ruots. Folk som sår i snö, 2022
Suom. Leena Virtanen
WSOY, 2024
Luin ~ 24.4.2024
Kuvaus:
Máriddjá saa tietää, ettei elä enää kauan. Omapäinen 85-vuotias hyväksyy kohtalonsa rauhallisella raivolla ja keskittyy olennaiseen: kukaan ei saa tietää syöpädiagnoosista, ei etenkään aviomies Biera, joka sairastaa dementiaa. Perinteisesti saamelaisperheissä nuoret polvet huolehtivat vanhemmista, mutta Máriddjá ja Biera eivät koskaan saaneet lapsia. Aikoinaan heidän perhepiiriinsä kuitenkin kuului pieni poika, jota he rakastivat. Missä poika on nyt? Máriddjálla on kiire saada asiat järjestykseen. Yhdessä Máriddjá ja hänen uusi uskottunsa, puhelinkojeaparaatista konemaisella äänellä vastaileva Sire, laativat suunnitelman.
Kommentti:
Hieno, koskettava kirja, joka valitettavasti kärsi siitä, että oma lukukeskittymiskykyni ja -aikani ovat kovin rajalliset.
Teksti oli kyllä jännä sekoitus huumoria ja surumielisyyttä. Kirjailijan kuvailut ikälopun pariskunnan olemuksista ja heidän lähes järjettömistä edesottamuksistaan sai kyllä välillä hekottelemaan hersyvästi. Huumori on tärkeää, myös surullisissa tarinoissa!
Kirjailijan esilletuomat teemat kuten saamelaisten pakkosiirto, lapsettomuus, sukuikävä, juurettomuus ym. oli mielestäni onnistuneesti kirjoitettu tarinaan, niitä ei tarvinnut erikseen alleviivata.
Suomennos oli todella onnistunut, tekstin sävyt huumoria myöten olivat oivaltavia.
Ihan pieni miinus tulee suomennoksen ajatusviivojen käytöstä. Ehkä sellaiset oli alkuperäisessä tekstissä, mutta suomen kielen kieliopillisesti olivat välillä mielestäni turhia.
(361 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti