Anneli Vehkoo: Kaikki ne hetket kun olet yksin
Karisto, 2020
Luin ~ 27.6.2020
Kuvaus: (takakansi)
Kaksi eri-ikäistä kertojaa, mies ja nainen, eri elämänvaihe, eri ongelmat, eri tavoitteet, sama halu elää, elää enemmän. "Pelkureille ei tapahtu mitään. Eläminen on uskaltamista."
Mitä on mielekäs elämä? Eronnut freelancer-suomentaja Elina kaipaa päiviinsä muutakin sisältöä kuin käännöstyöt, aikuiselle tyttärelle skypettämisen ja vierailut iäkkään isän luona hoitokodissa. Isosisko Mariannen esimerkki seesteisestä arjesta koirien, viinin ja mausteyrttien kasvattamisen parissa ei houkuttele Elinaa, ja aika rientää...
Kiireisiä ruuhkavuosia elävä perheenisä Arno puolestaan on väsynyt rutiiniarkeen ja liittonsa lähes olemattomaan avioseksiin ja etsii nettideitistä halukasta naista. "Avioliitto ei estä näkemästä ulkomaailmaa eikä ihastumasta muihin, parisuhde on monimutkainen yhtälö, kun sitoutuu yhteen ihmiseen saa kieltäytyä paljosta."
Kun Arnon ja häntä huomattavasti vanhemman Elinan tiet kohtaavat, sen on tarkoitus olla vain tilapäinen seikkailu.
"KAIKKI NE HETKET KUN OLET YKSIN on ranskalaisen elegantti, kauniisti hengittävä kertomus kohtaamisesta, ihmissuhteista ja halusta kokea olevansa elossa. Se kuvaa tarkkanäköisesti avioliiton haasteita, toisen ihmisen tuntemisen vaikeutta ja kosketuksen kaipuuta." (Karisto)
Kommentti:
Pidin kirjasta. Sattumalta katsoimme eilen Vaarallinen suhde-elokuvan, joten syrjähyppyaihetta on nyt ilmassa. Kirjassa ovat kertojina vuorotellen Elina ja Arno. Kun he kuvaavat välillä omilta kanteiltaan myös samoja tilanteita, ne avaavat kyllä hienosti sen, miten me ihmiset koemme ja muistamme ja sanoitamme samat tilanteet joskus todella eri tavoin.
Välillä seksikohtauksia kuvattiin aika paljonkin, mutta toisaalta sehän tässä oli aiheenakin. Silti myös taustoja ja päähenkilöiden sivusuhteeseen johtaneita elämäntilanteita oli hyvä avata, koska niinhän me ihmiset tulemme ihmissuhteisiin monista eri suunnista ja taustoista, kuten myös erilaisin toivein ja odotuksin.
Aika lempeästi tässä päähenkilöitä kohdeltiin, onneksi myös kipakkaa särmää löytyi lähipiiristä ja heidän suhtautumisestaan asiaan.
(189 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti