Otava, 2009
Luin ~ 9.7.2020
Kuvaus:
Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan viides osa.
Jatkosodan aikainen Kuopio sinnittelee eteenpäin nälkätalven jälkeen. Venäjä hengittää yhä raskaasti niskaan idän metsien takana.
Ravintola Tatran salissa viritellään soittimia, rakastuneet kohtaavat puistossa. Alkukesän huumaavat päivät saavat ihmiset ammentamaan tulevaisuudenuskonsa tästä hetkestä.
Kommentti:
Kuvaus on lähes runollista, ja ehdottomasti hyvässä mielessä. Pidän erityisen paljon Kähkösen kielestä, joka on niin rikasta ja runsasta ja kuvailevaa ja kuitenkin tiivistä.
Tapaamme edellisistä osista tutut henkilöt, mutta tämä kirja menisi kyllä jälleen ihan itsenäisenäkin teoksena. Onneksi kuitenkin olen lukenut edellisetkin osat, koska henkilöiden taustat tuntevana tästä saa niin paljon enemmän irti!
Uusiakin henkilöitä on tullut mukaan, sopivasti tuomaan lisäväriä ja uusia näkökulmia myös tuttujen henkilöiden elämään.
Yllättävän monipuolisesti kotirintaman erilaisia tunnelmia ja eri-ikäisten ihmisten tilanteita kuvataan tässä romaanissa, jonka kaikki tapahtumat keskittyvät yhteen ainoaan kesäpäivään vuonna 1942.
Vaikuttavaa on etenkin lasten ja naisten näkökulma.
Mietin tässä nyt, luenko koko sarjan loppuun saman tien, vai vieläkö yritän tässä välissä lukea jotain muuta - lähinnä vain säästelläkseni tätä sarjaa, ettei tämä liian pian loppuisi.
(358 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti