Salovaara, Aija: Ihan pieniä lintuja

Aija Salovaara: Ihan pieniä lintuja
WSOY, 2023
Luin ~ 28.2.2025

Kuvaus:

Hilpeän haikea romaani itsen hukkaamisesta ja löytämisestä sekä nähdyksi tulemisen tarpeellisuudesta.
Millaista on, kun isä putkahtelee elämään lähinnä häiritsevänä, häpeää tuottavana olentona, jota ei osaa lakata kaipaamasta? Millaista on, kun lapsuuden vierailut isän luona tarkoittavat heittelehtiviä kyytejä umpihumalaisen ajamassa autossa tai piipahduksia kaljanhajuisiin kuppiloihin? Miten siitä kasvetaan aikuisiksi, entä miten häpeä vaikuttaa - mitä se vaatii tai sallii?
Ihan pieniä lintuja on romaani isästä, isähäpeästä, mutta myös paljosta muusta. Se on kipeää kasvamista aikuiseksi vielä silloinkin, kun sellainen pitäisi jo olla. Se on tuulihatun keveää kerrontaa raskaista teemoista: eriarvoisuudesta ja itsensä hyväksymisestä, monien mutkien kautta. Se on kuoppainen tarina ihmissuhteista, rakkaudesta, masennuksesta ja välimatkoista, jotka voivat venyä välillä jopa loputtoman pitkiksi. Ja silti romaanin poreileva tapa keriä tarinaa lapsesta nuoruuden kautta keski-ikään on samaan aikaan kumman lohduttava, naurattava ja helliä tunteita herättävä; olemme kaikki lopulta aika pieniä lintuja.

Kommentti:

Tartun heti tuohon kustantajan luonnehdintaan "hilpeän haikea". Kirja on totisesti haikea, muttei kovinkaan hilpeä.
Isän alkoholismi ja varhainen kuolema eivät jätä hänen aikuista tytärtään rauhaan, kaiken elämässään hän edelleen suodattaa juopon isän aiheuttamien lapsuuden, nuoruuden ja aikuisiänkin traumojen kautta.
Lopulta hän on jättämässä vuosikausia käyttämänsä mielialalääkkeet ja käy läpi kaikki löytämänsä terapiamuodot. Prosessi etenee, vaikkakin hitaasti.

Tämä on kirjailijan esikoisromaani.

(287 sivua.)

Holmström, Johanna: Sielujen saari

Johanna Holmström: Sielujen saari
Själarnas ö, 2017
Suom. Jaana Nikula
Otava, 2017
Luin ~ 22.2.2025

Kuvaus:

Terve vai hullu - missä raja kulkee? Väkevä tarina toisiinsa kietoutuvista naiskohtaloista synkkämaineisella saarella.
Kristina oli itsekin vielä lapsi tullessaan raskaaksi. Nyt hänen lapsensa ovat kuolleet, ja häntä tullaan noutamaan. Porvaristyttö Elli suljetaan Sielujen saarelle vuosia myöhemmin, kun hän on paennut suin päin vanhempiensa kodin ahdasta ilmapiiriä.
Rikas ja runsas tarina kertoo naisen osasta, terveyden ja hulluuden huterasta rajasta ja kaikesta siitä, mitä ihminen on valmis tekemään pysyäkseen vahvempien puolella rajaa.

Kommentti:

Sairaalasaari, josta ei käytännössä ole ulospääsyä. Ikiaikainen kysymys; kenen on vastuu ja häpeä, kun nuori tyttö raiskataan. Seuraukset ainakin on nainen (tyttö) joutunut karvaasti kantamaan, siitä kertoo Kristinan tarina.
Eristetylle saarelle päätyminen on ollut myös hoitohenkilökunnalle melkoinen kokemus.
Surullisia kohtaloita, monenlaisia.

(365 sivua.)

Kajanto, Maija: Kardemummajoulu

Maija Kajanto: Kardemummajoulu
WSOY, 2025
Luin ~ 14.2.2025

Kuvaus:

Kahvila Koivun joulu on odotusta täynnä.
Pyhävirran kylässä kahvila Koivu valmistautuu jouluun lumen ja kovien pakkasten keskellä. Krisse ja Tommi liimaavat paperitonttuja kotinsa ikkunoihin ja suunnittelevat kevättä ja uutta elämänvaihetta. Krisselle tuleva muutos on paitsi onnellinen myös kipeä, etenkin kun tuntuu, etteivät kaikki hänen perheestään jaa hänen onneaan.
Joulu tuo Pyhävirralle joukon vanhoja tuttuja ja paljon uusia suunnitelmia. Kunnan yhteistyökuvioiden myötä Pyhävirralle saapuu myös ihmisiä, joista osa aikoo löytää voimaeläimensä maaseudun rauhasta. Hääsuunnitelmat Krissen lähipiirissä sieppaavat koko kylän mukaansa, mutta miten käy, kun lumi ja pakkanen ovat sekoittaa tärkeän päivän?
Kun jouluaattoaamuna riisipuuro hautuu hellalla ja kardemumman tuoksu leijailee keittiöstä, on aika selvittää, voiko joulussa todella olla taikaa.
Kardemummajoulu on kuusentuoksuinen hyvän mielen joulukirja. Teos päättää suuren suosion saavuttaneen Kahvila Koivu -sarjan. Kirjasarjan aloitti Korvapuustikesä vuonna 2022.
Maija Kajanto on kirjailija ja viestinnän ammattilainen, joka ei osaa keittää riisipuuroa. Kardemummajoulu on hänen kahdeksas kirjansa.

Kommentti:

Ihana hyvänmielen joulukirja, joka sopi kyllä myös ystävänpäivänä luettavaksi :). Kiva päätös tälle sarjalle!

(265 sivua.)

Nguyên, Phan Quê Mai: Missä tuhka kukkii

Nguyên, Phan Quê Mai: Missä tuhka kukkii
Dust Child, 2023
Suom. Elina Salonen
Sitruuna Kustnnus Oy, 2024
Luin ~ 13.2.2025

Kuvaus:

Vietnam 1969. Sisarukset Trang ja Quynh lähtevät maaseutukylästään Saigoniin löytääkseen töitä.
He päätyvät yhteen kaupungin monista baareista, jossa he viihdyttävät amerikkalaissotilaita maksua vastaan. Sodan lähestyessä kaupunkia Trang tempautuu romanssiin amerikkalaisenhelikopterilentäjän kanssa.Vuosi 2016. Orpo Phong, mustan amerikkalaisen sotilaan ja tuntemattoman vietnamilaisen naisenpoika, päättää etsiä vanhempansa. Orpokodin eteen hylättyä Phongia on nimitelty koko hänen elämänsä ajan elämän tomuksi, äpäräksi, mustan Amerikan imperialistiksi, vihollisen lapseksi.
Hän toivoo voivansa jättää kurjan elämänsä Vietnamissa ja päästä Yhdysvaltoihin. Samoihin aikoihin amerikkalaisveteraani Dan palaa Vietnamiin vaimonsa kanssa. Hän haluaa kohdata menneisyyden salaisuudet ja toivoo löytävänsä vihdoinkin rauhan itsensä kanssa.
Menneisyys ja nykyhetki kietoutuvat yhteen tässä unohtumattomassa ja runollisessa tarinassa, jossa päähenkilöt joutuvat kohtaamaan sodan aikana tehtyjen päätöstensä seuraukset - päätösten, jotka pakottavat heidät tutkimaan sisimpäänsä ja löytämään yhteisen maaperän rotujen, sukupolvien, kulttuurien ja kielten yli.
Missä tuhka kukkii kertoo unohtumattoman ja syvällisen tarinan siitä, miten he, jotka perivät tragedian, voivat uudelleen määritellä kohtalonsa rakkauden, viisauden, myötätunnon, rohkeuden ja ilon avulla.

Kommentti:

Vaikuttava tarina, ja pidin kirjailjan sovinnollisesta kerronnasta. Sotaan (Vietnamin) ja sen kauheuksiin on aina syyllisiä, mutta joskus on myös tärkeää etsiä sovintoa ja yrittää korjata rikkimenneitä asioita. Mielenkiintoisia juonenkäänteitä riitti ihan loppuun asti.
(380 sivua.)

Köngäs, Heidi: Tango Frisk

Heidi Köngäs: Tango Frisk
Otava, 2024
Luin ~ 9.2.2025

Kuvaus:

Ei ole muuta tasaista kuin maisema.
Kohtalokkaaksi kääntyvän avioliiton kuvaus Pohjanmaalta.
Jalmar Frisk, pitkä ja komea ruotsalaismies, saa töitä setänsä tehtaan konttorista Vaasan läheltä. Tansseissa hän kohtaa nuoren Alinan, karjakon Saarijärveltä. Heidän välilleen syntyy luja veto ilman yhteistä kieltä. Häät vietetään, ja lapsia syntyy ripeässä tahdissa kuusi.
Alina palvoo Jalmaria, joka tekee niin kuin tahtoo. Miehen sana on laki. Alina hoitaa nurkumatta kaiken, lapset, kodin, sairaan anopinkin. Sota tuo uusia murheita, kun pojat lähtevät rintamalle ja tytär lääkintälotaksi.
Tangon tahti kiihtyy ja taivuttaa Friskin perhettä kuin koivun larvaa aina uusiin asentoihin.

Kommentti:

En ole ihan varma, olenko lukenut Heidi Köngästä aikaisemmin, pitääpä tarkistaa.
Mielnkiintoinen ja arkisen suorapuheinen kuvaus erään perheen elämästä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Mihin johtaa jalat alta vievä ihastuminen Alinan, kun hän ihastuu ruotsalaiseen Jalmar Friskiin, joka ei koskaan vaivaudu kunnolla opettelemaan suomenkieltä, eikä myöskään opettamaan omalle perheelleen ruotsia.
Myös sota koskettaa Friskin perhettä ja sen jäseniä monin eri tavoin.

(400 sivua.)

Westman, Ina: Lähes elossa

Ina Westman: Lähes elossa WSOY, 2024
Luin ~ 4.2.2024

Kuvaus:
Miltä tuntuu, kun yhtäkkiä ei jaksa enää oikein mitään?
Kun Ina Westman neljä vuotta sitten sairastui koronaan, hän ei voinut kuvitellakaan, että sairastaisi sitä vielä neljän vuoden kuluttua. Eikä hän voinut kuvitella, että kestäisi pari vuotta, ennen kuin hän saisi oireilleen diagnoosin. Itse asiassa hän ei neljä vuotta sitten osannut kuvitella mitään siitä, mitä hänellä olisi edessään.
Lähes elossa ei ole toipumistarina, mutta ei myöskään sairauskertomus. Westman kertoo matkasta, joka hänen on täytynyt käydä työ- ja suoriteorientoituneesta perheenäidistä ihmiseksi, joka ei aamulla tiedä, jaksaako arkipäivässä sanan alkuosaa, arkea, mitään. Matka on ollut kiemurainen, mutta ei toivoton. Se on pitänyt sisällään jääkylmiä loiskahduksia, oikein ja väärin puhallettuja hengityksiä, oivalluksia, meditointia, kiroilua, kyllästymistä, uusia elämäntapoja ja ennen kaikkea irti päästämistä.
Westmanin kertojaääni ei ole lannistunut vaan vihainen, vimmainen, toiveikas ja itseironinen. Hän rakentaa kuvaa pitkäaikaissairaan elämästä tarkasti havainnoiden ja itseään säästelemättä. Tapauskertomus laajenee pohtimaan nykyelämämme perusteita laajemmin. Vaadimmeko itseltämme nykyään liian paljon? Riittäisikö jonkin päivän teemaksi pelkkä hengittely, sisään ulos? Riittäisikö joskus, että on lähes elossa?
Ina Westman on kirja-alan ammattilainen. Hän on aiemmin kirjoittanut kolme kaunokirjallista teosta, joista romaani Henkien saari (Kosmos, 2018) oli arvostelumenestys myös Saksassa. Westman asuu perheineen Helsingissä ja haaveilee elämästä, jossa voisi joogata vähemmän ja elää enemmän.

Kommentti:
Olipa hyvä kirja. Tämä on tärkeä aihe, ei vain Long covid-sairastuneiden vaan monien muidenkin sairauksien uuvuttamien vuoksi. Toivon Ina Westmanille kaikkea hyvää ja etenkin toipumista. Enkä vähiten siitä syystä, että haluaisin hänen voivan jatkaa kirjoittamista vielä monen teoksen verran.

(271 sivua.)

Clarke, Lucy: Vaellus

Lucy Clarke: Vaellus
The Hike, 2023
Suom. Kristiina Vaara
Otava, 2025
Luin ~ 1.2.2025

Kuvaus:

Neljä ystävystä.
Norjan villi luonto. Synkät salaisuudet. Katoaminen – vai murha? Lucy Clarke on koukuttavien lomatrillerien mestari.
Neljä englantilaisnaista jättää arjen murheet taakseen ja matkustaa vaeltamaan Norjan erämaahan. Huikaisevan kauniissa, levollisessa vuoristomaisemassa piilee kuitenkin jotain synkkää. Vuosi sitten siellä katosi nainen, ja vastauksia vaille jääneet kysymykset piinaavat yhä paikallisia.
Nyt naisten polku kiemurtelee kohti mysteerin syövereitä. Korven kätköissä odottaa myös joku, joka tekisi mitä vain pitääkseen salaisuudet haudattuna.
Lucy Clarke sai inspiraation teokseensa vaeltaessaan viisi päivää rinkka selässään Norjan karunkauniissa villissä luonnossa.

Kommentti:

Oikein hyvä. Sujuva kerronta, mielenkiintoiset henkilöt, yllätyskäänteitä juonessa. Ei liian kauhea kuitenkaan.

On aina välillä kiva päästä lukemaan ihkauusi kirja tuoreeltaan. Toivon lisää Lucy Clarken suomennoksia, kirjojahan on jo valmiina, mutta tämä on vasta toinen suomennettu, jos oikein muistan.

(379 sivua.)