lauantai 27. marraskuuta 2021

Lefteri, Christy: Aleppon mehiläistarhuri

Christy Lefteri: Aleppon mehiläistarhuri
The Beekeeper of Aleppo, 2019
Suom. Leena Ojalatva
Kustantamo S&S, 2021
Luin ~ 27.11.2021



Kuvaus:

Nuri ja Afra viettävät yksinkertaista mutta rikasta elämää kukkuloilla Aleppon laitamilla. Nuri hoitaa mehiläisiä, Afra on taiteilija. Sitten tapahtuu pahin mahdollinen: syttyy sisällissota, joka tuhoaa kaiken, mitä he ovat rakastaneet. Lopulta heidän on pakko paeta.
Tuhansien muiden tapaan pariskunta vaeltaa Euroopan läpi etsiessään turvaa. Matkan vaarojen lisäksi Nuri ja Afra joutuvat kohtaamaan surunsa, joka uhkaa etäännyttää heidät toisistaan. Heidän vaikein tehtävänsä onkin löytää rikkinäisessä maailmassa takaisin toistensa luo.
Kipeänkaunis, syvästi liikuttava romaani vie lukijan kokemaan inhimillisen todellisuuden kasvottomien uutisotsikoiden takana. Se on ajankohtainen kertomus ihmisen lannistumattomuudesta ja muistuttaa meitä myötätunnosta ja tarinankerronnan voimasta.


Kommentti:

Niin vaikuttava kirja.
Haastava, kaunis, surullinen, tärkeä. Suuri tarina ja niin hyvin kirjoitettu. Surullisuudestaan huolimatta onneksi myös toiveikas.
Kyllä, suosittelen. Oikeastaan olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi lukea tämä kirja.
Luultavasti tämä on paras tänä vuonna lukemani kirja.
(382 sivua.)

maanantai 22. marraskuuta 2021

Pättikangas, Eira: Helmisimpukka

Eira Pättikangas: Helmisimpukka
Karisto Oy, 2000
Luin ~ 22.11.2021



Kuvaus:

Kahden sopeutumattoman ihmisen kiehtova rakkaustarina 700 vuoden takaa.
Syyttivät Mielikän isää pehmeäluontoiseksi, kun antoi tyttärensä vitkutella avioon menossa ja salli tämän tulla talveksi mukaan eräsaunalle. Onneksi kukaan ei sentään tiennyt, että Mielikkä sai siellä ampuakin! Kohtalokas talvesta kuitenkin tuli, sillä eräsaunalla Mielikkä tapasi Äijön, kiehtovan mutta saavuttamattoman muukalaisen. Kotiinpaluu oli sitäkin katkerampi, kun avioliitto naapurustossa asuvan ikääntyneen leskimiehen kanssa vihdoin oli määrä panna täytäntöön. Tuleva aivomies ei kuitenkaan malttanut odottaa häitä aviollisia oikeuksiaan vaatiessaan, ja silloin Mielikkä ryhtyi silmittömän raivon vallassa tekoon, jonka seurauksia kukaan ei osannut arvata.
Omaäänisillä historiallisilla romaaneillaan yleisönsä lumonnut Eira Pättikangas on siirtynyt ajassa entistä kauemmas, aina 1300-luvulle saakka. Tarinan aikakautensa tapoja vastaan kapinoivasta neidosta Pättikangas kertoo täyteläisin, verevin ja paikoin ironisinkin sävyin.


Kommentti:

Virkistävän kevyt hyppäys satojen vuosien taakse. Sastamala / Saastamala mainittu, mikä olikin hauska yllätys ja yksityiskohta. Sarja jatkuu.

(328 sivua.)

perjantai 19. marraskuuta 2021

Frazier, Charles: Päämääränä Cold Mountain

Charles Frazier: Päämääränä Cold Mountain
Engl. Cold Mountain, 1997
Suom. Irmeli Ruuska
WSOY, 1998
Luin ~ 19.11.2021


Kuvaus:

Yhdysvaltojen sisällissota on lopuillaan. Ränsistyneessä sotasairaalassa lepää niskaansa vakavan haavan saanut Inman, sotaan mutta ei aivan vielä elämään kyllästynyt mies. Eräänä yönä hän kerää tavaransa ja pakenee pimeyden turvin sairaalasta. Päämääräkseen hän ottaa kotiseutunsa Cold Mountainin ja Adan, papin tyttären, joka kerran vietti hetken hänen sylissään. Mutta matka on pitkä jalan taitettavaksi, ja tie halki sodassa tappiolle joutuneiden seutujen on vaaroja täynnä. Toisaalla Ada opettelee elämään yksin. Keväällä hänen isänsä kuoli, pian sen jälkeen palvelusväki lähti ja nyt pumpulissa kasvanut Ada joutuu pärjäämään yksin suurella maatilalla, joka rapistuu hänen ympärillään. Hänen pelastuksekseen koituu neuvokas kulkurityttö Ruby, joka ottaa elämäntehtäväkseen nostaa jaloilleen sekä Adan että maatilan.
Charles Frazierin esikoisromaani Päämääränä Cold Mountain kertoo kahdesta ihmisestä, jotka ponnistelevat kohti toisiaan ja kohti pelastusta suurten muutosten keskellä elävässä maassa. Koossa ovat kaikki suuren rakkaustarinan ainekset, mutta onko sen mahdollista toteutua sodan murjomassa maisemassa, jossa taivaskin on taotun tinan värinen? (takakansiteksti)


Kommentti:

Pitkä, paksu ja mielenkiintoinen lukuromaani.
(431 sivua.)

keskiviikko 10. marraskuuta 2021

Rönkä, Antti: Nocturno 21:07

 Antti Rönkä: Nocturno 21:07 

Gummerus Kustannus Oy, 2021 

Luin ~ 10.11.2021 



Kuvaus: 

Omakohtainen romaani seksuaalisesta häpeästä

Kelloradion digitaalinumerot näyttävät 21:07. On kaunis kesäilta, mutta Antti tietää, että hänen siihenastinen elämänsä on päättynyt. Hän ei ole pystynyt vastustamaan kiusausta, vaan on masturboinut. Miten hän voisi enää koskaan syödä vanhempiensa kanssa saman pöydän ääressä? Hän on saastunut ja hänen on tunnustettava vanhemmilleen, millainen lapsi heillä on.

Seksuaalinen häpeä leimaa Antin nuoruutta ja saa erilaisia itseinhon muotoja. Silti hän ei voi kontrolloida seksuaalisia halujaan, joita hänen ikätoverinsa pitävät täysin luonnollisina. Romaanin toisessa tasossa minäkertoja seuraa Antin häpeäpainia. Minäkertoja ymmärtää, että hänen on tapettava kaikkea häpeävä puoli itsessään voidakseen olla vapaa.

Esikoisromaanillaan Jalat ilmassa sukupolvensa ääneksi noussut Rönkä kirjoittaa toisessa romaanissaan seksuaalisesta häpeästä taitavasti ja itseään säästämättä.


Kommentti: 

Mielenkiintoinen kirja. Antti Rönkä kirjoittaa tavallaan samasta aiheesta kuin ennenkin, omasta häpeästään. Aihe on nyt vielä rajatumpi, ensimmäinen seksuaalinen kokemus ja sitä seuraavat itsetyydytykset ja muut seksikokemukset ja -tuntemukset ja niiden aiheuttama surkeus, itseinho ja häpeä. Toisaalta koko muukin elämä on näitä samoja teemoja. 
Jossain vaiheessa meinasin kyllä keskeyttää kirjan lukemisen, en minä nyt Antin (päähenkilö) tai kenenkään muun nuoren miehen seksuaalisista asioista niin kiinnostunut ole.
Mutta toki asiassa on yleisempiäkin merkityksiä, ja ahdistus nyt muutenkin tunkee meidän kaikkien elämään ja lähipiiriin niin kauhean kovaa. Tekee mieli lukea, josko yksityinen olisi kuitenkin yleistä, eli saisiko siitä jotain viitteitä myös omaan ja lähipiirin elämään. 
Tykkään Antti Rönkän kielestä ja kirjoitustyylistä erittäin paljon.

(190 sivua.)

maanantai 8. marraskuuta 2021

Pättikangas, Eira

Eira Pättikangas: Talvella päivät ovat pitkiä
Karisto / Otava, 2021
Luin ~ 8.11.2021



Kuvaus:

Juureva tarina viime vuosisadan alun vahvoista naisista.
Todellinen onnenpotku kohtaa Sesiliaa, kun jo kaupunkilaistuneeksi luultu Laina palaa synnyinseudulleen, perustaa hattu- ja lakkiverstaan ja palkkaa Sesilian apulaisekseen.
Entinen piika pääsee muuttamaan kirkonkylälle ja saattaa ottaa luokseen asumaan seitsemänvuotiaan pikkusiskonsakin, joka on haljeta onnesta, kun pääsee myös kansakouluun. Kylälle rakennetaan samoihin aikoihin rautatietä. Työmaa tuo paikkakunnalle monenlaista kulkujätkää, myös remonttimies Vallen, joka huristelee lähitienoon ensimmäisellä automobiilillä. Moni halajaa kyytiin, onnekkaimmat pääsevätkin. Mutta jossain vaiheessa on aika katsoa totuutta silmiin...

Kommentti:

Mukava välipala ja paluu maanpinnalle menneen ajan ihmisten arkiseen elämään. Oikeasti neuroottisten nykyihmisten elämän ongelmat alkaa välillä itseäkin ahdistaa, tai ainakin ärsyttää. Todellisiahan nekin ovat, mutta jotenkin niin erilaisia kuin sata vuotta sitten eläneiden elämän vaikeus, ja sittenkin me ollaan niin tyytymättömiä ja väsyneitä. Kaikki ajat siis ovat ihmisille vaikeita kestää, jos niikseen menee.
Mutta siis virkistävä tuulahdus menneestä oli tämä kirja, vaikka ihmettelenkin, miksi eivät Sessi ja kumppaninsa taustoistaan enempää jutelleet....
Erityisen paljon nautin Pättikankaan kirjojen pohjalaismurteesta. Voi, miten se tuo kerrontaan vahvuutta, huumoria ja elävyyttä! Eikä itsellä edes ole pohjalaismurretaustaa.
(280 sivua.)

lauantai 6. marraskuuta 2021

Valkonen, Noora: Pala kurkussa

Noora Valkonen: Pala kurkussa - Selviytymistarinoita syömishäiriöistä
Atena Kustannus Oy, 2019
Luin ~ 6.11.2021



Kuvaus:

Ei kannata syödä liikaa kakkua, sukulainen totesi rippijuhlissani. Nielin häpeän ja salasin mielipahan, kuten tein aina kuullessani huomautuksen painostani. Pian keksin, että voisin itse laittaa huomautuksille pisteen. Syömishäiriö alkaa usein halusta laihduttaa. Karkit joutuvat pannaan, iltalenkkien määrä kasvaa ja yhä useammat ruoat listataan kielletyiksi. Pian kaikki ajatukset alkavat kiertyä ruoan ympärille ja syömiseen ilmaantuu sääntöjä, joiden rikkominen ahdistaa. Jotkut lakkaavat lopulta syömästä lähes kokonaan, toisilla nälkäkuuria seuraa ahminta, joka voi päättyä oksentamiseen tai rajuun liikuntaan. Anoreksia, bulimia, ahmintahäiriö ja ortoreksia ovat erilaisia syömishäiriöitä, mutta niiden syntymekanismit ovat hyvin samanlaisia. Pala kurkussa kertoo, miten syömishäiriö etenee viattoman tuntuisesta laihdutuksesta syömisen ja kehon tiukkaan kontrollointiin. Haastatellut kertovat monia syitä koulukiusaamisesta täydellisyyden tavoitteluun - syömisen sääntely on ollut heidän selviytymiskeinonsa elämän koettelemuksissa. Valaiseva ja toivoa antava teos etenee sairastumisen ensi merkeistä uuden tasapainon löytämiseen ja tuo kuuluviin myös sairastuneiden läheisten äänet.

Kommentti:

Kuten tuossa esittelytekstissäkin sanottiin, "valaiseva ja toivoa antava teos". Olen lukenut kirjaa syksyn aikana pikku hiljaa, voisin lukea uudelleenkin.

(194 sivua.)

Savonlahti, Sisko: Kai minä halusin tätä

Sisko Savonlahti: Kai minä halusin tätä
Gummerus Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 5.11.2021



Kuvaus:

“Minusta tuntuu, että sisälläni on jotain ylimääräistä ja että haluan sen pois sieltä.” Näin ajattelee nainen, joka makaa gynekologin vastaanotolla. Hän on saanut kaiken, mitä halusi. Miehen, koiran, kivan kodin - ja nyt myös kierukan. Mutta jokin on vialla. Miksi naisen piti tehdä niin monenlaisia asioita päästäkseen tähän pisteeseen? Mitä järkeä oli käyttää niin paljon aikaa ja energiaa siihen, että saisi miehen? Miksi piti yrittää olla niin kaunis? Ja ennen kaikkea: oliko se tämän arvoista? Kai minä halusin tätä kertoo yhden naisen elämästä millintarkasti. Koominen ja säälimättömän terävä romaani käsittelee rumuutta, tavarapaljoutta, menneisyyden valintoja, rahapelejä, rakkautta ja sitä, miten kyetä tekemään suuria päätöksiä, kun niistä aiemmatkin ovat olleet huonoja.
Kommentti:


(296 sivua.)

maanantai 1. marraskuuta 2021

Ida Pimenoff: Kutsu minut

Pimenoff, Ida: Kutsu minut
WSOY, 2021
Luin ~ 1.11.2021



Kuvaus:

Isälle joka ei halunnut olla isä.
Poikkeuksellisen vahvasti puhutteleva esikoisromaani hylätyksi tulemisen kokemuksesta, sukupolvien yli käyvästä surusta ja elämää ylläpitävästä toivosta.
”Ehkä vielä jonain päivänä koittaisi hetki, jolloin minunkin isäni kutsuisi minut luokseen, ajattelin.”
Veran isä täyttää pian 80 vuotta. Hän viettää syntymäpäiviään perheen kesken, lastensa ja vaimonsa kanssa. Veraa ei ole kutsuttu.
Kutsu minut on vangitsevasti kirjoitettu romaani naisesta, joka yrittää saada yhteyden isäänsä, kasvattaa omaa lastaan sekä käsitellä avioeroaan ja aiemmilta sukupolvilta periytyvää kohtaamattomuutta.
Ida Pimenoff (s. 1977) on valokuvataiteilija, joka on aiemmin julkaissut kolme valokuvakirjaa saksalaisen taidekirjakustantamon kanssa. Pimenoff asuu perheineen Helsingissä. Kutsu minut on hänen esikoisromaaninsa.
Kommentti:

Puhutteleva, ja yllättävän nopealukuinen kirja. Erilaisia näkökulmia isättömyyteen ja osattomuuteen.
Laajasti näkemyksiä ja ajatuksia herättävä tarina siitä, miten eri syistä, eri ikäkausina ja aikakausina isättömyyttä ja osattomuutta voi kokea. Miten niitä voi käsitellä, kun ne kulkevat mukana oikeastaan koko elämän ajan. Miten suurta tuskaa voi toinen ihminen toiselle tuottaa varsinaisesti tarkoittamatta sitä.
Voiko lapsuuden hylkäämisestä päästä yli, kun oikeastaan tulee hylätyksi yhä uudestaan ja uudestaan kaikkina ikäkausina ja kaikissa elämänvaiheissa. Kerrassaan hieno kirja. (389 sivua.)