torstai 28. joulukuuta 2017

Heikkinen, Antti: Mummo

Antti Heikkinen: Mummo

WSOY, 2017

Luin ~ 28.12.2017



Kuvaus:
Kunnianosoitus suomalaiselle naiselle
"1920-luku ei ollut mummolleni iloinen ja jazzaava eheytymisen vuosikymmen, eivätkä olleet tulevatkaan vuosikymmenet sellaisia, jollaisina niistä on opittu jälkikäteen puhumaan. Minun mummoni eli lapsuuttaan köyhässä ja kommunistisessa korpipitäjässä. Tavallinen maalaisnainen, historiaa kirjoittamaton ja lukematon, mutta sitä vahingossa tehnyt ja todistanut."
Antti Heikkisen romaani Mummo on kertomus naisesta, joka pelkäsi Jumalaa, vihasi kommunisteja, vältteli rakas-sanaa kaikissa sen muodoissa ja piti yhtenä elämänsä suurimmista kohokohdista vuodenvaihdetta, jona Ragni Malmstén esitti hänen edessään elämää ja riepumattoa toisiinsa vertaavan laulun.
Kirja on kunnianosoitus suomalaiselle naiselle, suomalaiselle mummolle, toisenlaiselle Suomen historialle ja saatanallisen pahalle suomalaiselle luonteelle, jota kliseisesti sisuksi kutsutaan.


Kommentti
Mulla on kyllä joku hahmotushäiriö näiden kirjojejn suhteen, joissa kertojaa vaihdetaan koko ajan.
En ollut kirjan alussa tarpeeksi skarppina, joten tipuin jossain kohdassa kärryiltä. Kirja kertoi saman suvun naisista, mutta menin jossain kohdassa sekaisin Maijasta ja Marja-Liisasta. En jaksanut selata kirjan alkua uudestaan, vaikka huomasinkin sekaannuksen, joten tämä tietysti vaikutti kirjan lopun tapahtumien avatessa tiettyjä salaisuuksia.
Kannatti toki lukea, mutta enemmän olisin saanut irti tästä kirjasta, jos olisin pysynyt päähenkilöistä kartalla. Omaa huolimattomuuttahan se tietysti oli eikä kirjan vika.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Keyes, Marian: Rachelin loma

Marian Keyes: Rachelin loma

Rachel's Holiday, 1997

Suom. Liisa Laaksonen

Tammi, 2002

Luin ~ 6.12.2017



Kuvaus:
Rachel Walshilla on hauskaa - ja molemmat jalat tukevasti ilmassa.
Hän asuu New Yorkissa ja viettää ainakin omasta mielestään hohdokasta elämää. Työasioiden kanssa on niin ja näin eikä rahatilannekaan ole hääppöinen, mutta juhlimiseen ja muotihuumeisiin vippiä aina löytyy.
Yllättäen Rachelin vauhdin pysäyttää yliannos ja sairaalakäynti. Silloin huolestunut perhe vaatii tytärtä palaamaan kotiin Irlantiin. Ja kyllähän se Rachelille sopii. Kuuluisa vieroitusklinikka tarjoaa viihtyisät puitteet, porealtaat, mutakylvyt, kuntosalit - ja runsaasti rokkistaroja!
Terapiassa Rachelille kuitenkin vähitellen valkenee, että hänellä on tosiaan paha ja pelottavakin ongelma. Miten käy rakkauden? Voivatko läheiset ikinä antaa anteeksi? Rachelin tarinaa sävyttävät Marian Keyesille ominainen huumori ja lämpö, irlantilainen bestselleristi tarttuu vaikeampaankin aiheeseen armollisella kepeydellä.
Marian Keyes (s.1963) on irlantilainen chick litin kuningatar. Hän kirjoittaa elämänmakuisia romaaneja, joissa kerrotaan humoristisesti ja koskettavasti siitä, millaista on olla nainen.
"Kepeää kesälukemista, jonka vitsikäs kerronta saa hymyn huulille..."


Kommentti:
No olihan melkoinen kontrasti edellisiin lukemiini kirjoihin. Olen usein miettinyt, miten suuri vaikutus lukukokemukseen voikaan olla mielentilan ja muiden ympäristötekijöiden lisäksi sillä, mitä on viimeksi lukenut.
Meinasin aluksi ja aika pitkäänkin kerrassaan ärsyyntyä päähenkilöön, hänen pinnallisuuteensa ja elämänsä tyhjänpäiväisyyteen. Pisti oikein vihaksi, miten länsimaalaisilla naisilla on kaikki mahdollisuudet kouluttautua, työllistyä ja olla kunnon kansalaisia, kun kukaan ei raiskaa, hyväksikäytä tai muutenkaan alista oman tahtonsa alle.
Mitä tuhlausta onkaan silloin käyttää vuosikausia aikansa ja rahansa huumeisiin, bailaamiseen ja pelkkään krääsään ja turhuuteen.
Mietin kyllä sitäkin, miksi ihmeessä luen tällaista pinnallista humpuukia.
Mutta tarinahan on pintaa vakavampi. Miksi Rachel käyttäytyi niin, mitä hänen pitäisi tilanteestaan ja menneisyydestään ymmärtää, miten tuollaisen sekoiluvaiheen jälkeen voi vielä elämäänsä rakentaa - vai voiko?
Kyllä tämä kirja oli hyvä, koska se tosissaan laittoi miettimään näitä asioita.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Wassmo, Herbjörg: Lasi maitoa, kiitos

Herbjörg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos

Alkuteos: Et glass melk takk, 2006

Suom. Katriina Huttunen

Otava, 2008

Luin ~ 21.11.2017



Kuvaus:
Viisitoistavuotias Dorte asuu liettualaisessa syrjäkylässä äitinsä ja siskonsa kanssa, ja hänen haaveensa ovat hyvin pieniä. Siksi hänestä tuntuu uskomattomalta, että häntä pyydetään lähtemään salaa Tukholmaan kahvilan tarjoilijaksi. Ja että hän suostuu. Että se on todella hän joka matkaa Audin takapenkillä halki Liettuan.
Todellisuus on karumpi: Dorte kuljetetaan seksiorjaksi Norjaan.
Kirjailija kuvaa yksinäisen ja kielitaidottoman tytön kauhukokemuksia vieraassa maassa ja kulttuurissa ja kysyy, miksi tällaista tapahtuu juuri meillä, vauraissa Pohjoismaissa. Mutta kaiken julmuuden keskellä romaanissa on myös nuoren ihmisen optimismia.


Kommentti:
Voi, kunpa tällaisia kirjoja ei tarvitsisi kirjoittaa.
Voi, kunpa tällaisia tarinoita ei tarvitsisi lukea tietäen, että juuri tällainen voi olla ja onkin totta. Surullinen aihe ja kammottavaa luettavaa.

torstai 16. marraskuuta 2017

Zevin, Gabrielle: Tuulisen saaren kirjakauppias

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias

Alkuteos: The Storied Life of A.J. Fikry, 2014

Suom. Tero Valkonen

Gummerus, 2014

Luin ~ 16.11.2017



Kuvaus:
”Yksikään ihminen ei ole saari; jokainen kirja on maailma.” A. J. Fikry, tuulisen saaren kirjakauppias

A. J. Fikry on melkein nelikymmenvuotias, eikä elämässä ole käynyt niin kuin piti. Hänen vaimonsa on kuollut kolarissa, yhdessä perustetulla kirjakaupalla menee huonommin kuin koskaan, ja hänen aarteensa, harvinainen E. A. Poen ensimmäisen teoksen hyväkuntoinen laitos, on varastettu. Kirjatkaan eivät enää tuota iloa. Sitten kaupan takahuoneesta löytyy outo, elävä paketti. Odottamaton tapaus muuttaa hänen elämänsä, antaa hänelle mahdollisuuden aloittaa kaikki alusta.

Muutoksen myötä ihmiset palaavat Fikryn elämään. Ystävät, sukulaiset ja liiketuttavat; kyläläiset, lukijat ja kirjailijat. Kirjat ja tarinat avautuvat taas Fikrylle, ja niiden avulla hän alkaa kirjoittaa tyttärelleen kirjettä, jossa hän hahmottelee elämän tarkoitusta. Tuulisen saaren kirjakauppias on unohtumaton kertomus muutoksista ja uusista mahdollisuuksista, siitä, miksi luetaan ja miksi rakastetaan.


Kommentti:

Tykkäsin kirjan tarinasta ja tunnelmasta. Joskus on kiva fiilistellä vähän pelkistetympää tarinaa. Tai ehkä vähäeleisyys sopisi tähän paremmin adjektiiviksi. Etukäteen ehkä oletin kirjan olevan jotenkin dramaattisempi, mutta todellakaan vähäeleisyys ei haittaa.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Paasio, Leena: Menetetty tyttö

Leena Paasio: Menetetty tyttö

*Kosmos, 2017

Luin ~ 7.11.2017



Kuvaus
Johanna palaa Suomeen vietettyään kaksi vuotta kenialaisessa koulussa opettajana. Uusi työpaikka löytyy espoolaisesta koulusta, jonka oppilaat alkavat nopeasti pitää uudesta kuvataiteen opettajastaan ja jonka vararehtori on sietämättömän tyly.
Nuoren opettajan mielessä kummittelee Kenian muisto: rakkaus ja pienen tytön menetys. Samalla lahjakasta nuorta naista kosiskelee menestyvä ja hurmaava Kristian, mutta onko ihmisen mahdollista antaa itselleen lupa olla onnellinen, kun on nähnyt niin paljon vääryyttä?
Leena Paasion toinen romaani Menetetty tyttö kuvaa mukaansatempaavan tarinan lomassa koskettavasti maailman menettämiä tyttöjä niin Afrikassa kuin Suomessakin.
Voiko kukaan ihminen pelastaa kaikkia?

Kommentti:
Alku oli vähän nihkeää. Purjehdussanasto ja hyppääminen Afrikasta Suomeen koulumaailman keskelle tuntui aluksi jotenkin vierailta, mutta onneksi jatkoin eteenpäin. Mielenkiintoinen kirja, jossa oli sopivasti tapahtumia ja juonenkäänteitä, mutta ei kuitenkaan liikaa henkilöitä. Jostain asioista olisi voinut ehkä enemmänkin taustoittaa, mutta toisaalta oli hyvä, ettei ollut liikaa rönsyilyä. Ajattelemisen aiheita jäi mieleen useampiakin, sillä tässä tuli aika hyvin vastakkainasettelua parissakin asiassa..
Selkeästi huomaan tykkääväni kirjoista, joissa on tiettyä keveyttä ja kuitenkin käsitellään vakaviakin asioita. Siitä juuri pidin tässä(kin) kirjassa.

perjantai 3. marraskuuta 2017

McFarlane, Mhairi: En minä vaan sinä

Mhairi McFarlane: En minä vaan sinä

Alkuteos It´s Not Me It´s You, 2014

Suom. Hanna Arvonen

HarperCollinsNordic, 2015

Luin ~ 2.11.2017



Kuvaus:
”Näin se tapahtui: Kosin. Paul sanoi kyllä, vaikkei kovin innokkaasti.
”Delia Mossilla on elämänsuunnitelma. Mutta se romahtaa yllättävän nopeasti, kun hän saa tietää tulevan miehensä makaavan toisen kanssa. Todella huolestuttavaa. Hänen täytyy taas ottaa ohjat käsiinsä – ja tehdä itsestään oman elämäntarinansa supersankari."


