keskiviikko 26. helmikuuta 2020

O´Leary, Beth: Kimppakämppä

Beth O´Leary: Kimppakämppä
The Flatshare, 2019
Suom. Taina Wallin
WSOY, 2020
Luin ~ 26.2.2020



Kuvaus: (kustantajan)

Tiffy ja Leon nukkuvat samassa sängyssä. He eivät ole koskaan tavanneet. Hauska, suloinen romaani rakkaudesta, ystävyydestä ja elämän yllätyksellisyydestä.
Hätä kämppiksen keksii! Kustannustoimittaja Tiffy on vailla asuntoa sikamaisen kalliissa Lontoossa. Yöhoitaja Leonilla on yhden makuuhuoneen asunto ja kova tarve rahalle. He päätyvät loistavaan ratkaisuun, jota heidän ystävänsä pitävät hulluna: Tiffy nukkuu sängyssä yöt ja Leon päivät, eikä heidän tarvitse edes tavata toisiaan.
Mutta kun yhteiseloon sotkeutuu romanttisia tunteita, menneisyyden traumoja ja vankilassa väärin perustein istuvia veljiä, kämppikset kohtaavat hankalampia haasteita kuin toisen pesemättömät tiskit keittiön altaassa.


Kommentti:

No, tämä taas osui ja upposi ihan täydellisesti. Joku kommentoi, että tässä on uusi Jojo Moyes ja miksipäs ei!
Tämä on kyllä ihan oma päähenkilölajinsa tämä lontoolainen nuori naisihminen, värikäs persoona, jolla sotkuinen elämäntilanne, mihin kuuluvat vielä värikkäämpi kokoelma ystäviä, taustalla kummitteleva karmiva eksä ja sitten se sopivasti "mahdoton" uusi kaveri, jonka tapaamisiin liittyy toinen toistaan uskomattomampia kommelluksia, vastoinkäymisiä, väärinymmärryksiä ja mitä näitä nyt on.
Ei siis tavallaan mitään uutta ja mullistavaa, mutta kun se on tarjoillaan tällaisessa paketissa sopivan nasevilla repliikeillä ja sympatialla kuorrutettuna, niin se vain uppoaa.
Tämä oli täydellistä lomalukemista, jonka jälkeen jaksaa taas pari astetta raskaampaakin lukemistoa. Ja omaa arkea.
Tekstissä oli jonkin verran joko painovirheitä ja muutama kohta käännöksestä tuntui vähän keskeneräiseltä. Alkuun luulin, että Leonin osuuden kääntäminen oli jäänyt pahemminkin puolitiehen, mutta ainakin osittain oli (ilmeisesti) kysymys myös tyylikeinosta, jolla erotettiin Leonin ja Tiffyn repliikit ja osuudet toisistaan.

(447 sivua.)

lauantai 22. helmikuuta 2020

Mero, Niina: Englantilainen romanssi

Niina Mero: Englantilainen romanssi
Gummerus, 2019
Luin ~ 22.2.2020



Kuvaus:

Englantilaisia romantikkoja rakastava Nora saa siskoltaan kutsun häihin Oxfordiin. Höttöisiä häähaaveita karsastava Nora suostuu vastahakoisesti kutsuun, mutta perillä sulhasperheen kartanon goottilainen viehätys ja vehreät puutarhat sekä yliopistokaupungin vanhoilta kirjoilta tuoksuva tunnelma pyyhkäisevät hänet jaloiltaan.
Idylli kuitenkin rakoilee, kun uteliaalle Noralle selviää, että aatelissuvun vanhempi poika on kadonnut jäljettömiin vuosia sitten. Kaiken lisäksi Noran viisasteleva sydän muljahtelee vastusteluista huolimatta englantilaisille herrasmiehille ja verhotuille salaisuuksille. Brittiläinen kohteliaisuus kätkeekin taakseen totuuksia, joiden seuraukset voivat olla kohtalokkaat.



Kommentti:
Kirja, joka sisälsi paljon kaikkea sellaista, mistä tykkään. Kaipasin kyllä vähän kevyempää välipalakirjaa, enkä arvannut, että tässä olikin kyseessä tuhti paketti Englantia ja englantilaista kirjallisuushistoriaa sekä lisäksi romantiikkaa ja kaiken kukkuraksi vielä murhamysteerikin.
Tykkäsin kyllä siitä, että päähenkilö ei ollut ihan tavanomainen ja alussa esim. lähdettiin liikkeelle tatuointistudiolta. Mutta päähenkilö ei kuitenkaan oikein henkilöitynyt riittävästi ja hänestä jäi vähän epämääräinen mielikuva.

Tätä ennen jätin kesken n. sadan sivun jälkeen Lilium regalen, mikä kyllä harmittaa, mutta en vaan jaksanut lukea sitä enempää. Nyt en kaipaa hienoja kiemuroita vaan suoraa tarinaa.

Ehkä tää nyt on vaan jonkinlainen lukuähky, kun tammikuussa onnistuin lukemaan niin monta tosi hyvää kirjaa!?
Kirjaston kirjoja on tuossa vino pino odottamassa, mutta jos niistä ei löydy sopivaa seuraavaa teosta, pitäisikin ehkä välillä kaivella omista lukemattomista joku helmi.

(383 sivua.)

maanantai 10. helmikuuta 2020

Aminoff, Pauliina: Äiti meidän

Pauliina Aminoff: Äiti meidän: tosielämän selviytymistarina
Tammi, 2019
Luin ~ 10.2.2020



Kuvaus:(kustantajan)

Kuinka selvitään turvattomasta lapsuudesta
”Siinä minä seisoin keittiön ovenkarmiin nojaten ja katselin isäni määräyksestä, kuinka koko perhe söi, paitsi minä. Minä en saanut syödä, sain vain katsoa, kun muut söivät. Se oli rangaistus. Mistä – en tiedä sitä tänäkään päivänä.”
Äiti meidän on tositarina 13-vuotiaasta tytöstä, joka äitinsä kuoltua menettää turvallisen lapsuutensa, kun ongelmia ratkaisemaan kykenemättömät uusperheen vanhemmat luisuvat rankasti yli rajojen. Kirja kertoo myös, miten tällaisesta tilanteesta selvitään ja miten luotettavien aikuisten tuki auttaa nuorta eheytymään ja kasvamaan kohti hyvää ja onnellista elämää.


Kommentti:

Tässä kirjassa on kyllä hurja tarina ja paljon aineksia selviytymisoppaaksi.
Aluksi kerrottiin ajoista päähenkilön äidin kuoleman jälkeen, kun perheeseen tulee äitipuoli ja etenkin perheen tyttären elämä muuttuu karmaisevalla tavalla, kun hänet otetaan silmätikuksi ja häneen kohdistetaan kaikkea mahdollista kiusaamista. Tytön oma isä lähtee mukaan äitipuolen vainoamiseen, mikä tuntuu kyllä aivan käsittämättömältä.
Loppuosassa pohditaan tuon lapsuuden ja nuoruuden kokemuksen vaikutuksia henkilön koko persoonallisuuteen ja myöhempään elämään, ja kerrotaan myös terapien avulla saavutetusta edistyksestä asioiden käsittelyssä.
Kirja oli loppuosaltaan tavallaan kuin selviytymisopas tai tietokirja, mutta kaipasin kyllä tiiviimpää otetta.
Ajattelisin, että jos kaipaa vertaistukea ja eväitä vastaavanlaiseen tilanteeseen, vinkkejä ei ole kovin helppoa poimia näistä pohdinnoista.

(248 sivua.)