maanantai 29. lokakuuta 2018

Aareleid, Kai: Korttitalo

Kai Aareleid: Korttitalo

Linnade põletamine, 2016

Kirjailija on auktorisoinut käännöksen.

Kustantamo S&S, 2018

Luin ~ 29.10.2018



Kuvaus:

Runollinen perhesaaga 1950-60-luvun Virosta.
Sodanjälkeisessä Tartossa yksinäistä tyttöä ympäröivät menneen elämän rauniot, vanhempiensa arvoitukselliset keskustelut, selittämätön pelko ja salaisuudet. Tyttö kokee sivusta sekä yhteiskunnalliset että henkilökohtaiset mullistukset Stalinin kuolemasta äitinsä ja isänsä avioliiton hajoamiseen. Tärkeät päätökset tehdään kuitenkin jossain muualla, eikä Tiina pysty estämään kumpaakaan suurista tragedioista, jotka tulevat määrittelemään hänen elämäänsä siitä lähtien. Mutta yhtäkään muistoa ei pääse ikuisesti pakoon. Ainakin kerran jokaisen salaisuuden on löydettävä kuulijansa.
Korttitalo on intiimi kuvaus sodanjälkeisestä todellisuudesta virolaisessa provinssikaupungissa ja samalla tarkasti kerrottu, kiehtova perhedraama, jossa pienen perheen kohtalo rinnastuu pienen kansan kohtaloon neuvostovallan alla.


Kommentti:

Tykkäsin!

(333 sivua.)

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Crossan, Sarah: Yksi

Sarah Crossan: Yksi

One, 2015

Suom. Kaisa Kattelus

Kustantamo S&S, 2018

Luin ~ 21.10.2018



Kuvaus: (kustantajan)

Teini-ikäiset Grace ja Tippi eivät siedä, että heitä tuijotetaan, mutta he ovat tottuneet siihen. He ovat siamilaiset kaksoset, yhtä kaikin mahdollisin tavoin. He toivovat enemmän kuin mitään muuta, että heidät nähtäisiin yksitellen, kumpikin vuorollaan, kahtena erillisenä ihmisenä kuten muutkin. He haluavat oikeita, omia ystäviä. Entä rakkaus?
Kun vanhemmilla ei ole varaa jatkaa tyttöjen kotikoulutusta, heidän täytyy mennä tavalliseen kouluun muiden nuorten armoille. Vaikka muutos ei ole helppo, samalla avartuu maailma.
Mutta Tippin ja Gracen edessä on raastava valinta. Heidän on tehtävä päätös, joka voi muuttaa heidän elämänsä peruuttamattomasti Koskettava ja poikkeukselliseen muotoon kirjoitettu säeromaani kertoo identiteetistä, sisaruudesta ja rakkaudesta ja kysyy tärkeän kysymyksen: mitä sielunsisaruus todella merkitsee?


Kommentti:

Tällaista kirjaa en olekaan ennen lukenut. Teksti oli jännästi säemuodossa, jota ensinäkemältä vähän vierastin, mutta se toimikin oikein hyvin. Riipaiseva kuvaus, mielestäni hyvin uskottava. Suosittelen kaikenikäisille lukijoille. Tämä on luokiteltu nuorten aikuisten kirjaksi, mutta sopii varmasti myös yläkouluikäisille sekä aikuisille.

(439 sivua.)

Edit. Suosittelin kirjaa nuorimmaiselleni (15 v.), joka myös luki kirjan ja piti siitä.

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Samartin, Cecilia: Kirottu kauneus

Cecilia Samartin: Kirottu kauneus

Beauty for Ashes, 2017

Suom. Kristiina Vaara

Bazarkustannus Oy, 2018

Luin ~ 17.10.2018



Kuvaus: (kustantajan)
Riistetty nuoruus
19-vuotiaan moldovalaisen Inesan vankila on lasvegasilainen loistohotelli. Hän on pomonsa ykköstyttö ja ostettavissa tärkeimpien asiakkaiden käyttöön. 15-vuotias meksikolainen Karla kerää asiakkaita kuin hunaja kärpäsiä; hänen kauneutensa on ”tähdistä ja kuusta”, niin kuin äidillä oli tapana sanoa. Turistisäihkeen ulkopuolella, hylätyssä asuntovaunussa monen kymmenen kulkukissan kanssa majailee 9-vuotias, saparopäinen Sammy. Hän on karannut kotoaan Ohiosta ja piileksii poliisia.
Armottomassa aavikkokaupungissa tyttöjen välille syntyy liittolaisuus ja toive vapaudesta. Pakoa voi yrittää kuitenkin vain kerran, ja kintereillä huohottavat orjamarkkinoiden pahimmat pedot.
Cecilia Samartinin Kirottu kauneus on kertomus ystävyydestä, toivosta ja selviämisestä. Se pakottaa ahmimaan sivuja kuin hyytävä jännäri ja johdattaa syvälle ihmiskaupan syövereihin kuin terävä dokumentti.


Oma kommentti:

Oli hieman hämmentävä lukukokemus. Olen lukenut (ja kuunnellut ääneenluettuna) kirjailijan teoksia ja pitänyt niistä todella paljon. Samartin on mielestäni tasokas kirjoittaja. Mutta tätä kirjaa lukiessa kieli tuntui välillä notkahtelevan tyylistään. Jotenkin tuntui, kuin kääntäjä ei olisi oikein osannut muotoilla kaikkea (tai kuin käännös olisi jäänyt vähän raakileeksi joistain kohdista).
En oikein osaa kuvailla, mistä tuo hämmennys tuli, mutta kyllähän tarina veti silti. Raskas on aihe ja kovin surullinen. Mutta voisiko tämä asia joskus muuttua, kun näistä kirjoitetaan? En tiedä, vaikka sitä kovasti toivon.
ps. Täällä on vallan hieno arvio kirjasta. Itse pelkään paljastavani liikaa juonesta, siksi kommentoin näin vain (varovaisesti) omia tuntemuksiani.


(316 sivua.)

ps. Tämä kirja on 59. tänä vuonna loppuun luettu kirja ja sivuaa ennätystä. Vuosina 2014 ja 2015 olen koko vuonna lukenut yhteensä 59 kirjaa. :)

perjantai 12. lokakuuta 2018

Pekkola, Pasi: Huomenna kevät palaa

Pasi Pekkola: Huomenna kevät palaa

Otava, 2018

Luin ~ 12.10.2018



Kuvaus:
Sisar suojelee pientä veljeään pukemalla sodan todellisuuden saduksi. Herkkä ja järkyttävä romaani siitä, mitä vuosi 1918 teki lapsillemme.
Eeva ja hänen pikkuveljensä Eino elävät vaatimatonta mutta turvallista elämää Villilähteellä. Kun isä ajautuu sisällissodassa punaisten puolelle, muu perhe pakenee Lahteen.
Eeva upottaa Einon keskelle satumaailmaa ja ottaa itse vastaan jokaisen iskun. Vuosikymmeniä myöhemmin järjestelmällisesti torjutut muistot palaavat, ja Einon on kohdattava todelliset juurensa.
Voittajien puolella ollut nuorimies, itsekin lapsi vasta, ei selviä vähemmillä vammoilla. Sillä sodan ja vankileirien häpeä merkitsi jokaisen.

Kommentti:

Ajankohtainen aihe, kertoo yhden version vuoden 1918 tapahtumista. Aion lukea vielä pari muutakin kirjaa, nyt kun näitä on useampia kirjoitettu.
Tykkään Pekkolan kirjoitustyylistä.
Vaikka tässä kirjassa siirrytään paikasta, henkilöstä ja ajanjaksosta toiseen, kirja ei ole sekava. Siitä pisteet, koska monesti tuntuu tuo aikahyppely tekevän kirjan juonen seuraamisesta kovin työlästä. Tai ainakin itse pääsin riittävän helposti kärryille tapahtumista vaihdosten jälkeen. Siitäkin tykkään, ettei kaikkea kirjoiteta liian tarkasti (auki) tai alleviivata kaikkea. Kirjailija antaa tilaa myös lukijan ajatuksille.
(343 sivua.)

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Savonlahti, Sisko: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Gummerus, 2018

Luin ~ 7.10.2018



Kuvaus: (kustantajan, takakansi)

”Tiedän, että minun on tehtävä tälle kaikelle jotain ja vähän äkkiä. Mutta vielä hetken ajan minä haluan maata parvekkeella ja muistella entistä poikaystävääni.”
Näin ajattelee nuori nainen asunnossaan, jonne kantautuu ihmisten kiljunta Linnanmäeltä. Kohta on kesä, ja on aika päästä erosta yli. Täytyy nousta murheen alhosta, täytyy löytää työpaikka, täytyy rakastua, täytyy käynnistää positiivisuuden kierre.
Mutta pitääkö täyttää ulkopuolisten odotuksia vai toimia sen mukaan, mitä itse haluaa? Mistä tietää, mitä itse haluaa? Niin paljon kysymyksiä, ja usein houkuttelevimmalta tuntuu huonekasvien pintamullan tarkkailu, ystäville tekstaaminen, sipsidipin sekoittaminen ja makuuasento hintavan vuokra-asunnon parvekkeella. Kuinka hänen käy? Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu yhdistelee oivaltavasti kepeää huumoria ja melankoliaa. Se on suora ja tarkka kuvaus kaupunkilaisarjesta, joka on samanaikaisesto kovaa ja kaunista.


Kommentti:

Tästä kirjasta tuli mieleeni kauan sitten luetut Anni Polvat ja Aino Räsäset. Vaan kovin on sinkkunaisen elämä toisenlaista nykyään verrattuna oman nuoren aikuisen elämääni tai em. kirjojen maailmaan. Mielestäni kirja oli aika surullinen kuvaus nykymenosta. Miten voi aikuisen terveen kolmikymppisen naisen elämä mennä niin, että kaikki miessuhteet ovat satunnaisia, perheestä, vakituisesta työpaikasta ym. asioista hän ei oikein edes tosissaan uneksi. Tai ei ainakaan oikein osaa tehdä mitään niiden eteen. Työnhaku on ailahtelevaista, milloin mikäkin pieni asia estää suunnilleen sängystä nousemisen tai mihinkään toimeen tarttumisen.
Kirja todella laittoi miettimään yhteiskuntaa, joka tavallaan aiheuttaa tällaisen elämän(tyylin). Vaikka esim. töitä haetaan, se on irrallista, usein kasvotonta hakemusten laatimista.
Sekä viranomaisasiat että ihmissuhteet hoidetaan netitse. Se voi joidenkin kohdalla edesauttaa juuri tällaisten tilanteiden syntymistä ja niiden pitkittymistä. Moni kyllä ennemminkin tarvitsisi ystävällistä, mutta jämäkkää, kokeneen (aikuisen) ohjaumista oikeaan suuntaan. Ihan kädestä pitäen; todellisten vaihtoehtojen etsimistä ja jonkinlaisen tulevaisuuden rakentamista. Ehkä myös sitä, että joku huolehtii tosissaan, tuliko asioista myös huolehdittua!
Tietysti mietin myös päähenkilöä itseään ja hänen lähipiiriään. Toki ymmärrän se, että he haluavat auttaa häntä pulassa, etenkin rahallisesti. Mutta mitä aiheuttaa sitten se, että aina voi lainata äidiltä, isältä tai kavereilta? Koskaan ei ole ihan pakko sitä työtä hankkia....
Osa kavereista myös, ehkä huomaamattaan, kannustaa jatkamaan tuota elämäntapaa ehdottamalla ja suorastaan patistamalla esim. ulkomaanmatkoihin!
Miten voi ihminen, joka on velkaa joka suuntaan (eikä hän sitä tunnu kovin kummana asiana pitävän), ottaa lainaa ja lähteä New Yorkiin.
Ja mitä hän sieltä sitten etsii?
Mitä se edes auttaa?
Kevyt tarina, joka onkin aika painava ja surullinen.
(304 sivua.)

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Moyes, Jojo: Elä rohkeasti

Jojo Moyes: Elä rohkeasti

Still me, 2018

Suom. Heli Naski

Gummerus, 2018

Luin ~ 3.10.2018



Kuvaus:

”Elä rohkeasti, Clark”, Will sanoi Louisalle ennen kuolemaansa.
Nyt Louisa ”Lou” Clark, englantilaisen pikkukaupungin tyttö, pakkaa mehiläissukkahousunsa, levittää siipensä ja tekee viimein unelmista totta. Hän muuttaa New Yorkiin uuden työn ja elämän perässä mutta yrittää samaan aikaan pitää yllä etäsuhdetta poikaystävänsä kanssa. New York huumaa, haastaa, yllättää ja tempaisee Louisan kauas mukavuusalueeltaan. Kaikki ei totisesti mene niin kuin suunnitelmissa - etenkään kun tekee töitä superrikkaiden talossa, joka on täynnä salaisuuksia ja suuria persoonia. Uuden ja vanhan elämän repiessä häntä kahtia Lou joutuu pohtimaan, kummalle puolen Atlanttia oikein kuuluu. Ja kuka todella on Louisa Clark ja mitä hän haluaa?
Louisa Clark tuli lukijoille tutuksi Jojo Moyesin läpimurtoromaanissa Kerro minulle jotain hyvää ja sen jatko-osassa Jos olisit tässä. Tarinan optimistinen päätösosa Elä rohkeasti naurattaa, itkettää ja herättää halun matkustaa heti New Yorkiin.


Kommentti:

Täytyihän tämä kolmaskin osa lukea näin tuoreeltaan. Kohdalle on nyt osunut jokunen kirja tai sarja, jossa uutta puhtia haetaan New Yorkista. Onko se sattumaa vai joku trendi. Mutta raikasta ja reipasta on Jojo Moyesin kerronta. Nyt tämä alkaa jo tuntua kevyemmältä kuin vaikkapa se ensimmäinen osa tätä sarjaa. Mutta eihän se haittaa, kevyt sopii ainakin mulle välipaloina vallan hyvin.
(502 sivua.)