Arvola, Ingeborg: Villien tuulten ranta

Ingeborg Arvola: Villien tuulten ranta
Vestersand - Sanger fra Ishavet, 2024
Suom. Aki Räsänen
Gummerus, 2025
Ruijan rannala-sarjan 2.osa
Luin ~ 6.10.2025

Kuvaus:

Vuoden 1862 talvi on hyytävän kylmä. Priita-Kaisa Seipäjärvi vapautuu vankilasta, jonne hänet oli tuomittu suhteesta naimisissa olevaan mieheen Askan Mikkoon. Hän lähtee tarpomaan sankassa lumipyryssä viimeisillään raskaana. Mikko jää suorittamaan miesten puolelle rangaistustaan eikä tiedä Priita-Kaisan kantamasta lapsesta.
Ystävät ottavat Priita-Kaisan vastaan, ja hiljalleen elämä löytää uomansa. Amerikan-laiva vie Priita-kaisan veljen mukanaan, ja valaanpyyntialukset puskevat mustaa savua kauempana vuonolla. Unelma omasta kodista, hirsipirtistä Västänsannassa, muuttuu vähitellen todeksi.
Samalla huoli Mikon vaimon kaunasta kaihertaa Priita-Kaisaa, eikä pelko miehen menettämisestä jätä rauhaan.
Villien tuulten ranta on jatko-osa Jäämeren laulu-teokselle.
Kommentti:

Edellinen osa päättyi tosiaan Priita-Kaisan ja Mikon saamiin tuomioihin ja siitä tämä kirjaa jatkaa. Olot vankilassa ovat kalseat, mutta sellaisestakin ihminen voi selvitä. Tuomion ja sen suorittamisen jälkeenkään eivät Mikko ja Priita-Kaisa saa rauhaa, sillä vaimo on edelleen elossa, kantaa kaunaa ja antaa sen toden totta kuulua. Mikko ei voi talonsa menetettyäänkään omistaa uutta taloa, aina on mahdollisuus menetää se.
Lopulta vaimo suostuu vihanpidon lopettamiseen ja hakee avioeroa. Myös naapurit ja lähi-ihmiset alkavat hyväksyvät Mikon ja Priita-Kaisan (etenkin kun ovat molemmat ahkeria ja työteliäitä yhteisön jäseniä).
Kuitenkaan kirkkoon ei voi mennä yhdessä ja uuden rangaistuksen vaara on koko ajan ilmassa. Joutuvatko he taas luopumaan vaivalla rakennetusta kodistaan ja jättämään kaiken saavuttamansa taakseen..
Erityisen paljon pidin tämän kirjan kielestä ja siitä, miten yliluonnolliset asiat nivoutuvat luontevasti, lähes huomaamatta arkiseen ja realistiseen kuvaukseen. Ne ovat luonnollinen osa ihmisten elämää, eikä niitä tarvitse sen kummemmin alleviivata.
(440 sivua.)

Arvola, Ingeborg: Jäämeren laulu

Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu
Kniven i ilden (Norja), 2022
Suom. Aki Räsänen
Gummerus Kustannus Oy, 2024
Ruijan rannalla-sarjan 1. osa
Luin ~ 5.11.2024

Kuvaus:

Vuosi 1859. Priita-Kaisa laittaa sukset jalkaansa ja lähtee kahden poikansa kanssa pitkälle matkalle Sodankylästä Norjaan. Päämääränä on Pykeija, jossa meren sanotaan kiehuvan turskasta. Priita-Kaisalla on kyky parantaa ihmisiä ja eläimiä, mutta kotona hän on joutunut kirkon kurinpidon kohteeksi suhteesta naimisissa olevaan mieheen.
Jäämeren laulu kertoo suomensukuisista kveeneistä, saamelaisista ja heidän karusta ympäristöstään. Teos antaa äänen niille, joiden rakkaus ei sopinut yhteiskunnan sääntöjen raameihin, ja niille, joiden elinkeino alistettiin lakien ja määräysten alle.
Ingeborg Arvolan (s.1974) palkittu romaani aloittaa kiehtovan, Arvolan isoisoisoäidistä kertovan Ruijan rannalla -sarjan.

Kommentti:

Todella mielenkiintoinen tarina saamelaisuudesta sekä yhteiskunnan sääntöjen ja alkuperäisasukkaiden välisistä ristiriidoista. Kulttuurista väärinkohtelua on valitettavasti tapahtunut niin Suomessa kuin muuallakin.
Ehdin jo ajatella, että olipa tarinalla hieman lattea loppuratkaisu, mutta tarina jatkuu.

(368 sivua.)

Harnesk, Tina: Lumeenkylväjät

Tina Harnesk: Lumeenkylväjät
ruots. Folk som sår i snö, 2022
Suom. Leena Virtanen
WSOY, 2024
Luin ~ 24.4.2024

Kuvaus:
Máriddjá saa tietää, ettei elä enää kauan. Omapäinen 85-vuotias hyväksyy kohtalonsa rauhallisella raivolla ja keskittyy olennaiseen: kukaan ei saa tietää syöpädiagnoosista, ei etenkään aviomies Biera, joka sairastaa dementiaa. Perinteisesti saamelaisperheissä nuoret polvet huolehtivat vanhemmista, mutta Máriddjá ja Biera eivät koskaan saaneet lapsia. Aikoinaan heidän perhepiiriinsä kuitenkin kuului pieni poika, jota he rakastivat. Missä poika on nyt? Máriddjálla on kiire saada asiat järjestykseen. Yhdessä Máriddjá ja hänen uusi uskottunsa, puhelinkojeaparaatista konemaisella äänellä vastaileva Sire, laativat suunnitelman.

Kommentti:

Hieno, koskettava kirja, joka valitettavasti kärsi siitä, että oma lukukeskittymiskykyni ja -aikani ovat kovin rajalliset.
Teksti oli kyllä jännä sekoitus huumoria ja surumielisyyttä. Kirjailijan kuvailut ikälopun pariskunnan olemuksista ja heidän lähes järjettömistä edesottamuksistaan sai kyllä välillä hekottelemaan hersyvästi. Huumori on tärkeää, myös surullisissa tarinoissa!
Kirjailijan esilletuomat teemat kuten saamelaisten pakkosiirto, lapsettomuus, sukuikävä, juurettomuus ym. oli mielestäni onnistuneesti kirjoitettu tarinaan, niitä ei tarvinnut erikseen alleviivata.
Suomennos oli todella onnistunut, tekstin sävyt huumoria myöten olivat oivaltavia.
Ihan pieni miinus tulee suomennoksen ajatusviivojen käytöstä. Ehkä sellaiset oli alkuperäisessä tekstissä, mutta suomen kielen kieliopillisesti olivat välillä mielestäni turhia.

(361 sivua.)