O'Leary, Beth: Törmäyskurssi

Beth O'Leary: Törmäyskurssi
The Road Trip, 2021
Suom. Taina Wallin
WSOY, 2022
Luin ~ 12.2.2022

Kuvaus:

Edessä pitkä automatka eksä takapenkillä – nasta lautaan vai jarru pohjaan?
Villi roadtrip kohti rakkautta. Sisältää pari koukkausta menneisyyteen ja muutaman pysähdyksen väärinymmärryksessä.
Addie ja hänen siskonsa ovat valmistautuneet mahtavalle roadtripille soittolistoin ja eväspaketein. Heidän ystävänsä on menossa naimisiin Skotlannissa ja automatka sinne on osa hauskuutta. Siihen asti, kun toinen auto törmää heidän peräänsä ja kolaroivaksi kuskiksi paljastuu Addien eksä Dylan. Tietenkin Dylan bestiksineen on matkalla samoihin häihin, ja kun poikien auto on lunastuskunnossa, Addie ei voi kuin tarjota heille kyytiä.
Edessä on neljäsataa mailia törmäyskurssilla, mutta onko Addien ja Dylanin yhteinen tie noussut lopullisesti pystyyn?

Kommentti:

Kevyt, siis erittäin kevyt kirja. Odotin ehkä vähän enemmän, koska kirjailijan edellisissä kirjoissa oli vähän enemmän muutakin sisältöä kevyen juonen ohessa. Tuntui suorastaan vähän pitkältä tämä, vaikka sujuvaa kerrontaa olikin.
(453 sivua.)

Kerangal, Maylis de: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät

Maylis de Kerangal: Haudataan elävät, paikkaillaan elävät

Réparer les vivants, 2014

Suom. Ville Keynäs ja Anu Partanen

Siltala Kustannus, 2016

Luin ~ 15.8.2020 

Kuvaus:

Nuori Simon Limbres lähtee tovereidensa kanssa surffaamaan, mutta kotimatkalla hän ainoana kolmesta jättää turvavyönsä kiinnittämättä, mikä sitten muodostuukin hänen kohtalokseen kolarin sattuessa. Hänet saadaan sairaalaan, mutta aivosähkökäyrä näyttää suoraa viivaa. Vain nuori, vahva sydän sykkii. Simon on aivokuollut, peruuttamattomasti poissa, minkä hänen vanhempansa Marianne ja Sean joutuvat myös kohtaamaan. 

Samaan aikaan kaukana Pariisissa keski-ikäinen sydänpotilas Claire odottaa sydämensiirtoa, ja kun Marianne ja Sean lopulta kykenevät tekemään päätöksen, Simonin sydän kiidätetään pelastamaan Clairen elämä.

Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät on yhden vuorokauden aikana tapahtuva, tunti tunnilta etenevä romaani sydänsiirrosta.

Kommentti:

Olipa vaikuttava kirja. Tapahtumat etenevät vääjäämättä, kuvaus siirtyy Simon Limbresin lautailuretkestä ja onnettomuudesta elintenluvuttamisen mahdollisuuteen ja sen toteuttamiseen. 

Kohdataan Simonin vanhemmat, tyttöystävä, leikkauksiin osallistuvia lääkäreitä ja hoitajia sekä lopulta sydänsiirtoa odottava Claire Méjean. 

Kirjoitustyyli tukee oivallisesti kiireen ja vääjäämättömyyden tuntua, sillä asioiden on edettävä nopeasti. 

Aihe on vaikea ja vakava, mutta kirjailija onnistuu tekemään tästä todella hienon tarinan.

Samaan aikaan kyseessä on joidenkin ihmisten elämän dramaattisin tapahtuma, mutta sairaalan arjessa tämä on kuitenkin yksi tapaus muiden joukossa. 

Kirjailija kuvaa hyvin sitä, miten me tulemme samoihin tilanteisiin kukin omasta todellisuudestamme. 

Tämä kirja on ollut todella kauan kirjaston "omassa hyllyssäni" ja koska päätin välillä vähän lyhentää tuota listaa, tuli tämä lopulta luettua. Olen vähän pelännyt tämänkaltaisten kirjojen lukemista, sillä oma tytär joutui muutama vuosi sitten liikenneonnettomuuteen, jossa olisi voinut käydä vastaavasti. 

Kannatti lukea, mutta olihan tämä rankka. 

(255 sivua.)

Kähkönen, Sirpa: Neidonkenkä

Sirpa Kähkönen: Neidonkenkä
Otava, 2009
Luin ~ 9.7.2020

Kuvaus:

Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan viides osa.
Jatkosodan aikainen Kuopio sinnittelee eteenpäin nälkätalven jälkeen. Venäjä hengittää yhä raskaasti niskaan idän metsien takana.
Ravintola Tatran salissa viritellään soittimia, rakastuneet kohtaavat puistossa. Alkukesän huumaavat päivät saavat ihmiset ammentamaan tulevaisuudenuskonsa tästä hetkestä.

Kommentti:
Kuvaus on lähes runollista, ja ehdottomasti hyvässä mielessä. Pidän erityisen paljon Kähkösen kielestä, joka on niin rikasta ja runsasta ja kuvailevaa ja kuitenkin tiivistä.
Tapaamme edellisistä osista tutut henkilöt, mutta tämä kirja menisi kyllä jälleen ihan itsenäisenäkin teoksena. Onneksi kuitenkin olen lukenut edellisetkin osat, koska henkilöiden taustat tuntevana tästä saa niin paljon enemmän irti!
Uusiakin henkilöitä on tullut mukaan, sopivasti tuomaan lisäväriä ja uusia näkökulmia myös tuttujen henkilöiden elämään.
Yllättävän monipuolisesti kotirintaman erilaisia tunnelmia ja eri-ikäisten ihmisten tilanteita kuvataan tässä romaanissa, jonka kaikki tapahtumat keskittyvät yhteen ainoaan kesäpäivään vuonna 1942.
Vaikuttavaa on etenkin lasten ja naisten näkökulma.
Mietin tässä nyt, luenko koko sarjan loppuun saman tien, vai vieläkö yritän tässä välissä lukea jotain muuta - lähinnä vain säästelläkseni tätä sarjaa, ettei tämä liian pian loppuisi.



(358 sivua.)

Kähkönen, Sirpa: Lakanasiivet

Sirpa Kähkönen: Lakanasiivet
Otava, 2007
Luin ~ 14.6.2020

Kuvaus: (kustantajan)
Sodan sattumanvaraisuuteen pakotetut naiset pyrkivät lakanasiivin nousemaan arkensa yläpuolelle, irti sodan kahleista.
Heinäkuun ensimmäisen päivän helteisenä aamuna tunnelma Kuopiossa on epätodellinen. Yöt ovat ilmahälytysten ja kuumuuden takia pirstoutuneet eikä epätietoisuus miesten kohtaloista jätä rauhaan. Keskipäivällä sireenit alkavat vonkua. Vihollisen pommikoneet sytyttävät Mertasen lautatarhan palamaan ja kaupunkilaiset pyrkivät maalle.
Annan lapset ja Helvin Mari ovat sotaa paossa maalla, ja Anna on suunnitellut lasten hakemista kotiin, mutta pommitus sotkee kaiken. Helviin ihastunut poliisi on edennyt riiauksessa niin pitkälle, että haaveilee kihloista ja ostaa Helville lahjaksi hirvittävän kalliin tomaatin. Mutta Helvi haaveilee yhä Karjalasta.
Juuri kaupunkiin saapunut tanssijatar Mizzi ja hänen pieni tyttärensä jäävät kaaoksen jalkoihin. Rouva Lehtivaaran sotakasvatti Juho Tiihonen tekee oman ratkaisunsa ja päättää karata. Mukaansa karkumatkalle hän saa Mizzin pikku tyttären. Sirpa Kähkönen kuvaa romaanissaan sitä ainoaa päivää sotakesänä 1941, jolloin Kuopiota jatkosodan aikana pommitettiin.


Kommentti:

Ällistyttävää. En ole koskaan ymmärtänyt, miten kirjailija voi kirjoittaa 400-sivuisen kirjan yhdestä ainoasta päivästä. Hieno ratkaisu, joka toimi! Tuli monta näkökulmaa niin sotaan, pommitukseen kuin ihmiseloonkin. Koska suurin osa henkilöistä oli jo tuttuja, heidän taustojensa tietäminen auttoi näkökulman ymmärtämisessä. Mukaan tuli myös uusia henkilöitä, mikä toi tietysti uusiakin näkökulmia. Ihmiset myös muuttuvat, monin eri tavoin. Poikkeusoloissa vielä enemmän.

(398 sivua.)

Snellman, Anja: Paratiisin kartta

Anja Snellman: Paratiisin kartta
Seven, 2001
Ens. painos Otava, 1999
Luin ~ 25.1.2020

Kuvaus: (kustantajan)
Oletko jo hankkinut vastuuvakuutuksen? Kai olet varannut opettajanpöydän laatikkoon ensiapupakkauksen? Näin Raakelia evästettiin, kun hän kaksitoista vuotta sitten aloitti koulun kaikkien aikojen petomaisimman ekaluokan kanssa.
Villiminkkejä, niitä oppilaat muistuttavat vielä nytkin, abeina. Joitakuita heistä Raakel uskoo tavanneensa näinä vuosina enemmän kuin heidän vanhempansa. Mutta tuntevatko opettaja ja hänen luokkansa sittenkään toisiaan?
Raakel päättää kutsua luokan kotiinsa. Hän haluaa kertoa oppilailleen omasta historiastaan, rakkauksista, joita on salaillut yli kaksikymmentä vuotta.

Kommentti:

Olipa jännä lukea tällainen yhdenpäivänkirja.
Opettaja Raakel on kutsunut 12 vuotta opettamansa luokan kotiinsa vierailulle ennen koulun päättymistä. Odotellessaan oppilaiden saapumista hän kertaa yhteistä taivalta vuosien ajalta, mutta myös omaa elämäänsä sekä kuluneilta 12 vuodelta että sitä ennen.
Opettajan oma menneisyys ja elämä nivoutuu kyllä mielenkiintoisesti luokan kanssa vietettyyn aikaan, hän on esimerkiksi tuonut vuosien mittaan tekemiltään matkoilta aina jotain tuliaisia oppilaille, päämääränä yleensä jonkin tärkeäksi näkemänsä asian esilletuominen. Nuoruusvuosien vasemmistolaisajat kulkevat myös mukana itäblokkilaisten ystävien terveisinä aikojen ja ajanjaksojen takaakin.
Keskustelut ovat varmaan olleet antoisia ja kun sama luokka on ollut opetettavana (ja lukiovaiheessa ainakin valvottavana) noinkin pitkän ajan, hän on varmaan ollut lasten ja nuorten elämässä pysyvin aikuinen kautta elämän.
Eihän tällainen voi olla jättämättä jälkiä niin opettajaan kuin oppilaisiinkin. Oppilaiden puolelta asiaa ei tosin valoteta, sillä kyseessä on todellakin opettajan yksinpuhelu ja muistelu.
Itse ajattelen, että on sentään hyvä, että opettajat vaihtuvat. Mutta onhan tämä mielenkiintoinen ajatusleikki siitä, että sama opettaja ottaa vastaan harvahampaiset ekaluokkalaiset ja saattelee samat nuoret 12 vuoden jälkeen ylioppilaina maailmalle.
Monet asiat ovat toki viimeisinä 20 vuotena taas koulumaailmassa muuttuneet, mutta oli mielenkiintoista huomata, ettei kaikki kuitenkaan niin paljon ole muuttunut, kuin ensin luulisi.

(252 sivua.)