Kommentti: Kevyttä, mutta kivaa luettavaa. Päähenkilö ja muutkin kirjan henkilöt ovat melkoisen stereotyyppisiä, mutta ei se oikeastaan haittaa, kun ei muuta odotakaan. Joskus on niin kiva lukea helposti etenevää romanttista tarinaa hauskoine hahmoineen. Jännä ilmiö sinänsä brittikirjojen hieman höpsähtäneet (kolmikymppiset) naiset päähenkilöinä. Lähiaikoina muistan törmänneeni toisenkin kerran..

maanantai 23. lokakuuta 2017

Pylväs, Ritva-Elina: Alisa - Väylän tytär

Ritva-Elina Pylväs: Alisa - Väylän tytär

Väylä, 2016

Luin ~ 23.10.2017



Kuvaus:

Kolarilaissyntyisen Ritva-Elina Pylvään Alisa Väylän tytär on väkevä kertomus aikansa itsellisen naisen Anna-Liisa Stoltin kamppailusta lapsineen 1800-luvun Tornionlaaksossa, jonka riikinraja on juuri halkaissut kahtia.
Alatorniolla kasvanut Alisa asettuu lopulta torpan uudisasukkaaksi Kolarin Kelloniemeen. Traagisten vaiheiden jälkeen Alisan elämä seestyy ja seuraavasta sukupolvesta jatkuu kolarilainen suku.

perjantai 20. lokakuuta 2017

Fredriksson, Marianne: Anna, Hanna ja Johanna

Marianne Fredriksson: Anna, Hanna ja Johanna

Anna, Hannaoch Johanna, 1994

Otava, 1998

Suom. Laura Jänisniemi

Luin ~ 20.10.2017



Kuvaus:

lauantai 14. lokakuuta 2017

Konar, Affinity: Elävien kirja

Affinity Konar: Elävien kirja

Mischling, 2016

Suom. Hanna Tarkka

WSOY, 2017

Luin ~ 14.10.2017



Kuvaus:
Kun 12-vuotiaat kaksossiskot Pearl ja Stasha saapuvat Auschwitziin, he tekevät sopimuksen. Pearlin tehtävä on muistaa menneisyys, Stasha keskittyy tulevaisuuteen.

Tytöt ovat leirillä erityisasemassa. Identtisistä kaksosista kiinnostunut tohtori Mengele varmistaa heidän henkiinjäämisensä, mutta alistaa heidät epäinhimillisiin kokeisiin, tavoitteenaan murtaa kaksosten välinen lojaalius.
Eräänä päivänä Pearl katoaa. Kun venäläiset vapauttavat leirin pari kuukautta myöhemmin, Stasha lähtee epätoivoiselle matkalle sodan raunioittaman maan halki. Hän on päättänyt löytää siskonsa ja kostaa Mengelelle.

Matkan päätepisteessä häntä odottaa arvaamaton tulevaisuus sekä menneisyys, jonka hän luuli jo kadottaneensa.


Kommentti:
Olipa vaikea kirja. Aluksi ajattelin, etten halua lukea koko kirjaa, koska keskitysleirikirjoissa on tietenkin aina paljon raakuutta ja kärsimystä. Mutta tämä kirja ei ollut vaikea sen takia.
Olen jotenkin hämmentynyt, kun en tiedä, oliko kirja aika huono - vai enkä vain ymmärtänyt sen hienoutta.
Tämä kirja ei millään saanut minua mukaansa. Lukeminen oli väsyttävää, kun kahlasin sivu sivulta eteenpäin, odottaen kai, että se alkaisi jossain kohdassa, edes lopussa jotenkin muotoutua tarinaksi.
Mutta loppu oli yhtä hämmentävän epäkoskettava, kai myös epäuskottava. En saanut tästä oikeastaan mitään muuta kuin hämmentyneen olon.

torstai 5. lokakuuta 2017

Utrio, Kaari: Hupsu rakkaus

Kaari Utrio: Hupsu rakkaus

Amanita, 2017

Luin ~ 5.10.2017



Kuvaus:
Kylmänä maaliskuun päivänä vuonna 1832 nuori merikapteenin leski Hedda Becke saapuu raskaan matkan jälkeen Helsinkiin. Tarkoitus on asettua serkku Nora Wernerin seuraneidiksi varakkaan sedän perheeseen. Jännittävää kaupunkielämää, säkenöiviä seurapiirejä. Niistä vaatimaton kotiopettajatar voi vain unelmoida.
Mutta perillä odottaa katastrofi. Sen yksi syy on jykevä tykistön kapteeni, kovaluontoinen mies ja ankara velkoja Harry Lindmarck. Velat muuttuvat saataviksi, kun Kaukasian sodan veteraani kohtaa elämänsä hurmaavimman naisen. Herrasmies ei jätä kaunotarta pulaan.
Alkaa arvaamaton matka Kymenlaakson kartanoihin. Koskien ja sahojen pauhussa paljastuvat vanhat synnit ja syttyvät uudet rakkaudet. Hedda Becken neuvokkuutta tarvitaan. Vielä kovemmalla koetuksella on leskirouvan syvästi rakastunut sydän.
Kaari Utrion epookkiromaanissa lukija saa nauttia romantiikasta ja huumorista suuriruhtinaan Suomessa, joka Utrion luotettuun tapaan on taidolla ja lämmöllä kuvattu.


Kommentti:
Yksi pisimmistä "lukusuhteista" minulla on Kaari Utrion kirjojen kanssa. Kaukaisilta ajoilta tulee mieleen vaikkapa Aatelisneito, porvaristyttö. Se ei ehkä ollut ihka ensimmäinen, mutta lähes ensimmäisiä lukemiani Kaari Utrion kirjoja kuitenkin.
Voi, monta tarinaa, monta historiaan sijoittuvaa seikkailua on koettu sen jälkeen.

Kaikkein vaikuttavin on ollut Vaskilintu ja sen jatko-osat (Tuulihaukka ja Yksisarvinen, muistaakseni).
Näistä olen täälläkin raportoinut, ja sen kirjan (ne kirjat) ja lukukokemuksen muistan vieläkin. Osasyynsä ehkä siinäkin, että luimme kirjaa miehen kanssa yhdessä eli hän luki kirjaa minulle ääneen. Vaskilinnusta tulee mieleen kesä, loma, Ahvenanmaa, matka Uppsalaan, Pyhä Olavi jne. Minulla on Kalevalan Vaskilintu-korukin muistona tuosta ajasta!

Osa Kaari Utrion kirjoista on enemmän historiaa, osa enemmän vihdettä. Tämä kirja kuuluu varmaan jälkimmäisiin. En tiedä, johtuiko elämäntilanteesta, eli varsin nopeista käänteistä omalla työrintamalla, mutta lukukokemus jäi hieman etäiseksi. Henkilöitä oli aika paljon ja mulla oli vaikeuksia muistaa, keitä he kaikki oikein olivatkaan.
Samasta syystä kirjan henkilöt jäivät myös hieman vieraiksi, suurta tunnesidettä ei oikein kehenkään syntynyt, vaikka toki sympatiat leski Hedda Becken puolella olivatkin :).
Parissa kohdassa tuntui, että juonta oli vähän oikaistu, mutta toisaalta loppuun oli saatu kyllä mukavasti vähän lisää kiemuroita. Joku pieni yksityiskohta, kuten morsiamen suuteleminen vihkimisen jälkeen, jäi myös hämmentämään. Tämä tapa lienee tullut ameriikoista aika vastikään, vai luulenko vain :).

Tykkäsin, oli oikein kiva palata tutun kirjailijan tekstille - mutta ei tämä kirja suurimmaksi suosikikseni nouse. No, se nyt ei kovin helppoa olisikaan, siellä on juuri nuo Vaskilinnut ja monta muutakin Kaari Utrion kirjaa.
Surullinen uutinen oli Utrion puolison Kai Linnilän kuolema todella pian tämän kirjan julkaisemisen jälkeen. Osanottoni.

lauantai 23. syyskuuta 2017

Havaste, Paula: Lumen armo

Paula Havaste: Lumen armo

Gummerus, 2017

Luin ~ 23.9.2017



Kuvaus:
Lumen armo on 1100-luvulle sijoittuvan rakastetun Vihat-sarjan dramaattinen päätösosa.
Kertte lähti kotoaan, kun oli pakko – tai niin hän itselleen selitti, vaikka kuuma veri se häntä vei vieraan miehen mukaan. Perässä ovat seuranneet vaaralliset huhut siitä, kuinka oma mies Larri sotki kätensä piispan vereen. Pakomatka on ollut pitkä, ja sen aikana Kertenkin kädet ovat likaantuneet vereen. Häntä seuraavat ankarina myös tuulen, maan ja veden vihat.
Nyt Kertte pakenee taas ja yrittää takaisin kodin turvaan. Matkan varrelle ovat jääneet kaksi miestä ja kaksi pientä poikaa. Kerten on otettava selvää, voiko entiseen enää palata, jos on kokenut niin paljon – ja odottaako entinenkään sellaisena kuin toivoisi. Miten Kerten ja Larrin tarina päättyy, löytävätkö he vielä toisensa? Onko olemassa paikkaa, jossa vihat unohtuvat?
”Paula Havasteen kyky kuvata elävästi menneisyyden arkea on kuin taikaa.” – Savon Sanomat


Kommentti:
Minä sitten tykkään tällaisista historiallisista tarinoista. Tarkoitus oli vähän hidastella, jotta lukemista riittäisi pitempään, mutta eihän tätä oikein malttanut käsistään laskea.

Ihan niin dramaattinen tämä ei ollut, kuin ehkä kuvauksen perusteella odotin. Kyllähän sitä draamaakin löytyi, eihän esimerkiksi Kerten kotiinpaluu ollut lainkaan sitä, mitä hän itse kuvitteli.

Tavallaan on harmi, että sarja päättyy, niin hyviä henkilöhahmoja tässä oli mukana. Mutta toisaalta voisi olla kokonaan uuden sarjan aihe palata seuraavan sukupolven elämään. (Ja sitä kautta kurkistaa ehkä myös Kerten vaiheisiin...)

Joku Blogistaniassa kuvasi tätä kirjaa "pitkiksi jäähyväisiksi Kerten tarinalle" ja se pitää kyllä paikkansa. Hassuinta on, että ensimmäinen lukukerta (Tuulen vihat) jäi kesken. Onneksi aloitin kirjan uudestaan, sillä tätä tarinaa en olisi halunnut menettää.

Sarjan aikaisemmat osat ovat siis: Tuulen vihat, Maan vihat ja Veden vihat.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Coetzee, J.M.: Jeesuksen lapsuus

J.M. Coetzee: Jeesuksen lapsuus

The Childhood of Jesus, 2013

Suom. Markku Päkkilä

Otava, 2014

Luin ~ 16.9.2017



Kuvaus:
Davíd on eksynyt äidistään matkalla uuteen, tuntemattomaan maahan. Onnekseen hän kohtaa Simónin, joka lupaa pitää hänestä huolta, ja yhdessä he päättävät löytää Davídin äidin.

Miehen ja pojan saapuessa määränpäähänsä heille annetaan uudet nimet ja henkilöllisyydet vanhan elämän pyyhkiytyessä pois. Mutta millaisen elämän vieras maa ja kulttuuri tarjoavat tulokkaille?


Kommentti:
J.M.Coetzee on kirjailija, joka käyttää allegorioita, tarinat ovat kerroksellisia ja pitäisi (kai) ymmärtää asioita rivien välistä. Taidan olla aika yksinkertainen ihminen ja luen kovin juonikeskeisesti kirjoja, koska tämä ei nyt kauheasti avautunut mulle. Tarinana siis ihan jees, mutta mun pitää kyllä lukea jonkun muun tulkinnat, että keksisin mitä vertauskuvallista tässä nyt olikaan.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Sahlberg, Asko: Amandan maailmat

Asko Sahlberg: Amandan maailmat

Like Kustannus Oy, 2017



Kuvaus:
Hätkähdyttävä tarina moraalista ja lähimmäisenrakkaudesta.

Amanda on viettänyt suojattua ja rauhaisaa elämää pienessä talossa kaupungin laidalla. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hänen ja nuoren pakolaispojan tiet kohtaavat. Amanda tahtoo auttaa hädässä olevaa lähimmäistä aavistamatta, että hän sen tehdessään asettaa oman elämänsä vaakalaudalle.

Trillerimäisesti etenevä Amandan maailmat vertautuu Asko Sahlbergin ylistettyyn teokseen Irinan kuolemat. Kertomuksen keskiössä ovat sotaa paenneet ihmiset ja vaikeus ymmärtää meitä kaikkia ympäröivää maailmaa. Lukija kohtaa vakavan haasteen: millainen on meidän moraalimme ja mitkä mahdollisuudet meillä on kohdata vieraasta kulttuurista kasvava väkivalta.

Kommentti:
Kirja olikin jotain ihan muuta kuin odotin. Esittelyn perusteella odotin jotakin sentapaista kuin tarina mukavasta mummosta, joka auttaa maahanmuuttajamiestä saamaan töitä ja syntyy ehkä jonkinlainen ystävyys. No, ei ollut sallainen tarina. Luin ~ 4.9.2017

lauantai 2. syyskuuta 2017

Tervo, Kati: Sukupuu

Kati Tervo: Sukupuu

WSOY, 2014

Luin ~ 2.9.2017



Kuvaus:
Olemme kaikki tallessa puun oksina emmekä katoa mihinkään.

Lapsena Heidi Hukkanen käy vastentahtoisesti sairaan mummunsa luona, joka röhnöttää nojatuolissaan kuin Punahilkka-sadun susi ja rähisee vieraalla kielellä. Aikuisena Heidi matkustaa Saksaan kaivelemaan juuriaan.

Vuonna 1912 koulutyttö Adele Schumacher rakastuu Dresdenissä saksaa opiskelevaan Johannes Hukkaseen ja seuraa miestä Suomeen. Uusi koti ja kotimaa eivät kuitenkaan muistuta Adelen unelmaa: Tampereella odottaa anoppi, jonka mielestä saksalaismorsian olisi saanut jäädä omalle kaalimaalleen. Hukkaset ja Schumacherit kokevat kohtalonsa viime vuosisadan myllerryksien keskellä: yksi joutuu kaasukammioon, toinen muuttaa Amerikkaan ja adoptoi intiaanipojan.

Heidi Hukkanen piirtää sukupuunsa, jonka oksat, jo edesmenneet ihmiset, puhkeavat vielä kerran puhumaan ja kertovat kukin oman väkevän tarinansa.

Kommentti:
Tämä kirja sai taas ajattelemaan sitä, miten viime vuosisadalla (etenkin sen alkupuolella) syntyneet ihmiset joutuivat käymään läpi sodan, monet kaksikin.
Mitä ihmisistä ja ihmisille jäi jäljelle? Perheet hajosivat, suvut katosivat ja monen kohtalo ei koskaan selvinnyt edes lähimmille ihmisille. Nekin, jotka selvisivät, olivat rikkinäisiä ja sodan vammauttamia - fyysisesti ja/tai henkisesti.
Tämä oli hyvä tarina. Ei mässäillyt hirveyksillä, mutta sai ajattelemaan ja ymmärtämäänkin taas ehkä hitusen.

tiistai 29. elokuuta 2017

Lehtola, Laura: Takapenkki

Laura Lehtola: Takapenkki

Otava, 2017

Luin ~ 28.8.2017



Kuvaus:
Hauska ja riipaiseva tarina vastuusta, rakkaudesta ja eräästä automatkasta.

Tuula Kervinen on työvoimatoimiston virkailija, joka ei paljoa vaadi. Kunhan aviomies edes joskus hellittäisi lauantairutiineistaan ja aikuistuva poika muistaisi kemikaalien vaarat.
Aleksi on Tuulan asiakas, joka haluaa eroon työkokeilusta hotellin saunaosaston selänpesijänä.
Elina on 17-vuotias, raskaana eikä tiedä mitä haluaa. Yhdessä kolmikon on selvittävä koettelemuksesta, jonka jälkeen kukaan ei ole entisellään.


Kommentti:

Vakavia ja ajankohtaisia aiheita paketoituna huumoriin, kevyesti ja lämmöllä. Välillä käytiin kyllä vähän uskottavuuden rajoilla keikkumassakin.
Vakavammankin tarinan näistä aineksista olisi voinut rakentaa, tai sitten johtuu edellisen kirjan paksuudesta (raskaudesta), että tämä tuntui vähän sellaiselta kevyeltä välipalalta. Tykkäsin kyllä!

lauantai 26. elokuuta 2017

Roberts, Gregory David: Shantaram

Gregory David Roberts: Shantaram

Shantaram, 2003

Suom. Helene Bützow

Siltala, 2010

Luin ~ 26.8.2017



Kuvaus:
Nuori australialaismies pakenee vankilasta Bombayhin 80-luvun alussa. Väärennetyssä passissa lukee nimi "Lindsay". Tuntemattomassa miljoonakaupungissa Lin palkkaa itselleen oppaan, joka tutustuttaa hänet perinteiseen intialaiseen kyläelämään ja opettaa marathin kielen. Uudelleen nimetty Shantaram - Jumalan rauhan mies - asettuu laitakaupungin slummeihin, joissa valkoista miestä pidetään aluksi kummajaisena. Hän voittaa ihmisten luottamuksen perustamalla ilmaisklinikan ja niittää pian mainetta parantajana.

Bombayn köyhä arkipäivä iskee kasvoille. Ahtaus, kuumuus, nälkä ja jano, taudit ja tulipalot vaivaavat, mutta elämää kuhisevan intialaiskaupungin kiihkeärytminen ja kansainvälinen tunnelma myös lumoaa. Shantaram rakastuu Bombayhin - ja mystiseen sveitsiläis-amerikkalaiseen Karlaan. Shantaram napataan kadulta ja suljetaan pahamaineiseen Arthur Roadin vankilaan, jossa hän saa kestää epäinhimillisiä oloja ja kidutusta. Hän pestautuu afgaanimafian leipiin katusotilaaksi ja sotkeutuu vapauduttuaan laittomaan passibisnekseen ja asekauppaan, joissa toimissa kulkeutuu Afrikkaan ja Afganistaniin asti.

Gregory David Robertsin massiivinen Intia-eepos vyöryttää eteemme elämän koko kirjon. Tarina viettelee ja painaa julman kauniit kuvansa mieleen pysyvästi. Gregory David Roberts syntyi 1952 Melbournessa. Vuonna 1978 hänet tuomittiin aseellisista ryöstöistä vankilaan lähes 20 vuodeksi. Roberts onnistui pakenemaan Bombayhin, jonne hän perusti ilmaisklinikan slummien asukkaille ja pestautui kaupungin mafian leipiin. Vuonna 1990 Roberts vangittiin uudestaan, hän kärsi tuomionsa ja kirjoitti Shantaramin vankilavuosinaan.


Kommentti:
Hieno tarina. Aluksi luin kirjaa aivan ahmimalla, mutta jokin alkoi tökkiä puolivälissä. Minulla oli vähän ongelmia uskottavuuden ja moraalin kanssa, kun alkoi se osuus, jossa päähenkilö kertoo yhteyksistään rikollisiin, murhiin ja sotaan. Samalla oma lomani loppui ja lukuaika väheni, joten tarina ei enää oikein päässyt vauhtiin. Halusin kuitenkin lukea kirjan loppuun asti, 1040 s. Alkuosuus oli parasta, hienoa Intian kuvausta 1980-luvulta.
(Aika hassua, viime kuussa luin 11 kirjaa, nyt sain vasta ensimmäisen kirjan luettua tässä kuussa. No, onhan tämä aika tiiliskivi.) Kirjailijan uusi romaani "Vuoren varjo" ilmestyy muuten aivan lähiaikoina Suomeksi.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Lappalainen, Mirkka: Jumalan vihan ruoska

Mirkka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska - Suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697

Siltala, 2012

Luin ~ 27.7.2017


Kuvaus:
Suuret kuolonvuodet veivät 1690-luvulla hautaan lähes kolmanneksen suomalaisista. Halla ja loppumaton sade tuhosivat sadon kahtena vuonna peräkkäin, ja seurauksena oli paha pula ruuasta ja siemenviljasta. Kriisi ulottui myös Liivinmaalle ja Ruotsin valtakunnan sydänosiin. Syötävää etsivät kerjäläislaumat levittivät tappavia tauteja, ja keväällä ja kesällä 1697 kuolleisuus saavutti Suomessa kauhistuttavat mittasuhteet.

Suomen 1690-luvun nälänhätä on Euroopan mittakaavassa ainutlaatuinen. Esimerkiksi Irlannin kuuluisa nälänhätä 1800-luvulla surmasi vain alle 12 prosenttia väestöstä.

Kirjassaan Mirkka Lappalainen etsii vastausta kysymykseen siitä, miksi kuolema korjasi Suomessa niin runsaan sadon. Suurten kuolonvuosien aikaan elettiin pieneksi jääkaudeksi kutsuttua kylmää ilmastovaihetta. Alkeellinen maatalous ja siihen nojaavat valtiot olivat suurissa vaikeuksissa.
Ilmaston lisäksi kirjassa pohditaan sitä, mikä rooli itsevaltiaan kuninkaan Kaarle XI:n valtiokoneistolla, aikakauden taloudellisilla ihanteilla, maantieteellisillä oloilla ja tiedonkulun vaikeuksilla oli kriisin pahentumisessa.

Jumalan vihan ruoska on myös kuvaus nälänhädän arjesta, tavallisten ihmisten selviytymiskeinoista sekä rikoksista ja kauhuista, joihin nälkä lopulta johti. Tärkeä rooli on lisäksi itsevaltiaalla kuninkaalla, joka kansan kärsiessä teki itse kuolemaa.
Lähteinä Mirkka Lappalainen on käyttänyt esimerkiksi oikeudenkäyntipöytäkirjoja sekä aikakauden virkamiesten ja diplomaattien kirjeitä.
Jumalan vihan ruoska on kuvaus Suomen historian synkimmästä hetkestä, maailmasta, jossa ihmiset elivät luonnon ja säiden armoilla ja jossa elokuun halla toi kuoleman.


Kommentti:
Hmmm, mielenkiintoinen lukukokemus, tämähän on hyvinkin kuivakka kirja, tutkimustietoa. Mutta aihe on mielenkiintoinen ja koska mulla oli lomalla aikaa, luin tämän kyllä varsin nopeasti kannesta kanteen. Oli mielenkiintoista lukea "pienen jääkauden" ajasta, miten se ulottui koko Euroopan alueelle ja aiheutti todellisen nälänhädän ja massakuoleman täällä Pohjolassa. Miksi ei kalastettu, sienestetty, marjastettu? Näihinkin kysymyksiin sai vastauksen. kannatti lukea, vaikkei kirja ollutkaan juonellinen romaani, kuten etukäteen kuvittelin.
Lisää Mirkka Lappalaista on jo lainassa, mm. Maailman painavin raha. Nämä kannattaisi ehkä lukea aikakausijärjestyksessä.

Green, John: Arvoitus nimeltä Margo

John Green: Arvoitus nimeltä Margo

Paper Towns, 2008

Suom. Helene Bützow

WSOY, 2015

Luin ~ 25.7. 2017



Kuvaus:
Mestarillisen tarkka kuvaus siitä, miltä elämä näyttää, maistuu ja tuntuu itsenäistyvästä nuoresta.
Quentin Jacobsen, "Q", on aina ollut rakastunut Margoon. Lapsuuden ystävyyden jälkeen Q ja Margo ajautuivat eri kasteihin: upea ja kekseliäs Margo suosittuihin, nörttimäinen Q marginaaliin. Kun ninjaksi pukeutunut Margo koputtaa Q:n ikkunaan ja kutsuu tämän koko yön kestävälle kostoretkelle, poika lähtee mukaan. Seuraavana aamuna Q palaa kouluun sydän täynnä uutta läheisyyttä Margon kanssa, mutta käykin ilmi, että tyttö on kadonnut.

Greenin kolmas suomennos toimii kuin dekkari: Quentin alkaa ratkoa arvoitusta nimeltä Margo ja tajuaa, ettei ole tuntenut tyttöä lainkaan – eikä välttämättä löydä häntä enää elävänä. Tarina kyseenalaistaa sen, mitä ihmiset voivat todella tietää toinen toisistaan. Ja kuten kaikki Greenin tarinat, myös Arvoitus nimeltä Margo on kirja runoudesta, läpänheitosta, ystävyydestä, filosofiasta ja rakkaudenkaipuusta.

Leffa v. 2015.

Kommentti:
Suosittelen lukemaan ja minua kiinnostaa myös elokuva! Luulen, että se löytyy jo kirjastosta tai Netflixistä.

Peskov, Vasili: Taigan erakot

Vasili Peskov: Taigan erakot

Venäjänkielinen alkuteos 1992

Suom. Esa Adrian

WSOY, 1993

Luin ~ 24.7.2017


Kuvaus:
Moskovalainen toimittaja Vasili Peskov sai vuonna 1982 tietää Lykovin perheestä. Malminetsinnöissä olleet geologit havaitsivat lentokoneestaan vihannesmaata muistuttavan maapläntin - alueella, jonka piti olla täysin asumaton ja josta oli matkaa lähimpään asutukseen 250 kilometriä!
Vasili Peskov tapasi perhettä säännöllisesti seitsemän vuoden ajan ja julkaisi jokaisesta retkestään selostuksen Komsomolskaja pravdassa. Kirjan pohjana ovat nuo sanomalehtikirjoitukset.
Lykovin perhe ja suku ovat vanhauskoisia, jotka lähtivät pakoon maailmallisuutta 1920-luvulla. Heille vanhan Venäjän uskonsodat ovat täyttä totta: Pietari Suuri on perheessä kirosana. "Maailman kanssa emme voi elää" on heidän karun elämänsä piinkova lause.
Lykoveita oli tapaamishetkellä viisi. Pojat ja toinen tyttäristä kuolivat peräkkäin 1980-luvun alussa. (Vierailujen jälkeen, ainakin yksi kuolema ilmeisesti johtui heille tuodusta ulkomaailman sairaudesta, muut aliravitsemuksen munuaisille aiheuttamiin vaurioihin tms.)
Peskov tutustuu vähitellen omalaatuiseen isään, Karpiin ja Agafja-tyttäreen, joka on syntynyt taigassa eikä tiedä muusta maailmasta mitään. Toinen maailmansota polkupyörästä puhumattakaan on Agafjalle aivan käsittämätön asia.


Kommentti:
Olipahan aikamoinen tarina. Netistä löytyi tietoa Agafja Lykovasta, joka edelleen elää yksin taigalla. 27 vuotta hän on siellä asunut yksin, isänsä kuolemasta lähtien. Joitakin seurakokeiluja on ollut, mutta eivät ne ole onnistuneet. Toki hänellä nykyään on mahdollisuus olla ihmisiin yhteydessä ja aika tavalla myöskin kai apua tarvitsee.
Lisään tähän myöhemmin nettilinkin - TÄÄLLÄ uutisartikkeli.
Netistä löytyy paljonkin artikkeleita, uusin haastattelu on tehty peräti tänä vuonna. (Youtube) / Agafja Lykova

Mustafa, Nujeen: Tyttö Alepposta

Nujeen Mustafa ja Christina Lamb: Tyttö Alepposta - Nujeenin pako Syyrian sodasta

Nujeen, 2016, 2017

Suom: Anja Lindqvist

HarperCollinsNordic, 2017

Luin ~ 23.7.2017



Kuvaus:
Inspiroiva tositarina vaikeuksien voittamisesta, sodan jaloista pakenemisesta ja tytön taistelusta oppia kävelemään ensimmäisen kerran elämässään.

Nujeenin uskomaton matka on ainutlaatuinen kuvaus Syyrian pakolaiskriisista ja ennennäkemättömän tahdonvoiman omaavasta tytöstä, joka on päättänyt olla menettämättä toivoaan. 16-vuotiaana Nujeen Mustafa jättää sodanrunteleman kotimaansa Syyrian etsiäkseen valoisampaa tulevaisuutta Euroopasta.
CP-vamma ei estä häntä lähtemästä pitkälle ja vaaralliselle pakomatkalle rullatuolissa yhdessä sisarensa kanssa. Siskokset päätyvät Unkariin ja hakevat myöhemmin turvapaikkaa Saksasta.
Yhdessä kirjan toisen kirjoittajan, Minä olen Malala -kirjasta tunnetun Christine Lambin kanssa, Nujeen kuvaa pakolaisen todellisuutta, sodan jaloissa vietettyä lapsuutta ja nuoruutta sekä lopulta lähtöä rakkaasta kotimaasta.


Kommentti:
Tietenkin ajankohtainen ja mielenkiintoinen kirja, kukapa ei muistaisi toissasyksyistä pakolaisvyöryä, joka ylsi Euroopan halki tänne Suomeenkin asti.
Tämä on yksi niistä tarinoista, ja erityiseksi Nujeenin tarinan tekee se, että hän ei kävele, vaan kulki koko matkan pyörätuolissa.
Vaikka tyttö ei ollut koskaan käynyt koulua vammansa takia, Nujeenin television saippuasarjoista oppima englanninkieli osoittautui hyödylliseksi ja harvinaiseksi taidoksi, jota hän pääsi pakomatkan aikana hyödyntämään. Jees!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Nyqvist, Michael: Päivää, isä

Michael Nyqvist: Päivää, isä

När barnet lagt sig, 2009

Suom. Laura Jänisniemi

Avain, 2010

Luin ~ 21.7.2017



Kuvaus:
Michael Nyqvist pääsi vasta aikuisena tapaamaan oman äitinsä, ja vuosien jäljitystyön tuloksena hän onnistui löytämään italialaisen isänsä.
Päivää, isä rakentuu voimakkaasti latautuneista kohtauksista, kuin näytelmä. Se kertoo unohtumattoman kasvutarinan adoptoidun lapsen hämmennyksestä, monimutkaisesta suhteesta kasvatusisään ja taiteellisen kutsumuksen löytymisestä.
Kirja kertoo oman identiteetin arvoituksesta, jonka kirkastuessa Nyqvist sai huomata itsekin kypsyneensä isyyteen.

Michael Nyqvist on kirjoittanut liikuttavan kirjan, joka vie elämän perimmäisten kysymysten äärelle.

Kommentti:
Katsottiin kesällä Mission Impossible -elokuva, jossa Michael Nyqvit näytteli. Tuttu näyttelijä myös Äideistä parhain ja Niin kuin taivaassa sekä Naapurihaudan kaveri -elokuvista.

Michael Nyqvist kuoli 27.6.2017.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Aapeli: Pikku Pietarin piha

Aapeli: Pikku Pietarin piha

WSOY, 1958

Luin ~ 18.7.2017

Kuvaton kansi
Kuvaus: Pikku Pietarin piha on lämminhenkinen kuvaus 12-vuotiaan Pietarin elämästä Kuopion puutalokortteleissa 1920-luvulla. Kirja kuvailee omaperäisesti ja persoonallisesta näkökulmasta pikku Pietarin elämää, hänen äitinsä kuoltua "tuperkkeliin".
Kirja kuvaa oivaltavasti Pietarin elinyhteisön, puutalokortteleiden, elämää ja siellä tapahtuvia kommelluksia. Samalla Pietari seuraa kavereineen aikuisten elämää ja käy keskusteluja Jumalan kanssa.

Kommentti:
Sarjassamme klassikoita, kiva oli lukea tämä kirja, jonka nimi on niin tuttu. Pienimuotoinen, lapsen näkökulmasta kirjoitettu tarina. Vanhan ajan kuvausta. Löysin tämän elokuvan kirjastosta, toivottavasti tulee joskus katsottua.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Moriarty, Liane: Hyvä aviomies

Liane Moriarty: Hyvä aviomies

The Husband's Secret, 2013

Suom. Helene Bützow

WSOY, 2014

Luin ~ 15.7.2017



Kuvaus:
Älykäs, tummalla huumorilla ja oletetulla murhamysteerillä säväyttävä lukuromaani kolmesta äidistä kertakaikkisen pirullisissa elämäntilanteissa.

Cecilia löytää kirjeen josta kuoriutuu hänen miehensä musertava salaisuus. Tess taas kuulee miehensä ja ystävänsä rakastuneen toisiinsa, pakahduttavasti, joten kolmas pyörä, Tess, lähtee. Rachel on menettänyt tyttärensä ja epäilee nyt tietävänsä kuka hänet murhasi. Mies on sama, jota kohtaan Tess alkaa tuntea kiihkeää vetoa. Naiset kohtaavat Sydneyssä.
Nauru ja kyyneleet tilkitsevät tarinat toisiinsa. Lukija nauraa arjen pannukakuille ja jo kohta vakavoituu suurten moraalisten kysymysten edessä. Onko parempi pitää totuus kätkettynä Pandoran lippaassa, jottei se vahingoita rakkaitasi?

Kommentti:
Tykkäsin. Hieman erikoinen ratkaisu oli kirjoittaa "jälkisanat", jotenkin selittelyn makua, mutta eipähän jäänyt lukijalle paha mieli.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Keyes, Marian: Lucy menee naimisiin

Marian Keyes: Lucy menee naimisiin

Lucy Sullivan Is Getting Married, 1997

Suom. lyhentäen Liisa Laaksonen

Tammi, 2012

Luin ~ 11.7.2017



Kuvaus:
Marian Keyes päästää valloilleen räiskyvän ja ironisen irlantilaisen kertojanluonteensa!
Marian Keyes on irlantilainen kirjailija, joka on myös suorittanut oikeustieteen tutkinnon. Hän on julkaissut viisi romaania, jotka kaikki ovat kansainvälisiä megamenestyksiä.
Rouva Nolan on povannut tarokkikorteista, että Lucylle soivat hääkellot ennen kuin lehdet putoavat puusta toisen kerran. Totta puhuen Lucy ei edes ole onnistunut löytämään poikaystävää...
Hääuutisen kuullessaan Lucyn kämppäkaverit kauhistuvat. Jos Lucy muuttaa pois, heidän ihana elämäntyylinsä on mennyttä: noutoateriat, viinin litkiminen, miesvieraat, imuroinnin välttely. Mutta Lucy vakuuttaa, että hänellä on ihan tarpeeksi hommia kun pitää riidellä äidin kanssa ja pitää huolta vastuuttomasta isästä - ei hän ehdi ajatellakaan naimisiinmenoa. Ratkaisematta on sekin pieni pulma, ettei hänellä ole poikaystävää.
Mutta sitten Lucy tapaa Gusin, upean, huikentelevaisen Gusin - voisiko hän olla tuleva Mr Lucy Sullivan? Vai olisiko se Chuck, komea jenkki? Vai Daniel, maailman pahin flirtti? Vaiko ehkä söpö Jed, uusi työkaveri? Löytääkö Lucy lopulta elämänkumppanin?
Kävi miten kävi, kirjan lukija saa ainakin nauraa kyllikseen ja liikuttua kyyneliin. PinterestTwitter

Kommentti

Tuttua Marian Keyesiä, tällä kertaa tosin en ihan päässyt juoneen mukaan, oli jopa liiankin kevyttä kerrontaa. Mahtoiko johtua lyhennetystä suomennoksesta vai mistä.. Alkuperäinen julkaisuvuosi on 1997, onhan siitäkin jo maailma ja sen meno muuttunut melkoisesti. Onhan tämä myös kirjailijan alkuaikojen teos, mutta haluan lukea Marian Keyesit järjestyksessä, koska ainakin osassa ilmeisesti tarina jatkuu. (Tämä nyt ei kuulunut niihin.)

Pidän Keyesin kirjoissa siitä, että kevyissä tarinoissa on totta toinen puoli, huomioita ja pohdintaa ihan oikeistakin asioista.
Lucyhan ei ole koskaan myöntänyt isänsä alkoholiongelmaa, vaan ennemminkin syyttänyt äitiään niuhotuksesta.
Lucy itse ajautuu suhteisiin isänsä kaltaisten miesten kanssa, eikä halua olla äitinsä kaltainen nalkuttaja. No eihän sellaisesta mitään pysyvää synny. Tästä aiheesta olisi toki voinut hieman vakavamminkin kertoa, mutta kyllä viesti perille meni näinkin.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Veistinen, Harri: Kotitekoisen poikabändin alkeet

Harri Veistinen: Kotitekoisen poikabändin alkeet

Kustantamo S&S, 2016

Luin ~ 8.7.2017



Kuvaus:
Rene on onnistuneesti lähes selviytynyt yläkoulusta isoveljensä ansiokkaalla neuvolla olla mahdollisimman huomaamaton.
Koulua on jäljellä vain muutama kuukausi kun Rene saa loistokkaan idean perustaa poikabändi. Vitsinä lähtenyt idea alkaa paisua paisumistaan ja Rene huomaakin että ei voi enää perääntyä, maksoi mitä maksoi.
Mukaansatempaava tarina, joka voi aiheuttaa hytkytystä nauruhermoissa.

Kommentti:
No jaa. Tykkään tosiaan välillä lukea nuortenkirjojakin, etenkin suomalaisia. Tässä tarinassa oli hyvä juoni ja mielenkiintoisia käänteitä, oikeita yllätyksiä. Joku uskottavuus kuitenkin jäi puuttumaan omalla lukemisellani, mutta (nuortenkirjana) melko nuorelle lukijalle toivottavasti toimii.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Hietamies, Eve: Hammaskeiju

Eve Hietamies: Hammaskeiju

Otava, 2017

Luin ~ 5.7.2017



Kuvaus:
Yösyötöstä ja Tarhapäivästä tuttujen Antti ja Paavo Pasasen tarina jatkuu! Yhtäkkiä Pasasen pienperheessä on ekaluokkalainen – mihin se vauva katosi, ja mihin se on taas hukannut kännykkänsä?

Paavo Pasanen aloittaa koulun, ja urhean yksinhuoltajaisä Antin edessä kohoaa jälleen uusi käsittämättömien asioiden muuri. Lisäksi Antti joutuu vihdoin myöntämään olevansa umpirakastunut pitkäaikaiseen taistelupariinsa Enniin, ja tunne vaikuttaa olevan molemminpuolinen. Mutta miten sen ottaisi puheeksi, kun elämä pyörii Wilma-viestien ja kouluunlähettämisten rinkiä, ja työtkin pitäisi tehdä?
Eve Hietamies kuvaa yksinhuoltajan arkea ja 2010-luvun kasvatusilmapiiriä lämpimän pisteliäällä huumorilla.


Kommentti: Olen aikoinaan lukenut Yösyötön ja Tarhapäivän, joten oli kiva kuulla lisää Pasasen miehistä. Tykkään!
Realistinen ja humoristinen selviytymistarina, kun tavallinen suomalainen mies joutuu yksinhuoltajaisäksi. Ja selviytyy siitä.
Tarina, joka näennäisen keveästä kerronnastaan huolimatta on pintaa vakavampi. Paljon ajattelemisen aihetta antava. Kannattaa lukea. Tarina koskettaa, vaikka omista vauva- ja pikkulapsiajoista on jo kovinkin monta vuotta.
Samalla tietysti hämmentää se, miten monet asiat ovat muuttuneet siitä, kun omat lapset ovat olleet pieniä.

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Gappah, Petina: Muistojen kirja

Petina Gappah: Muistojen kirja

The Book of Memory, 2015

Tammi, 2017
Keltainen kirjasto n. 478
Suom. Tero Valkonen

Luin ~ 2.7.2017



Kuvaus:
Palkitun zimbabwelaiskirjailijan hurja romaani naisesta kuolemansellissä.
Zimbabwelainen Petina Gappah on juristi ja kirjailija, jonka kertomuskokoelma Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta (suom. 2009) sai Guardianin esikoiskirjapalkinnon. Nyt hän kuvaa kaoottista kotimaataan koskettavassa romaanissa Muistojen kirja.

Memory on syrjitty albiino joka istuu Hararen pahamaineisen vankilan sellissä ja odottaa kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa. Häntä syytetään valkoisen kasvatti-isänsä murhasta. Hän kirjoittaa elämäntarinaansa amerikkalaiselle lehtinaiselle, jonka vaikutusvalta saattaisi auttaa tuomion kumoamisessa. Vahvatunnelmaisessa tekstissä tuoksuvat niin trooppiset kukat kuin vankilan vessasangotkin. Gappah näyttää, mikä on politiikan vaikutus yksilön elämään. Kuinka paljon muistin varaan voi rakentaa, ja entä jos muistot paljastuvatkin valheellisiksi?

Kommentti:
Muistojen kirja tarkoittaa siis sekä päähenkilön muistamia, muistiin merkitsemiä asioita, mutta se tarkoittaa myös hänen nimeään kantavaa kirjaa, Memoryn kirjaa.
Odotin alkuasetelman perusteella paljon raskaampaa kirjaa, siksi en aina oikein tiennyt, miten suhtautua.
Paikalliskieliset sitaatit jäivät ehkä vähän liian usein mysteeriksi ja lukukokemus jäi vähän pirstaleiseksi, koska päähenkilö muisteli sekä lapsuuttaan että myöhempiä vaiheitaan. Nimien - sekä afrikkalaisten, että englanninkielisten - muistamisessa jouduin antamaan vähän periksi.
(Tuossahan on tietysti symbolista se, miten asioiden täsmällinen muistaminen ei olekaan aina helppoa.)

Mielenkiintoinen ja ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!

tiistai 27. kesäkuuta 2017

McFarlane, Mhairi: Sinusta kaikki alkoi

Mhairi McFarlane: Sinusta kaikki alkoi

Here´s Looking at You, 2013

Suom. Anja Lindqvist

HarperCollins, 2015

Luin ~ 27.6.2017



Kuvaus:
Etsitään: Mukavaa miestä älykkäisiin keskustelutuokioihin ja romanttisiin hetkiin. Hakija: Tuuheakutrinen ja ajoittain karskiakin puhetapaa käyttävä historian asiantuntija.
Anna Alessi ei voisi olla onnellisempi siitä huolimatta, että suurin osa hänen tapaamistaan miehistä on suorastaan sekopäisiä. Hän on kolmekymmentä ja risat, rakastaa työtään, ja elämä tuntuu odotettua paremmalta. Asiat eivät kuitenkaan ole aina olleet yhtä hyvin. Hän haluaisi mieluiten unohtaa kouluaikaiset tapahtumat, ajan jolloin hän oli koulukiusattu.
Kun James Fraser – tyyppi joka oli ollut viimeisen koulukiusausepisodin takana – ilmestyy taas Annan elämään, kaikki kääntyy ylösalaisin. Mutta James vaikuttaakin nyt toisenlaiselta. Hän on kohtelias, kypsän oloinen, jopa hauska. Ihmisethän voivat muuttua? Miksi Anna tuntee kuitenkin olevansa idiootti luottaessaan tähän mieheen?

Kommentti:
Chic Littiä tai ei, hauska kirja. Eikä niin pinnallinen kuin päälle päin vaikuttaa. Kermavaahtona kakun päällä tapahtumapaikka, Lontoo: British Museum, Russell Square ym. Siellähän me just viikko sitten oltiin :).

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Uspenski, Eduard: Fedja-setä, kissa ja koira

Eduard uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira

Djadja-Fjodor, Pjos i Kot, 1974

Otava, 2009 (ens. painos 1975)

Suom. Martti Anhava

Luin ~ 25.6.2017



Kuvaus:
Isällä ja äidillä oli poika. Vaikka hän oli vasta kuusivuotias, häntä sanottiin Fedja-sedäksi, sillä hän oli aina ollut hyvin totinen lapsi.

Kaikki olisi ollut hyvin, mutta äiti ei pitänyt pojan eläimistä. Ja niin Fedja-setä muutti pois kotoa Matroskin-kissan ja Musti-koiran kanssa. He asettuivat Prostokvashino-nimiseen maalaiskylään asumaan ja hankkivat Mirri-lehmän sekä iloisen traktorin, joka toimi ruoalla.

Lastenkirjallisuuden suosikkihahmo Fedja-setä tunnetaan ympäri maailman. Kirjailija Eduard Uspenskin teos on lämpimän humoristinen.


Yritän aina välillä lukea jonkin klassikon ja lasten/nuortenkirjan. Tämä nyt taisi olla sekä että.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Shin, Kyung-sook: Pidä huolta äidistä

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

Ommarul putakhae, Korea, 2008
Please Look after Mom


Suom. Taru Salminen

Into, 2015

Luin ~ 23.6.2017



Kuvaus: Luettuasi tämän kirjan et enää ajattele äidistäsi niin kuin ennen…

Park So-nyo, 69-vuotias neljän lapsen äiti, katoaa Soulin metroasemalla. Perheenjäsenet ryhtyvät etsimään häntä. Samalla he joutuvat kysymään itseltään, kuinka hyvin he oikeastaan tunsivat äidin. Kätketyt salaisuudet paljastuvat yksi kerrallaan.

Pidä huolta äidistä on riipaisevan kaunis teos rakkaudesta ja sukupolvien välisistä eroista. Lasten muutto maalta kaupunkiin on mullistanut perheen elämän. Kirja on kansainvälinen bestseller ja ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen romaani.


Kommentti:
Olipa vaikea kirja lukea. Olin suurissa vaikeuksissa hahmottaa, kuka kertojista kulloinkin oli äänessä. Kertojan sinä-subjekti hankaloitti vielä lisää.
Luin kirjaa 4 päivän matkalla Lontooseen, mutta ei tämä ollut hyvä valinta matkakirjaksi.
Tykkäsin tarinasta, se antoi kyllä paljon ajattelemisen aihetta siitä, mitä me yleensäkään tiedämme toisista ihmisistä, läheisistäkään?
Onkohan suomennos tehty suoraan alkuperäkielestä vaiko englanninkielisestä käännöksestä?

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Cleave, Chris: Sodassa ja rakkaudessa

Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa

Everyone Brave is Forgiven, 2016

Gummerus, 2017

Suom. Irmeli Ruuska

Luin ~ 12.6.2017



Kuvaus:
Kun toinen maailmansota julistetaan alkaneeksi Englannissa, 18-vuotias Mary North ilmoittautuu heti vapaaehtoiseksi. Hän elättelee toiveita hohdokkaasta vakoojan pestistä eikä into laannu vielä silloinkaan, kun hänet laitetaan opettamaan Lontooseen pommitusten ajaksi jääneitä lapsia: värillisiä, köyhiä, jollain tavoin vammautuneita.

Toisella puolella Lontoota Tom Shaw on päättänyt jättää koko sodan väliin. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä Tomin järkytykseksi hänen paras ystävänsä Alistair ilmoittautuu vapaaehtoiseksi. Sotaa ei voi paeta kukaan – ei pommien moukaroimassa Lontoossa eikä vihollisten piirittämällä Maltan karulla saarella.
Sodassa ja rakkaudessa on suuri lukuromaani. Se on inhimillinen, mukaansatempaava, elämän puolella oleva kertomus rakkaudesta, rohkeudesta ja sodan mielettömyydestä. Se muistuttaa meitä siitä, kuinka samanlainen ihmissydän on eri aikakausina, eri paikoissa, suurimmankin hävityksen keskellä.
Päähenkilöt: Mary, Tom, Alistair, Maryn ystävä Hilda.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Gyasi, Yaa: Matkalla kotiin

Yaa Gyasi: Matkalla kotiin

Homegoing, ....
Suom. Sari Karhulahti

Otava, 2017

Luin ~ 5.6.2017

Kuvaus: Ylistetty, kiihkeä romaani sisarpuolista, jotka toisistaan tietämättä päätyvät samaan linnoitukseen 1700-luvun Afrikassa: toinen vaimoksi, toinen orjaksi. Effie jää valkoisen kuvernöörin vaimona Ghanaan, kun orjalaiva vie hänen siskopuolensa Esin Yhdysvaltoihin.

Sisarusten jälkeläiset kasvavat kahdella puolen valtamerta. Lumoavien henkilöhahmojen myötä romaani kuvaa ghanalaisten elämää orjakaupan keskellä ja piirtää elävän kuvan mustien amerikkalaisten sukupolvista orjaplantaaseilta Harlemin jazzklubeille ja nykypäivään. Rakkaus kurottaa yli meren, eivätkä sitä pidättele kahleet.

Gyasin värikylläinen kerronta tempaa mukaansa ja kulkee Chimamanda Ngozi Adichien ja Toni Morrisonin jalanjälillä.


Kommentti :
Tämä kirja toteuttaa sen, mikä on usein kiinnostanut. Miten ihmisten tiet eroavat, harhailevat ja aikanaan risteävät taas. Miten pienistä sattumista ja suurista maailman tapahtumista riippuvaisia ihmisten kohtalot usein ovat. Tässä kerrotaan kahden suvun haaran tarina sukupolvi kerrallaan ja onhan se todella mielenkiintoista. Vertauskohtana on Afrikan ja Amerikan mustien kokemusten kehitys (?) viimeisten parin vuosisadan aikana.
Koska kirja käy läpi niin monta sukupolvea, jäävät henkilöt lopulta hieman ohkaisiksi. Juuri, kun pääsin jyvälle henkilöstä ja hänen elämästään, siirryttiin seuraavaan.
Totean siis tykkääväni eemmän kirjoista, joissa päähenkilön elämästä todella kerrotaan ja hänestä tulee lähes elävä hahmo. Tykkäsin kyllä tästä kirjasta, mutta eivät henkilöt välttämättä jää kovin syvästi mieleen, vaikka heidän tarinansa koskettavia ovatkin.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Lardot, Raisa: Pikku äiti

Raisa Lardot: Pikku äiti

WSOY, 2003

Luin ~ 31.5.2017

Kuva


Kuvaus:

Esittelyteksti: Paljastava näkymä juurettomuuden tuskaan ja äidinrakkauden pimeään puoleen. Voimakas puheenvuoro jokaisen oikeudesta ihmisarvoiseen vanhenemiseen.
Äidinrakkauden pimeämpi puoli.
Raisa Lardot ei säästä lukijaansa. Paljastava Pikku äiti riipaisee, se avaa näkymiä mielen syvyyksiin ja lapsuusajan järkytysten seurauksiin. Se on kertomus juuriltaan riuhtaistusta naisesta ja äidistä, joka ei kotiudu uuteen ympäristöönsä, ei opi sen kieltä, ei saa lohtua sen uskonnosta. Loppuvuotensa dementoituva äiti hiipuu laitosten nurkissa, lähes unohdettuna. Vaikka äidin kuolema on helpotus lapsille, myös teoksen minä-kertojalle, vastaamattomat kysymykset vievät tuskallisiin muistoihin.
Pikku äiti on voimakas puheenvuoro jokaisen oikeudesta ihmisarvoiseen vanhenemiseen. Se kuvaa aidosti läheisten voimattomuutta ja hätää, kun oman vanhemman elämänhalu sammuu, mutta ruumis vielä jaksaa.
Takakansiteksti:
Omakohtainen, monitasoinen kertomus äidistä ja tyttärestä, äitiydestä ja lapsen roolista sekä siitä miten osat lopulta vaihtuvat. Miten menneisyytensä synkät salat kätkenyt äiti kuollessaan viitoittaa tyttärelleen tien eteenpäin.
Raisa Lardot palaa omimpiin teemoihinsa. Sivullisuuden ja syyllisyyden tunnoista teos nousee yleiselle tasolle, vahvaksi puheenvuoroksi ihmisarvoisen vanhenemisen ja kuoleman puolesta.

Kommentti: Rehellisyydessään hyvin surumielinen tarina.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Rodriguez, Deborah: Kabulin kauneuskoulu

Deborah Rodriguez (ja Kristin Ohlson): Kabulin kauneuskoulu

The Kabul Beauty School, 2007

Suom. Marja Helanen-Ahtola

WSOY, 2008

Luin ~ 29.5.2017


Kuvaus
Suurin osa Afganistanissa työskentelevistä länsimaalaisista elää tukikohtien tai lähetystöjen muurien sisällä.
Amerikkalainen Deborah Rodriguez on niitä harvoja, joka tuntee Kabulin kaoottiset korttelit ja kuhisevan arjen.
Vuonna 2003 Rodriguez, michiganiläinen kampaaja, perustaa sponsorien tukemana kaupunkiin kauneuskoulun tarkoituksenaan auttaa afgaaninaisia itsenäistymään. Tiukasti patriarkaalisessa maassa koulusta tulee henkireikä sinne valituille oppilaille. He saavat heittää burqat päältään ja tutustua hiusgeeleihin, lakkoihin, meikkeihin ja huulipuniin. Heidän tarinansa limittyvät kirjassa Rodriguezin omaan - on tuore aviovaimo, jonka on teeskenneltävä neitsyttä, on 12-vuotias morsian, joka on myyty miehelleen velkojen maksuksi, sekä nainen, joka ei ole poistunut talostaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Kauneuskoulussa nämä alistetut naiset oppivat paitsi kähertämään ja värjäämään, myös ymmärtämään ystävyyden ja vapauden merkityksen.
Kabulin kauneuskoulu on koskettava pala arjen historiaa. Se kuvaa naisenelämän vaikeutta Afganistanissa sekä maan murrosvaihetta, jossa sorrettu sukupuoli pääsee viimein ulos kotiensa vankeudesta.

