Myllylahti, 2024
Luin ~ 28.9.2025
Kuvaus:
Kirpeän herkullisten havaintojen sävyttämä feelgood-romaani oman paikan löytämisestä muuttuneessa elämäntilanteessa. Minkä ikäiseksi on lupa tuntea itsensä, jos viilettää arkuntekokurssille sähköpotkulaudalla?
Raisa on kipakka punatukkainen sinkku, joka elämänsä taitekohdassa huomaa, että hänellä on kaikkea muuta paitsi mies ja ruumisarkku. Joten tuumasta toimeen, pitäähän nuorille sovinistityökavereillekin näyttää, mihin nainen pystyy.
Kumppanin löytäminen ei ole kuitenkaan helppoa näillä ikävuosilla. Helpompaa on työstää puuta, hioa ajan harmaannuttamia arkkulautoja ja katkoa mökkirannan kaisloja arkun pohjalle. Silti kuin varkain Raisan pidätellyt tunteet kohtaavat kaikupohjaa ja vievät lopulta mennessään. Mutta käykö menneisyyden muistojen karsiminen ex-miehestä ja kuluttavasta ystävyyssuhteesta yhtä näppärästi kuin autotallin siivous arkkuvarastoksi? Entä mitä tapahtuu, kun arkku on valmis?
Kommentti:
Oikein hauska hieman iäkkäämmän väen chick lit-tarina. Päähenkilö Raisa jää eläkkeelle ja mitä sitten? Kovin yllättäen tuntuu tuo eläke ja vapaus koittavan ja jonkinlaista paniikkia on ilmassa, koska mitään suunnitelmaa tai tekemistä ei elämässä ole kaiken ajan vieneen työn lisäksi.
Nokkelaa sanailua ja tilannehuumoria, myös huomioita ikärasismista ja parisuhteen etsimisen/löytämisen vaikeudesta etenkin naisten näkökulmasta.
(240 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti