyttää jääkaapin valossa?
Keittiöstä on lähdetty sotaan, keittiössä on rakasteltu, keittiössä on päästetty sisäinen marttyyri valloilleen. Keittiö- ja ruokamuistoissa palataan lapsuuteen, mummulan karkaileviin sikoihin, ukin tassikahveihin ja äidin verilettuihin. Nuoruudessa keittiö palveli hiusvärjäämönä, kunnes kaalikeitosta heräsi rakkaus ruoanlaittoon ja jääkaappiin. Keittiösattumusten takaa löytyy elämänvaiheiden tarina.
Kirjailijaperheen keittiö on naisen valtakuntaa, mutta reviirille alkavat tunkea sekä mies että poika. Kati tervolla on tarkka silmä, hymyilevä kynä ja ennen kaikkea salliva asenne. Hänkin taistelee jääkaapin öistä kutsua vastaan."
Mun mielestäni:
Hauska ja vakava kirja. Oli kiva lukea, kappaleet olivat lyhyitä ja sopivan tiiviitä. Asiaa löytyi ajateltavaksi. Vaikka julkkisperheen omien seinien sisällä liikuttiin, ei kirjassa mielestäni ollut tirkistelyn makua.
Luku "Simonen soppa" tietysti kolahti omaan uravalintaan liittyen. Monta muutakin.
Nopola, Sinikka ja Nopola, Tiina: Risto Räppääjä saa isän
Nopola, Sinikka ja Nopola, Tiina: Risto Räppääjä saa isän
....
....
Tunnisteet:
kokoperhe,
lukupäiväkirja2011,
matkakirja,
ääneenluettu
torstai 18. elokuuta 2011
Pasanen, Leena: Daktarin lapset
Pasanen, Leena: Daktarin lapset
Suomen Lähetysseura 2000.
Luettu 16.8.2011 yhdessä.
Luin tämän itse kolme vuotta sitten, mutta nyt luimme kirjan yhdessä, siis O. luki ääneen ja minä kuuntelin.
Lastenlääkäri, Lähetysseuran lähetti Leena Pasanen kertoo työstään Ilembulan sairaalassa.
Kirjan tärkeä sanoma meille oli tämä, lainattu suoraan kirjan takakannesta:
"Oma osuuteni on kuin pisara valtameressä, mutta työn tekee mielekkääksi yksittäisten, nimeltä tunnettujen lasten kohtaaminen ja auttaminen. Niin, minä voin koskettaa vain yhtä lasta kerrallaan ja osaan rukoilla vain yhden puolesta kerrallaan."
Hauska yhteensattuma kirjaan liittyen; olemme saaneet tämän kirjan joululahjaksi v. 2005, mutta silloin ei yhteistä, eikä oikein yksinäistäkään lukuaikaa tuntunut löytyvän. Saimme kirjan iäkkäältä sukulaispariskunnalta.
Pari vuotta sitten etsimme sopivaa hyväntekeväisyyskohdetta. Lähetysseuran kautta sen halusimme ja jotain lapsiin liittyvää. Kohteeksi valikoitui Ilembulan sairaala ja orpokoti Tansaniassa. Jossain vaiheessa tajusimme, että tämä kirja kertoi juuri tuosta samaisesta Ilembulan sairaalasta.
Olen monesti miettinyt, mitä sairaalaan ja orpokotiin voisi lähettää vaikkapa joululahjaksi, rahan lisäksi. Taitaa muuten lähteä nuttuja, tai ainakin vauvansukkia ja muuta lämmintä!
Nyt on luvun alla Seitsemännen portaan enkeli, kiitos vinkistä, daktari :).
Suomen Lähetysseura 2000.
Luettu 16.8.2011 yhdessä.
Luin tämän itse kolme vuotta sitten, mutta nyt luimme kirjan yhdessä, siis O. luki ääneen ja minä kuuntelin.
Lastenlääkäri, Lähetysseuran lähetti Leena Pasanen kertoo työstään Ilembulan sairaalassa.
Kirjan tärkeä sanoma meille oli tämä, lainattu suoraan kirjan takakannesta:
"Oma osuuteni on kuin pisara valtameressä, mutta työn tekee mielekkääksi yksittäisten, nimeltä tunnettujen lasten kohtaaminen ja auttaminen. Niin, minä voin koskettaa vain yhtä lasta kerrallaan ja osaan rukoilla vain yhden puolesta kerrallaan."
Hauska yhteensattuma kirjaan liittyen; olemme saaneet tämän kirjan joululahjaksi v. 2005, mutta silloin ei yhteistä, eikä oikein yksinäistäkään lukuaikaa tuntunut löytyvän. Saimme kirjan iäkkäältä sukulaispariskunnalta.
Pari vuotta sitten etsimme sopivaa hyväntekeväisyyskohdetta. Lähetysseuran kautta sen halusimme ja jotain lapsiin liittyvää. Kohteeksi valikoitui Ilembulan sairaala ja orpokoti Tansaniassa. Jossain vaiheessa tajusimme, että tämä kirja kertoi juuri tuosta samaisesta Ilembulan sairaalasta.
Olen monesti miettinyt, mitä sairaalaan ja orpokotiin voisi lähettää vaikkapa joululahjaksi, rahan lisäksi. Taitaa muuten lähteä nuttuja, tai ainakin vauvansukkia ja muuta lämmintä!
Nyt on luvun alla Seitsemännen portaan enkeli, kiitos vinkistä, daktari :).
Tunnisteet:
lukupäiväkirja2011,
O.,
pika-arvio,
ääneenluettu
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Kaila, Katja: Taivaan täydeltä sormenjälkiä
Kaila, Katja: Taivaan täydeltä sormenjälkiä - Äidin rukouskirja
Katharos Oy 2011
Luettu 13.8.2011
---
Nimensä mukaisesti äidin rukouskirja.
Yhtä aikaa kauniita ja koskettavia, mutta kuitenkin arkipäiväisiä rukouksia, lapsiin ja kotielämään liittyen. Rukoukset jakautuvat äidiksi tulon ja äitinä olemisen kronologisen järjestyksen mukaan.
Alussa on paljon rukouksia odotusajalle, sitten synnytykseen liittyen ja tietysti vauvaelämään. Taaperovaihe ja uuden raskauden kokeminen tulevat sitten ja lopuksi on hieman yleisempiä rukouksia liittyen ratkaisutilanteisiin, työhönmenoon kotiäitiyden jälkeen jne.
Omat lapset ovat tällä hetkellä 8-15 -vuotiaita, joten ajallisesti kirjan runot tuovat toki lämpimiä muistoja raskausajoilta ja odotusajoistakin.
Tälläö hetkellä ajankohtaisia ovat teini-iän haasteet, koululaisten arki, lasten harrastukset sekä sen sellainen, joten ihan omaan elämäntilanteeseen kirja ei kovasti osu. Hienoja runoja silti, ja monet niistä sopivat hieman sovellettuina nykyhetkeenkin. Pyhyyttä, voimia, varjelusta, siunausta, viisautta. Niitä kaikkia me tarvitsemme joka päivä, onpa elämäntilanteemme sitten millainen hyvänsä.
Kauniita runoja, hyvän mielen kirja, joka muistutti siitä, miten tärkeää olisikaan pysähtyä ajattelemaan ja rukoilemaan arkipäiväistenkin asioiden puolesta. Joka päivä.
Katharos Oy 2011
Luettu 13.8.2011
---
Nimensä mukaisesti äidin rukouskirja.
Yhtä aikaa kauniita ja koskettavia, mutta kuitenkin arkipäiväisiä rukouksia, lapsiin ja kotielämään liittyen. Rukoukset jakautuvat äidiksi tulon ja äitinä olemisen kronologisen järjestyksen mukaan.
Alussa on paljon rukouksia odotusajalle, sitten synnytykseen liittyen ja tietysti vauvaelämään. Taaperovaihe ja uuden raskauden kokeminen tulevat sitten ja lopuksi on hieman yleisempiä rukouksia liittyen ratkaisutilanteisiin, työhönmenoon kotiäitiyden jälkeen jne.
Omat lapset ovat tällä hetkellä 8-15 -vuotiaita, joten ajallisesti kirjan runot tuovat toki lämpimiä muistoja raskausajoilta ja odotusajoistakin.
Tälläö hetkellä ajankohtaisia ovat teini-iän haasteet, koululaisten arki, lasten harrastukset sekä sen sellainen, joten ihan omaan elämäntilanteeseen kirja ei kovasti osu. Hienoja runoja silti, ja monet niistä sopivat hieman sovellettuina nykyhetkeenkin. Pyhyyttä, voimia, varjelusta, siunausta, viisautta. Niitä kaikkia me tarvitsemme joka päivä, onpa elämäntilanteemme sitten millainen hyvänsä.
Kauniita runoja, hyvän mielen kirja, joka muistutti siitä, miten tärkeää olisikaan pysähtyä ajattelemaan ja rukoilemaan arkipäiväistenkin asioiden puolesta. Joka päivä.
perjantai 12. elokuuta 2011
Eilenberger, Wolfram: Minun suomalainen vaimoni
Eilenberger, Wolfram: Minun suomalainen vaimoni
Siltala 2011
Luettu 11.8.2011
----
Ihan viihdyttävä ja mielenkiintoisia pointteja saksalaissyntyisen hepun näkökulmasta. Jotkut huomioista kuulostiva kyllä jopa vähän vanhentuneilta, mutta ehkä ne ovatkin jo sitä. Onhan kirjoittajakin ollut Suomen ja suomalaisten kanssa tekemisissä jo pitkään.
Viittaus / vertaus Taru Sormusten Herran ja Kalevalan vastaavuudesta oli mulle ihan uutta ja kuulosti aika villiltä yhteydeltä. Mähän en ole koskaan innostunut TSH:sta, joten en osaa itse verrata noita kahta.
Siltala 2011
Luettu 11.8.2011
----
Ihan viihdyttävä ja mielenkiintoisia pointteja saksalaissyntyisen hepun näkökulmasta. Jotkut huomioista kuulostiva kyllä jopa vähän vanhentuneilta, mutta ehkä ne ovatkin jo sitä. Onhan kirjoittajakin ollut Suomen ja suomalaisten kanssa tekemisissä jo pitkään.
Viittaus / vertaus Taru Sormusten Herran ja Kalevalan vastaavuudesta oli mulle ihan uutta ja kuulosti aika villiltä yhteydeltä. Mähän en ole koskaan innostunut TSH:sta, joten en osaa itse verrata noita kahta.
Havaste, Paula: Maaren, samaanien sukua
Havaste, Paula: Maaren, samaanien sukua
Gummerus 2008
Paula Havasteen Lapin saja (4. itsenäinen osa)
Luettu 10.8.2011
Gummerus 2008
Paula Havasteen Lapin saja (4. itsenäinen osa)
Luettu 10.8.2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)