Kommentti:
Mielenkiintoinen aihe, mutta kirja ei erityisesti sykähdyttänyt.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Sendker, Jan-Philipp: Sydämen ääntä ei voi unohtaa

Jan-Philipp Sendker: Sydämen ääntä ei voi unohtaa
(nyt nimi on oikein)
Herzenstimmen, 2012

Englanninkielisestä laitoksesta A Well-Tempered Heart
suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi

Gummerus, 2017

Luin ~ 14.5.2017


Kuvaus:

Huolimatta menestyksekkäästä juristin urastaan New Yorkissa Julia Win on kyllästynyt elämäänsä. Päivät ovat täynnä töitä ja kiirettä, kunnes eräänä päivänä Julia kuulee äänen, joka esittää hänelle yksinkertaiset kysymykset: Miksi sinä elät yksin? Kuka sinä olet?

Julia matkustaa isänsä kotimaahan Burmaan etsimään itseään ja onneaan. Hän kuulee siellä tarinan burmalaisesta äidistä, jonka täytyi sisällissodan aikana tehdä kauhistuttava valinta kahden poikansa välillä. Molemmat naiset joutuvat kulkemaan kauas etsiessään elämän tarkoitusta, ja matkan varrella he kohtaavat sydänsuruja, menetyksiä ja rakkautta.

Lumoava, itsenäinen jatko-osa suositulle Sydämenlyönneissä ikuisuus -romaanille kertoo ihmisen halusta löytää taito elää tässä hetkessä sekä ikuisen rakkauden etsimisestä. Itämaista mystiikkaa huokuva tarina vie lukijan trooppiseen Burmaan ja sen kauneuden ja kauheuden keskelle.

Kommentti: Hieno jatko-osa. Joka toivottavasti jatkuu vieläkin, tarinahan jää ihan kesken.
Ihan loppuosaa lukuun ottamatta hieno tarina. Jotenkin lopussa teksti lipsahti keskinkertaiseen rakkausromaaniin hienon, hieman mystisenkin itämaisen tunnelman jälkeen.

Edit. Olinpa ollut huolimaton. Kirjailijan nimi oli väärin, kahdellakin tavalla ja lisäksi kirjan nimi oli väärin. Pahoittelut huolimattomuudesta, en tosiaankaan tainnut keskittyä päivitykseen kunnolla.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Moyes, Jojo: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä

Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä

The Last Letter From Your Lover, 2010

Gummerus, 2014

Suom. Heli Naski

Luin ~ 5.4.2017



Kuvaus :
Jennifer Stirling herää vuonna 1960 lontoolaisessa sairaalassa auto-onnettomuuden jälkeen. Hän ei muista aiempaa elämäänsä, ei aviomiestään, ei mitään ajasta ennen onnettomuutta. Kotiuduttuaan sairaalasta hän löytää riipaisevan rakkauskirjeen, jonka täytyy olla osoitettu hänelle. Allekirjoituksena on vain ”B” – mies, jonka eteen hän oli ollut nähtävästi valmis uhraamaan kaiken.

Vuonna 2003 motivaationsa ja parisuhdekiemuroiden kanssa kamppaileva toimittaja Ellie Haworth löytää työpaikkansa arkistojen kätköistä samaisen kirjeen ja haluaa vimmaisesti selvittää tuntemattomien rakastavaisten kohtalon – siinä toivossa, että hänenkin tarinansa saisi onnellisen lopun.

Ole niin kiltti, älä rakasta häntä on paitsi taiten kerrottu ja aseista riisuva tarina rakkaudesta, myös rakkauskirje kahden eri vuosikymmenen Lontoolle ja ylistys käsin kirjoitetun sanan voimalle.


Kommentti:
No, nyt olen lukenut kaikki tähän mennessä suomennetut Jojo Moyesit. Uusi onkin jo tulossa. Tästä en tykännyt yhtä paljon kuin edellisista. Jotenkin tuo ajassa edes takaisin hyppiminen on rasittavaa, kun sitä käytetään niin monissa kirjoissa.
Väliin liitetyt satunnaiset jäähyväiskirjeen pätkät vain sekoittivat tarinaa, eli en tykännyt niistä. Tarina - tai oikeastaan kaksi tarinaa, joista toisessa hypittiin kahden ajankohdan välillä - sinänsä oli kaunis ja mielenkiintoinen, eli juoni oli hyvä.

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Yanagihara, Hanya: Pieni elämä

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

A Little Life, 2015

Tammi, 2017

Suom. Arto Schroderus

Luin ~ 30.4.2017



Kuvaus:

Romaani joka kuohutti Amerikkaa.
Ällistyttävä, järkyttävä ja liikuttava kuvaus ystävyydestä, tummasävyinen tutkielma muistin tyranniasta ja inhimillisen sietokyvyn rajoista.

Neljä pennitöntä opiskelutoveria muuttaa New Yorkiin. Komea Willem haluaa näyttelijäksi, sukkela JB taidemaalariksi ja turhautunut Malcolm arkkitehdiksi. Nelikon keskiössä on säkenöivä, salaperäinen Jude, jonka traumaattinen menneisyys ei jätä ystävyksiä rauhaan. Siinä missä rakkaus, menestys ja addiktiot osoittautuvat vuosien mittaan ohimeneviksi ilmiöiksi, pysyttelee Jude sitkeästi kaiken avun ulottumattomissa.
Rikkinäisen Juden kujanjuoksua kuvatessaan Yanagiharan kohuttu romaani sukeltaa tummista tummimpiin vesiin, mutta ystävyyden, sen kauneuden ja murheiden, tulkkina se kulkee vakaasti kohti valoa.


Kommentti:
Raskas kirja lukea. Harmi, että jouduin alussa lukemaan kirjaa niin lyhyinä pätkinä, se olisi ansainnut intensiivisemmät lukutuokiot. Alussa oli myös vaikea saada selkoa henkilöistä, jouduin usein plaraamaan taaksepäin ja palauttamaan mieleeni, kenestä olikaan kysymys. Toki kirjan edetessä henkilöt selkenivät ja muutenkin alkoi hahmottua, kuka on varsinainen päähenkilö. Rankkuudestaan ja surullisuudestaan huolimatta erikoisella tavalla valoisa kirja, joka herätti paljon ajatuksia. Suosittelen ehdottomasti lukemaan - ja varaamaan lukemiselle runsaasti aikaa.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Moyes, Jojo: Parillisia ja parittomia

Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia

The One Plus One, 2014

Gummerus, 2017

Suom. Heli Naski

Luin ~ 7.4.2017



Kuvaus
Yksinhuoltajaäiti Jess Thomas asuu paremmat päivät nähneessä talossa matemaattisesti lahjakkaan tyttärensä Tanzien sekä teini-ikäisen poikapuolensa kanssa. Jessillä on kaksi työpaikkaa ja ikuisena optimistina unelma paremmasta elämästä.
Menestyvän it-firman omistaja Ed tekee elämänsä virheen ja huomaa joutuneensa pulaan. Sattumalta Ed tapaa Jessin ja löytää itsensä pian ajamasta hullunkurista seuruetta koululaisten matematiikkakilpailuun Skotlantiin.

Edistä ei missään nimessä ole kenenkään prinssiksi, eikä Jess edes halua tulla pelastetuksi. Ovatko he kuitenkin yhdessä enemmän kuin osiensa summa? Suositun englantilaiskirjailijan uusi menestyskirja on tähän päivään sijoittuva, koskettava ja elämänmakuinen romaani sitä, miten rakkaus ei aina noudata tuttuja kaavoja.

Kommentti:
Voi kun minä sitten tykkään tällaisista sympaattisista tarinoista, joissa on huumoria. Oli niin kiva välillä hörähdellä ääneen.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Vuorela, Seita: Lumi

Seita Vuorela: Lumi

WSOY, 2016



Kuvaus: Palkitun nuortenkirjailijan viimeiseksi jäänyt teos

En siis lupaa teille rakkaustarinaa. Pikemminkin tämä on kertomus petoksesta, ja tytöstä joka pelastaa pojan.

Teheran on ensimmäinen luku 15-vuotiaan Siamakin elämässä, Pohjoisen maan itäinen lähiö toinen. Molemmissa paikoissa vaikeudet tuntuvat seuraavan poikaa, vaikka hän ei niitä etsi. Siamak on nimetty Iranissa sankarina kuolleen setänsä mukaan: haaste josta on mahdoton selvitä. Pohjoinen on nyt koti - Siamak rakastaa lunta ja on kaukalon jäällä kaikkia muita nopeampi.

Heidän perheeseensä muuttaa Atisha, naapurintyttö Iranista, joka on paennut maasta kielletyn bloginsa vuoksi. Atisha ei ole nähnyt lunta, mutta hän tuntee sadun Lumikuningattaresta, jonka suudelma totuttaa uhrinsa kylmään ja saa tämän unohtamaan mistä on tullut. Atisha haluaa Siamakin muistavan jälleen juurensa.

Lumi on koskettava tarina maahanmuuttajien lapsista, jotka kantavat perheissään vastuuta uuden kotimaansa tulkkeina ja kasvavat eri kansallisuuteen kuin vanhempansa.

Pienoisromaani Lumi oli viimeistelyä vaille valmis, kun kirjailija Seita Vuorela menehtyi äkillisesti huhtikuussa 2015. Käsikirjoituksen viimeistelyssä kirjaksi on auttanut Vuorelan ystävä ja kirjailijakollega Vilja-Tuulia Huotarinen.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Bowen, James: Bobin joulu

James Bowen: Bobin joulu

A Gift from Bob, 2014

WSOY, 2016

Suom. Kimmo Paukku

Luin ~ 9.3.2017




Kuvaus: Katukatti Bobin isäntä James Bowen kertoo jouluistaan Lontoon kylmillä kaduilla, ja miten ne muuttuivat, kun Bob astui hänen elämäänsä.

Joulu oli aina ollut vaikeaa aikaa Jamesille, niin myös vuonna 2010: entisen huumeveikon terveys reistaili, rahaa ei ollut sähköön, ei lämpöön ja hädin tuskin ruokaan. Siksi jäisille kaduille oli pakko lähteä kitara ja lehdet kainalossa. Pikkuhiljaa uskomattoman lämmin joulutunnelma tavoittaa ystävykset.

Vasta kun unohtaa itsensä ja saa huolehtia toisista, viriää todellinen joulumieli. Tämän ymmärsi vaikeudet voittanut James kissansa Bobin avulla.



