Ulla Onerva: Karamellikatastrofi
Tammi, 2026
Luin ~ 19.5.2026
Kuvaus:
Romanttinen kapina kiihtyy!
Kipakasti kipinöivä ja lämpimän koskettava sateenkaariromaani Mellistä, joka sotkeutuu tahtomattaan romanssin pyörteisiin.
Synkkiä tarinoita rakastava Melli puolustaa romanttista kirjallisuutta ystävänsä Emman perustamassa Oikukkaiden romantikkojen piirissä, vaikka on itse päättänyt pysytellä suhdesotkuista kaukana. Tunteet eivät kuitenkaan kuuntele järjen ääntä, kun Melli kokee yhä syvempää yhteyttä salaiseen nettiystäväänsä Vitaan, joka on ollut hänen tukenaan vaikeina hetkinä.
Abivuotta saapuu hämmentämään myös sanavalmis Bea, joka liittyy Oikukkaisiin romantikkoihin ja saa Mellin pään pyörälle. Kauhukseen Melli tajuaa, ettei katastrofia voida välttää.
Karamellikatastrofi on toinen osa Ulla Onervan nokkelaa viihdetrilogiaa, joka sopii kaikille, jotka eivät suostu salaamaan rakkauttaan romanttisia kirjoja kohtaan!
Kommentti:
Lukiolaisdraamaa, mielestäni aika vahvasti nuorille aikuisille ja nuorille suunnattu tarina.
(365 sivua)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nykyaika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nykyaika. Näytä kaikki tekstit
torstai 21. toukokuuta 2026
sunnuntai 5. huhtikuuta 2026
Vehkoo, Anneli: Kaksi askelta kaipuuseen
Anneli Vehkoo: Kaksi askelta kaipuuseen
Vinhan kustantamo, 2026
Luin ~ 4.4.2026
Kuvaus:
"Kun kerran lähtee, aina kaipaa jonnekin, se on lähtijän ikuinen kirous.”
Pesästä lennähtänyt lapsi, väljähtänyt parisuhde ja ajan ankea uutisvirta saavat nelikymppisen Oonan kaipaamaan vaihtelua. Ehkä muutto Helsingistä aviomies Samuelin kotiseudulle Pariisin lähistölle toisi elämään ja parisuhteeseen uutta virtaa?
Pariisin kosmopoliittisesta ja kiihkeästä tunnelmasta haaveillut Oona yrittää solahtaa Meaux'n pikkukaupungin elämänmenoon. Ranskalaisen arjen iloista huolimatta vierauden tuntu, koti-ikävä ja yksinäisyys puskevat pintaan. Kaipuu kalvaa, mutta päätöksiä on vaikea tehdä, kun sydän sanoo yhtä ja järki toista ja pelkoja on yhtä paljon kuin unelmia. Paluu kotimaahan saa puolestaan kuusikymppisen Samuelin miettimään lapsuuttaan ja omia valintojaan. Löytyykö koti vielä synnyinkaupungista Suomessa vietettyjen vuosien jälkeen?
Kaksi askelta kaipuuseen kuvaa kauniisti kahden aikuisen parisuhdetta ja kohdatuksi tulemisen tarvetta.
Kommentti:
Mielenkiintoinen aihe, miellyttävä lukukokemus.
(265 sivua.)
Vinhan kustantamo, 2026
Luin ~ 4.4.2026
Kuvaus:
"Kun kerran lähtee, aina kaipaa jonnekin, se on lähtijän ikuinen kirous.”
Pesästä lennähtänyt lapsi, väljähtänyt parisuhde ja ajan ankea uutisvirta saavat nelikymppisen Oonan kaipaamaan vaihtelua. Ehkä muutto Helsingistä aviomies Samuelin kotiseudulle Pariisin lähistölle toisi elämään ja parisuhteeseen uutta virtaa?
Pariisin kosmopoliittisesta ja kiihkeästä tunnelmasta haaveillut Oona yrittää solahtaa Meaux'n pikkukaupungin elämänmenoon. Ranskalaisen arjen iloista huolimatta vierauden tuntu, koti-ikävä ja yksinäisyys puskevat pintaan. Kaipuu kalvaa, mutta päätöksiä on vaikea tehdä, kun sydän sanoo yhtä ja järki toista ja pelkoja on yhtä paljon kuin unelmia. Paluu kotimaahan saa puolestaan kuusikymppisen Samuelin miettimään lapsuuttaan ja omia valintojaan. Löytyykö koti vielä synnyinkaupungista Suomessa vietettyjen vuosien jälkeen?
Kaksi askelta kaipuuseen kuvaa kauniisti kahden aikuisen parisuhdetta ja kohdatuksi tulemisen tarvetta.
Kommentti:
Mielenkiintoinen aihe, miellyttävä lukukokemus.
(265 sivua.)
tiistai 17. helmikuuta 2026
Storm, Sara: Salaisuuksien saari
Sara Storm: Salaisuuksien saari
Saga Egmont, 2025
Luin ~ 17.2.2026
Kuvaus:
Mitä kaikkea kesäinen saari piilottaa?
Vilma jättää kotinsa ja suuntaa pariksi kuukaudeksi työkeikalle. Matkan päässä odottaa Sudensaari, siellä entinen merikylpylä ja työnantaja, kuolemansairas vanha Helena-rouva. Ambulanssissa ennen työskennellyt Vilma kohtaa nyt kuoleman eri tavalla kuin aikaisemmin, mutta saattohoitajan työ ei pelota häntä. Ei edes silloin, kun Helenan poika varoittaa äitinsä olevan melkoisen hankala tapaus.
Vilma asettuu taloksi ja oppii vähitellen Helena-rouvan tavoille. Hän saa myös nopeasti selville, että Sudensaaren perheessä on omat salaisuutensa, joista ei puhuta suureen ääneen. Helenan pojat Daniel ja Oliver ovat yksi arvoitus, jälkimmäinen varsinkin. Kesän aikana viileän ylimielisestä Oliverista alkaa paljastua odottamattomia puolia, jotka saavat Vilman tunteet myllertämään...
Kommentti:
(148 sivua.)
Saga Egmont, 2025
Luin ~ 17.2.2026
Kuvaus:
Mitä kaikkea kesäinen saari piilottaa?
Vilma jättää kotinsa ja suuntaa pariksi kuukaudeksi työkeikalle. Matkan päässä odottaa Sudensaari, siellä entinen merikylpylä ja työnantaja, kuolemansairas vanha Helena-rouva. Ambulanssissa ennen työskennellyt Vilma kohtaa nyt kuoleman eri tavalla kuin aikaisemmin, mutta saattohoitajan työ ei pelota häntä. Ei edes silloin, kun Helenan poika varoittaa äitinsä olevan melkoisen hankala tapaus.
Vilma asettuu taloksi ja oppii vähitellen Helena-rouvan tavoille. Hän saa myös nopeasti selville, että Sudensaaren perheessä on omat salaisuutensa, joista ei puhuta suureen ääneen. Helenan pojat Daniel ja Oliver ovat yksi arvoitus, jälkimmäinen varsinkin. Kesän aikana viileän ylimielisestä Oliverista alkaa paljastua odottamattomia puolia, jotka saavat Vilman tunteet myllertämään...
Kommentti:
(148 sivua.)
Tunnisteet:
kevyt,
lukupäiväkirja2026,
nykyaika,
suomalainen
perjantai 28. marraskuuta 2025
Hilderbrand, Elin: Viiden tähden viikonloppu
Elin Hilderbrand: Viiden tähden viikonloppu
The Five-Star Weekend, 2023
Suom. Jade Haapasalo
Bazar Kustannus Oy, 2025
Luin ~ 28.11.2025
Kuvaus:
Herkullista draamaa ja kihiseviä salaisuuksia.
Rantalukemiston kuningattaren Elin Hilderbrandin Viiden tähden viikonloppu vie lukijansa auringonhehkuiseen Nantucketiin juhlimaan elämää ja ystävyyttä.
Voisiko viisikymppisen Hollis Shawn elämä olla enää täydellisempää? Hän on menestynyt ruokavaikuttaja, onnellisesti naimisissa ja hänellä on kuvankaunis kesäasunto Nantucketin saarella. Kun tragedia iskee, jäljelle jää sirpaleita ja liuta avoimia kysymyksiä.
Hollis saa idean hoivata särkynyttä sydäntään kutsumalla kokoon neljä tärkeää naista elämänsä eri vaiheista. Luksusviikonloppua viettämään saapuvat lapsuudenystävä Tatum, opiskeluaikojen bestis Dru-Ann, äitiystävä Brooke ja villinä korttina Gigi, nettituttavuus, jota Hollis ei ole vielä koskaan tavannut.
Kaiken on tarkoitus olla täydellistä, mutta naisten väliset suhteet eivät ole kitkattomia. Jokaisella on omat epävarmuutensa ja salaisuutensa, eikä yhteenotoilta ja kyyneleiltä vältytä. Kukaan heistä ei kuitenkaan aavista, mikä todellinen yllätys on. Elin Hilderbrandin täydellisen ahmittava Viiden tähden viikonloppu hemmottelee mehukkaalla juonikuviolla ja tunteiden ilotulituksella.
Kommentti:
Olipa juonikkaasti rakennettu tarina. Tykkäsin oikein kovasti, henkilöt oli hyvin rakennettu ja kuvattu, draamaa oli oikein kunnolla, ja silti tämä oli kiva hyvänmielen romaani.
Lukija sai tietää monenlaisia salaisuuksia ja odottaa niiden paljastumista ihan viime sivuille asti.
Nykyajan somemaailmaa twittereineen ym. oli virkistävästi hyödynnetty.
Tämä kirjailijan nimi nyt muistiin!
(495 sivua.)
The Five-Star Weekend, 2023
Suom. Jade Haapasalo
Bazar Kustannus Oy, 2025
Luin ~ 28.11.2025
Kuvaus:
Herkullista draamaa ja kihiseviä salaisuuksia.
Rantalukemiston kuningattaren Elin Hilderbrandin Viiden tähden viikonloppu vie lukijansa auringonhehkuiseen Nantucketiin juhlimaan elämää ja ystävyyttä.
Voisiko viisikymppisen Hollis Shawn elämä olla enää täydellisempää? Hän on menestynyt ruokavaikuttaja, onnellisesti naimisissa ja hänellä on kuvankaunis kesäasunto Nantucketin saarella. Kun tragedia iskee, jäljelle jää sirpaleita ja liuta avoimia kysymyksiä.
Hollis saa idean hoivata särkynyttä sydäntään kutsumalla kokoon neljä tärkeää naista elämänsä eri vaiheista. Luksusviikonloppua viettämään saapuvat lapsuudenystävä Tatum, opiskeluaikojen bestis Dru-Ann, äitiystävä Brooke ja villinä korttina Gigi, nettituttavuus, jota Hollis ei ole vielä koskaan tavannut.
Kaiken on tarkoitus olla täydellistä, mutta naisten väliset suhteet eivät ole kitkattomia. Jokaisella on omat epävarmuutensa ja salaisuutensa, eikä yhteenotoilta ja kyyneleiltä vältytä. Kukaan heistä ei kuitenkaan aavista, mikä todellinen yllätys on. Elin Hilderbrandin täydellisen ahmittava Viiden tähden viikonloppu hemmottelee mehukkaalla juonikuviolla ja tunteiden ilotulituksella.
Kommentti:
Olipa juonikkaasti rakennettu tarina. Tykkäsin oikein kovasti, henkilöt oli hyvin rakennettu ja kuvattu, draamaa oli oikein kunnolla, ja silti tämä oli kiva hyvänmielen romaani.
Lukija sai tietää monenlaisia salaisuuksia ja odottaa niiden paljastumista ihan viime sivuille asti.
Nykyajan somemaailmaa twittereineen ym. oli virkistävästi hyödynnetty.
Tämä kirjailijan nimi nyt muistiin!
(495 sivua.)
Tunnisteet:
2000-luku,
lukupäiväkirja2025,
nykyaika,
romantiikka
tiistai 21. lokakuuta 2025
Soivio, Eeva: Kertaalleen kuollut
Eeva Soivio: Kertaalleen kuollut
Gummerus, 2025
Luin ~21.10.2025
Kuvaus:
Näyttelijän omakohtainen esikoisteos sydämen pysähtymisestä lavalla.
Ennen illan esitystä Eeva tuntee kummallista väsymystä. Hänen astuessaan teatterin lavalle olo on kuitenkin rauhallinen. Kunnes iskee täydellinen voimattomuus. Näkökenttä sumentuu, ja veri tuntuu karkaavan käsistä ja jaloista. Eeva kaatuu korkkarit jalassa näyttämölle. Näytelmä keskeytyy, sydän lakkaa lyömästä.
Sairaalassa, jossa roolivaatteet saksitaan päältä, käy ilmi, kuinka pienestä kaikki lopulta on kiinni. Niin elämässä kuin kuolemassa.
Kohtituleva, elämänmakuinen esikoisromaani saa pohtimaan olemisen arvaamattomuutta ja oikullisuutta.
Kommentti:
Pidin.
Sulattelen.
Täällä mielestäni hyvä arvio kirjasta.
(256 sivua.)
Luin ~21.10.2025
Kuvaus:
Näyttelijän omakohtainen esikoisteos sydämen pysähtymisestä lavalla.
Ennen illan esitystä Eeva tuntee kummallista väsymystä. Hänen astuessaan teatterin lavalle olo on kuitenkin rauhallinen. Kunnes iskee täydellinen voimattomuus. Näkökenttä sumentuu, ja veri tuntuu karkaavan käsistä ja jaloista. Eeva kaatuu korkkarit jalassa näyttämölle. Näytelmä keskeytyy, sydän lakkaa lyömästä.
Sairaalassa, jossa roolivaatteet saksitaan päältä, käy ilmi, kuinka pienestä kaikki lopulta on kiinni. Niin elämässä kuin kuolemassa.
Kohtituleva, elämänmakuinen esikoisromaani saa pohtimaan olemisen arvaamattomuutta ja oikullisuutta.
Kommentti:
Pidin.
Sulattelen.
Täällä mielestäni hyvä arvio kirjasta.
(256 sivua.)
Tunnisteet:
2000-luku,
autofiktio,
esikoisteos,
kuolema,
lukupäiväkirja2025,
nykyaika,
suomalainen,
tosi,
tosi henkilö,
äitiys
maanantai 29. syyskuuta 2025
Linturinne, Ulla: Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen
Ulla Linturinne: Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen
Myllylahti, 2024
Luin ~ 28.9.2025
Kuvaus:
Kirpeän herkullisten havaintojen sävyttämä feelgood-romaani oman paikan löytämisestä muuttuneessa elämäntilanteessa. Minkä ikäiseksi on lupa tuntea itsensä, jos viilettää arkuntekokurssille sähköpotkulaudalla?
Raisa on kipakka punatukkainen sinkku, joka elämänsä taitekohdassa huomaa, että hänellä on kaikkea muuta paitsi mies ja ruumisarkku. Joten tuumasta toimeen, pitäähän nuorille sovinistityökavereillekin näyttää, mihin nainen pystyy.
Kumppanin löytäminen ei ole kuitenkaan helppoa näillä ikävuosilla. Helpompaa on työstää puuta, hioa ajan harmaannuttamia arkkulautoja ja katkoa mökkirannan kaisloja arkun pohjalle. Silti kuin varkain Raisan pidätellyt tunteet kohtaavat kaikupohjaa ja vievät lopulta mennessään. Mutta käykö menneisyyden muistojen karsiminen ex-miehestä ja kuluttavasta ystävyyssuhteesta yhtä näppärästi kuin autotallin siivous arkkuvarastoksi? Entä mitä tapahtuu, kun arkku on valmis?
Kommentti:
Oikein hauska hieman iäkkäämmän väen chick lit-tarina. Päähenkilö Raisa jää eläkkeelle ja mitä sitten? Kovin yllättäen tuntuu tuo eläke ja vapaus koittavan ja jonkinlaista paniikkia on ilmassa, koska mitään suunnitelmaa tai tekemistä ei elämässä ole kaiken ajan vieneen työn lisäksi.
Nokkelaa sanailua ja tilannehuumoria, myös huomioita ikärasismista ja parisuhteen etsimisen/löytämisen vaikeudesta etenkin naisten näkökulmasta.
(240 sivua.)
Myllylahti, 2024
Luin ~ 28.9.2025
Kuvaus:
Kirpeän herkullisten havaintojen sävyttämä feelgood-romaani oman paikan löytämisestä muuttuneessa elämäntilanteessa. Minkä ikäiseksi on lupa tuntea itsensä, jos viilettää arkuntekokurssille sähköpotkulaudalla?
Raisa on kipakka punatukkainen sinkku, joka elämänsä taitekohdassa huomaa, että hänellä on kaikkea muuta paitsi mies ja ruumisarkku. Joten tuumasta toimeen, pitäähän nuorille sovinistityökavereillekin näyttää, mihin nainen pystyy.
Kumppanin löytäminen ei ole kuitenkaan helppoa näillä ikävuosilla. Helpompaa on työstää puuta, hioa ajan harmaannuttamia arkkulautoja ja katkoa mökkirannan kaisloja arkun pohjalle. Silti kuin varkain Raisan pidätellyt tunteet kohtaavat kaikupohjaa ja vievät lopulta mennessään. Mutta käykö menneisyyden muistojen karsiminen ex-miehestä ja kuluttavasta ystävyyssuhteesta yhtä näppärästi kuin autotallin siivous arkkuvarastoksi? Entä mitä tapahtuu, kun arkku on valmis?
Kommentti:
Oikein hauska hieman iäkkäämmän väen chick lit-tarina. Päähenkilö Raisa jää eläkkeelle ja mitä sitten? Kovin yllättäen tuntuu tuo eläke ja vapaus koittavan ja jonkinlaista paniikkia on ilmassa, koska mitään suunnitelmaa tai tekemistä ei elämässä ole kaiken ajan vieneen työn lisäksi.
Nokkelaa sanailua ja tilannehuumoria, myös huomioita ikärasismista ja parisuhteen etsimisen/löytämisen vaikeudesta etenkin naisten näkökulmasta.
(240 sivua.)
Tunnisteet:
2000-luku,
chiclit,
kevyt,
lukupäiväkirja2025,
nykyaika,
romantiikka,
suomalainen
tiistai 16. syyskuuta 2025
Kyrö, Tuomas: Aleksi Suomesta
Tuomas Kyrö: Aleksi Suomesta
WSOY, 2023
Luin ~ 15.9.2025
Kuvaus:
Helmikuu 2022. Aleksi istuu autossaan talvisessa Oulussa ja miettii itsemurhaa. Venäjä hyökkää Ukrainaan. Sotilas ei tapa itseään, mutta sotilas voi kuolla kunniakkaasti taistelukentällä. Aleksi myy kihlasormukset ja lähtee.
Aleksi taistelee Ukrainan Foreign Legionin joukoissa Irpinissä, Itä-Ukrainassa, Mustallamerellä. Hän menee kaikkiin tuliin ensimmäisenä: koska hänellä ei ole mitään hävittävää, hän on ylivoimainen. Siksi hän on yhä elossa.
Tuomas Kyrö matkusti Kiovaan haastattelemaan suomalaista soturia, jonka elämäntarina on hämmästyttävä, hengästyttävä ja koskettava. Koulussa kiusattu suomalaisen äidin ja senegalilaisen isän poika päättää näyttää kaikille ja lähtee 18-vuotiaana Ranskan muukalaislegioonaan. Hän palvelee Afganistanissa ja useissa Afrikan maissa ja käy välillä suorittamassa asepalveluksen Suomessa. Tänään 33-vuotias Aleksi on kovapintainen sotilas, mutta hän on myös se pikkupoika, jonka paras muisto on isoisän tilalla tehdyt maatyöt. Silloin kun kaikki oli hyvin, alle kouluikäisenä.
Kommentti:
Olen vaikuttunut.
Tuomas Kyrö kirjoittaa suurella lämmöllä tarinan Aleksista. Onko ammattisotilas kylmä tappaja? Tämän perusteella ei todellakaan.
Suosittelen kirjaa ihan jokaiselle, enkä halua oikeastaan edes liikaa avata omia oivalluksiani. Sain itse lukea kirjan ilman liikoja taustatietoja ja Aleksin tarina sai aueta vähitellen juuri siinä järjestyksessä kuin se oli tähän kirjaan kirjoitettu. Aleksin haastattelujen lisäksi puheenvuoro on annettu hänen äidilleen, isoisälleen, inttikaverilleen ja tsekkiläiselle sotilasveljelleen.
Kaikki nämä tuovat oman lisätietonsa ja -sävynsä inhimilliseen tarinaan, joka kertoo myös kääntöpuolista ja elämän muista osa-alueista kirjoittajan tutustuessa päähenkilöön myös sotatilanteiden välissä.
(288 sivua kuvat.)
WSOY, 2023
Luin ~ 15.9.2025
Kuvaus:
Helmikuu 2022. Aleksi istuu autossaan talvisessa Oulussa ja miettii itsemurhaa. Venäjä hyökkää Ukrainaan. Sotilas ei tapa itseään, mutta sotilas voi kuolla kunniakkaasti taistelukentällä. Aleksi myy kihlasormukset ja lähtee.
Aleksi taistelee Ukrainan Foreign Legionin joukoissa Irpinissä, Itä-Ukrainassa, Mustallamerellä. Hän menee kaikkiin tuliin ensimmäisenä: koska hänellä ei ole mitään hävittävää, hän on ylivoimainen. Siksi hän on yhä elossa.
Tuomas Kyrö matkusti Kiovaan haastattelemaan suomalaista soturia, jonka elämäntarina on hämmästyttävä, hengästyttävä ja koskettava. Koulussa kiusattu suomalaisen äidin ja senegalilaisen isän poika päättää näyttää kaikille ja lähtee 18-vuotiaana Ranskan muukalaislegioonaan. Hän palvelee Afganistanissa ja useissa Afrikan maissa ja käy välillä suorittamassa asepalveluksen Suomessa. Tänään 33-vuotias Aleksi on kovapintainen sotilas, mutta hän on myös se pikkupoika, jonka paras muisto on isoisän tilalla tehdyt maatyöt. Silloin kun kaikki oli hyvin, alle kouluikäisenä.
Kommentti:
Olen vaikuttunut.
Tuomas Kyrö kirjoittaa suurella lämmöllä tarinan Aleksista. Onko ammattisotilas kylmä tappaja? Tämän perusteella ei todellakaan.
Suosittelen kirjaa ihan jokaiselle, enkä halua oikeastaan edes liikaa avata omia oivalluksiani. Sain itse lukea kirjan ilman liikoja taustatietoja ja Aleksin tarina sai aueta vähitellen juuri siinä järjestyksessä kuin se oli tähän kirjaan kirjoitettu. Aleksin haastattelujen lisäksi puheenvuoro on annettu hänen äidilleen, isoisälleen, inttikaverilleen ja tsekkiläiselle sotilasveljelleen.
Kaikki nämä tuovat oman lisätietonsa ja -sävynsä inhimilliseen tarinaan, joka kertoo myös kääntöpuolista ja elämän muista osa-alueista kirjoittajan tutustuessa päähenkilöön myös sotatilanteiden välissä.
(288 sivua kuvat.)
Tunnisteet:
lukupäiväkirja2025,
nykyaika,
sota,
sota-aika,
suomalainen,
tosi,
tosi henkilö,
ukraina
lauantai 24. toukokuuta 2025
Moyes, Jojo: Yksinäisten sydänten talo
Jojo Moyes: Yksinäisten sydänten talo
We All Live Here, 2025
Suom. Laura Ekberg
Gummerus, 2025
Luin ~ 24.5.2025
Kuvaus:
Lilan mies on löytänyt nuoremman ja lähtenyt. Lila yrittää selvitä kahden tyttären ja kirjailijanuran vaatimusten ristiaallokossa, minkä lisäksi heidän taloonsa on muuttanut Lilan leskeksi jäänyt isäpuoli. Eikä siinä kaikki: kun Lilan biologinen isä koputtaa oveen, Lila tarjoaa myös tälle kodin. Pikkuhiljaa erikoinen perheasetelma vakiintuu, ja Lila tuntee olevansa valmis deittailuun.
Jojo Moyesin uutuus on koskettava ja hauska kertomus uusista aluista ja elämän jälleenrakentamisesta.
Kommentti:
On ihana tarttua kirjaan, josta jokseenkin varmasti tietää pitävänsä.
Enpä taaskaan pettynyt, jotenkin olin juuri tällaisen lämminhenkisen nopealukuisen tarinan tarpeessa.
Huumoria, suhdekiemuroita, värikästä perhe-elämää, mokia ja sattumuksia, perhekriisejä, mutta myös romantiikkaa - niistä aineksista tämä ihana tarina muodostui. Kevyeenkin tekstiin voi ujuttaa mukaan elämänviisautta, vaikkapa teini-ikäisen vahvistamiseen koulukiusaamista vastaan..
Lisämainintana hyvä käännös, niin ihana ja vapauttavaa lukea hyvää tekstiä!
(461 sivua.)
We All Live Here, 2025
Suom. Laura Ekberg
Gummerus, 2025
Luin ~ 24.5.2025
Kuvaus:
Lilan mies on löytänyt nuoremman ja lähtenyt. Lila yrittää selvitä kahden tyttären ja kirjailijanuran vaatimusten ristiaallokossa, minkä lisäksi heidän taloonsa on muuttanut Lilan leskeksi jäänyt isäpuoli. Eikä siinä kaikki: kun Lilan biologinen isä koputtaa oveen, Lila tarjoaa myös tälle kodin. Pikkuhiljaa erikoinen perheasetelma vakiintuu, ja Lila tuntee olevansa valmis deittailuun.
Jojo Moyesin uutuus on koskettava ja hauska kertomus uusista aluista ja elämän jälleenrakentamisesta.
Kommentti:
On ihana tarttua kirjaan, josta jokseenkin varmasti tietää pitävänsä.
Enpä taaskaan pettynyt, jotenkin olin juuri tällaisen lämminhenkisen nopealukuisen tarinan tarpeessa.
Huumoria, suhdekiemuroita, värikästä perhe-elämää, mokia ja sattumuksia, perhekriisejä, mutta myös romantiikkaa - niistä aineksista tämä ihana tarina muodostui. Kevyeenkin tekstiin voi ujuttaa mukaan elämänviisautta, vaikkapa teini-ikäisen vahvistamiseen koulukiusaamista vastaan..
Lisämainintana hyvä käännös, niin ihana ja vapauttavaa lukea hyvää tekstiä!
(461 sivua.)
Tunnisteet:
2000-luku,
kevyt,
lukupäiväkirja2025,
nykyaika,
romantiikka
tiistai 13. toukokuuta 2025
Da Costa, Mélissa: Toivoa versovat päivät
Mélissa Da Costa: Toivoa versovat päivät
Les Lendemains, 2020
Suom. Saana Rusi
Tammi, 2025
Luin ~ 13.5.2025
Kuvaus:
Haikeankaunis kertomus menetyksestä ja toivosta.
”Ei ole enää tunteja tai päiviä, joilla mitata aikaa. Tästä eteenpäin on vain joskus myöhemmin koittavia hetkiä. Ei päivien valoa, ei liioin yön pimeyttä. On vain minä ja suruni tässä hiljaisessa talossa.”
Hirvittävän menetyksen kokenut Amande pakenee armottoman kirkasta kesää kauas Auvergnen maaseudulle saadakseen surra rauhassa. Sattuman kautta hän kuitenkin kiinnostuu pihan villiintyneestä puutarhasta ja uskaltautuu tutkimaan sitä. Kun vuodenajat vaihtuvat ja puutarha vähitellen elpyy, myös Amande päästää kuin varkain taas toiset ihmiset, valon ja ilon osaksi elämäänsä.
Toivoa versovat päivät on sykähdyttävä kertomus luonnon parantavasta voimasta ja siitä, kuinka joskus on pysähdyttävä pystyäkseen jatkamaan eteenpäin.
Kommentti:
Kirjan suomenkielinen nimi on hieno oivallus, sillä toivo todellakin versoo Amanden elämässä monellakin tavalla. Surullisenhaikea tarina, joka ei ihan yllä edellisen Da Costan tarinan (Kaikki taivaan sini) tasalle, mutta tykkäsin kuitenkin.
(282 sivua.)
Les Lendemains, 2020
Suom. Saana Rusi
Tammi, 2025
Luin ~ 13.5.2025
Kuvaus:
Haikeankaunis kertomus menetyksestä ja toivosta.
”Ei ole enää tunteja tai päiviä, joilla mitata aikaa. Tästä eteenpäin on vain joskus myöhemmin koittavia hetkiä. Ei päivien valoa, ei liioin yön pimeyttä. On vain minä ja suruni tässä hiljaisessa talossa.”
Hirvittävän menetyksen kokenut Amande pakenee armottoman kirkasta kesää kauas Auvergnen maaseudulle saadakseen surra rauhassa. Sattuman kautta hän kuitenkin kiinnostuu pihan villiintyneestä puutarhasta ja uskaltautuu tutkimaan sitä. Kun vuodenajat vaihtuvat ja puutarha vähitellen elpyy, myös Amande päästää kuin varkain taas toiset ihmiset, valon ja ilon osaksi elämäänsä.
Toivoa versovat päivät on sykähdyttävä kertomus luonnon parantavasta voimasta ja siitä, kuinka joskus on pysähdyttävä pystyäkseen jatkamaan eteenpäin.
Kommentti:
Kirjan suomenkielinen nimi on hieno oivallus, sillä toivo todellakin versoo Amanden elämässä monellakin tavalla. Surullisenhaikea tarina, joka ei ihan yllä edellisen Da Costan tarinan (Kaikki taivaan sini) tasalle, mutta tykkäsin kuitenkin.
(282 sivua.)
Tunnisteet:
2000-luku,
lukupäiväkirja2025,
nykyaika,
ranska,
suru
Hunter, Cara: Tilinteko
Cara Hunter: Tilinteko
Making a Killing, 2025
Suom. Johanna Laitila
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2025
Luin ~ 11.5.2025
Kuvaus:
Koukuttavassa poliisidekkarissa komisario Adam Fawley huomaa tehneensä aiemmin kohtalokkaan virheen.
Vuonna 2016 Adam Fawley tutki kahdeksanvuotiaan Daisyn katoamista. Lopulta tytön äiti tuomittiin lapsensa murhasta. Nyt true crime -sarja Pahamaineisen tuottaja saa vihiä, ettei poliisi selvittänyt silloisessa tutkinnassa aivan kaikkea. Pian löytyy ruumis, joka liittyy tuohon ratkaistuksi luultuun tapaukseen. Mitä Oxfordissa kadonneelle Daisy-tytölle tapahtui, ja miten Fawley saattoi epäonnistua niin traagisella tavalla?
Kommentti:
Muistan, kun kirja Daisy Masonista päättyi, mieleen jäi jonkinlainen epäilyksen häivähdys siitä, oliko koko tarina vielä kokonaan siinä.
No, ilmenee, ettei todellakaan ollut. Mutta siihen en ollut valmistautunut, että tarina ei vieläkään päättynyt. Ja kuka (kumpi) naisista jäi henkiin, ja miten ihmeessä?
Cara Hunter on jo useammassa kirjassa hyödyntänyt sähköpostien, lehtijuttujen ja esim. nettipalstakeskustelujen käyttämistä vaikkapa tapausten ennakkotietojen tai yleisen mielipiteen ja arvailujen esiin tuomisessa. Itse en ihan kauheasti siitä tykkää, vaan nämä tekstinvaihdokset tuovat sekavuutta sinänsä mielenkiintoisiin tarinoihin.
Uusimpana lisämausteena on nyt jo pari kertaa ollut tekeillä olevien rikostv-sarjojen hyödyntäminen, mikä tässä toi melkoisen lisämausteen ja suoranaisen juonenkäänteen tarinaan.
tarinasta itsestään voi sanoa, että onpa Daisy Mason todella karmiva tyyppi.
(.... sivua.)
Making a Killing, 2025
Suom. Johanna Laitila
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2025
Luin ~ 11.5.2025
Kuvaus:
Koukuttavassa poliisidekkarissa komisario Adam Fawley huomaa tehneensä aiemmin kohtalokkaan virheen.
Vuonna 2016 Adam Fawley tutki kahdeksanvuotiaan Daisyn katoamista. Lopulta tytön äiti tuomittiin lapsensa murhasta. Nyt true crime -sarja Pahamaineisen tuottaja saa vihiä, ettei poliisi selvittänyt silloisessa tutkinnassa aivan kaikkea. Pian löytyy ruumis, joka liittyy tuohon ratkaistuksi luultuun tapaukseen. Mitä Oxfordissa kadonneelle Daisy-tytölle tapahtui, ja miten Fawley saattoi epäonnistua niin traagisella tavalla?
Kommentti:
Muistan, kun kirja Daisy Masonista päättyi, mieleen jäi jonkinlainen epäilyksen häivähdys siitä, oliko koko tarina vielä kokonaan siinä.
No, ilmenee, ettei todellakaan ollut. Mutta siihen en ollut valmistautunut, että tarina ei vieläkään päättynyt. Ja kuka (kumpi) naisista jäi henkiin, ja miten ihmeessä?
Cara Hunter on jo useammassa kirjassa hyödyntänyt sähköpostien, lehtijuttujen ja esim. nettipalstakeskustelujen käyttämistä vaikkapa tapausten ennakkotietojen tai yleisen mielipiteen ja arvailujen esiin tuomisessa. Itse en ihan kauheasti siitä tykkää, vaan nämä tekstinvaihdokset tuovat sekavuutta sinänsä mielenkiintoisiin tarinoihin.
Uusimpana lisämausteena on nyt jo pari kertaa ollut tekeillä olevien rikostv-sarjojen hyödyntäminen, mikä tässä toi melkoisen lisämausteen ja suoranaisen juonenkäänteen tarinaan.
tarinasta itsestään voi sanoa, että onpa Daisy Mason todella karmiva tyyppi.
(.... sivua.)
keskiviikko 30. huhtikuuta 2025
Onerva, Ulla: Hattaradilemma
Ulla Onerva: Hattaradilemma
Tammi, 2025 (WSOY)
Luin ~ 30.4.2025
Kuvaus:
Nokkela hyvän mielen romaani Jane Austenin sankarittaren mukaan nimetystä Emmasta, joka puolustaa romanttista kirjallisuutta mutta tuntee vetoa sietämätöntä romantiikan vihaajaa kohtaan.
Ensirakkaus on jättänyt Emman vanhojen tansseissa, eivätkä tunteet ex-poikaystävään ole abivuoden alkaessa täysin hiipuneet. Haikailun sijaan Emma uppoutuu romanttisiin kirjoihin, vaikka koko muu maailma tuntuu halveksivan hänen lempigenreään. Kun ynseä kirjailija lyttää viihdekirjallisuuden lehdessä eikä koulun lukulistaltakaan löydy romanttisia kirjoja, Emma ryhtyy kapinaan. Hän perustaa Oikukkaiden romantikkojen piirin, jonka päämäärä on kohottaa romanttisen kirjallisuuden arvostusta ja tuhota kirjallisuusankeuttajat. Tehtävä ei ole helppo, sillä piirin sisällä kipinöi niin vihasta kuin rakkaudestakin, ja Emma huomaa olevansa pahemmassa sotkussa kuin lempiromaaniensa sankarittaret.
Ulla Onervan esikoisromaani Hattaradilemma aloittaa humoristisen viihdetrilogian, joka solmii Jane Austenin ja Charlotte Brontën romanttiset klassikot oivaltavasti nykypäivään. Trilogia sopii kaikille, jotka eivät suostu salaamaan rakkauttaan romanttisia kirjoja kohtaan!
Kommentti:
Hauska, hyvin kirjoitettu romanttinen tarina. Kohteena erityisesti nuoret aikuiset, mutta oivallisen raikas tarina näin vanhemmallekin lukijalle.
(332 sivua.)
Tammi, 2025 (WSOY)
Luin ~ 30.4.2025
Kuvaus:
Nokkela hyvän mielen romaani Jane Austenin sankarittaren mukaan nimetystä Emmasta, joka puolustaa romanttista kirjallisuutta mutta tuntee vetoa sietämätöntä romantiikan vihaajaa kohtaan.
Ensirakkaus on jättänyt Emman vanhojen tansseissa, eivätkä tunteet ex-poikaystävään ole abivuoden alkaessa täysin hiipuneet. Haikailun sijaan Emma uppoutuu romanttisiin kirjoihin, vaikka koko muu maailma tuntuu halveksivan hänen lempigenreään. Kun ynseä kirjailija lyttää viihdekirjallisuuden lehdessä eikä koulun lukulistaltakaan löydy romanttisia kirjoja, Emma ryhtyy kapinaan. Hän perustaa Oikukkaiden romantikkojen piirin, jonka päämäärä on kohottaa romanttisen kirjallisuuden arvostusta ja tuhota kirjallisuusankeuttajat. Tehtävä ei ole helppo, sillä piirin sisällä kipinöi niin vihasta kuin rakkaudestakin, ja Emma huomaa olevansa pahemmassa sotkussa kuin lempiromaaniensa sankarittaret.
Ulla Onervan esikoisromaani Hattaradilemma aloittaa humoristisen viihdetrilogian, joka solmii Jane Austenin ja Charlotte Brontën romanttiset klassikot oivaltavasti nykypäivään. Trilogia sopii kaikille, jotka eivät suostu salaamaan rakkauttaan romanttisia kirjoja kohtaan!
Kommentti:
Hauska, hyvin kirjoitettu romanttinen tarina. Kohteena erityisesti nuoret aikuiset, mutta oivallisen raikas tarina näin vanhemmallekin lukijalle.
(332 sivua.)
Tunnisteet:
1.osa,
2000-luku,
chiclit,
esikoisteos,
kevyt,
lukupäiväkirja2025,
nuoret aikuiset,
nykyaika,
romantiikka,
sarja,
trilogia
lauantai 26. huhtikuuta 2025
Hämäläinen, Paula: Tämä ei ole romanttinen komedia
Paula Hämäläinen: Tämä ei ole romanttinen komedia
Otava, 2025
Luin ~ 25.4.2025
Kuvaus:
Miksi ihmissuhteet ovat joillekin niin järjettömän vaikeita? Tragikoomisessa esikoisromaanissa Bridget Jones kohtaa Sally Rooneyn.
Suomalainen Maija saa assarinpestin halpaan true crimeen erikoistuneesta tuotantoyhtiöstä Lontoossa. Firma lähtee Tokioon kuvaamaan sarjaa japanilaisista sarjamurhaajista. Reissulla Maija saa flashbackeja tokiolaisesta ensirakkaudestaan. Moni asia ei mennyt hyvin, ja suhteen jälkeen Maija ei ole seurustellut. Onko päälleni langetettu kirous, Maija miettii. Miksi miesten kanssa on aina niin vaikeaa?
Herkullisen melankolinen ja vilpittömän toiveikas teos rakkauden etsinnästä kysyy, miten pitää yllä uskoa rakkauteen silloinkin kun kaikki epäonnistuu.
Kommentti:
Olipa mielenkiintoista lukea ensin Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo ja sen jälkeen tämä kirja.
Aihepiirihän on oikeastaan sama, välissä vain on 200 vuotta.
Väitän, että vaikka monenlaiset asiat ovat maailmassa paremmin kuin 1800-luvulla, on myös asioita, jotka ovat huonommin. Ainakaan ihmiset eivät parisuhteidensa kanssa pääse yhtään helpommalla, kaikesta (näennäisestä?) vapaudesta huolimatta. Se vapauskin luo kahleita, ja etenkin suurta arvaamattomuutta.
Lyhyesti yksinkertaistaen sanoisin, että ihmisten itsekkyydelle on tilaa yhä enemmän.
Pidin tästä kirjasta ja sen päähenkilöstä todella paljon. Melkein haluaisi kuulla, mitä Maijalle sittemmin kuuluu..
Ai niin, hauska yksityiskohta ole maininta Pachinko-halleista, joista juuri kuulin ensimmäistä kertaa lukemassani Pachinko-kuulat -kirjassa.
(381 sivua.)
Otava, 2025
Luin ~ 25.4.2025
Kuvaus:
Miksi ihmissuhteet ovat joillekin niin järjettömän vaikeita? Tragikoomisessa esikoisromaanissa Bridget Jones kohtaa Sally Rooneyn.
Suomalainen Maija saa assarinpestin halpaan true crimeen erikoistuneesta tuotantoyhtiöstä Lontoossa. Firma lähtee Tokioon kuvaamaan sarjaa japanilaisista sarjamurhaajista. Reissulla Maija saa flashbackeja tokiolaisesta ensirakkaudestaan. Moni asia ei mennyt hyvin, ja suhteen jälkeen Maija ei ole seurustellut. Onko päälleni langetettu kirous, Maija miettii. Miksi miesten kanssa on aina niin vaikeaa?
Herkullisen melankolinen ja vilpittömän toiveikas teos rakkauden etsinnästä kysyy, miten pitää yllä uskoa rakkauteen silloinkin kun kaikki epäonnistuu.
Kommentti:
Olipa mielenkiintoista lukea ensin Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo ja sen jälkeen tämä kirja.
Aihepiirihän on oikeastaan sama, välissä vain on 200 vuotta.
Väitän, että vaikka monenlaiset asiat ovat maailmassa paremmin kuin 1800-luvulla, on myös asioita, jotka ovat huonommin. Ainakaan ihmiset eivät parisuhteidensa kanssa pääse yhtään helpommalla, kaikesta (näennäisestä?) vapaudesta huolimatta. Se vapauskin luo kahleita, ja etenkin suurta arvaamattomuutta.
Lyhyesti yksinkertaistaen sanoisin, että ihmisten itsekkyydelle on tilaa yhä enemmän.
Pidin tästä kirjasta ja sen päähenkilöstä todella paljon. Melkein haluaisi kuulla, mitä Maijalle sittemmin kuuluu..
Ai niin, hauska yksityiskohta ole maininta Pachinko-halleista, joista juuri kuulin ensimmäistä kertaa lukemassani Pachinko-kuulat -kirjassa.
(381 sivua.)
Tunnisteet:
japani,
lukupäiväkirja2025,
nykyaika,
suomalainen
perjantai 14. helmikuuta 2025
Kajanto, Maija: Kardemummajoulu
Maija Kajanto: Kardemummajoulu
WSOY, 2025
Luin ~ 14.2.2025
Kuvaus:
Kahvila Koivun joulu on odotusta täynnä.
Pyhävirran kylässä kahvila Koivu valmistautuu jouluun lumen ja kovien pakkasten keskellä. Krisse ja Tommi liimaavat paperitonttuja kotinsa ikkunoihin ja suunnittelevat kevättä ja uutta elämänvaihetta. Krisselle tuleva muutos on paitsi onnellinen myös kipeä, etenkin kun tuntuu, etteivät kaikki hänen perheestään jaa hänen onneaan.
Joulu tuo Pyhävirralle joukon vanhoja tuttuja ja paljon uusia suunnitelmia. Kunnan yhteistyökuvioiden myötä Pyhävirralle saapuu myös ihmisiä, joista osa aikoo löytää voimaeläimensä maaseudun rauhasta. Hääsuunnitelmat Krissen lähipiirissä sieppaavat koko kylän mukaansa, mutta miten käy, kun lumi ja pakkanen ovat sekoittaa tärkeän päivän?
Kun jouluaattoaamuna riisipuuro hautuu hellalla ja kardemumman tuoksu leijailee keittiöstä, on aika selvittää, voiko joulussa todella olla taikaa.
Kardemummajoulu on kuusentuoksuinen hyvän mielen joulukirja. Teos päättää suuren suosion saavuttaneen Kahvila Koivu -sarjan. Kirjasarjan aloitti Korvapuustikesä vuonna 2022.
Maija Kajanto on kirjailija ja viestinnän ammattilainen, joka ei osaa keittää riisipuuroa. Kardemummajoulu on hänen kahdeksas kirjansa.
Kommentti:
Ihana hyvänmielen joulukirja, joka sopi kyllä myös ystävänpäivänä luettavaksi :). Kiva päätös tälle sarjalle!
(265 sivua.)
WSOY, 2025
Luin ~ 14.2.2025
Kuvaus:
Kahvila Koivun joulu on odotusta täynnä.
Pyhävirran kylässä kahvila Koivu valmistautuu jouluun lumen ja kovien pakkasten keskellä. Krisse ja Tommi liimaavat paperitonttuja kotinsa ikkunoihin ja suunnittelevat kevättä ja uutta elämänvaihetta. Krisselle tuleva muutos on paitsi onnellinen myös kipeä, etenkin kun tuntuu, etteivät kaikki hänen perheestään jaa hänen onneaan.
Joulu tuo Pyhävirralle joukon vanhoja tuttuja ja paljon uusia suunnitelmia. Kunnan yhteistyökuvioiden myötä Pyhävirralle saapuu myös ihmisiä, joista osa aikoo löytää voimaeläimensä maaseudun rauhasta. Hääsuunnitelmat Krissen lähipiirissä sieppaavat koko kylän mukaansa, mutta miten käy, kun lumi ja pakkanen ovat sekoittaa tärkeän päivän?
Kun jouluaattoaamuna riisipuuro hautuu hellalla ja kardemumman tuoksu leijailee keittiöstä, on aika selvittää, voiko joulussa todella olla taikaa.
Kardemummajoulu on kuusentuoksuinen hyvän mielen joulukirja. Teos päättää suuren suosion saavuttaneen Kahvila Koivu -sarjan. Kirjasarjan aloitti Korvapuustikesä vuonna 2022.
Maija Kajanto on kirjailija ja viestinnän ammattilainen, joka ei osaa keittää riisipuuroa. Kardemummajoulu on hänen kahdeksas kirjansa.
Kommentti:
Ihana hyvänmielen joulukirja, joka sopi kyllä myös ystävänpäivänä luettavaksi :). Kiva päätös tälle sarjalle!
(265 sivua.)
torstai 14. marraskuuta 2024
Annola, Elina: Luopuneet
Elina Annola: Luopuneet
Kustannusosakeyhtiö Teos Oy, 2024
Luin ~ 14.11.2024
Kuvaus:
Anniina muuttaa Sisu-koiran, puolisonsa Leevin ja tämän tyttären kanssa kauniiseen, valoisaan kivitaloon Helsingissä ja ryhtyy haaveilemaan onnenapiloista ikkunalaudoilla sekä omasta lapsesta. Pian häntä alkavat kuitenkin kalvaa äidin sanat ja huoneiden kostea ilma.
Toisessa ajassa Vieno yrittää pitää perheensä talon valoisalla puolella, vaikka hänen vastuullaan on sodan vammauttama, työtä vieroksuva mies ja pieni Liisa-tytär. Elämän piti mennä toisin, heidän piti olla onnellisia. Mutta itsenäisyyspäivänä Vieno näyttää naapurin Forsmaneille, että hänenkin perheensä on herrasväkeä.
Luopuneissa liikutaan sukupolvien ja yhteiskunnallisten kerrosten välillä. Se on henkeä puristava romaani äidiksi kasvamisesta ja tyttärenä pysymisestä. Se piirtää sadan vuoden jänteellä unelmia kodista ja perheestä ja varjostaa ne arjen tummilla sävyillä.
Kommentti:
-
(330 sivua.)
Kustannusosakeyhtiö Teos Oy, 2024
Luin ~ 14.11.2024
Kuvaus:
Anniina muuttaa Sisu-koiran, puolisonsa Leevin ja tämän tyttären kanssa kauniiseen, valoisaan kivitaloon Helsingissä ja ryhtyy haaveilemaan onnenapiloista ikkunalaudoilla sekä omasta lapsesta. Pian häntä alkavat kuitenkin kalvaa äidin sanat ja huoneiden kostea ilma.
Toisessa ajassa Vieno yrittää pitää perheensä talon valoisalla puolella, vaikka hänen vastuullaan on sodan vammauttama, työtä vieroksuva mies ja pieni Liisa-tytär. Elämän piti mennä toisin, heidän piti olla onnellisia. Mutta itsenäisyyspäivänä Vieno näyttää naapurin Forsmaneille, että hänenkin perheensä on herrasväkeä.
Luopuneissa liikutaan sukupolvien ja yhteiskunnallisten kerrosten välillä. Se on henkeä puristava romaani äidiksi kasvamisesta ja tyttärenä pysymisestä. Se piirtää sadan vuoden jänteellä unelmia kodista ja perheestä ja varjostaa ne arjen tummilla sävyillä.
Kommentti:
-
(330 sivua.)
Tunnisteet:
historia,
lapsettomuus,
lukupäiväkirja2024,
nykyaika,
suomalainen
sunnuntai 15. syyskuuta 2024
Kajanto, Maija: Sitruunakevät
Maija Kajanto: Sitruunakevät
WSOY, 2024
Kahvila Koivu-sarjan 4. osa
Luin ~ 15.9.2024
Kuvaus:
Keväisessä kahvila Koivussa elämä tarjoaa välillä pelkkiä sitruunoita.
Kristiina Kivimaa ja Tommi ovat viettäneet vuoden Adrianmeren rannalla. Lähestyvä kevät tuo parin takaisin Keski-Suomeen, mutta kun Kristiina joutuu kokemaan suurimman mahdollisen menetyksen, ei asettuminen uudelleen vanhaan elämään tunnu helpolta.
Pyhävirran kylässä moni asia on muuttunut, kahvila Koivu on uusissa käsissä, vanhoista ystävistä osa on poissa ja Krissen voimat vähissä. Mutta kun menneisyydestä sukeltaa esiin outo perintö, täytyy Krissen kääriä hihat ja jatkaa eteenpäin. Tommin ja Krissen uusi koti nousee Pyhäjärven rantaan ja sinne on uskallettava kantaa huonekalujen lisäksi myös tunteet, toiveet ja ajatukset tulevaisuudesta.
Kun kevätaurinko sulattaa hanget ja ensimmäiset valkovuokot kukkivat ojien pientareilla, kahvila Koivussa tuoksuvat jälleen tuoreet korvapuustit.
Sitruunakevät on Kahvila Koivu -sarjan neljäs osa. Kirjasarjan avasi Korvapuustikesä heinäkuussa 2022.
Kommentti:
Tämä on todella sympaattinen sarja Krissestä ja Kahvila Koivusta. Mietin jo, miten tämä sarja voi jatkua mielenkiintoisena vielä neljännen ja viidennen osan verran, mutta kyllä vaan voi. Kyse ei todellakaan ole ...ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti -tarinasta. Toki sitäkin tässä tapahtuu, mutta todella elämänmakuisia sivujuonteita Krissen omassa ja hänen lähipiirinsä elämässä.
Aihe yllätti - ja kiinnosti - todella paljon.
(252 sivua.)
WSOY, 2024
Kahvila Koivu-sarjan 4. osa
Luin ~ 15.9.2024
Kuvaus:
Keväisessä kahvila Koivussa elämä tarjoaa välillä pelkkiä sitruunoita.
Kristiina Kivimaa ja Tommi ovat viettäneet vuoden Adrianmeren rannalla. Lähestyvä kevät tuo parin takaisin Keski-Suomeen, mutta kun Kristiina joutuu kokemaan suurimman mahdollisen menetyksen, ei asettuminen uudelleen vanhaan elämään tunnu helpolta.
Pyhävirran kylässä moni asia on muuttunut, kahvila Koivu on uusissa käsissä, vanhoista ystävistä osa on poissa ja Krissen voimat vähissä. Mutta kun menneisyydestä sukeltaa esiin outo perintö, täytyy Krissen kääriä hihat ja jatkaa eteenpäin. Tommin ja Krissen uusi koti nousee Pyhäjärven rantaan ja sinne on uskallettava kantaa huonekalujen lisäksi myös tunteet, toiveet ja ajatukset tulevaisuudesta.
Kun kevätaurinko sulattaa hanget ja ensimmäiset valkovuokot kukkivat ojien pientareilla, kahvila Koivussa tuoksuvat jälleen tuoreet korvapuustit.
Sitruunakevät on Kahvila Koivu -sarjan neljäs osa. Kirjasarjan avasi Korvapuustikesä heinäkuussa 2022.
Kommentti:
Tämä on todella sympaattinen sarja Krissestä ja Kahvila Koivusta. Mietin jo, miten tämä sarja voi jatkua mielenkiintoisena vielä neljännen ja viidennen osan verran, mutta kyllä vaan voi. Kyse ei todellakaan ole ...ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti -tarinasta. Toki sitäkin tässä tapahtuu, mutta todella elämänmakuisia sivujuonteita Krissen omassa ja hänen lähipiirinsä elämässä.
Aihe yllätti - ja kiinnosti - todella paljon.
(252 sivua.)
Tunnisteet:
2000-luku,
4.osa,
kevyt,
lukupäiväkirja2024,
nykyaika,
romantiikka,
sarja,
suomalainen
sunnuntai 25. elokuuta 2024
Nicholls, David: Melkein perillä
David Nicholls: Melkein perillä
You Are Here, 2024
Suom. Oona Nyström
Otava, 2024
Luin ~ 25.8.2024
Kuvaus:
Free-kustannustoimittajana työskentelevä Marnie on eronnut ja jymähtänyt kotiinsa. Iltapäivät kaikuvat hiljaisuuttaan, ja elämä tuntuu valuvan hukkaan.
Maantiedon opettaja Michael on vetäytynyt omiin oloihinsa vaimonsa lähdön jälkeen. Hän tekee yksinäisiä kävelyretkiä nummilla ja välttelee ihmisiä.
Sitten muuttuneet reissusuunnitelmat ja perienglantilainen kolea sää puuttuvat peliin, ja nämä kaksi erakkoa päätyvät patikoimaan halki Englannin, rinnakkain, samalla kartalla. Voisiko pitkän matkan varrelta löytyä lohtua, toveruutta, kenties enemmänkin?
Suloisenhaikea kertomus ensikohtaamisista ja siitä, kuinka joskus täytyy eksyä löytääkseen perille.
Kommentti:
Olipa piristävä lukukokemus, pitkästä aikaa kävi niin, että kirjaa lukiessani hihittelin ja jopa nauroin ihan ääneen.
Hauska kerronta ja ilmeisen onnistunut käännöstyö yhdistyivät, joten tätä kirjaa oli kiva lukea.
Marnien ja Michaelin jutustelua ja reissaamista olisi lukenut pitempäänkin.
(395 sivua.)
You Are Here, 2024
Suom. Oona Nyström
Otava, 2024
Luin ~ 25.8.2024
Kuvaus:
Free-kustannustoimittajana työskentelevä Marnie on eronnut ja jymähtänyt kotiinsa. Iltapäivät kaikuvat hiljaisuuttaan, ja elämä tuntuu valuvan hukkaan.
Maantiedon opettaja Michael on vetäytynyt omiin oloihinsa vaimonsa lähdön jälkeen. Hän tekee yksinäisiä kävelyretkiä nummilla ja välttelee ihmisiä.
Sitten muuttuneet reissusuunnitelmat ja perienglantilainen kolea sää puuttuvat peliin, ja nämä kaksi erakkoa päätyvät patikoimaan halki Englannin, rinnakkain, samalla kartalla. Voisiko pitkän matkan varrelta löytyä lohtua, toveruutta, kenties enemmänkin?
Suloisenhaikea kertomus ensikohtaamisista ja siitä, kuinka joskus täytyy eksyä löytääkseen perille.
Kommentti:
Olipa piristävä lukukokemus, pitkästä aikaa kävi niin, että kirjaa lukiessani hihittelin ja jopa nauroin ihan ääneen.
Hauska kerronta ja ilmeisen onnistunut käännöstyö yhdistyivät, joten tätä kirjaa oli kiva lukea.
Marnien ja Michaelin jutustelua ja reissaamista olisi lukenut pitempäänkin.
(395 sivua.)
Tunnisteet:
2000-luku,
lukupäiväkirja2024,
nykyaika,
roadtrip,
romantiikka
perjantai 23. elokuuta 2024
Annola, Elina: Kunnes kukkivat puut
Elina Annola: Kunnes kukkivat puut
Bazar Kustannus, 2022
Luin ~ 22.8.2024
Kuvaus:
Sitten kun oikea elämä alkaa.
Elina Annolan esikoisromaanissa Kunnes kukkivat puut nuori opettaja tavoittelee täyttä elämää heittäytymällä rohkeasti uuteen.
Tästä kesälomasta tulisi uusi, puhdas alku. Emilia saisi unelmiensa parisuhteen, auringonhehkuiset illat Helsingin rantakallioilla, ystävät. Töihin palattuaan hän kertoisi kaikesta opettajainhuoneessa, mutta nyt, nyt kesä poreilee suussa, hehkuu mandariininpunaisena hymynä huulilla, syttyy sähähtäen iloa rätiseviksi hetkiksi. Ja kesä jatkuu. Kesä.
Huolettoman lomatunnelman katkaisee äidin puhelinsoitto. Auri-täti on kuollut. Emilia tuskin muistaa omituista Auria, mutta hautajaismatka vie hänet takaisin juurilleen Pohjanmaalle, mummolan mansikkamaille ja Aurin elämään. Liian lähelle. Tapahtumiin, joita eivät edes valtoimenaan kukkivat omenapuut pysty muuttamaan kauniiksi muistoiksi.
Kommentti:
Vaikuttava tarina elämän raskaiden asioiden kaatumisesta päälle ja mielen murtumisesta. Ulospäin moni asia Emilian elämässä on hyvin, mutta jostain alkaa syvenevä vajoamisen kierre. Miten kaikki lopulta vaikuttaa kaikkeen, miten ihminen voikaan ajautua noidankehään, kun apua ei löydy. Vaikka lähellä on ihmisiä, kukaan ei lopulta näe toisen sisällä vellovaa kaaosta, ja tarjottu apukin voi kääntyä itseään - ja sen tarjoajaa - vastaan.
Pelottavan vaikuttava - ja osuva.
(332 sivua.)
Bazar Kustannus, 2022
Luin ~ 22.8.2024
Kuvaus:
Sitten kun oikea elämä alkaa.
Elina Annolan esikoisromaanissa Kunnes kukkivat puut nuori opettaja tavoittelee täyttä elämää heittäytymällä rohkeasti uuteen.
Tästä kesälomasta tulisi uusi, puhdas alku. Emilia saisi unelmiensa parisuhteen, auringonhehkuiset illat Helsingin rantakallioilla, ystävät. Töihin palattuaan hän kertoisi kaikesta opettajainhuoneessa, mutta nyt, nyt kesä poreilee suussa, hehkuu mandariininpunaisena hymynä huulilla, syttyy sähähtäen iloa rätiseviksi hetkiksi. Ja kesä jatkuu. Kesä.
Huolettoman lomatunnelman katkaisee äidin puhelinsoitto. Auri-täti on kuollut. Emilia tuskin muistaa omituista Auria, mutta hautajaismatka vie hänet takaisin juurilleen Pohjanmaalle, mummolan mansikkamaille ja Aurin elämään. Liian lähelle. Tapahtumiin, joita eivät edes valtoimenaan kukkivat omenapuut pysty muuttamaan kauniiksi muistoiksi.
Kommentti:
Vaikuttava tarina elämän raskaiden asioiden kaatumisesta päälle ja mielen murtumisesta. Ulospäin moni asia Emilian elämässä on hyvin, mutta jostain alkaa syvenevä vajoamisen kierre. Miten kaikki lopulta vaikuttaa kaikkeen, miten ihminen voikaan ajautua noidankehään, kun apua ei löydy. Vaikka lähellä on ihmisiä, kukaan ei lopulta näe toisen sisällä vellovaa kaaosta, ja tarjottu apukin voi kääntyä itseään - ja sen tarjoajaa - vastaan.
Pelottavan vaikuttava - ja osuva.
(332 sivua.)
Tunnisteet:
2000-luku,
ahdistus,
esikoisteos,
lukupäiväkirja2024,
nykyaika,
suomalainen
lauantai 17. elokuuta 2024
Joenpolvi, Anu: Helleöitä ja entisiä heiloja
Anu Joenpolvi: Helleöitä ja entisiä heiloja
Karisto (Otava), 2024
Rantakylä-sarjan 4. osa
Luin ~ 17.8.2024
Kuvaus:
Nelli lupautuu hoitamaan kesälomallaan Pauli-enonsa kanoja, kissaa ja hevosvanhusta enon sairaalareissun ajan. Tutuiksi tulevat niin naapuritilan vilkkusilmäinen hevostallin omistaja kuin kahvila Äkkipyssäyksen ja korjaamon väkikin: emäntä Valma, karaokemestari Leevi ja rasvamontusta kömpivä mörökölli-Terho. Puhumattakaan värikkäästä joukosta Rantakylän touhutätejä ja avuliaita aatuja.
Helleyötään teltassa viettävä Nelli saa kesken uniensa jopa järisyttävän yllätysvieraan. Mutta kuka kumma on laittanut juhannusruusun tallin oveen?
Kommentti:
Tästä romantiikka-sarjasta pidän kyllä kovasti. Toki juonessa ei mitään suuria yllätyksiä ole tiedossa, mutta ei aina tarvitsekaan. Kuten edellisisssäkin osissa, tässä jonkin verran sivutaan aiempien tarinoiden henkilöitä, jos heidät sattuu muistamaan.
(316 sivua.)
Karisto (Otava), 2024
Rantakylä-sarjan 4. osa
Luin ~ 17.8.2024
Kuvaus:
Nelli lupautuu hoitamaan kesälomallaan Pauli-enonsa kanoja, kissaa ja hevosvanhusta enon sairaalareissun ajan. Tutuiksi tulevat niin naapuritilan vilkkusilmäinen hevostallin omistaja kuin kahvila Äkkipyssäyksen ja korjaamon väkikin: emäntä Valma, karaokemestari Leevi ja rasvamontusta kömpivä mörökölli-Terho. Puhumattakaan värikkäästä joukosta Rantakylän touhutätejä ja avuliaita aatuja.
Helleyötään teltassa viettävä Nelli saa kesken uniensa jopa järisyttävän yllätysvieraan. Mutta kuka kumma on laittanut juhannusruusun tallin oveen?
