torstai 28. helmikuuta 2019

Kuokka, Pauliina: Kevätjää

Pauliina Kuokka: Kevätjää

Kirjapaja, 2014

Luin ~ 28.2.2019



Kuvaus:

Jo pienenä tyttö ihmettelee, miksi olo on niin ulkopuolinen ja miksi hänestä tuntuu, ettei tiedä läheisistään kaikkea. Hän syö välillä tuhdisti, rukoilee kirkkoa vierastavasta perheestään huolimatta, ihastuu saavuttamattomaan poikaan. Kun elämä kolhii rankasti, miten siihen voi suhtautua? Masentumalla, addiktoitumalla ruokaan tai juoksemiseen, ripustautumalla milloin mihinkin tai kehenkin. Tai hankkimalla lentolupakirjan. Nuori nainen myös opiskelee papiksi, mutta miten 2000-luvun kirkko suhtautuu lampaisiinsa?
Pauliina Kuokan kieli on kaunista, jopa lyyristä, ja taitava itsereflektiivinen, läpirehellinen kerronta koukuttaa lukemaan.


Kommentti:

Olipa mielenkiintoinen kirja, joka meinasi kuitenkin jäädä lukematta. Lainausaika alkoi käydä vähiin, kun sen Järvelän kirjan kanssa meni niin pitkään. Onneksi en palauttanut, vaan luin kirjan epäilyksistä huolimatta. Jossain nettikirjoituksesta nimittäin osui silmiini Kuokan arvostelu luterilaista kirkkoa kohtaan, joka mietitytti. Haluanko lukea arvostelua omasta työpaikastani? Mutta tässäkin (niin tyypillistä!) asiayhteydestään erotettuna asia kuulosti hyvin erilaiselta kuin miltä se kuulosti kirjassa ja asiayhteydessään.
Tosi hyvä kirja, suosittelen lukemaan ja ajattelemaan!
Kehityskertomus, joka laittaa pohtimaan monenlaisia asioita yleisemmin ja myös oman elämän osalta.
Tykkäsin Kuokan kirjoitustyylistä, vaikka välihuomautuksiin ja sulkuihin totutteleminen vei aikansa. Tyyli toimi hurjan hyvin ja imaisi kyllä mukaansa.
Kiitos tästä kirjasta.
(277 sivua.)

tiistai 26. helmikuuta 2019

Kinsella, Sophie: Yllätä minut

Sophie Kinsella: Yllätä minut

Surprise Me, 2018

WSOY, 2018

Suom. Kaisa Kattelus

Luin ~ 26.2.2019



Kuvaus: (kustantajan)

Kun enimmin – ja kipeimmin – yllättää se kaikkein tutuin.
Sylvie ja Dan yrittävät pitää vakaan ja onnellisen avioliittonsa tuoreena, mutta saavat huomata, etteivät he sittenkään tiedä toisistaan kaikkea.
Avioarki sujuu saumattomasti: on kaunis koti, ihanat lapset ja hyvät työpaikat, ja puoliso on tuttu ja turvallinen. Mutta kun lääkäri ennustaa Sylvielle ja Danille vielä ainakin 68 yhteistä elinvuotta, iskee hätäännys: miten ihmeessä liiton saisi pidettyä kiinnostavana seitsemän vuosikymmenen ajan? Pariskunta päättää taistella tylsyyttä vastaan järjestämällä toisilleen jännittäviä yllätyksiä, mutta esiin sukeltaakin menneisyyden salaisuuksia, jotka järkyttävät heidän suhteensa perustaa.


Kommentti:
Ei voi lakata kummastelemasta, miten joku teksti vie mennessään ja joku toinen voi taas olla älyttömän hidasta luettavaa. Tämä oli nyt sitä nopeaa ja ahmittavaa. :) Toki myös hitaasti lukeminen on joskus hyvä asia, kun tekstiä tekee mieli pureskella ja maistella ja sisäistää jne.
Mutta välipalaksi sopi tähän saumaan nyt täydellisesti tällainen Kinsella-iloitteleu. Kevyttähän tämä oli, mutta se tuntui kyllä nyt varsin hyvältä.
(378 sivua.)

lauantai 23. helmikuuta 2019

Järvelä, Jari: Kosken kahta puolta

Jari Järvelä: Kosken kahta puolta

Tammi, 2018

Luin ~ 23.2.2019



Kuvaus:
Kaksi mummia – kaksi totuutta kansalaissodasta.
7-vuotiaan pojan kaksi kesäpäivää v. 1977, kahdessa mummilassa. Koski erottaa mummit toisistaan, mutta syvin juopa heidän välillään ovat muistot vuodesta 1918.
Mummit asuvat samassa kaupungissa, välissä on koski. Toisen perhe oli sisällissodassa punaisten puolella, toinen valkoisten. Mutta heidän lapsensa rakastuivat kuin Romeo ja Julia. Ja saivat pojan.
Toiseen mummilaan haetaan vesi kaivosta ja lämpö liiteristä. Leikkitoverina pihassa on Vilho-poika, joka vuonna 1918 sai reiän vatsaansa. Toisessa mummilassa on palkintopuutarha, katossa kristallikruunu ja seinällä Mannerheim. Poika elää kesäänsä kahdessa eri todellisuudessa ja kuulee mummeiltaan kaksi eri totuutta nuoresta Suomesta.


Kommentti:

Tärkeä kirja, tosi mielenkiintoinen (lapsen) näkökulma ja vielä oma kotipaikkakunta tapahtumapaikkana.
Odotin kirjalta paljon, ehkä liikaa.
Itselleni kirja jäi nimittäin etäiseksi ja kovin sekavaksi, en oikein missään vaiheessa päässyt kirjaan sisälle. Koska kirja ei oikein vetänyt, sitä tuli luettua pienissä paloissa ja imu jäi senkin takia saavuttamatta.
(200 sivua.)

maanantai 11. helmikuuta 2019

Salminen, Sally: Pitkä kevät

Sally Salminen: Pitkä kevät

Den långa våren

Suom. Aukusti Simojoki

Otava, 1940 (2. painos ehkä?)

Luin ~ 11.2.2019



Kuvaus:
Sally Salminen ei ole antanut sen maailmanmaineen, jonka hän Katriinallaan saavutti, häikäistä itseään, vaan, on pysynyt uskollisena omalle kertojalaadulleen, jolle on ominaista rehellinen koruttomuus ja elävien, aitojen yksityiskohtien runsaus.
Tällä taiteellaan hän on antanut muodon niille ihmiskuville ja kohtaloille, jotka ovat kasvaneet hänen elämäntuntemuksestaan ja taiteilijanmielikuvituksestaan.
Pitkä kevät on hänen uuden ahvenanmaalaisromaaninsa nimi. Sen ympäristönä on Ahvenanmaan maanviljelysseutu, missä kauniit hakamaat ja metsät saartavat keskikokoisten talonpoikaistalojen kumpuilevia peltoja ja meren sininen selkä välkkyy taustassa.
Tapaamme päähenkilön, Marianan, kirjan ensimmäisellä sivulla katselemasta pikku tyttösenä vakavissa mietteissä kotituvan ikkunasta ja jätämme hänet viimeisellä lehdellä kypsyneenä naisena puolisonsa rinnalla silmäilemään tyynenä kevätpäivänä oman talon aaltoilevia peltosarkoja. Ja väliin mahtuu lapsuus- ja nuoruusvuosien vaihtelevien kokemusten ja elämysten pitkä sarja, arkielämän pieniä tapahtumia, joista kerääntyvät elämän suuret suuntaviivat.
Sally Salminen ei pelkää tarttua arkeen, vaan osaa ammentaa juuri siitä suurimmat totuudet. (Takakansiteksti)

Kommentti:

Olipa todella vanha kirja ja vanha suomennos. Toisaalta tekstissä kuulsi vanha ahvenanmaalainen ruotsinkieli. Kerronta oli todella verkkaista, mutta tarina oli hieno. Nuoren työtön kasvukertomus, jossa joka vaiheelle annettiin aikaa ja tilaa. Todella myös arkipäivän rehtiä ja korutonta kuvausta.
(431 sivua.)

Kirjan lukemisen loppuaikana tapahtui todella surullisia asioita, enkä varmaan koskaan unohda tätä kirjaa sen vuoksi. Ei itselleni, mutta lähipiirissä.

maanantai 4. helmikuuta 2019

Faye, Gaël: Pienen pieni maa

Gaël Faye: Pienen pieni maa

alkup. Petit pays, 2016

Suom. Einari Aaltonen

LIKE Kustannus Oy, 2018

Luin ~ 4.2.2019



Kuvaus:
(kustantajan)

Vavahduttava esikoisromaani lapsesta kahden maailman välissä
10-vuotias Gaby elää perheineen pienessä idyllissään Burundissa. Lapsuuden huolettomat päivät saavat julman lopun, kun naapurimaa Ruandan verilöyly hajottaa ranskalais-afrikkalaisen perheen. Väkivallasta tulee osa arkea, ja eloonjäämisen hinta on kova. Lopulta Gaby sisarineen onnistuu pakenemaan Ranskaan. Mutta kadotetun paratiisin haikeus ei päästä otteestaan.

Gaël Faye (s. 1982) on ranskalais-burundilainen muusikko ja kirjailija, joka pakeni perheineen Ruandasta levinneitä väkivaltaisuuksia Ranskaan 1995. Pienen pieni maa on hänen esikoisromaaninsa, ja se on voittanut useita ranskalaisia kirjallisuuspalkintoja. Teoksen käännösoikeudet on myyty 29 maahan.


Kommentti:

Niin, taas yksi surullinen sotakuvaus. Lapsen näkökulma on tietysti vielä erityisen riipaiseva. On niin epäreilua, miten aikuisten sodat ja väkivalta vievät niin monilta lapsilta sekä lapsuuden, että tulevaisuuden.

(217 sivua.)