Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät

Atena Kustannus Oy, 2020

Luin ~ 22.1.2021

Kuvaus:

Vuonna 1936 Juri juhlii Leningradissa viidettä syntymäpäiväänsä. Hän ei vielä tiedä, että kesän lopussa perhe hajoaa: vanhemmat vangitaan ja hän joutuu siskoineen paahteisen kuumaan Uzbekistaniin.

Kun sisarukset palaavat vuosien kuluttua Leningradiin, he oppivat, millaista on elämä isänmaan vihollisen lapsena. Arjessa selviytymiseen tarvitaan sinnikkyyttä ja oveluutta sekä joku, joka näkee pimeässäkin valoa. Kammottavien tapahtumien keskeltä löytyy rakkautta, ja tattarintuoksuisissa keittiöissä kasvavat pian uudet lapset.
Stalinin vainoista turkulaiseen maahanmuuttaja-arkeen etenevä esikoisromaani kuljettaa mukanaan kenkälaatikkoa, jossa odottavat vaiti suvun tärkeät kirjeet. Kun Maria, Jurin lapsenlapsi, saa ne käsiinsä, on tullut hänen aikansa lähteä Sandarmohin mäntykankaalle.

Kommentti:

Tässä hieno kirja, paras pitkään aikaan! Mikä tarina ja miten hienosti, sydämellisesti kirjoitettu.

Samalla kun tarina kertoo kirjailijan isoisän tarinan, se kertoo myös suuren itäisen naapurimaamme historiasta. Huomio kiinnityi myös siihen, miten historiaakin kirjoitetaan moneen kertaan ja monelta kantilta. Totuuskin muuttuu, riippuen kertojasta ja ajankohdasta!  Kirja jotenkin onnistuu kertomaan paljon enemmän kuin voisi uskoa kirjan 244 sivuun mahtuvankaan. 

Tarina tuntuu todella täydeltä, vaikka se kertoo oikeastaan vain pienen välähdyksen Jurin kulloisestakin elämänvaiheesta ja hyppää sen jälkeen jopa vuosia eteenpäin. Muutama kirje oikein sijoitettuna kertovat nekin oman osansa.

Tämä laittoi taas miettimään monenlaisia asioita, mm. sitä, mitä ollenkaan voimme tietää toisista ihmisistä. Ja miten monenlaisia kohtaloita kätkeytyykään lähellämme asuvien ihmisten, etenkin maahanmuuttajien elämään.

Suosittelen!

(244 sivua.)