Karisto / Otava, 2021
Luin ~ 8.11.2021
Kuvaus:
Juureva tarina viime vuosisadan alun vahvoista naisista.
Todellinen onnenpotku kohtaa Sesiliaa, kun jo kaupunkilaistuneeksi luultu Laina palaa synnyinseudulleen, perustaa hattu- ja lakkiverstaan ja palkkaa Sesilian apulaisekseen.
Entinen piika pääsee muuttamaan kirkonkylälle ja saattaa ottaa luokseen asumaan seitsemänvuotiaan pikkusiskonsakin, joka on haljeta onnesta, kun pääsee myös kansakouluun. Kylälle rakennetaan samoihin aikoihin rautatietä. Työmaa tuo paikkakunnalle monenlaista kulkujätkää, myös remonttimies Vallen, joka huristelee lähitienoon ensimmäisellä automobiilillä. Moni halajaa kyytiin, onnekkaimmat pääsevätkin. Mutta jossain vaiheessa on aika katsoa totuutta silmiin...
Kommentti:
Mukava välipala ja paluu maanpinnalle menneen ajan ihmisten arkiseen elämään. Oikeasti neuroottisten nykyihmisten elämän ongelmat alkaa välillä itseäkin ahdistaa, tai ainakin ärsyttää. Todellisiahan nekin ovat, mutta jotenkin niin erilaisia kuin sata vuotta sitten eläneiden elämän vaikeus, ja sittenkin me ollaan niin tyytymättömiä ja väsyneitä. Kaikki ajat siis ovat ihmisille vaikeita kestää, jos niikseen menee.
Mutta siis virkistävä tuulahdus menneestä oli tämä kirja, vaikka ihmettelenkin, miksi eivät Sessi ja kumppaninsa taustoistaan enempää jutelleet....
Erityisen paljon nautin Pättikankaan kirjojen pohjalaismurteesta. Voi, miten se tuo kerrontaan vahvuutta, huumoria ja elävyyttä! Eikä itsellä edes ole pohjalaismurretaustaa.
(280 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti