lauantai 24. huhtikuuta 2010

Siirilä, Jussi: Juoksija

Jussi Siirilä: Juoksija

Olipahan hervoton kirja. Hulvaton, suorastaan posketon tarina.

Alkuosa oli ehkä ennakko-odotuksiin nähden hiukkasen hitaasti lämpiävä, vaikka kuvasikin päähenkilön lopulta varsin kattavasti ja antoi sopivasti taustaa myöhemmille tapahtumille.

Kun sitten varsinainen irrottelu alkoi, meno yltyi aika hulvattomaksi. Aluksi asetelma aikuisesta, lapsia yhtään ymmärtämättömästä miehestä reissussa pienen kuusivuotiaan kanssa tuntui vähän epäilyttävältä, mutta tarina kohosi sittemmin jotensakin riittävästi satu-asteelle.

Kirjassa hyödynnettiin välillä suorastaan herkullisen osuvasti ennakkoluuloisen ihmisen asenteellisuutta (etenkin kansallisuuksiin liittyviä ennakkoluuloja ja yleistyksiä) ja seikkailu nostettiin sen avulla uusiin, hykerryttäviin ulottuvuuksiin.

Kun kaksikko eteni matkallaan yhä edemmäksi ja lopulta "maitojunalla" paluumatkalle, nauroin vedet silmissä ja hyrskin välillä holtittomasti.

Loppukin oli aika sujuvan tyylinmukainen eikä ihan se kaikkein tavanomaisin. Hyvä tarina, hyvä kirja.

Muistiin: Lue vielä lisää J. Siirilää.

Yritän muuten olla kertomatta juonikuvioista tai henkilöistä liikaa, koska en itse tykkää, jos esittelijä kertoo liikaa kirjan sisällöstä.



Arvosana (19.5.): 9½

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Lehtinen, Tuija: Ihan pihalla/ Huhtikuu 2010

Tuija Lehtinen: Ihan pihalla

Välipalana yksi nuortenkirja.
Hyvä kirja. Tekee hyvää puikahtaa välillä nuortenkirjamaailmaan :).

Kirjassa toteutettiin minusta toimivasti eri kertojien näkökulmia. Tapahtumapaikkana oli perhekoti Tuulikannel, johon viimeisimmäksi saapui puhumattomaksi mennyt, lupaavan jääkiekkoilijauransa menettänyt Jiri. Paikalla oli useampi lähes samanikäinen aikuistuva nuori, joten säpinäähän siitä syntyi. Säpinä taisi lopulta edesauttaa toipumisprosessia yhdellä jos toisella. Onnellinen loppu, paras loppu :).

Tietysti tällaista kirjaa lukiessa tulee myös mietittyä, miten esim. meidän 14v tämän kirjan kokee/kokisi.

Kovin kummajaisia nuorten (fantasia)kirjoja en saa edes luettua :P.

Barbery Muriel: Siilin eleganssi / Huhtikuu 2010

Muriel Barbery: Siilin eleganssi.

Kirja osui sattumalta käteen kirjaston uutuushyllystä ja aika pian sen jälkeen luin suosittelun jostain. Kirjakerhosta varmaan ja Facebookista.

Hyvä kirja! Lukeminen oli nautittavaa, koska se pani ajattelemaan paljon ja sisälsi hauskasti tilannehuumoria.

Ainoa, mitä pitää vielä sulatella, on loppuratkaisu päähenkilö Renéen kohdalla.
Jotenkin mua häiritsee aika paljon nykyään se, miten "helppo" ratkaisu kuolema tuntuu olevan monissa kirjoissa.
Vaikeampi olis saada hyvä loppuratkaisu ilman kuolemaa..
Mutta oli se silti aika tyylikkästi toteutettu, eikä jäänyt kirjasta päällimmäiseksi mieleen, koska kirja antoi muuten niin paljon.

Päähenkilöistä nuorin oli mielenkiintoinen, joskis hetkittäin hänen ajatuksensa ehkä keikkuivat uskottavuuden rajamailla. Itsellä kun on lähs samanikäisiä lapsia . Mutta ei se loppujen lopuksi häirinnyt, hänellähän oli hyvin ongelmallinen perhetausta (selityksenä). Neuroottisen perheen keskellä ei kai oikein muuta voinut kuin kehittää itselleen syvät pahat angstit. Tämä henkilähän kokee kirjan onnellisen lopun, kun elämän ilo ja tarkoitus aukeaa..

Kaiken kaikkiaan hieno lukukokemus.
Pitkitin kirjan lukemista tahallani, ettei se olis loppunut liian aikaisin. Itse lukeminen olin niin mielenkiintoista, antoi oivalluksen iloa ja tyydytti ns. älyllisesti, ettei loppuratkaisu sinänsä tuntunut oleelliselta.

(edit. Luin toisaalta (netistä) tästä kirjasta hyvän arvioinnin, joka antoi vielä uusia ajatuksia kirjasta. Editoinkin alkuperäistä tekstiäni aika rankasti 20.4.)

Kutkuttaisi ryhtyä oikein aktiivisesti kirjoittamaan lukupäiväkirjaa, mutta sitä pitää vielä miettiä. Aika ei riitä!?
- edit - edit -

Mustonen, Enni: Morsiuskesä / maaliskuu 2010

Enni Mustonen: Morsiuskesä

Joo, kuten arvata saattaa; kevyttä, huumoria, romanssia.
Ihan peruskiva kirja, mukavasti vähän nykyaikaistetut kuviot kuitenkin, kun "Maajussille etsittiin morsianta".

Ainakin muhun upposi kuvausryhmän henkilögalleria. Kirjassa oli mielestäni hyvin uskottava miljöö sekä henkilöhahmot, mikä onkin mulle tosi tärkeää nykyään. Tai luulen, että oon tullut vanhemmiten kriittisemmäksi näiden asioiden suhteen. Tästä johtuen mulla välillä jää kirjoja kesken, kun en vaan pysty pitämään sitä uskottavana.
Fantasiakirjat on eri asia, mutta niitäpä en paljon luekaan.

Tiilikka, Elina: Punainen mekko / Maaliskuu 2010

Elina Tiilikka: Punainen mekko

No, aika hurjaa tekstiä. Mutta ei liian roisia, ei mennyt överiksi. Tai se, mikä meni, oli perusteltua - ja uskottavaa.
Äititeema kulkee jännästi mukana. Jotenkin yllättäen, laittoi miettimään, piilikö siinä joku viesti?

Tykkäsin kirjasta.