sunnuntai 7. syyskuuta 2025
Steinbeck, John: Hiiriä ja ihmisiä
Of Mice and Men, 1937
Suom. Jouko Linturi
Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2002
Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi v. 1963
keltainen kirjasto nro 51
Luin ~ 7.9.2025
Kuvaus:
Hiiriä ja ihmisiä kuvaa koskettavasti särkyviä unelmia, ystävyyttä ja erilaisuuden pelkoa 1930-luvun lamavuosien Yhdysvalloissa. Vastuu ja vapaus, kiintymys ja henkilökohtainen onni asettuvat vastakkain Steinbeckin pienessä mestariteoksessa.
George ja Lennie ovat elämän heittelemiä sekatyömiehiä, jotka vaeltavat työn toivossa karjatilalta toiselle. Työtä löytyy silloin tällöin, mutta hidas ja erilainen Lennie onnistuu aina sotkemaan asiat, ja miehet joutuvat taas tien päälle. George kantaa raskasta vastuuta uskollisesta Lenniestä ja haaveilee vapaammasta elämästä. Silti heidän suhdettaan leimaa lämmin ystävyys ja yhteenkuuluvuuden tunne. George suojelee ja auttaa jättiläismäistä, lempeää Lennietä, joka rakastaa hiiriä ja muita pieniä eläimiä. Niitä Lennie aina hoivailee, mutta pienet otukset eivät selviä suurissa kourissa, ja murhenäytelmä seuraa vääjäämättä toistaan. Neuvokas George ja yksinkertainen Lennie tavoittelevat työtä ja itsenäisyyttä vaelluksellaan halki Kalifornian.
Kun miehet pääsevät Soledadin karjatilalle töihin, tuntuu hetken verran kuin unelmat voisivat toteutua. He voisivat päästä elämässä eteenpäin ja kenties hankkia oman pienen tilan, josta erityisesti Lennie haaveilee. Mutta Soledadin väki on omalla tavallaan yksinäistä ja onnetonta, ja Lennie ei osaa tulkita heidän käytöstään oikein. Tilanhoitajan poika Curley asettuu Lennietä vastaan, ja katastrofi on valmis, kun Curleyn turhamainen vaimo ei harkitse tekojaan. Georgen osa on kantaa ystävyyden raskas taakka loppuun saakka.
Kommentti:
Lyhykäisyydessään todella väkevä ja vaikuttava tarina.
Lukija aavistaa melko pian, että Lennie tulee yksinkertaisuudessaan toimimaan tavalla, joka tuon yhteisen unelman kaataa. Väistämätön odottaa koko ajan kulman takana.
On hienoa, miten taitavasti mestarikirjailija avaa lukijalle tuon väistämättömän lähestymisen ja saa toivomaan, ettei niin kuitenkaan kävisi. Miten pienet asiat johtavat seuraaviin käänteisiin. Nyt työpaikaksi valikoituneella maatilalla voisi olla ihan hyvä paikka saada omaan maatilaan tarvittava raha kasaan, jopa jakaa se muiden kanssa. Kuitenkin Lennie ajautuu vääjäämättä tilanteeseen, josta ei ole enää paluuta.
Tosin on pakko miettiä, miten lempeä Lennie oikeasti on, kun ei kykene väkeviä voimiaan ja äkillistä hermostumistaan yhtään hillitsemään.
Tästä nyt voi sanoa, että todellakin pieni suuri kirja.
(134 sivua.)
maanantai 21. huhtikuuta 2025
Austen, Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo
Pride and Prejudice, 1813
Suom. Kersti Juva
Kustannusosakeyhtiö Teos, 2013
Luin ~ 21.4.2025
Kuvaus:
Ylpeys ja ennakkoluulo on rakastetun englantilaiskirjailijan Jane Austenin kenties kuuluisin teos, niin monta kertaa maalaisherrasväen älykkään ja kärkkään tyttären Elizabeth Bennetin ja ökyrikkaan herra Darcyn hitaasti syttyvä rakkaus on esimerkiksi sovitettu televisioon, teatteriin ja valkokankaalle. Mikään ei kuitenkaan voita tarttumista itse kirjaan.
Ylpeys ja ennakkoluulo ei ole pelkkä rakkaustarina. Kuten muissakin Austenin teoksissa, sen romantiikan ja huumorin rinnalla tarkastellaan terävästi esimerkiksi luokkaeroja, tapojen pintakiiltoa, kasvatusta ja naisen asemaa. Aiheita, joiden ongelmat eivät ole kadonneet minnekään meidän aikanamme. Ja kirjoitettuna tavalla, joka tekee Ylpeydestä ja ennakkoluulosta ajattoman.
Ylpeyden ja ennakkoluulon 200-vuotisjuhlan kunniaksi se ilmestyy nyt Kersti Juvan säkenöivänä uutena suomennoksena.
Kommentti:
Olen toki nähnyt Ylpeys ja ennakkoluulo-tv-sarjan, mutta nyt vasta sain tartuttua alkuperäiseen teokseen. Voin suositella!
Lukiessa mieleen tulivat kieltämättä vahvasti tietyt sarjasta tutut kasvot, mutta se ei ainakaan minua haitannut. Hieno klassikkotarina tämä on kuvattunakin, mutta kirjana suorastaan hauska!
Loppusanoissa kerrassaan loistava suomentaja Kersti Juva kirjoittaa: Tärkein päämääräni tässä uudessa suomennoksessa on ollut välittää lukemisen nautinto. Ylpeys ja ennakkoluulo on englanniksi hykerryttävän hauska kirja, ja sellainen toivon sen olevan myös suomeksi.
Ja kyllä, mielestäni tässä suomentaja on onnistuvat aivan mainiosti, sillä ainakin minut kirjan huumori suorastaan yllätti. Myös aikakauden elämäntyylin ja sosiaalisten suhteiden kiemuroiden kuvaaminen oli vaikuttavaa. Ajattelinkin välillä, että todella taitava suomentaja on onnistunut valtavan hyvin tavoittamaan käännöstyössä aikakauden tapakulttuurin hienot yksityiskohdat sanankäänteitä myöten.
Romanttisesta aiheestaan huolimatta (tai ehkä juuri siksi) Ylpeys ja ennakkoluulo on todella tasokas aikalaiskuvaus 1800-luvun naisten asemasta. Naimakaupat oikeastaan määrittivät nuoren naisen loppuelämän toimeentulon.
Herkulliset henkilöhahmot ja mutkikkaat (usein väärinkäsitysten aiheuttamat) juonenkäänteet tuovat oman suolansa tähän todelliseen klassikkoon.
(511 sivua.)
maanantai 2. syyskuuta 2024
Christie, Agatha: Lomahotellin murhat
A Caribbean Mystery, 1964
Suom. Anna-Liisa Laine, 1965
WSOY, 2023 (1. painos ilmestynyt v. 1965)
Luin ~ 1.9.2024
Kuvaus:
Neiti Marple nauttii Karibian meren syvästä sinestä lomamatkallaan. Hotellin omistajapari huolehtii hänestä sydämellisesti, palvelijat hymyilevät herttaisesti, ja vieraat seurustelevat keskenään sivistyneesti.
Kaikesta huolimatta päivät paratiisisaarella ovat toistensa kaltaisia, kunnes pitkästyttäviä muistojaan kertoileva vanha majuri löydetään kuolleena. Nyt neiti Marple katuu sitä, ettei hän ollut kuunnellut tarkkaavaisemmin majuria etenkin silloin, kun tämä oli puhunut jostakin murhasta.
Kommentti:
Vanha kunnon Agatha Christie!
Herkule Poiroteja on katsottu viime vuosina monina eri versioina, mutta jostain syystä Miss Marplen televisioversiot on jääneet katsomatta.
Yhden Poirotin voisi myös lähiaikoina lukea vanhojen aikojen muistoksi, sillä aikoinaan ahmin niitä ihan urakalla.
Oikeastaan minua myös kiinnostaisi, miten H. Poirot vastaa senaikaista muistikuvaani, onhan se ollut hieman erilainen kuin David Suchet´n luoma hahmo.
(229 sivua.)
maanantai 21. kesäkuuta 2021
Cronin, A. J. : Sisärengas
A.J. Cronin: Sisärengas
The Citadel, 1937
Suom. Helvi Vasara
Otava, 9. painos 1984
Luin ~ 21.6.2021
Kuvaus:
Lääkärinammatti on köyhälle, vaatimattomista oloista peräisin olevalle Andrew Mansonille kutsumus. Valmistuttuaan hän on täynnä intoa ja väkevyyttä, vilpitöntä halua auttaa ihmisiä kaikkien kykyjensä mukaan. Hänen ensimmäinen työpaikkansa on pienessä takapajuisessa englantilaisessa kaivoskaupungissa.
Sitten hänen tiensä johtaa hiukan vauraampaan kaivoskaupunkiin ja lopulta Lontooseen, jossa hän onnistuu pääsemään "sisärenkaaseen", niiden muotilääkäreiden joukkoon, joiden mainetta hienot potilaat levittävät ja joille varallisuus ja maallinen hyvä ovat itsestään selviä asioita.
Sisärengas on syvällinen, kaunistelematon kuvaus nuoren miehen tiestä, kuvaus ihmisen ponnisteluista päämääriensä saavuttamiseksi, vaikeista valinnoista ihanteiden ja ympäristön hyväksymien arvojen välillä.... , mutta myös oikean tien löytymisestä.
Kommentti:
Kyllä, oikea ikivihreä kirja ja mielenkiintoinen ajankuvaus lääkärinammatista. Vanhahtava kieli (suomennos), johon totutteleminen toki vei hetken, sopi todella hyvin tähän kirjaan.
Tämän takia kannattaa aina välillä lukea jokin klassikkokirja; Ainakin hetkeksi omakin maailmankuva avartuu ja saa perspektiiviä tämän hetken asioihin.
(445 sivua.)
perjantai 26. kesäkuuta 2020
Lagerkvist, Pär: Barabbas
Barabbas, 1950
WSOY, 1962 (4. painos)
Suom. Lauri Hirvensalo
Luin ~ 26.6.2020
-
Kuvaus:
Kirja kertoo kuolemaantuomitusta ryöväri Barabbaasta, joka vapautettiin samana pääsiäisenä, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin. Kirja kertoo siitä, miten Barabbas seuraa Jeesusta Golgatalle, ja mitä hänelle myöhemmin tapahtuu. Miten tuo ristiinnaulitseminen seuraa häntä hänen elämänsä loppuun asti.
Kommentti:
Kirja todellakin kertoo Barabbaasta, vangista, rikollisesta, joka vapautettiin kun Jeesus ristiinnaulittiin.
Mielenkiintoinen asetelma. Jeesus on kuollut ristillä meidän syntiemme vuoksi. Ja konkreettisesti hän kuoli juuri Barabbaan puolesta. Barabbas oli se, joka vapautettiin, "vapaaksi päässyt".
Olen aina hyvin varautunut, kun päähenkilönä on oikea historiallinen henkilö ja kun aletaan tulkita oikeasti eläneen ihmisen ajatuksia ja tekoja.
Elokuvissa tämä ei niin häiritse, jotenkin hyväksyn paremmin sen, että vähän oikaistaan juonessa jne. Mutta kirjassa, kun henkilölle laitetaan ajatuksia päähän ja sanoja suuhun, se on helposti häiritsevää.
Mutta kyllä tämä toimi. Vanhahtava teksti ja suomennos toimi hyvin, vei kauas menneisyyteen.
Hyvän ja pahan teema tässä nousi esiin, samoin elämän ja kuoleman teema. Kun Barabbas pääsi pois kaivostyöstä, hän pääsi pois "tuonelasta". Hänet oli sidottu kahleella toiseen kaivosorjaan ja miten heidän tiensä yhtyivät ja erosivat, sisältää myös symboliikkaa.
Kyllä tämä oli lukemisen arvoinen teos, samalla tuli luettua klassikko ja Nobel-kirjailijan teos.
(180 sivua.)
lauantai 12. tammikuuta 2019
Shute, Nevil: Viisi mustaa kanaa
A Town Like Alice, 1952
Suom. Tuovi Järvinen
Gummerus, 1982 (3. painos)
Luin ~ 12.1.2019
Kuvaus: (takakansiteksi, sisältää juonipaljastuksia)
Kun maailmansota puhkeaa Malakan niemimaalla, joukko englantilaisia jää evakuoimatta. Mukana on Jean Paget, nuori nainen, melkein tyttö, ja hän joutuu muitten naisten ja lasten joukossa vaeltamaan sijoituspaikasta toiseen japanilaisten sotavankina. Pitkän marssin surkeuteen tuo inhimillistä lämpöä australialainen Joe Harman, jota kohtaa kuitenkin kammottava rangaistus kanavarkaudesta.
Vuosia myöhemmin perittyään vähän rahaa Jean palaa takaisin itään ja saa kuulla Joen selvinneen hengissä. Australian takamailla heidän tiensä vihdoin kohtaavat ja viiden mustan kanan varkaus saa hyvityksensä.
Kommentti:
Tämä on jo vanha kirja, klassikko suorastaan ja olin ihan satavarma, että olen joskus lukenut tämän kirjan. Miten voi olla, että mitään en muistanut? Eikä missään vaiheessa alkanut tuntua tutulta.
Mutta onneksi nyt luin, sillä olipahan varsinainen seikkailu. Tämä perustuu löyhästi ja muunnellen tositapahtumiin, ainakin vangittujen naisten sodanaikainen "marssiminen" on tapahtunut, vaikkakin vähän eri paikassa.
Suosittelen todellakin lukemaan! Aivan mahtava tarina, mukavasti vanhanaikaista kerrontaa ja ajankuvaa.
P.s. (25.1.) Varo juonipaljastusta!!!!
Vanhanaikaisuutta oli mielestäni sekin, että päähenkilöiden suuri rakkaustarina ei noussut kovin suureksi kohokohdaksi. Toki heidän tavattuaan uudelleen siinä oli romanssi, mutta myöhemmin heidän suhdettaan kuvattiin aika käytännöllisesti ja hyvin suureen rooliin nousi vaikuttaminen pienen kylän nostamiseen eläväksi keskukseksi. Rakkaustarinana tavallaan - ja nykymakuun - kuivahko. Olisihan siinä ollut aineksi vähän hehkutteluunkin ;).
Tästä on kauan sitten tehty ilmeisesti minisarja, jonka haluaisin ehdottomasti nähdä, jos se jostain joskus löytyy.
(341 sivua.)
tiistai 18. heinäkuuta 2017
Aapeli: Pikku Pietarin piha
WSOY, 1958
Luin ~ 18.7.2017
Kuvaton kansi
Kuvaus: Pikku Pietarin piha on lämminhenkinen kuvaus 12-vuotiaan Pietarin elämästä Kuopion puutalokortteleissa 1920-luvulla. Kirja kuvailee omaperäisesti ja persoonallisesta näkökulmasta pikku Pietarin elämää, hänen äitinsä kuoltua "tuperkkeliin".
Kirja kuvaa oivaltavasti Pietarin elinyhteisön, puutalokortteleiden, elämää ja siellä tapahtuvia kommelluksia. Samalla Pietari seuraa kavereineen aikuisten elämää ja käy keskusteluja Jumalan kanssa.
Kommentti:
Sarjassamme klassikoita, kiva oli lukea tämä kirja, jonka nimi on niin tuttu. Pienimuotoinen, lapsen näkökulmasta kirjoitettu tarina. Vanhan ajan kuvausta. Löysin tämän elokuvan kirjastosta, toivottavasti tulee joskus katsottua.
sunnuntai 25. kesäkuuta 2017
Uspenski, Eduard: Fedja-setä, kissa ja koira
Djadja-Fjodor, Pjos i Kot, 1974
Otava, 2009 (ens. painos 1975)
Suom. Martti Anhava
Luin ~ 25.6.2017
Kuvaus:
Isällä ja äidillä oli poika. Vaikka hän oli vasta kuusivuotias, häntä sanottiin Fedja-sedäksi, sillä hän oli aina ollut hyvin totinen lapsi.
Kaikki olisi ollut hyvin, mutta äiti ei pitänyt pojan eläimistä. Ja niin Fedja-setä muutti pois kotoa Matroskin-kissan ja Musti-koiran kanssa. He asettuivat Prostokvashino-nimiseen maalaiskylään asumaan ja hankkivat Mirri-lehmän sekä iloisen traktorin, joka toimi ruoalla.
Lastenkirjallisuuden suosikkihahmo Fedja-setä tunnetaan ympäri maailman. Kirjailija Eduard Uspenskin teos on lämpimän humoristinen.
Kommentti:
Yritän aina välillä lukea jonkin klassikon ja lasten/nuortenkirjan. Tämä nyt taisi olla sekä että.
sunnuntai 27. maaliskuuta 2016
Lee, Harper: Kuin surmaisi satakielen
To Kill a Mockingbird, 1960
Suom. Maija Westerlund
Gummerus, 2005 (9.painos)
Luin ~ 27.3.2016
---
Kuvaus:
Harper Leen ainoasta romaanista tuli heti ilmestyessään vuonna 1960 kriitikoiden ja lukijoiden suosikki. Kuin surmaisi satakielen on unohtumaton klassikko, jonka sanoma yllättää ajankohtaisuudellaan. Romaani onkin yksi amerikkalaisen nykykirjallisuuden kulmakivistä.
Kahdeksanvuotias Scout asuu isänsä Atticuksen ja veljensä Jemin kanssa 1930-luvun Alabamassa, Maycombin kaupungissa. Aurinkoiset kesäpäivät ovat täynnä sopivan kokoisia seikkailuja, ja Scout on onnellinen juostessaan vapaana veljensä ja parhaan ystävänsä Dillin kanssa ympäri kaupunkia.
Scout on rakastettavan tuittupäinen, oikean ja väärän eroa opetteleva poikatyttö. Isänsä tavoin hän näkee ihmiset pintaa syvemmältä, ja toisin kuin monet muut Maycombissa, hän ei ole vielä oppinut tuomitsemaan ihmisiä pelkän ihonvärin perusteella. Kun Scoutin isä saa tehtäväkseen puolustaa oikeudessa nuorta mustaa miestä, jota syytetään valkoisen naisen raiskauksesta, Maycomb näyttää todelliset värinsä. - - -
Kommentti:
Kannattaa lukea arvio täältä.
Tavoitteena on lukea uutuuskirjojen välissä aina joskus joku klassikko.
lauantai 14. marraskuuta 2015
Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla
WSOY, 1959
Luin ~ 14.11.2015
Kuvaus:
Kommentti:
Jonkinlainen aukko sivistyksessä, kun ei ole lukenut tätä kirjaa. Siispä lainasin kesälomalle ja Ahvenanmaalla luimmekin ahkerasti. Mies siis luki ja minä kuuntelin, kudin kädessä.
Nuorisokin pääsi salaa kuuntelemaan Koskelan tarinaa ja kiinnostui kyllä.
Lukeminen jäi kesken, kun tultiin kotiin, työt alkoi, eikä yhteistä lukuaikaa enää löytynyt. Sääli sinänsä. Nyt alkoi laina-aika uusintoineen käydä vähiin, joten päätin lukea kirjan vaivaiset viimeiset 60 sivua itsekseni loppuun. Jes.
Ehkä seuraava osa ensi kesänä?
tiistai 8. helmikuuta 2011
Leo Tolstoi: Anna Karenina
Luettu yhdessä jouluk. 2010 - 7.2.2011
Mitä tästä voisi sanoa?
Ehkä paras koskaan lukemani kirja. Siksi juuri tuntuu melkein mahdottomalta edes arvioida koko teosta. Ainakin tämä oli viisasta tekstiä ja lepoa sielulle lähes joka luvussa!Päähenkilöiksi omasta mielestäni nousivat kylläkin Levin ja Kitty. Heistä kerrottaessa ei totisesti aika tullut pitkäksi. Varmasti kirjan elävimmät persoonat.
Anna ja Vronski sen sijaan, tuhoon tuomittuja ja toisaalta vähemmän kiinnostavia. Ehkä tämä on myös samaistumiskysymys :D?
Kosketuspintaa vain löytyy Kittyyn ja Leviniin enemmän, mutta mielestäni heidät on myös elävämmin, suuremmalla rakkaudella kuvattu.
Kirja sisältää monenlaista elämänviisautta. Kaikkea ihmiselämään liittyvää pohditaan, usein vastakkainasettelun kautta.
....







