Valtteri Suomalainen ja Marianna Wallinheimo (toim.): Sauna Syyriassa
Gummerus, 1995
Luin ~ 27.3.2019
Kuvaus:
Kerronnan kohteena ovat Valtteri Suomalaisen kokemukset YK-joukkojen palveluksessa Syyriassa. Hauskat, tosipohjaiset jutut valottavat YK-miesten arkea ja juhlaa vauhdikkaasti.
Lukija pääsee tutustumaan niin syyrialaiseen saunaan kuin Arabien aritmetiikkaankin, islamilaiseen oikeudenkäyntiin ja "helposti" hankittuihin autoihin sekä moniin muihin eksoottisessa ympäristössä YK-joukkojen tielle osuviin erikoisuuksiin. Mainion kokonaisuuden kruunaavat tekijän isän, professori Kari Suomalaisen piirrokset.
Kommentti:
No, YK-joukot ovat aina kiinnostaneet, mutta lähelle asia tuli, kun vanhempi poikamme suoritti armeijansa kansainvälisissä valmiusjoukoissa ja lähti sen jälkeen vielä Libanoniin 4 kuukaudeksi.
Kirjan takakannen ja suosittelujen perusteella odotin tästä varsinaista huumoripläjäystä, mutta täytyy sanoa, että 20 vuodessa jutut ovat kyllä hieman haalistuneet.
Sinänsä ilmiö on todella mielenkiintoinen, miksi jotkut teokset (kirjat, elokuvat) vanhentuvat, haalistuvat ja miksi toiset kestävät niin hyvin aikaa.
Onneksi on niitäkin kirjoja ja elokuvia, jotka eivät vanhene, vaan suorastaan paranevat aikojen kuluessa!
Huumori tuntuu olevan usein herkästi vanhenevaa sorttia. Ei paljon naurata vanhat telkkarin huumorisarjatkaan enää. Monissa on niin rasistisia tai muuten (nykyaikana) kyseenalaisia juttuja, että melkein hävettää, miten niille on joskus naurettu!
Toisaalta riittävän vanha (ja viaton?) huumori kyllä puree, ajatellaan nyt vaikkapa Ohukaista ja Paksukaista.... :)
Tiesin, että Valtteri Suomalainen on Kari ja Lippe Suomalaisen poika, mutta sitä en tiennyt, että hän on kuollut jo v. 1995. Google ei kerro kuolemansyytä, mutta hän on ollut tuolloin vasta 38-vuotias.
(176 sivua.)
keskiviikko 27. maaliskuuta 2019
tiistai 26. maaliskuuta 2019
Moyes, Jojo: Kuinka painovoimaa uhmataan
Jojo Moyes: Kuinka painovoimaa uhmataan
The Horse Dancer, 2009
Suom. Heli Naski
Gummerus, 2019
Luin ~ 26.3.2019
Kuvaus: (kustantajan)
Lontoon salaisessa kolkassa Henri Lachapelle opettaa lapsenlastaan Sarahia ja tämän hevosta uhmaamaan painovoimaa, aivan niin kuin hän itse teki Ranskassa viisikymmentä vuotta aiemmin. Mutta kun Henri joutuu yllättäen sairaalaan, 14-vuotias Sarah joutuu yhtäkkiä selviytymään maailmassa omin voimin.
Huostaanotettujen lasten tapauksia hoitavan asianajaja Natasha Macaulayn elämä näyttää menneen aivan pieleen: hän joutuu jakamaan asunnon karismaattisen mutta mahdottoman ex-aviomiehensä kanssa, ja töissä hänen koko harkintakykynsä on asetettu kyseenalaiseksi. Kun Natashan ja Sarahin polut risteävät, Natasha näkee mahdollisuuden panna asiat takaisin raiteilleen. Mutta hän ei tiedä, että Sarahilla on iso salaisuus, joka tulee muuttamaan heidän kaikkien elämän peruuttamattomasti.
Kommentti:
Taattua Jojo Moyesia. Joskus sitä oikein ihmettelee, mistä ne kirjailijat näitä tarinoita keksii :D. Tässäkin oli kyllä niin ovelasti monimutkaiseksi punottu juoni, ettei paremmasta väliä. Hieman ehkä uskottavuuden rajoillakin pyörittiin Sarahin ratsastusretken osalta, mutta olipahan mukaansa tempaava tarina taas kerran.
Hevosmaailmasta en mitään tiedä enkä ymmärrä, mutta eipä aika silti käynyt pitkäksi niissäkään kohdissa.
Onneksi näitä aiemmin suomentamattomia Jojo Moyesin kirjoja nyt suomennetaan!
(540 sivua.)
The Horse Dancer, 2009
Suom. Heli Naski
Gummerus, 2019
Luin ~ 26.3.2019
Kuvaus: (kustantajan)
Lontoon salaisessa kolkassa Henri Lachapelle opettaa lapsenlastaan Sarahia ja tämän hevosta uhmaamaan painovoimaa, aivan niin kuin hän itse teki Ranskassa viisikymmentä vuotta aiemmin. Mutta kun Henri joutuu yllättäen sairaalaan, 14-vuotias Sarah joutuu yhtäkkiä selviytymään maailmassa omin voimin.
Huostaanotettujen lasten tapauksia hoitavan asianajaja Natasha Macaulayn elämä näyttää menneen aivan pieleen: hän joutuu jakamaan asunnon karismaattisen mutta mahdottoman ex-aviomiehensä kanssa, ja töissä hänen koko harkintakykynsä on asetettu kyseenalaiseksi. Kun Natashan ja Sarahin polut risteävät, Natasha näkee mahdollisuuden panna asiat takaisin raiteilleen. Mutta hän ei tiedä, että Sarahilla on iso salaisuus, joka tulee muuttamaan heidän kaikkien elämän peruuttamattomasti.
Kommentti:
Taattua Jojo Moyesia. Joskus sitä oikein ihmettelee, mistä ne kirjailijat näitä tarinoita keksii :D. Tässäkin oli kyllä niin ovelasti monimutkaiseksi punottu juoni, ettei paremmasta väliä. Hieman ehkä uskottavuuden rajoillakin pyörittiin Sarahin ratsastusretken osalta, mutta olipahan mukaansa tempaava tarina taas kerran.
Hevosmaailmasta en mitään tiedä enkä ymmärrä, mutta eipä aika silti käynyt pitkäksi niissäkään kohdissa.
Onneksi näitä aiemmin suomentamattomia Jojo Moyesin kirjoja nyt suomennetaan!
(540 sivua.)
tiistai 19. maaliskuuta 2019
Griffiths, Elly: Jyrkänteen reunalla
Elly Griffiths: Jyrkänteen reunalla
The House at Sea's End, Iso-Britannia, 2011
Tammi, 2018
Suom. Anna Lönnroth
Luin ~ 18.3.2019
Kuvaus: (kustantajan)
Elly Griffithsin Jyrkänteen reunalla paljastaa salaisuuden toisen maailmansodan ajoilta.
Armoton meri kaivertaa Norfolkin rantoja vuodesta toiseen, ja eräänä päivänä jyrkänteiden alta paljastuu luita. Poliisi kutsuu arkeologi Ruth Gallowayn paikalle, ja pian käy selväksi, että kyseessä ei voi olla onnettomuus. Jäljet johtavat toisen maailmansodan vuosiin, jolloin Britanniassa pelättiin natsi-Saksan maihinnousua. Mitä Norfolkissa tuolloin tapahtui, ja miksi se on haluttu kätkeä ikuisiksi ajoiksi? Ja voiko joku asiaan sekaantuneista olla vielä elossa?
Mysteeri vetää äitiyslomalta palaavaa Ruthia vastustamattomasti puoleensa, vaikka yhteistyö poliisi Harry Nelsonin kanssa ei sujukaan ongelmitta.
Kommentti:
Täytyy tunnustaa, että en oikein itsekään tiedä, mikä näissä Griffithsin dekkareissa vetää. Juoni ei ole kovin omaperäinen, tässä kolmannessa on jo aika lailla toistoakin. Edes päähenkilöiden keskinäinen vetovoima ei mielestäni nouse mitenkään erityiseksi. Oikeastaan tuo perheasetelma suorastaan vähän ärsyttää, samoin kuin se, miten sokea Ryth Galloway tuntuu olevan häntä uhkaaville vaaroille. Onhan se nyt aika epäuskottavaa, että hän ties monennenko kerran joutuu suoranaiseen hengenvaaraan näissä luututkimuksissaan.
Mutta jotenkin vaan oon jäänyt koukkuun ja kai se kolmaskin jo ilmestynyt täytyy lukea tähän perään. Kahta seuraavaakin kun luvataan :).
Ja olihan se nyt ihana tapa viettää vapaapäivää; lukea sujuvatekstinen dekkari kannesta kanteen ja kutoa yhdet villasukat siinä ohessa!
(348 sivua.)
The House at Sea's End, Iso-Britannia, 2011
Tammi, 2018
Suom. Anna Lönnroth
Luin ~ 18.3.2019
Kuvaus: (kustantajan)
Elly Griffithsin Jyrkänteen reunalla paljastaa salaisuuden toisen maailmansodan ajoilta.
Armoton meri kaivertaa Norfolkin rantoja vuodesta toiseen, ja eräänä päivänä jyrkänteiden alta paljastuu luita. Poliisi kutsuu arkeologi Ruth Gallowayn paikalle, ja pian käy selväksi, että kyseessä ei voi olla onnettomuus. Jäljet johtavat toisen maailmansodan vuosiin, jolloin Britanniassa pelättiin natsi-Saksan maihinnousua. Mitä Norfolkissa tuolloin tapahtui, ja miksi se on haluttu kätkeä ikuisiksi ajoiksi? Ja voiko joku asiaan sekaantuneista olla vielä elossa?
Mysteeri vetää äitiyslomalta palaavaa Ruthia vastustamattomasti puoleensa, vaikka yhteistyö poliisi Harry Nelsonin kanssa ei sujukaan ongelmitta.
Kommentti:
Täytyy tunnustaa, että en oikein itsekään tiedä, mikä näissä Griffithsin dekkareissa vetää. Juoni ei ole kovin omaperäinen, tässä kolmannessa on jo aika lailla toistoakin. Edes päähenkilöiden keskinäinen vetovoima ei mielestäni nouse mitenkään erityiseksi. Oikeastaan tuo perheasetelma suorastaan vähän ärsyttää, samoin kuin se, miten sokea Ryth Galloway tuntuu olevan häntä uhkaaville vaaroille. Onhan se nyt aika epäuskottavaa, että hän ties monennenko kerran joutuu suoranaiseen hengenvaaraan näissä luututkimuksissaan.
Mutta jotenkin vaan oon jäänyt koukkuun ja kai se kolmaskin jo ilmestynyt täytyy lukea tähän perään. Kahta seuraavaakin kun luvataan :).
Ja olihan se nyt ihana tapa viettää vapaapäivää; lukea sujuvatekstinen dekkari kannesta kanteen ja kutoa yhdet villasukat siinä ohessa!
(348 sivua.)
Tunnisteet:
3.osa,
dekkari,
kuva,
kuvaus,
lukupäiväkirja2019
sunnuntai 17. maaliskuuta 2019
Kärki, Katja: Jumalan huone
Katja Kärki: Jumalan huone
Bazar Kustannus Oy, 2019
Luin ~ 17.3.2019
Kuvaus: (kustantajan)
Hyvästi koko perkeleen suku! Elsa on päättänyt lähteä kodistaan ja omistaa koko elämänsä synnin tekemiselle. On lähdettävä, sillä ahdasmielisen suvun mielestä Elsa on aivan liikaa kaikkea. Pinkkiä siilitukkaa ei saa survottua siihen muottiin, johon nuoren naisen pitäisi mahtua. Hyvästi isä ja äiti, hyvästi pikkusisko ja etuoikeutetut veljet! Elsa maksaa kuskille setelillä ja istuu tyhjälle ikkunapaikalle bussin keskiosaan.
Katja Kärjen Jumalan huone kertoo kolmen naisen kautta pohjoiskarjalaisen Martikaisen suvun tarinan 1930-luvulta nykyaikaan. Suvun kaapeissa piilotellaan rumia luurankoja, tekoja, joita ei voi antaa anteeksi ja joista ei puhuta, mutta jotka koko ajan äänettömästi huutavat olemassaoloaan piinatessaan jokaisen mieltä.
Kärjen monisärmäisessä esikoisteoksessa kuuluu vahvan ja vivahteikkaan kertojan ääni, joka herättää pohtimaan naiseutta, menneiden sukupolvien selviytymistä ja anteeksiantoa.
Kommentti:
Tämä kirja pääsi yllättämään. Kerrankin sai lukea uuden (esikois-) kirjan ilman ennakko-odotuksia, ja kylläpä yllätyin positiivisesti.
Tavallaan vähän jo kulumaan päin oleva aihe, onhan aiemmin vaietusta lestadiolaisuudesta viime vuosina kirjoitettu useitakin kirjoja. Tämä nousi heti top-listalle.
Uskomattoman hienosti, monipuolisesti eri henkilöiden näkökulmasta kirjoitettu kirja. Vaikka tässä vielä hypittiin ajassa edes- ja taaksepäin (jota siis yleensä lähes inhoan) pysyin vallan hyvin kärryillä henkilöistä ja ajankohdista.
Kaikki aikahyppelyt olivat myös todella perusteltuja, yllätyksiä aukesi matkan varrella sopivasti. Tykkäsin siitäkin, että riittävän pitkään ja jopa perusteellisesti kuvattiin kaikkien kolmen päähenkilön kannalta asiat, joskus samatkin tilanteet uudelleen eri näkökulmasta. Hienot henkilökuvat! Ajankuvaus oli myös mielestäni todella onnistunutta ja se varmaan auttoi henkilöiden ja ajanjaksojen hahmottamisessa.
Vähän vilkaisin muiden arvioita tästä ja ainakin jonkun mielestä Elsan ns. opiskelijaelämän kuvaus meni jopa vähän överiksi. Olihan se aika rankkaa, mutta omasta mielestäni hyvinkin realistista. En kokenut sitäkään kuvausta mässäilynä, sillä kirjoittaja onnistui kuvaamaan kaikkia henkilöitään sympaattisesti, ymmärtävästi ja lämmöllä.
Tässähän olisi moniakin tasoja pohdittavaksi, sekin, miten sota ja sen jälkeinen aika on miehiin, naisiin ja lapsiin vaikuttanut. Kirja ei kuitenkaan liikaa selitellyt tai avannut asioita läpeensä, vaan jtti lukijalle juuri sopivasti omaa pohdittavaa.
Ehkä pidin kirjasta erityisen paljon siksi, että koin voivani samaistua oikeastaan jokaiseen päähenkilöön. Kuvaus lestadiolaisyhteisöstä oli mielestäni riittävän rehellistä ja aidontuntuista; ei kaunistelevaa, mutta ei myöskään rienaavaa. Toki asioista puhuttiin hyvin suoraan ja kriittisesti, mutta ei mielestäni tarkoituksella ilkeästi. Tätä arvostan!
(262 sivua.)
Bazar Kustannus Oy, 2019
Luin ~ 17.3.2019
Kuvaus: (kustantajan)
Hyvästi koko perkeleen suku! Elsa on päättänyt lähteä kodistaan ja omistaa koko elämänsä synnin tekemiselle. On lähdettävä, sillä ahdasmielisen suvun mielestä Elsa on aivan liikaa kaikkea. Pinkkiä siilitukkaa ei saa survottua siihen muottiin, johon nuoren naisen pitäisi mahtua. Hyvästi isä ja äiti, hyvästi pikkusisko ja etuoikeutetut veljet! Elsa maksaa kuskille setelillä ja istuu tyhjälle ikkunapaikalle bussin keskiosaan.
Katja Kärjen Jumalan huone kertoo kolmen naisen kautta pohjoiskarjalaisen Martikaisen suvun tarinan 1930-luvulta nykyaikaan. Suvun kaapeissa piilotellaan rumia luurankoja, tekoja, joita ei voi antaa anteeksi ja joista ei puhuta, mutta jotka koko ajan äänettömästi huutavat olemassaoloaan piinatessaan jokaisen mieltä.
Kärjen monisärmäisessä esikoisteoksessa kuuluu vahvan ja vivahteikkaan kertojan ääni, joka herättää pohtimaan naiseutta, menneiden sukupolvien selviytymistä ja anteeksiantoa.
Kommentti:
Tämä kirja pääsi yllättämään. Kerrankin sai lukea uuden (esikois-) kirjan ilman ennakko-odotuksia, ja kylläpä yllätyin positiivisesti.
Tavallaan vähän jo kulumaan päin oleva aihe, onhan aiemmin vaietusta lestadiolaisuudesta viime vuosina kirjoitettu useitakin kirjoja. Tämä nousi heti top-listalle.
Uskomattoman hienosti, monipuolisesti eri henkilöiden näkökulmasta kirjoitettu kirja. Vaikka tässä vielä hypittiin ajassa edes- ja taaksepäin (jota siis yleensä lähes inhoan) pysyin vallan hyvin kärryillä henkilöistä ja ajankohdista.
Kaikki aikahyppelyt olivat myös todella perusteltuja, yllätyksiä aukesi matkan varrella sopivasti. Tykkäsin siitäkin, että riittävän pitkään ja jopa perusteellisesti kuvattiin kaikkien kolmen päähenkilön kannalta asiat, joskus samatkin tilanteet uudelleen eri näkökulmasta. Hienot henkilökuvat! Ajankuvaus oli myös mielestäni todella onnistunutta ja se varmaan auttoi henkilöiden ja ajanjaksojen hahmottamisessa.
Vähän vilkaisin muiden arvioita tästä ja ainakin jonkun mielestä Elsan ns. opiskelijaelämän kuvaus meni jopa vähän överiksi. Olihan se aika rankkaa, mutta omasta mielestäni hyvinkin realistista. En kokenut sitäkään kuvausta mässäilynä, sillä kirjoittaja onnistui kuvaamaan kaikkia henkilöitään sympaattisesti, ymmärtävästi ja lämmöllä.
Tässähän olisi moniakin tasoja pohdittavaksi, sekin, miten sota ja sen jälkeinen aika on miehiin, naisiin ja lapsiin vaikuttanut. Kirja ei kuitenkaan liikaa selitellyt tai avannut asioita läpeensä, vaan jtti lukijalle juuri sopivasti omaa pohdittavaa.
Ehkä pidin kirjasta erityisen paljon siksi, että koin voivani samaistua oikeastaan jokaiseen päähenkilöön. Kuvaus lestadiolaisyhteisöstä oli mielestäni riittävän rehellistä ja aidontuntuista; ei kaunistelevaa, mutta ei myöskään rienaavaa. Toki asioista puhuttiin hyvin suoraan ja kriittisesti, mutta ei mielestäni tarkoituksella ilkeästi. Tätä arvostan!
(262 sivua.)
Tunnisteet:
lukupäiväkirja2019,
suomalainen,
uskonto,
uutuus
maanantai 11. maaliskuuta 2019
Griffiths, Elly: Januksen kivi
Elly Griffiths, Januksen kivi - Ruth Galloway-mysteeri osa 2.
The Janus Stone, 2010
Suom. Anna Lönnroth
Tammi, 20117
Luin ~ 11.3.2019
Kuvaus: (kustantajan)
Arkeologi Ruth Galloway joutuu jälleen mukaan rikostutkintaan Elly Griffithsin suositun brittidekkarisarjan toisessa osassa. Norwichilaisen talon purkutyömaalta löytyy lapsen luita kynnyksen alta. Talo on aiemmin ollut katolisen papin johtama lastenkoti, mutta kuinka vanhoja luut ovatkaan? Luita tutkiva Ruth tietää hyvin, että muinaiset roomalaiset muurasivat uhrinsa ovenpieliin ja kynnyksiin lepyttääkseen Janusta, alkujen ja loppujen kaksikasvoista jumalaa. Etsivä Harry Nelson uskoo kuitenkin syyllisen löytyvän nykyhetkestä. Ja Ruthillakin on salaisuus, jota hän ei haluaisi paljastaa.
Kommentti:
Jatkoin näin nopeasti tätä dekkarisarjaa, koska on mukava lukea sarjaa niin, etteivät päähenkilöt välillä unohdu. Ongelmana on, että sarja ei kauheasti kiinnosta muuten kuin päähenkilöidensä osalta. Tekisi mieli kuulla, mitä Ruthille jatkossa tapahtuu, mutta en ole varma, kiinnostaako se niin paljon, että viitsisin lukea tätä sarjaa enempää. Ehkä jatkan kesällä.
Vaikka arkeologiympäristö on mielenkiintoinen, jotenkin noiden vanhojen tarinoiden ja noituuksien ym. mukaan ottaminen ei oikein jaksa kiinnostaa.
(335 sivua.)
The Janus Stone, 2010
Suom. Anna Lönnroth
Tammi, 20117
Luin ~ 11.3.2019
Kuvaus: (kustantajan)
Arkeologi Ruth Galloway joutuu jälleen mukaan rikostutkintaan Elly Griffithsin suositun brittidekkarisarjan toisessa osassa. Norwichilaisen talon purkutyömaalta löytyy lapsen luita kynnyksen alta. Talo on aiemmin ollut katolisen papin johtama lastenkoti, mutta kuinka vanhoja luut ovatkaan? Luita tutkiva Ruth tietää hyvin, että muinaiset roomalaiset muurasivat uhrinsa ovenpieliin ja kynnyksiin lepyttääkseen Janusta, alkujen ja loppujen kaksikasvoista jumalaa. Etsivä Harry Nelson uskoo kuitenkin syyllisen löytyvän nykyhetkestä. Ja Ruthillakin on salaisuus, jota hän ei haluaisi paljastaa.
Kommentti:
Jatkoin näin nopeasti tätä dekkarisarjaa, koska on mukava lukea sarjaa niin, etteivät päähenkilöt välillä unohdu. Ongelmana on, että sarja ei kauheasti kiinnosta muuten kuin päähenkilöidensä osalta. Tekisi mieli kuulla, mitä Ruthille jatkossa tapahtuu, mutta en ole varma, kiinnostaako se niin paljon, että viitsisin lukea tätä sarjaa enempää. Ehkä jatkan kesällä.
Vaikka arkeologiympäristö on mielenkiintoinen, jotenkin noiden vanhojen tarinoiden ja noituuksien ym. mukaan ottaminen ei oikein jaksa kiinnostaa.
(335 sivua.)
Tunnisteet:
2.osa,
dekkari,
kuva,
kuvaus,
lukupäiväkirja2019
torstai 7. maaliskuuta 2019
Toivio, Marja: Lapsilta kielletty
Marja Toivio: Lapsilta kielletty
Arktinen Banaani, 2018
Luin ~ 7.3.2019
Kuvaus: (kustantajan)
Kolmevitonen Taija Hurme elää lapsiperhearkea eikä aavista, että hänen kansanedustajamiehensä on ajautunut kyseenalaisille nettisivustoille. Asianajaja Mirja Paananen puolestaan järkyttyy kuullessaan 14-vuotiaan tyttärensä Essin lähettäneen paljastavia kuvia itsestään netin deittisivustolle ja chattailleen intiimisti aikuisten miesten kanssa. Essi myös seurustelee netistä löytämänsä itseään vanhemman opiskelijapojan kanssa. Äitinä Mirja joutuu pohtimaan, ovatko suojaikärajat kohdallaan. Itsekin hän on löytänyt netin seuranhakupalveluista uuden ajanvietteen.
Mihin nettikontaktit pahimmillaan ja parhaimmillaan voivat johtaa? Rikosilmoitukset niistä ovat lisääntyneet, silti moni löytää verkosta kumppanin. Entä mikä on aikuisen vastuu, jos lapsi valehtelee ikänsä?
Lapsilta kielletty on asianajajana työskennelleen Marja Toivion viides romaani. Häneltä aiemmin ilmestyneet, kiitosta saaneet Lastani et tapaa, Lain yläpuolella ja Kuka lasta varjelee -teokset sijoittuvat nekin kaunokirjallisuudessa harvoin kuvattuun suomalaiseen asianajajamaailmaan ja käsittelevät kipeitä päivänpolttavia teemoja.
Kommentti:
Todella ajankohtaisesta aiheesta hyvin kirjoitettu kirja. Aihetta käsiteltiin monen eri henkilön kannalta ja henkilöhahmot olivat mielestäni uskottavia. Ei oikeastaan haitannut sekään, että henkilöiden tiet ristesivät niinkin (lähes epäuskottavan) läheltä, se sopi tämän tarinan sanomaan mielestäni varsin hyvin. En haluaisi spoilata juonta, mutta Taijan kirjoittama juttu ja miten sille käy, on hyvä esimerkki siitä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Joitakin pieniä korvaan särähtäviä juttuja oli repliikeissä ja inssikaveri tarkoitti ehkä inttikaveria - mutta ei mitään olennaista.
Flunssapäivän kirjana hyvä, koska teksti oli sujuvaa, mukaansatempaavaa ja riittävän kevyttä, eikä rankoilla asioilla mässäilty.
Tämä oli myös toiveikas kirja.
Vaikkei tämä nuortenkirja olekaan, voisin kyllä suositella omalle 15-vuotiaallenikin luettavaksi.
(304 sivua.)
Arktinen Banaani, 2018
Luin ~ 7.3.2019
Kuvaus: (kustantajan)
Kolmevitonen Taija Hurme elää lapsiperhearkea eikä aavista, että hänen kansanedustajamiehensä on ajautunut kyseenalaisille nettisivustoille. Asianajaja Mirja Paananen puolestaan järkyttyy kuullessaan 14-vuotiaan tyttärensä Essin lähettäneen paljastavia kuvia itsestään netin deittisivustolle ja chattailleen intiimisti aikuisten miesten kanssa. Essi myös seurustelee netistä löytämänsä itseään vanhemman opiskelijapojan kanssa. Äitinä Mirja joutuu pohtimaan, ovatko suojaikärajat kohdallaan. Itsekin hän on löytänyt netin seuranhakupalveluista uuden ajanvietteen.
Mihin nettikontaktit pahimmillaan ja parhaimmillaan voivat johtaa? Rikosilmoitukset niistä ovat lisääntyneet, silti moni löytää verkosta kumppanin. Entä mikä on aikuisen vastuu, jos lapsi valehtelee ikänsä?
Lapsilta kielletty on asianajajana työskennelleen Marja Toivion viides romaani. Häneltä aiemmin ilmestyneet, kiitosta saaneet Lastani et tapaa, Lain yläpuolella ja Kuka lasta varjelee -teokset sijoittuvat nekin kaunokirjallisuudessa harvoin kuvattuun suomalaiseen asianajajamaailmaan ja käsittelevät kipeitä päivänpolttavia teemoja.
Kommentti:
Todella ajankohtaisesta aiheesta hyvin kirjoitettu kirja. Aihetta käsiteltiin monen eri henkilön kannalta ja henkilöhahmot olivat mielestäni uskottavia. Ei oikeastaan haitannut sekään, että henkilöiden tiet ristesivät niinkin (lähes epäuskottavan) läheltä, se sopi tämän tarinan sanomaan mielestäni varsin hyvin. En haluaisi spoilata juonta, mutta Taijan kirjoittama juttu ja miten sille käy, on hyvä esimerkki siitä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Joitakin pieniä korvaan särähtäviä juttuja oli repliikeissä ja inssikaveri tarkoitti ehkä inttikaveria - mutta ei mitään olennaista.
Flunssapäivän kirjana hyvä, koska teksti oli sujuvaa, mukaansatempaavaa ja riittävän kevyttä, eikä rankoilla asioilla mässäilty.
Tämä oli myös toiveikas kirja.
Vaikkei tämä nuortenkirja olekaan, voisin kyllä suositella omalle 15-vuotiaallenikin luettavaksi.
(304 sivua.)
Tunnisteet:
ajankohtainen,
kommentti,
kuva,
kuvaus,
lukupäiväkirja2019,
suomalainen
tiistai 5. maaliskuuta 2019
Liptrot, Amy: Reunalla
Amy Liptrot: Reunalla
The Outrun, 2016
Viisas Elämä Oy, 2016
Suom. Heidi Nieminen
Luin ~ 5.3.2019
Kuvaus:
Säälimätön ja runollinen kertomus riippuvuudesta, toipumisesta ja linnuista.
Kolmikymppinen Amy palaa yli kymmenen Lontoossa vietetyn vuoden jälkeen takaisin lapsuutensa maisemiin, karunkauniille saarelle Pohjois-Skotlantiin. Hän palaa, koska haluaa jättää taakseen alkoholismiin luisuneen elämän Lontoossa. Hän tietää, ettei hänellä ei ole muuta mahdollisuutta, jos hän haluaa päästä jaloilleen.
Amy pakeni teini-ikäisenä Orkneyn tylsää elämää Lontoon sykkeeseen. Elämä lammastilalla vaihtui jatkuviin bileisiin ja villiin menoon. Lopulta alkoholi valtasi Amyn koko elämän, ja hän menetti työnsä, asuntonsa ja poikaystävänsä. Nyt hän palaa takaisin Skotlantiin isänsä luo ja yrittää saada elämänsä järjestykseen.
Kuvauksiin varhaisista aamu-uinneista hyisessä valtameressä ja saaren luonnosta lomittuvat kuvaukset Lontoon yöelämästä, villistä ja viinanhuuruisesta elämästä.
Reunalla on kirja siitä, minkälaista on, kun sekä hiljainen, yksitoikkoinen elämä luonnon läheisyydessä että meluisa ja houkutuksia täynnä oleva kaupunkielämä vetävät puoleensa.
Kommentti:
(Kirjan sisäsivulla alkuteos oli The Ourtun, lienee kirjoitusvirhe.)
Tämä on hyvin suora ja avoin kuvaus alkoholismista ja siitä irrottautumisesta. Tykkäsin kirjan tyylistä, sillä vaikka se oli hyvin realistinen, alkoholismin aiheuttamilla ongelmilla ei varsinaisesti mässäilty.
Uskon, että toipuminen on ollut mahdollista juuri tuon suoruuden ansiosta, kirjoittaja on (lopulta) kohdannut ongelmansa silmästä silmään ja todella halunnut paitsi päästä alkoholismistaan ja siihen liittyvästä elämäntyylistä ja ongelmista eroon, myäös selvittää pintaa syvemmältä sen syyt. Näin vaikuttaa siltä, että hänellä on oikeasti mahdollisuudet olla sortumatta enää uudelleen. Kurkistin kirjoittajan instgram-tiliä ja hän näyttää edelleen asuvn jollain karulla paikalla, ja nykyään hän on n. 1-vuotiaan pienen pojan äiti.
Hieno selviytymistarina, tässä voi vain toivoa hänelle kaikkea hyvää elämässä.
(303 sivua.)
The Outrun, 2016
Viisas Elämä Oy, 2016
Suom. Heidi Nieminen
Luin ~ 5.3.2019
Kuvaus:
Säälimätön ja runollinen kertomus riippuvuudesta, toipumisesta ja linnuista.
Kolmikymppinen Amy palaa yli kymmenen Lontoossa vietetyn vuoden jälkeen takaisin lapsuutensa maisemiin, karunkauniille saarelle Pohjois-Skotlantiin. Hän palaa, koska haluaa jättää taakseen alkoholismiin luisuneen elämän Lontoossa. Hän tietää, ettei hänellä ei ole muuta mahdollisuutta, jos hän haluaa päästä jaloilleen.
Amy pakeni teini-ikäisenä Orkneyn tylsää elämää Lontoon sykkeeseen. Elämä lammastilalla vaihtui jatkuviin bileisiin ja villiin menoon. Lopulta alkoholi valtasi Amyn koko elämän, ja hän menetti työnsä, asuntonsa ja poikaystävänsä. Nyt hän palaa takaisin Skotlantiin isänsä luo ja yrittää saada elämänsä järjestykseen.
Kuvauksiin varhaisista aamu-uinneista hyisessä valtameressä ja saaren luonnosta lomittuvat kuvaukset Lontoon yöelämästä, villistä ja viinanhuuruisesta elämästä.
Reunalla on kirja siitä, minkälaista on, kun sekä hiljainen, yksitoikkoinen elämä luonnon läheisyydessä että meluisa ja houkutuksia täynnä oleva kaupunkielämä vetävät puoleensa.
Kommentti:
(Kirjan sisäsivulla alkuteos oli The Ourtun, lienee kirjoitusvirhe.)
Tämä on hyvin suora ja avoin kuvaus alkoholismista ja siitä irrottautumisesta. Tykkäsin kirjan tyylistä, sillä vaikka se oli hyvin realistinen, alkoholismin aiheuttamilla ongelmilla ei varsinaisesti mässäilty.
Uskon, että toipuminen on ollut mahdollista juuri tuon suoruuden ansiosta, kirjoittaja on (lopulta) kohdannut ongelmansa silmästä silmään ja todella halunnut paitsi päästä alkoholismistaan ja siihen liittyvästä elämäntyylistä ja ongelmista eroon, myäös selvittää pintaa syvemmältä sen syyt. Näin vaikuttaa siltä, että hänellä on oikeasti mahdollisuudet olla sortumatta enää uudelleen. Kurkistin kirjoittajan instgram-tiliä ja hän näyttää edelleen asuvn jollain karulla paikalla, ja nykyään hän on n. 1-vuotiaan pienen pojan äiti.
Hieno selviytymistarina, tässä voi vain toivoa hänelle kaikkea hyvää elämässä.
(303 sivua.)
Tunnisteet:
alkoholismi,
kuva,
kuvaus,
lukupäiväkirja2019,
riippuvuus,
tosi
sunnuntai 3. maaliskuuta 2019
Griffiths, Elly: Risteyskohdat
Elly Griffiths: Risteyskohdat
The Crossing Places, Iso-Britannia, 2009
Tammi, 2017
Suom. Anna Lönnroth
Luin ~ 3.3.2019
Kuvaus: (kustantajan)
Uusi tunnelmallinen brittidekkarisarja.
Elly Griffithsin huippusuosittu ja odotettu Ruth Galloway -sarja alkaa! Luvassa on oivasti punottuja juonia, kohtaamisia menneisyyden kanssa sekä terävä ja inhimillinen päähenkilö.
Arkeologi Ruth Gallowayn akateeminen elämä järkkyy, kun poliisi ottaa yllättäen yhteyttä: muinaisen paalukehän liepeiltä on löytynyt ihmisen luita. Onko kyseessä kymmenen vuotta aiemmin kadonnut tyttö vai historiallinen löytö? Etsivä Harry Nelson ei suostu luovuttamaan, vaikka jäljet ovat kylmenneet kauan sitten. Kun toinenkin tyttö katoaa, muuttuu Ruthin neuvonantajan rooli vaaralliseksi. Dekkaristi Elly Griffithsin menestyksen salaisuus on itsenäisen ja älykkään Ruthin, sitkeän poliisin ja Norfolkin rikkaan menneisyyden yhdistelmässä."Ensiluokkaiset henkilöt ja kylmäävä tarina pitävät otteessaan viimeiselle sivulle saakka."
Kommentti:
Luen tosi vähän dekkareita nykyään, mutta silloin tällöin on hauska haukata vähän jännitystäkin. Tässä sitä jännitystä oli sopivasti ja juoni oli juoheva ja helppolukuinen. Odotukset oli toki aika korkealla, kun tätä niin hypetettiin, joten olin varautunut ehkä vielä karmivampiinkin loppukäänteisiin. Kantaaako Ruth Gallowayn persoona kovin montaa kirjaa peräkkäin, se jää nhtäväksi, mutta ainakin näitä on nyt liuta suomennettu. Pari kirjaa ainakin on ilmestymässä tänä vuonna. (305 sivua.)
The Crossing Places, Iso-Britannia, 2009
Tammi, 2017
Suom. Anna Lönnroth
Luin ~ 3.3.2019
Kuvaus: (kustantajan)
Uusi tunnelmallinen brittidekkarisarja.
Elly Griffithsin huippusuosittu ja odotettu Ruth Galloway -sarja alkaa! Luvassa on oivasti punottuja juonia, kohtaamisia menneisyyden kanssa sekä terävä ja inhimillinen päähenkilö.
Arkeologi Ruth Gallowayn akateeminen elämä järkkyy, kun poliisi ottaa yllättäen yhteyttä: muinaisen paalukehän liepeiltä on löytynyt ihmisen luita. Onko kyseessä kymmenen vuotta aiemmin kadonnut tyttö vai historiallinen löytö? Etsivä Harry Nelson ei suostu luovuttamaan, vaikka jäljet ovat kylmenneet kauan sitten. Kun toinenkin tyttö katoaa, muuttuu Ruthin neuvonantajan rooli vaaralliseksi. Dekkaristi Elly Griffithsin menestyksen salaisuus on itsenäisen ja älykkään Ruthin, sitkeän poliisin ja Norfolkin rikkaan menneisyyden yhdistelmässä."Ensiluokkaiset henkilöt ja kylmäävä tarina pitävät otteessaan viimeiselle sivulle saakka."
Kommentti:
Luen tosi vähän dekkareita nykyään, mutta silloin tällöin on hauska haukata vähän jännitystäkin. Tässä sitä jännitystä oli sopivasti ja juoni oli juoheva ja helppolukuinen. Odotukset oli toki aika korkealla, kun tätä niin hypetettiin, joten olin varautunut ehkä vielä karmivampiinkin loppukäänteisiin. Kantaaako Ruth Gallowayn persoona kovin montaa kirjaa peräkkäin, se jää nhtäväksi, mutta ainakin näitä on nyt liuta suomennettu. Pari kirjaa ainakin on ilmestymässä tänä vuonna. (305 sivua.)
Tunnisteet:
1.osa,
dekkari,
kuva,
kuvaus,
lukupäiväkirja2019
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)