Nugent, Liz: Särmikäs Sally Diamond

Liz Nugent: Särmikäs Sally Diamond
Strange Sally Diamond, 2023
Suom. Veli-Matti Murtovaara
Sitruuna Kustannus Oy, 2025
Luin ~ 21.6.2025

Kuvaus:

”Heitä minut ulos roskien kanssa”, hän sanoi säännöllisesti. ”Kun kuolen, heitä minut roskiin. Olen kuollut, joten ei sillä ole minulle mitään merkitystä. Sinä itket silmät päästäsi.” Ja hän nauroi ja minä nauroin myös, koska molemmat tiesimme, etten itkisi silmiäni päästäni. En koskaan itke.
Sally Diamond ei ymmärrä, miksi se, mitä hän teki, oli niin kummallista. Hänhän vain teki, kuten hänen isänsä oli pyytänyt – heitti hänet ulos roskien mukana, kun hän kuoli. Nyt Sally on yllättäen kaikkien huomion keskipisteenä, eikä kyse ole vain verenhimoisista toimittajista ja huolestuneista poliiseista, vaan myös uhkaavasta varjosta menneisyydestä, jota hän ei muista. Samalla kun Sally joutuu kohtaamaan synkän menneisyytensä, hän astuu ensimmäistä kertaa todelliseen maailmaan, tapaa uusia ystäviä ja oppii, etteivät ihmiset aina tarkoita sitä, mitä sanovat. Mutta kuka on mies, joka tarkkailee Sallya, ja miksi hän kutsuu häntä Maryksi?
Särmikäs Sally Diamond on synkkä psykologinen trilleri, jota et helposti unohda.

Kommentti:

No olipa kerrassaan erikoinen tarina, varmasti ei Sally Diamond unohdu kovin äkkiä. Koskaan ei voi kirjaa aloittaessan tietää, mihin oikein sotkeutuukaan.
Tarina oli kyllä taitavasti rakennettu, monenlaisia palasia avautui lukijalle vähitellen, ja aikatasoista huolimatta ainakin itse pysyin kärryillä koko ajan. Tämä on muuten yllättävän tärkeää, eikä ollenkaan itsestäänselvää, siksi mainitsen sen tosi usein.
Tässä olisi myös oiva jatko-osan mahdollisuus, vieläköhän Sallysta ja häneen liittyvistä henkilöistä kuullaan lisää?

(419 sivua.)

Hannah, Kristin: Alaskan taivaan alla

Kristin Hannah: Alaskan taivaan alla
The Great Alone, 2018
Suom. Marja Helanen
WSOY, 2021
Luin ~ 18.3.2022

Kuvaus:

Arvaamaton tuuli ja kesyttämätön luonto: kun Ernt Allbright palaa Vietnamin sodasta traumatisoituneena miehenä vuonna 1974, hän päättää hetken mielijohteesta muuttaa Alaskaan ja ottaa vaimonsa Coran ja tyttärensä Lenin mukaan, halusivat nämä tai eivät.
Alaskan pitkät, valoisat kesäpäivät saavat elämän tuntumaan ensin paratiisilta, mutta talven edetessä ja pimeyden laskeutuessa Leni ja Cora huomaavat olevansa oman onnensa nojassa, kun ihmismieli osoittautuu villiä luontoa vaarallisemmaksi.

Kommentti:

Melkoinen tiiliskivi ja aika raskaasta aiheesta.
Kuvaus karmeasta perheväkivallasta ja rakkaudesta, joka on toki suurta, mutta myös tuhoavaa.
Hieman ristiriitaiset tunteet tästä kirjasta, en tiedä jääkö tämä mieleen kauniina rakkaustarinana vai sarjana suuria vääryyksiä, joita rakkauden nimissä tehdään.
Ei voi olla ajattelematta, miten eri tavalla asiat olisivat voineet mennä, jos perheen äiti olisi tajunnut, miten suurta vahinkoa perheen väkivalta-asetelma aiheutti tyttärelle, joka joutui koko nuoruutensa elämään väkivallan varjossa ja vielä lisäksi olemaan äidin tuki ja turva.
(552 sivua.)

Smirnoff, Karin: Viedään äiti pohjoiseen

Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen
Vi for upp med mor, 2019
Suom. Outi Menna
Tammi (WSOY), 2022
Luin ~ 8.3.2022

Kuvaus: (takakansi)

Muori kuoli ja veli vaikeni. Veljestä tuli mölli joka ei jaksanut käydä töissä eikä juuri puhua.
Muori muuttui äidiksi. Kunnioituksesta. Myönnytys ei ollut suuren suuri mutta silti.

Jana Kippo-trilogian toinen osa jatkuu siitä, mihin Lähdin veljen luo jäi.
Janan äiti on kuollut ja kaksosveli jäänyt aataminaikaisen uskonyhteisön pauloihin. Janan on saatava veljensä takaisin kotiin, vaikkei hän itsekään tiedä, missä tai mikä koti on.
Mustelmilla, vereslihalla Jana rämpii läpi sukupolvien ytimeen leiriytyneen kaltoinkohtelun, syrjinnän ja tekopyhyyden. Äidin ja uskonyhteisön salaisuudet paljastuvat samalla, kun periksiantamaton päähenkilö pyristelee kaikin voimin irti omistaan.

"Siinä missä Lähdin veljen luo avasi pirullisen, sadistisen isän haudan ja perinnön, Viedään äiti pohjoiseen yrittää ymmärtää pelkurimaista, lannistunutta, silmänsä kaikelta ummistanutta äitiä." (Aftonbladet)

Kommentti:

Huikea jatko janakipon tarinaan. Tykkään niin paljon Karin Smirnoffin kirjoitustyylistä ja myös tästä tarinasta, niin karu kuin se onkin. Nyt saattoi olla hippunen huumoriakin mukana, vaikka aiheet eivät yhtään edellisestä osasta keventyneetkään. Odotan todella innolla sarjan seuraavaa osaa. Toivottavasti karinsmirnoffin tekstiä tulee vielä lisää muutenkin.
(Anneli on kirjoittanut todella hyvän arvion tästä kirjasta.)

(332 sivua.)

Manninen, Laura: Kaikki anteeksi

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

WSOY, 2018

Luin ~ 5.3.2018

Kuvaus:
Laura, neljääkymmentä lähestyvä vahvatahtoinen feministi ihastuu Mikkoon, joka on monessa mielessä täydellinen: hurmaava, kohtelias, herkkä ja sympaattisesti oikutteleva mies.
Vähitellen Laura, joka ei ole koskaan haaveillut lapsista, huomaa pyörittävänsä Mikon kanssa kolmilapsisen uusperheen arkea. On koira, omenapuut ja kauniisti vanhentunut omakotitalo.
Jonkin aikaa kaikki näyttää täydelliseltä.
Kaikki anteeksi on Laura Mannisen tiivistunnelmainen ja tarkkanäköinen esikoisromaani – väkevä puheenvuoro parisuhdeväkivallasta, perheestä, häpeästä ja vaikenemisen kulttuurista sekä onnistumisen pakosta.

Kommentti:

En tajunnutkaan, että kirja on näin uusi, tänä vuonna vasta ilmestynyt.
Aika hurja aihe - ja kuten aloin epäillä kirjaa lukiessa, kirjoittaja on itse kokenut parisuhdeväkivaltaa, joten karun todelta tuntuu.
(322 sivua.)

Raevaara, Tiina: Laukaisu

Tiina Raevaara: Laukaisu
Paasilinna, 2014
Luin ~ 06.03.2014

Kuvaus:
Perhesurma on rikoksista ehkäpä vaikeimmin ymmärrettävä teko. Miksi kukaan haluaisi tuhota läheisiään, saati omia lapsiaan? Silti joku tekee niin, Suomessakin, vaikka onneksi melko harvoin.
Tiina Raevaara tutkii romaanissaan ilmiötä kaunokirjallisuuden keinoin. Romaanikerronta vie samaan aikaan lähelle kohdettaan, mutta auttaa myös etäännyttämisessä - onhan tarinassa kuitenkin kyse vain tarinasta, ei oikeasta, pakahduttavasta uutisesta.

"Aihe on vaivannut minua kauan", Raevaara kertoo. "Mietin, kuinka pienistä asioista ihmisen sortumisessa oikeastaan onkaan kyse. Olin pitkään sitä mieltä, etten voi enkä halua kirjoittaa noin raskaasta aiheesta. Lopulta tarina kuitenkin suorastaan vyöryi päälleni, ja kirjoitin kirjan ensimmäisen version kahdessa viikossa." Yhteen päivään voi mahtua koko elämä. Laukaus kuvaa juuri sellaista päivää, päivää, jolloin Pauliinan ja Kerkon perhe-elämä suistui kohti tuntematonta.