Kommentti: Kissanomistajana on toki luettava lisää Bobista, kun on häneen kerran tutustunut. Kolmas kirja.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Rytisalo, Minna: Lempi

Minna Rytisalo: Lempi

Gummerus, 2016

Luin ~ 1.3.2017



Kuvaus:
Kuka on Lempi? Mitä on lempi?
Lapin sota pyöräyttää ihmisten elämät kuin ruletissa. Viljami joutuu jättämään vastavihityn vaimonsa piikatytön kanssa kaksin kotiin ja lähtemään rintamalle. Kaikkien on uskallettava lähteä, tartuttava tilaisuuteen ja elettävä hetkessä tehtyjen päätösten kanssa. Rakkaus kannattelee, tuhoaa ja muuttuu syyllisyydeksi.

"Rappusilla seisova on jähmettynyt aloilleen, koko maailma on, linnut hiljaiset, pihakuusi kuuntelee, mikään ei kasva eikä aalto lyö rantaan juuri sillä hetkellä kun kaikkeus odottaa nytkähtävänsä uuteen asentoon, ja sitten se nytkähtää, ja se on kaiken loppu, ja se on kaiken alku."

Lempi on kolmen henkilön todistus Lapin sodan aikaisesta perhetragediasta. Romaani osoittaa, miten emme koskaan näe toisiamme kokonaisina – meidän tarinamme sivuhenkilöt ovat pääosassa omassa elämässään.

Minna Rytisalon herkkyydessään väkevässä romaanissa on voimakas jännite ensimmäiseltä sivulta viimeiselle. Lempi kertoo intohimoisesta, mustasukkaisesta ja kaikki rajat ylittävästä, lojaalista rakkaudesta. Se on taiten rakennettu, ilmaisuvoimainen ja hallittu proosadebyytti.


Kommentti: Nyt tykkäsin todella! Hieno, upea kirja! Kolmen eri henkilön kertomus neljännestä. Oivalluksia, tarina täydentyy pala palalta.
En halua paljastaa liikaa, mutta suosittelen kyllä luettavaksi.



Olen joistakin kirjoista tallentanut jonkin tärkeän sitaatin ja muistaessani lisäilen niitä joihinkin vanhoihinkin merkintöihin. Tässä tämän kirjan sitaatti s. 221:
" Tämä kokemus on auttanut minua monessa koettelemuksessa: kun ihminen tuntee vahvasti sisällään, että on selvinnyt pahasta paikasta, hänessä on voimaa seuraavallakin kerralla. Varsinkaan trauman hetkellä sitä ei uskoisi, mutta niin se on."

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Rasi-Koskinen, Marisha: Eksymisen ja unohtamisen kirja

Marisha Rasi-Koskinen: Eksymisen ja unohtamisen kirja

WSOY, 2017

Luin ~ 26.2.2017



Kustantajan kuvaus:
Romaani kohtaamisesta, joka saa ajan muuttamaan suuntaa
Julia on lähdössä matkalle. Isä ja äiti puhuvat huviretkestä, mutta jotain outoa on siinä, että on lähdettävä salaa aamuyön hämärissä ja ajettava päivästä toiseen lähes pysähtymättä.

Jan on kiinnostuneempi numeroista kuin ihmisistä. Hänet lähetetään leirille saamaan ystäviä, mutta poikien vaellusretki muuttuu selviytymistaisteluksi erämaassa.

Julian ja Janin kohtalot sekoittuvat toisiinsa kuin muste vanhan muistikirjan lehdillä. Jokin tuntuu vetävän eksyneitä kohti toisiaan ja arvoituksellista taloa, josta Julia näkee unissaan välähdyksiä.

Rasi-Koskinen kirjoittaa ihmisistä, jotka selviytyäkseen joutuvat tekemään valintoja muistamisen ja unohtamisen välillä. Eksymisen ja unohtamisen kirjan polttopisteessä on aika ja sen edestakainen liike, jota on mahdoton pysäyttää.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Keyes, Marian: Naura, Claire, naura

Marian Keyes: Naura, Claire, naura

Watermelon, 1996

Tammi (5. painos) 2012

Suom. Liisa Laaksonen

Luin ~ 20.2. 2017



Kuvaus
Onnellinen paluu kotiin, rakastavan puolison kohtaaminen ja uusi, hellyttävä tyttövauva olisivat olleet parasta Clairen elämässä.
Sen sijaan Clairen aviomies James jättääkin heidät Denisen takia. Denisen, joka asuu samassa talossa kaksi kerrosta heitä alempana ja on naimisissa. Eikä nainen ole edes laiha!
Sydän murskana Claire pakkautuu vaippakassin ja vauvan kanssa lentokoneeseen. Hän matkustaa omituisen perheensä luo Dubliniin. Saippuasarjoja katsova äiti, hiljainen isä ja pikkusisaret; kaunis, miestennielijä Helen ja hieman hurahtanut Anna antavat tuoreen äidin hukuttaa murheensa vodkaan ja potea masennustaan.

Vähitellen elämä alkaa kirkastua. Asiaa edistää myös syntisen nuori ja komea Adam, jonka Claire löytää Helenin kokoelmista.
Kun James vihdoin järkiintyy, odottaa häntä melkoinen yllätys...

Kommentti / Todella kevyttä ja hyvin sarkastista. Tykkäsin :).

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Riley, Lucinda: Keskiyön ruusu

Lucinda Riley: Keskiyön ruusu

The Midnight Rose, 2013

Suom. Hilkka Pekkanen

Bazar, 2016

Luin ~ 12.2.2017



Kuvaus :
Vuonna 1911 maharadžat elävät kukoistuskauttaan Intiassa.
Yksitoistavuotias Anahita Chaval, jalosukuisen, mutta köyhtyneen intialaisperheen tytär, asuu naistentalossa ja elää suojattua elämää.
Tilanne muuttuu, kun Anahita ystävystyy omapäisen prinsessa Indiran kanssa. Indiran elämä on kuin suoraan sadusta lemmikkinorsuineen, palvelijoineen ja palatseineen.
Anahitasta tulee prinsessan virallinen seuralainen pitkälle matkalle kauas Englantiin, sisäoppilaitokseen. Nuorten naisten suunnitelmiin tulee radikaali muutos, kun ensimmäinen maailmansota syttyy.
Turvassa Englannin maaseudulla Anahita tutustuu nuoreen Donald Astburyyn, joka on upean Astburyn kartanon vastahakoinen perijä, sekä tämän juonittelevaan äitiin.

Kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin Rebekka Bradley, nuori amerikkalainen filmitähti, elää julkisuuden valokeilassa. Kun myrskyisä suhde yhtä kuuluisan miesystävän kanssa rakoilee, on kuvausmatka kauas Englannin maaseudulle Astburyn kartanoon tervetullut.
Pian elokuvan filmaamisen alettua kartanoon saapuu yllättäen Ari Malik, Anahitan lapsenlapsenlapsi, joka selvittää sukunsa vaiheita. Yhdessä Ari ja Rebekka tekevät löydön, jonka seurauksena Astburyn suvun pimeä menneisyys alkaa paljastua.

Keskiyön ruusu on kiehtova ja sydäntäsärkevä rakkaustarina 1900-luvun alun Intian kimaltavista palatseista nykypäivän Englannin maaseudulle.

Kommentti:

Lukuromaani parhaasta päästä. :)

torstai 2. helmikuuta 2017

Viikilä, Jukka: Akvarelleja Engelin kaupungista

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

Gummerus, 2016

Luin ~ 1.2.2017


Kuvaus:
Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto 2016

Arkkitehti haistaa laudankappaletta, haistaa syvään, sillä siitä alkaa hänen kuvitelmansa purkaminen.

Syksy 1816. Helsingin uudelleenrakennuskomitea on valinnut saksalaisen Johan Carl Ludvig Engelin arkkitehdikseen, ja hän on muuttanut perheineen kaupunkiin, joka on ”harvaan asuttu ulkosaariston kallioniemi, itämeren löytämätön helmi, enimmäkseen vaikeakulkuista vuorta”. Vain kuusi vuotta, sanon Charlottelle. Onko arkkitehtia, joka kieltäytyisi kokonaisen kaupungin rakentamisesta, vaikka se nousisikin näin pimeään, kylmään ja syrjäiseen paikkaan?

Helsingistä ei koskaan tullut oikeaa kotia, mutta siitä tuli elämäntyö, jonka inhimillistä hintaa Engel puntaroi hiljaisissa mietteissään kuolemaansa saakka. Akvarelleja Engelin kaupungista on hänen fiktiivinen ”yöpäiväkirjansa” vuosilta 1816–1840.

Jukka Viikilä kirjoittaa kirkasta, runollista proosaa ja herättää eloon ajan, jolloin arkkitehdin näky kasvoi pienen pohjoisen maan pääkaupungiksi.


Kommentti:

No juuei. Kahlasin läpi puoliväkisin, mutta ei tämä oikein iskenyt. En saanut tekstistä kiinni ja uskottavuusongelma vaivasi lähes koko ajan. Toki luvut olivat kauniita. Vaan kun en millään voinut ajatella niitä juuri Engelin kirjoittamiksi, ei se kauneuskaan auttanut. Joskus vaan käy niin, että kaikkien hehkuttama juttu ei vaan uppoa itselle. Pahoittelut.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Nousiainen, Miika: Juurihoito

Miika Nousiainen: Juurihoito: suku- ja hammaslääkäriromaani

Otava, 2016

Luin ~ 18.1.2017


Kuvaus:
Hammaskartta ohjaa vastustamatonta tarinaa kadonneen isän jäljillä maasta ja mantereelta toiselle.
Onni Kirnuvaara häipyi jo varhain poikansa elämästä kauppareissulle eikä hänestä puhuttu enää. Vuosikausia myöhemmin juurihoidossa paljastuu, että pojalla on paitsi huonokarmainen purukalusto myös hammaslääkäriveli, lapsena yhtä lailla jätetty. Veljekset lähtevät selvittämään isänsä kohtaloa matkalle, joka vie monen mutkan kautta aina Australian peräkylille. Sillä isä se on vähän huonompikin isä.
Reitillä Darwiniin suvun salaisuudet avautuvat, löytyy uusia perheenjäseniä ja kuluu metreittäin hammaslankaa. Juurihoito sattuu mutta eteläisen tähtitaivaan alla alkaa kummasti helpottaa.

Kommentti:
Vuoden eka luettu kirja. Pari jäi kesken, ei jaksanut kiinnostaa ja yhdestä loppui laina-aika kesken. Voi olla, etten edes lue sitä loppuun, vaikka kirjan laitoinkin uudestaan varaukseen.

No mutta tästä tarinasta kyllä tykkäsin! Oikein hyvä tarina, jossa ovelasti kepeähkön, veijarimaisen juonen mukana arkista filosofointia vallankin monesta asiasta.
Jonkin aikaa alussa etenkin päähenkilö Pekan vuorolla tuli itsensä M. Nousiaisen ääni mieleen (ehkä siksikin, että oltiin katsomassa Pitääkö olla huolissaan -ohjelmaa syksyllä), mutta se meni kyllä ohi.

Hyvät henkilöt, sopivasti asiaa, huumoria, ja säpinää sekä minun makuuni vielä oivalliset loppuratkaisut. Suosittelen!