Annala, Marko: Paasto

Marko Annala: Paasto

Like Kustannus Oy, 2018

Luin ~ 24.9.2018

Kuvaus: (takakansi)

Romaani uskosta, rehellisyydestä ja rakkauden kaipuusta.
Eräänä aamuna Matias tunnustaa vaimolleen, että hän on elänyt kymmenen vuotta valheessa. Tunnustus ravistelee hänen elämäänsä perustuksia myöten, ja Matias joutuu punnitsemaan, millaisia uhrauksia rehellisyys itseään kohtaan vaatii. Jos hintana on perheen, työn ja läheisten menettäminen, onko mikään lopulta sen arvoista?
Marko Annalan toinen romaani kertoo uskonkriisinsä kanssa kamppailevasta miehestä, joka uskaltautuu viimeinkin kääntämään katseensa syvälle sisimpäänsä tietämättä kuinka se häntä muuttaisi.

Kommentti:
Tykkäsin tästä. Kaksi edellistä kirjaa olikin olleet vähän takkuista luettavaa, joten oli kiva uppoutua tähän tarinaan ihan kunnolla. Oli kiinnostava aihe ja sympaattinen päähenkilö, juuri mun makuuni pohdintaa ja tapahtumia. Aihe ehkä vähän yllättikin, positiivisesti. Suosittelen!
(284 sivua.)
Kesken jäänyt:
//Jari Tervon aamenen jätin tosiaan lopulta kesken, kun ei se vaan jaksanut kiinnostaa. Luin melkein puoleen väliin. Jotenkin liian näppärää sanailua meikäläisen makuun.
Henkilöissä menin koko ajan sekaisin, ei auttanut kekseliäät nimetkään.
Tykkään lukea murretta silloin kun se kuuluu tarinaan, mutta Aamenessa sekin alkoi ärsyttää. Liikaa murteita. Mutta tosiaan, en lukenut loppuun, joten voi se olla hyväkin kirja. Ei vaan napannut tällä kertaa. //

Jalonen, Olli: Taivaanpallo

Olli Jalonen: Taivaanpallo

Otava, 2018

Luin ~ 16.9.2018

Kuvaus: (kustantajan)
Tähtitieteilijän oppipojan tie vie Saint Helenan saarelta 1600-luvun Lontooseen. Loisteliaassa romaanissa tiede ja usko kamppailevat valistuksen sarastaessa. Angus tahtoo silmistään purjeneulanterävät, ja kehittää näköään merkitsemällä öisin tähtien asentoja. Hän haaveilee Lontoosta ja pääsystä saarella käyneen Edmond Halleyn oppipojaksi.
Lamaannuttava väkivallanteko kohdistuu pojan perheeseen, ja epävarmuuden ja levottomuuden ajat alkavat. Salakatolilaiset vehkeilevät ja itsevaltias kuvernööri pelaa omaan pussiinsa. Viesti saarelta on saatava emämaa Englantiin, ja Angus soudetaan jänikseksi purjelaivaan. Hänen uusi elämänsä alkaa märssykorin korkeuksissa, ja kaikki entinen jää taakse.

Kommentti:

Olipa Hidas kirja lukea. Paljon asiaa ja kirkjoitustyyli jäljitteli hyvin mielestäni päähenkilön olemusta. Mutta koska mulla alkoi jo painaa seuraavan kirjan kirjaston palautuspäivä, niin tästä alkoi tulla aikamoista urakoimista. Harkitsin jo sitäkin, että luen sen toisen kirjan välissä, mutta jotenkin vaan tykkään lukea kirjan kerrallaan loppuun.

(461 sivua.)

Tyler, Anne: Onnellinen matkamies

Anne Tyler: Onnellinen matkamies

The Accidental Tourist, 1985

Suom. Kristiina Rikman

Otava, 1986

Luin ~ 4.9.2018

Kuvaus: (takakansiteksti)

Anne Tyler ilkamoi kirjassaan elämän naurettavuudella ironisen lämpimästi, hellyyttä unohtamatta. Onnelinen matkamies on traaginen komedia: ilonpidon läpi kuultaa surumielisyys, aito myötätunto ikuista matkamiestä – ihmistä – kohtaan.

Macon Leary kirjoittaa ammatikseen matkaoppaita liikemiehille. Kohderyhmä ei ole järin kiinnostunut kulttuurista tai nähtävyyksistä, vaan haluaa mieluiten selvitä pakollisesta matkastaan mahdollisimman vähällä vaivalla. Niinpä Macon matkustaa maailman metropoleihin, etsii kotoisimmat ravintolat, amerikkalaisimmat hotellit, testaa vuoteet, kylpyhuoneet ja aamiaispekonin rapeuden. Herra Leary inhoaa matkustamista yhtä paljon kuin rakastaa antimatkaoppaidensa kirjoittamista.
Kahdenkymmenen avioliittovuoden jälkeen Sarah-vaimo ilmoittaa eroavansa. Maconilta ei mene sormi suuhun tässäkään tilanteessa: perin systemaattisena ihmisenä hän kehittelee mitä omalaatuisimmat menetelmät taloudenpitoonsa. Ainoastaan Edward-koira tuottaa ikävyyksiä, siispä Macon pestaa koirankouluttajaksi Murielin, oudolla tavalla puoleensavetävän nuoren naisen. Yhtäkkiä Macon h uomaa elämässään täysin uusia ilmiöitä, eikä hän ole enää varma, onko Murielin tarkoitus kouluttaa koiraa vai isäntää… Tyler kuvaa pehmeällä huumorilla keski-ikäistä miestä elämänmuutoksen tyrskyissä. Kaikkine erikoisuuksineen – ja ehkä juuri niiden vuoksi – Macon on kuin kuka tahansa mies uuden elämän kynnyksellä. Onnellinen matkamies on kirjoitettu lempeällä kädellä, iloisesti. Kommentti:

En tiedä, miksi välttämättä halusin lainata näin vanhan kirjan, ajatuksena on kuitenkin tutustua Anne Tyleriin. Ehkä kannattaa lainata joku uudempikin teos häneltä, vaikka olihan tämä sympaattinen tarina.
Tuntui kyllä hetkittäin siltä, kuin olisi palannut tosiaankin tuonne 80-luvulle, joka sinänsä on ihan tuttu aikakausi.

(371 sivua.)