Kommentti:
Tästä romantiikka-sarjasta pidän kyllä kovasti. Toki juonessa ei mitään suuria yllätyksiä ole tiedossa, mutta ei aina tarvitsekaan. Kuten edellisisssäkin osissa, tässä jonkin verran sivutaan aiempien tarinoiden henkilöitä, jos heidät sattuu muistamaan.
(316 sivua.)
Tunnisteet:
2000-luku,
4.osa,
lukupäiväkirja2024,
nykyaika,
romantiikka,
sarja,
suomalainen
keskiviikko 14. elokuuta 2024
Leppänen, Aino: Luk(i)ossa
Aino Leppänen: Luk(i)ossa
Myllylahti, 2024
Luin ~ 14.8.2024
Kuvaus:
Mikä ihmeen ”samaistuttava säeromaani omien piirien löytämisestä ja totuuksista, jotka ulkokuori niin helposti peittää”? Lue itse, kyllä se siitä selviää.
Joose on tottunut pakkaamaan tavaransa kerta toisensa jälkeen. Isän työn perässä muuttamisessa on se hyvä puoli, että Joose on jo vaihtanut maisemaa ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä, kuka hän edes on. Muutto pikkupaikkakunnalle Vaalaan osoittautuu hankalammaksi. Väkijoukkoon sulautuminen on vaikeaa, jos sellaista ei ole.
Lukio-opinnot lähtevät käyntiin mallikkaasti, mutta yksin vietettyjen ruokatuntien sijaan hänet pyydetään mukaan erikoiselta tuntuvaan porukkaan. Ensireaktion jälkeen kutsu alkaa kummasti houkutella.
Vaiteliaan isän kanssa kaksin asuminen on aina ollut hyvin itsenäistä, mutta nyt edes kotona ei saa syrjäytyä rauhassa. Naapuritalossa tarvitaan välillä apua koiran kanssa, ja karvaturria hoitaessaan Joose tulee tutustuneeksi myös ystävälliseen naapuriin.
Mutta kun tapaa uusia ihmisiä, voiko arvatakaan, kuinka paljon yhteistä heidän kanssaan oikeastaan onkaan?
Kuvaus:
Hieno tarina Joosesta. Kirjan pääteema on koulukiusaaminen, ja sitähän on oikeastaan lähes jokainen kirjan henkilö kokenut jossain muodossa. Miksi tämä ilmiö on niin yleinen?
(237 sivua.)
Myllylahti, 2024
Luin ~ 14.8.2024
Kuvaus:
Mikä ihmeen ”samaistuttava säeromaani omien piirien löytämisestä ja totuuksista, jotka ulkokuori niin helposti peittää”? Lue itse, kyllä se siitä selviää.
Joose on tottunut pakkaamaan tavaransa kerta toisensa jälkeen. Isän työn perässä muuttamisessa on se hyvä puoli, että Joose on jo vaihtanut maisemaa ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä, kuka hän edes on. Muutto pikkupaikkakunnalle Vaalaan osoittautuu hankalammaksi. Väkijoukkoon sulautuminen on vaikeaa, jos sellaista ei ole.
Lukio-opinnot lähtevät käyntiin mallikkaasti, mutta yksin vietettyjen ruokatuntien sijaan hänet pyydetään mukaan erikoiselta tuntuvaan porukkaan. Ensireaktion jälkeen kutsu alkaa kummasti houkutella.
Vaiteliaan isän kanssa kaksin asuminen on aina ollut hyvin itsenäistä, mutta nyt edes kotona ei saa syrjäytyä rauhassa. Naapuritalossa tarvitaan välillä apua koiran kanssa, ja karvaturria hoitaessaan Joose tulee tutustuneeksi myös ystävälliseen naapuriin.
Mutta kun tapaa uusia ihmisiä, voiko arvatakaan, kuinka paljon yhteistä heidän kanssaan oikeastaan onkaan?
Kuvaus:
Hieno tarina Joosesta. Kirjan pääteema on koulukiusaaminen, ja sitähän on oikeastaan lähes jokainen kirjan henkilö kokenut jossain muodossa. Miksi tämä ilmiö on niin yleinen?
(237 sivua.)
Tunnisteet:
lasten/nuorten,
lukupäiväkirja2024,
nuoret aikuiset,
nykyaika,
suomalainen
sunnuntai 11. elokuuta 2024
Katouh, Zoulfa: Sitruunapuiden aika
Zoulfa Katouh: Sitruunapuiden aika
As Long as the Lemon Trees Grow, 2022
Suom. Helene Bützov
Tammi (WSOY), 2023
Luin ~ 9.9.2024
Kuvaus:
Ennen Syyrian sisällissotaa - vain vuotta aikaisemmin - Salama oli huoleton opiskelija, jolla oli äiti, isä, veli ja koti. Kun hänen veljensä vielä meni naimisiin Salaman parhaan ystävän Laylan kanssa, ei mikään olisi voinut olla paremmin.
Nyt Salama työskentelee vapaaehtoisena sairaalassa, hoitaa pahasti haavoittuneita päivästä toiseen ja pelastaa ne, jotka voi. Raskaana oleva Layla on kaikki, mitä hänen perheestään on jäljellä. Paine etsiä turvaa muualta on suuri, mutta niin ovat riskitkin. Ja voiko Salama jättää rakkaan kotimaansa - varsinkaan, kun hän tapaa Kenanin, syvämietteisen nuoren miehen, joka uskoo Syyrian tulevaisuuteen?
Sitruunapuiden aika on pakahduttavan kauniisti kirjoitettu tarina nuoruudesta sodan keskellä. Äärimmäiset tunteet vuorottelevat, kun ihmiset yrittävät selviytyä ja etsiä tietä valoisampaan tulevaisuuteen.
Kommentti:
Olipa kauniisti kirjoitettu, vaikuttava tarina. Salaman tarina tuo päivänvaloon asioita, joita nuorten ihmisten (eikä kenenkään) pitäisi koskaan joutua kokemaan. Ihana valoisa tulevaisuus muuttuuu pommituksien, kuoleman, väkivallan ja kidutuksen jokapäiväiseksi uhaksi.
Vain yhden vuoden farmasiaa opiskellut Salama joutuu tekemään jopa leikkauksia pommien raatelemille ihmisille ja näkemään ruhjoutuneita lapsia, jopa vauvoja, sairaalassa, jossa ei ole tarpeeksi lääkäreitä, hoitajia eikä lääkkeitä. Itse sairaala on todennäköinen seuraava iskujen kohde.
Tämä tarina tuo maailman nähtäväksi Syyrian tilanteen ja samahan toistuu maailman eri kulmilla. Miksi?
(571 sivua.)
As Long as the Lemon Trees Grow, 2022
Suom. Helene Bützov
Tammi (WSOY), 2023
Luin ~ 9.9.2024
Kuvaus:
Ennen Syyrian sisällissotaa - vain vuotta aikaisemmin - Salama oli huoleton opiskelija, jolla oli äiti, isä, veli ja koti. Kun hänen veljensä vielä meni naimisiin Salaman parhaan ystävän Laylan kanssa, ei mikään olisi voinut olla paremmin.
Nyt Salama työskentelee vapaaehtoisena sairaalassa, hoitaa pahasti haavoittuneita päivästä toiseen ja pelastaa ne, jotka voi. Raskaana oleva Layla on kaikki, mitä hänen perheestään on jäljellä. Paine etsiä turvaa muualta on suuri, mutta niin ovat riskitkin. Ja voiko Salama jättää rakkaan kotimaansa - varsinkaan, kun hän tapaa Kenanin, syvämietteisen nuoren miehen, joka uskoo Syyrian tulevaisuuteen?
Sitruunapuiden aika on pakahduttavan kauniisti kirjoitettu tarina nuoruudesta sodan keskellä. Äärimmäiset tunteet vuorottelevat, kun ihmiset yrittävät selviytyä ja etsiä tietä valoisampaan tulevaisuuteen.
Kommentti:
Olipa kauniisti kirjoitettu, vaikuttava tarina. Salaman tarina tuo päivänvaloon asioita, joita nuorten ihmisten (eikä kenenkään) pitäisi koskaan joutua kokemaan. Ihana valoisa tulevaisuus muuttuuu pommituksien, kuoleman, väkivallan ja kidutuksen jokapäiväiseksi uhaksi.
Vain yhden vuoden farmasiaa opiskellut Salama joutuu tekemään jopa leikkauksia pommien raatelemille ihmisille ja näkemään ruhjoutuneita lapsia, jopa vauvoja, sairaalassa, jossa ei ole tarpeeksi lääkäreitä, hoitajia eikä lääkkeitä. Itse sairaala on todennäköinen seuraava iskujen kohde.
Tämä tarina tuo maailman nähtäväksi Syyrian tilanteen ja samahan toistuu maailman eri kulmilla. Miksi?
(571 sivua.)
Tunnisteet:
2000-luku,
historia,
lukupäiväkirja2024,
nykyaika,
sisällissota,
sota
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



















