tiistai 14. lokakuuta 2025

Ketolainen, Päivi: Laukku-Leena

Päivi Ketolainen: Laukku-Leena: naiskulkurin tarina
Pro Bono, 2024
Luin ~ 14.10.2025



Kuvaus:

"Laukku-Leenaksi kutsutun naisen matkanteko kuulostaa suoranaiselta survival game -peliltä, josta hän kuitenkin selvisi hengissä lähes 20 vuotta", kirjailija kertoo. Kiviharju kulki kymmenine laukkuineen ympäri Suomea kävellen tai liftaten. Hän lähti liikkeelle vuonna 2002 asuen kesät ja talvet taivasalla. Hänen leiripaikkojaan olivat huoltoasemien lähistöt ja teiden pientareet. Vaikka hänelle tarjottiin apua ja asuntoa, hän pysyi kodittomana lähes elämänsä loppuun asti. Kiviharju kuoli Sysmässä 2021.
Yksinäinen naiskulkuri herätti aina huomiota siellä, missä liikkui. Mistä hän tuli ja minne meni? Mitä hän laukuissaan kuljetti? Miksi hän lähti taipaleelleen? Salaperäisen kulkijan matkanteko kiinnosti ihmisiä, mutta itse hän pysyi vaitonaisena elämänsä vaiheista. Uutuuskirja tuo selkoa Laukku-Leenan matkantekoon pitkin Suomen maanteitä.


Kommentti:

Mielenkiintoinen tarina yksinäisestä kulkijasta. Epätavallinen henkilö, joka ei sovi mihinkään tyypilliseen erakkomuottiin. Miksi leena halusi kulkea ympäsiinsä, asua parkkipaikoilla? Miksi hän ei suostunut muuttamaan asuntoihin, joita hänelle moneltakin paikkakunnalta tarjottiin ja järjestettiin?
Miksi hän vihasi ihmisten auttamista ja Suomea ja monia paikkauntia niin paljon?
Ja miksi hän kulkiessaan kuitenkin kantoi mukaan järjetöntä tavaramäärää?
Sen ymmärtäisi, jos ihmisellä kulkurielämää viettäessään olisi paljonkin tarpeellista, suorastaan välttämätöntä tavaraa. Laukku-Leena kuitenkin kuskasi (ja kuskautti muilla) likaisia ja rikkinäisiä vaatteita, montaa (rikkinäistä) makuupussia, kirjoja, astioita (piirakkavuokia, snapsilaseja ja rosollikulhoa jne.), kassikaupalla kirjoja ja suoranaista romua.
Itselleni jäi niistä kauvauksista sellainen tunne, että ehkä hän jotenkin kaukaisesti haaveili omasta kodista, jonne hän ne tavarat sijoittaisi. Mutta kuitenkaan kotiasia ei riittävästi häntä vetänyt puoleensa.
Erikoinen ihmiskohtalo, mutta päällisin puolin asia tuntui olevan hänen oma valintansa, eikä hän kerta kaikkiaan huolinut apua, eikä olisi oikeastaan halunnut kantaa vastuuta elämästään esimerkiksi työelämässä.

Koska osa päiväkirjoista on kadonnut, tarinassa on tietysti myös paljon aukkoja, ja lukija jää miettimään kirjoittajan tavoin, olisiko Leena esim. alkuaikojen päiväkirjoissaan kertonut tarkemmin kulkurielämään siirtymisen syistä.

(238 sivua.)

Ei kommentteja: