Tammi, 2019
Luin ~ 10.2.2020
Kuvaus:(kustantajan)
Kuinka selvitään turvattomasta lapsuudesta
”Siinä minä seisoin keittiön ovenkarmiin nojaten ja katselin isäni määräyksestä, kuinka koko perhe söi, paitsi minä. Minä en saanut syödä, sain vain katsoa, kun muut söivät. Se oli rangaistus. Mistä – en tiedä sitä tänäkään päivänä.”
Äiti meidän on tositarina 13-vuotiaasta tytöstä, joka äitinsä kuoltua menettää turvallisen lapsuutensa, kun ongelmia ratkaisemaan kykenemättömät uusperheen vanhemmat luisuvat rankasti yli rajojen. Kirja kertoo myös, miten tällaisesta tilanteesta selvitään ja miten luotettavien aikuisten tuki auttaa nuorta eheytymään ja kasvamaan kohti hyvää ja onnellista elämää.
Kommentti:
Tässä kirjassa on kyllä hurja tarina ja paljon aineksia selviytymisoppaaksi.
Aluksi kerrottiin ajoista päähenkilön äidin kuoleman jälkeen, kun perheeseen tulee äitipuoli ja etenkin perheen tyttären elämä muuttuu karmaisevalla tavalla, kun hänet otetaan silmätikuksi ja häneen kohdistetaan kaikkea mahdollista kiusaamista. Tytön oma isä lähtee mukaan äitipuolen vainoamiseen, mikä tuntuu kyllä aivan käsittämättömältä.
Loppuosassa pohditaan tuon lapsuuden ja nuoruuden kokemuksen vaikutuksia henkilön koko persoonallisuuteen ja myöhempään elämään, ja kerrotaan myös terapien avulla saavutetusta edistyksestä asioiden käsittelyssä.
Kirja oli loppuosaltaan tavallaan kuin selviytymisopas tai tietokirja, mutta kaipasin kyllä tiiviimpää otetta.
Ajattelisin, että jos kaipaa vertaistukea ja eväitä vastaavanlaiseen tilanteeseen, vinkkejä ei ole kovin helppoa poimia näistä pohdinnoista.
(248 sivua.)
1 kommentti:
Kiitos esittelystä Helmis. Mielestäni yhdenkään lapsen ei tulisi kokea vastaavaa kohtelua. Tämä kirja järkytti minua. Pauliina antoi anteeksi isälleen ja äitipuolelleen, en kyllä itse kykenisi antamaan.
Lähetä kommentti