Virolainen, Atte: Lääkäri Atte - Selviytymisopas elämään

Atte Virolainen ja Margareeta Häkkinen: Lääkäri Atte -
Selviytymisopas elämään
Otava, 2024
Luin ~ 2.6.2024

Kuvaus:

Suositun somelääkärin vetävä tietokirja huumeista ja rikollisuuden maailmasta. Nuori Atte oli häirikkö, jota koulu ei kiinnostanut ja jota valtaosa aikuisista piti toivottomana tapauksena. Nyt hän kertoo, miten hän onnistui kääntämään elämänsä suunnan ja opiskelemaan ensin palomieheksi ja sitten lääkäriksi. Vankilalääkärinä työskentelevä Atte alkoi Tiktok-tilinsä suosion myötä saada valtavasti yhteydenottoja nuorilta ympäri Suomea. Kirjassa hän jakaa elämäntaitoa, jota on kerännyt pelastajana, opiskellessaan Venäjällä ja työssä vankien kanssa. Hän kertoo myös eri päihteistä ja niiden haittavaikutuksista. Asiantuntijana toimii Aten lisäksi lääketieteen tohtori Margareeta Häkkinen.

Kommentti:


(239 sivua.)

Smirnoff, Karin: Sitten menin kotiin

Karin Smirnoff: Sitten menin kotiin
Sen for jag hem, 2020
Suom. Outi Menna
Tammi (WSOY), 2022
Luin ~ 8.12.2022

Kuvaus:

Karin Smirnoffin kuohuttavan romaanisarjan ihmiskuvaus on yhtä armotonta kuin pohjoisen karu luonto. Sarjan päätösosa solmii Jana Kipon elämän langat yhteen.
Jana Kippo on jäänyt yksin. Hän päättää vaihtaa kotiseutunsa Tukholmaan, mutta hyytävä pohjoinen ei ole valmis päästämään tytärtään pakoon. Noutaako routa omansa? Vai löytääkö Jana kotiin? Sisukkaan naisen taistelu läpi väkivallan, vähättelyn ja villin luonnon saavuttaa vihdoin päätepisteensä edellisten osien Lähdin veljen luo ja Viedään äiti pohjoiseen huipennuksessa.
Smirnoffin niukka ja laadukas kieli sekä omaperäinen tyyli ovat keränneet laajalti kiitosta.

Kommentti:
En osaa ihan tarkkaan sanoa, mikä minua erityisesti viehättää tässä Karin Smirnoffin trilogiassa. Janakipon tarina ja tajunnanvirtamainen, omintakeinen kerronta kylläkin sopivat yhteen saumattomasti ja suorastaan herkullisesti. Jotenkin viehättää tämä lakoninen tyyli kertoa aika järisyttäviäkin asioita.
Isot tunteet eivät aina tarvitse suuria sanoja.
Janakippoa jokatapauksessa jää vähän ikävä.
Osuvia oivalluksia tipahtelee tekstissä lähes huomaamatta.
Tähän nyt yksi sitaatti, jotta muistan, s. 192:
"Täällä kylällä näyttää olevan paljon kesämökkejä sanoin stigin päätettyä tarinansa.
Niinhän se menee hän sanoi. Ihmiset muuttavat kaupunkeihin. Ja tulevat takaisin kun aurinko paistaa. "

(320 sivua.)

Ylinen, Katri: Aamu ilman darraa

Katri Ylinen: Aamu ilman darraa
Into Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 16.9.2022

Kuvaus:

2020-luvun tyypillinen alkoholisti ei ilmesty duuniin viinanhajuisena, eikä juo piilopullosta salaa kirkkaita. Aikamme tyypillisin alkoholiongelmainen saattaa hyvinkin olla se vähän väsynyt kollega, joka hoitaa käsittelemätöntä burnoutiaan viinillä. Miten löytää pakoreitti siitä itse rakennetusta ansasta, jossa ahdistusta hoidetaan gin tonicilla ja jossa ei krapulan takia ehdi viikonloppuna palautumaan?
Aamu ilman darraa purkaa stigmaa alkoholiongelman ympäriltä. Kirja sisältää osittain keskeneräisiä ja osittain valmiita ajatuksia kaikesta siitä, minkä kirjoittaja olisi itse halunnut tietää juomisen lopettaessaan.
”Olen Katri ja olen alkoholisti. Väite pitää kyllä varmasti paikkansa kaikilla terveydenhuollon määrittämillä mittareilla, mutta minun on vaikea nähdä itseni alkoholistina. Halusin olla jotain muuta, jotain hienompaa, dynaamisempaa ja trendikkäämpää.”

Kommentti:

Raivorehellinen kuvaus raitistumisesta.
Arvostan suuresti tätä kirjaa, sillä uskon, että moni voi samaistua tämän kirjan kertomaan asiaan.
Onhan alkoholismista toki kirjoitettu ennenkin, mutta on aina tärkeää saada tuore näkökulma ikiaikaisiinkin asioihin.
Omastakin historiasta löytyy varsin kosteita aikoja, oi nuoruus ja hulluus!
Jostain syystä tiettyyn (elämän)vaiheeseen kultaisella 1980-luvulla mahtui varsin paljon alkoholia ja hauskanpitoa, ja tiedostan kyllä, että omakin käyttö olisi voinut aiheuttaa silloin melkoisia vahinkoja. Se, että juominen väheni ja käytännössä loppui oikeastaan lähes kokonaan ei todellakaan ole ollut mikään itsestäänselvyys.
Itse katson olevani siinä onnellisessa asemassa, että järki ja osittain laiskuus tai ehkä ennemminkin mukavuudenhalu vei vähitellen enimmät juomishalut. Pelkkä ajatuskin krapulasta tai oksentelusta tai itsensä nolaamisesta kännissä puistattaa, ja niin ollen hillitsee juomista varsin tehokkaasti. Muistan myös ihmetelleeni juhlimiseen uponneita rahoja melko hämmentyneenä.
Myöhemmin toki myös halu olla esimerkkinä alkoholin kohtuukäytöstä omalle nuorisolle on hillinnyt juomishaluja ja -tapoja. Onneksi sen ns. juhlimisen tilalle tuli aikoinaan monia muita mielenkiintoisia ja tärkeitä asioita.

(205 sivua.)

Morottaja, Mape: Vaikket suojellut minua kaikelta

Mape Morottaja: Vaikket suojellut minua kaikelta - kertomuksia rikotusta lapsuudesta
Like Kustannus, 2022
Luin ~ 9.8.2022

Kuvaus:

Tuhoavan äitiyden syvät jäljet.
Lilli eli nälässä ja kärsi äidin piittaamattomuudesta, Meri väkivaltaisista vanhemmista, joita rikkaudet eivät pelastaneet. Eeva hoiti 12 sisarustaan, kun äiti uupui. Niinan äiti hukuttautui. Kirja pureutuu vaiettuun aiheeseen, äitiyden pimeään puoleen.
Miksi lapsi rakastaa äitiään, vaikka tämä kohtelee kaltoin? Millainen aikuinen lapsesta kasvaa?
Seitsemän naista kertoo elämäntarinansa ja pohtii, mikä auttoi heitä selviytymään. Myös lastensuojelun ammattilaiset avaavat omia kokemuksiaan. Vaikka tarinat ovat raastavia, niissä elää toivo. Rakastavat isovanhemmat, huolehtivat sijaisperheet ja rajat asettavat laitokset avasivat monille tien uuteen elämään.

Kommentti:

Surullisia tarinoita, mitäpä muutakaan. Useimmat näistä tarinoista ovat onneksi kuitenkin lopulta selviytymistarinoita.

(229 sivua.)

Smirnoff, Karin: Viedään äiti pohjoiseen

Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen
Vi for upp med mor, 2019
Suom. Outi Menna
Tammi (WSOY), 2022
Luin ~ 8.3.2022

Kuvaus: (takakansi)

Muori kuoli ja veli vaikeni. Veljestä tuli mölli joka ei jaksanut käydä töissä eikä juuri puhua.
Muori muuttui äidiksi. Kunnioituksesta. Myönnytys ei ollut suuren suuri mutta silti.

Jana Kippo-trilogian toinen osa jatkuu siitä, mihin Lähdin veljen luo jäi.
Janan äiti on kuollut ja kaksosveli jäänyt aataminaikaisen uskonyhteisön pauloihin. Janan on saatava veljensä takaisin kotiin, vaikkei hän itsekään tiedä, missä tai mikä koti on.
Mustelmilla, vereslihalla Jana rämpii läpi sukupolvien ytimeen leiriytyneen kaltoinkohtelun, syrjinnän ja tekopyhyyden. Äidin ja uskonyhteisön salaisuudet paljastuvat samalla, kun periksiantamaton päähenkilö pyristelee kaikin voimin irti omistaan.

"Siinä missä Lähdin veljen luo avasi pirullisen, sadistisen isän haudan ja perinnön, Viedään äiti pohjoiseen yrittää ymmärtää pelkurimaista, lannistunutta, silmänsä kaikelta ummistanutta äitiä." (Aftonbladet)

Kommentti:

Huikea jatko janakipon tarinaan. Tykkään niin paljon Karin Smirnoffin kirjoitustyylistä ja myös tästä tarinasta, niin karu kuin se onkin. Nyt saattoi olla hippunen huumoriakin mukana, vaikka aiheet eivät yhtään edellisestä osasta keventyneetkään. Odotan todella innolla sarjan seuraavaa osaa. Toivottavasti karinsmirnoffin tekstiä tulee vielä lisää muutenkin.
(Anneli on kirjoittanut todella hyvän arvion tästä kirjasta.)

(332 sivua.)

Liptrot, Amy: Reunalla

Amy Liptrot: Reunalla

The Outrun, 2016

Viisas Elämä Oy, 2016

Suom. Heidi Nieminen

Luin ~ 5.3.2019

Kuvaus:

Säälimätön ja runollinen kertomus riippuvuudesta, toipumisesta ja linnuista.
Kolmikymppinen Amy palaa yli kymmenen Lontoossa vietetyn vuoden jälkeen takaisin lapsuutensa maisemiin, karunkauniille saarelle Pohjois-Skotlantiin. Hän palaa, koska haluaa jättää taakseen alkoholismiin luisuneen elämän Lontoossa. Hän tietää, ettei hänellä ei ole muuta mahdollisuutta, jos hän haluaa päästä jaloilleen.
Amy pakeni teini-ikäisenä Orkneyn tylsää elämää Lontoon sykkeeseen. Elämä lammastilalla vaihtui jatkuviin bileisiin ja villiin menoon. Lopulta alkoholi valtasi Amyn koko elämän, ja hän menetti työnsä, asuntonsa ja poikaystävänsä. Nyt hän palaa takaisin Skotlantiin isänsä luo ja yrittää saada elämänsä järjestykseen.
Kuvauksiin varhaisista aamu-uinneista hyisessä valtameressä ja saaren luonnosta lomittuvat kuvaukset Lontoon yöelämästä, villistä ja viinanhuuruisesta elämästä.
Reunalla on kirja siitä, minkälaista on, kun sekä hiljainen, yksitoikkoinen elämä luonnon läheisyydessä että meluisa ja houkutuksia täynnä oleva kaupunkielämä vetävät puoleensa.

Kommentti:
(Kirjan sisäsivulla alkuteos oli The Ourtun, lienee kirjoitusvirhe.)
Tämä on hyvin suora ja avoin kuvaus alkoholismista ja siitä irrottautumisesta. Tykkäsin kirjan tyylistä, sillä vaikka se oli hyvin realistinen, alkoholismin aiheuttamilla ongelmilla ei varsinaisesti mässäilty.
Uskon, että toipuminen on ollut mahdollista juuri tuon suoruuden ansiosta, kirjoittaja on (lopulta) kohdannut ongelmansa silmästä silmään ja todella halunnut paitsi päästä alkoholismistaan ja siihen liittyvästä elämäntyylistä ja ongelmista eroon, myäös selvittää pintaa syvemmältä sen syyt. Näin vaikuttaa siltä, että hänellä on oikeasti mahdollisuudet olla sortumatta enää uudelleen. Kurkistin kirjoittajan instgram-tiliä ja hän näyttää edelleen asuvn jollain karulla paikalla, ja nykyään hän on n. 1-vuotiaan pienen pojan äiti.
Hieno selviytymistarina, tässä voi vain toivoa hänelle kaikkea hyvää elämässä.
(303 sivua.)