tiistai 31. tammikuuta 2023

Omaheimo, Raisa: Ratkaisuja läskeille

Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille
S&S, 2022
Luin ~ 31.1.2023



Kuvaus:

Raisa Omaheimon kantaaottava teos Ratkaisuja läskeille tarjoaa pistävän osuvia pohdintoja, ajatuksia herättelevää kuvausta ja tärkeää tietoa kehonormatiivisuudesta ja lihavuudesta.
Miksi läskinä eläminen on pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua? Entä millä tavalla normista poikkeava keho rajoittaa? Millaista on, kun edes hammaslääkärillä ei voi käydä saamatta laihdutusohjeita? Miksi painoindeksi pitäisi poistaa maailmasta? Miltä tuntuu, kun syömistä kommentoidaan ja siihen puututaan? Miksei läskeille ole tuoleja eikä läskin housuissa taskuja? Miksi elokuvan läskin pitää olla joko koominen sivuhenkilö tai epätoivoinen luuseri? Millaista on elää, kun maailma opettaa, että omaa olemusta on syytä selitellä, häivyttää ja hävetä?
Ratkaisuja läskeille on kokoelma kirjoituksia, joita ryydittävät raivo ja huumori. Omaheimo kuljettaa teksteissään rinnakkain omakohtaisia havaintoja ja tutkimustietoa kehonormatiivisuudesta, lihavuuden representaatioista ja rakenteista niiden takana.


Kommentti:

Päällimmäiseksi kirjasta jäi mieleen kiukku. Ymmärrän turhautumisen aiheeseen liittyen, mutta oli aika raskasta luettavaa.
Lopuksi jäin kaipaamaan jonkinlaista yhteenvetoa liittyen muihinkin kehon epätäydellisyyksiin. Kukapa meistä ei olisi joskus kuullut kehoonsa liittyviä kommentteja, kyllä niitä saavat kuulla laihat, lyhyet ja pitkätkin, muista ominaisuuksista puhumattakaan. Mikä tahansa hieman erityinen ominaisuus ihmisellä on, hän saa kuulla toistuvia kommentteja siitä. Jonkun toisen mielestä ne ovat viattomia pikku huomioita, mutta kun kerta toisensa jälkeen saat kommentin vaikkapa hoikkuudesta, ohkaisuudesta ja sitten suorastaan laihuudesta, ei sekään ole kivaa kuultavaa. Tunnettu tosiasia on, että tällaiset aiheuttavat (siis muillakin kuin läskeillä) syömishäiriöitä, itsetunto-ongelmia, sosiaalisten tilanteiden pelkoa jne.
Keskustelua kehorauhasta, kehopositiivisuudesta ja ylipäätään erilaisten kehojen kirjosta kaipaisin lisää.

(188 sivua.)

maanantai 30. tammikuuta 2023

Shoultz, Nadja von: Surun ja ilon vuosikymmenet

Nadja von Schoultz: Surun ja ilon vuosikymmenet
Weilin + Göös, 1987
Luin ~ 30.1.2023



Kuvaus:

Jatkoa kirjalle Kuohuvat vuodet.
Nadja muuttaa Pietarista Viipuriin marraskuussa 1923. Hän asuu ankaran isoäitinsä luona ja käy työssä ompelimossa. Aikanaan koittaa itsenäinen elämä. Vastoinkäymisiä riittää silti edelleen joka elämänvaiheessa, sotakin syttyy ja evakkomatka pienten lasten kanssa suuntautuu Suomeen. On monta mutkaa matkassa.

Kommentti:

JOs oli edellinen, lapsuudesta kertova osa Nadjan elämästä riipaisevaa luettavaa, niin ei se kovin seesteisenä jatkunut lapsuuden jälkeenkään. Nuori Nadja ei saa kovin kummoista turvaa sukulaisiltaan, vaikka pääseekin lapsiorjuudesta Ukrainasta. Tarina jatkuu evakkomatkalle ja sodan ajan elämän kuvauksena. Kertomus avasi silmiä monella tavalla ja kiitollisuus tämänhetkisistä olosuhteista Suomessa kyllä lisääntyi. Voi kunpa muistaisimme, miten hyvät oltavat meillä nykyään onkaan!

(399 sivua.)

tiistai 24. tammikuuta 2023

Schoultz, Nadja von: Kuohuvat vuodet

Nadja von Schoultz: Kuohuvat vuodet - Nuoruuteni vallankumouksen pyörteissä
Weilin + Göös, 1984
Luin ~ 23.1.2023



Kuvaus:

Erikoislaatuinen muistelmateos Venäjän vallankumouksen ajalta. Suomalaisvenäläinen perhe muuttaa isän ammatin vuoksi monesti. Isän työ on Ukrainassa, kun koko perhe sairastuu lavantautiin.
Heräämisestä sairaana tilapäisessä sairasmajassa pienellä ukrainalaisella paikkakunnalla alkaa todella uskomaton vaihe Nadjan elämässä, kun hänellä ei ole mitään tietoa äitinsä kohtalosta ja lopulta hänet toimitetaan paikalliseen maalaisperheeseen apulaiseksi (lue: orjaksi). Kommentti:

Todella erityinen elämäkerta sata vuotta sitten tapahtuneista asioista, jotka nostavat tukan pystyyn. Pieni tyttö joutuu vanhempiensa kuoltua käytännössä orjaksi Ukrainan maaseudulle. Ihmeellisintä on, että uusia käänteitä tapahtuu Nadjan elämässä vielä monta kertaa. On käsittämätöntä, miten terävät muistikuvat kirjoittajalla on kokemistaan asioista.

(599 sivua.)

tiistai 10. tammikuuta 2023

Moyes, Jojo: Hopealahti

Jojo Moyes: Hopealahti
Silver Bay, 2007
Suom. Heli Naski
Gummerus Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 10.1.2023


Kuvaus:
Vastustamaton rakkaustarina nostalgisessa rantakaupungissa.
Liza McCullen on menneisyytensä vanki. Hopealahden koskemattomat rannat ja tiivis yhteisö tarjoavat vapautta ja turvallisuutta - ainakin hänen tyttärelleen Hannahille.
Mike Dormer on Hopealahdessa tekemässä bisnestä: merenrantakaupungin on aika astua nykyaikaan. Jäykkätapaisen Miken intensiivinen katse herättää Lizassa levottomuutta. Sitä paitsi miehen suunnitelmat tuhoaisivat niin sukuyrityksen kuin luonnontilaisen lahdenpohjukan, joka antaa suojan Lizan rakastamille valaille.
Mike taas hämmentyy ränsistyneen Hopealahden hotellin omalaatuisesta väestä ja heidän väitetystä omistusoikeudestaan vesialueisiin - sekä arvoituksellisesta Lizasta.
Yllättäen vaakalaudalla on myös Lizan vakaumus siitä, ettei hän ansaitse rakkautta.


Kommentti
Kiva, että näitä Jojo Moyesin aikaisempiakin kirjoja suomennetaan. Ympäristöteema. (409 sivua.)