Schildts & Söderströms, 2013
Luin ~ 29.4.2022
Kuvaus:
Outi on nelikymppinen nainen, jolla menee hyvin. Tietenkin menee: hänellähän on vetävä ja lahjakas aviomies, ihanat lapset, kiinnostava ura televisiossa. Joskus masentaa, lasten syntymän jälkeen etenkin. Välillä menee lujaa, ehkä liiankin lujaa – mutta sellaistahan elämä kaikilla on, että välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Kuin olisi keinulaudalla. Kaikki se kuuluu asiaan.
Vai kuuluuko? Jokin alkaa purkautua Outissa. Hän ei enää pääse masennuksesta ylös. Hän ei osaa enää pysäyttää itseään silloin, kun vauhti karkaa käsistä.
Kommentti:
Omakohtainen kertomus sairaudesta, jota on varmaan vaikea tunnistaa ja vaikea hyväksyä. Toisaalta ajattelen, että diagnoosin saaminen olisi tärkeää, muuten ihmistä on todella vaikea auttaa. Vasta diagnoosin saatuaan ihminen saattaa ehkä itsekin voida ymmärtää ja vähitellen myös hyväksyä sairautensa ja sen vaikutukset elämään.
Suurin toive olisi, että vaikeat vaiheet voisi oppia tunnistamaan jo alkuvaiheessa, jolloin ne ehkä eivät pääsisi niin pahoiksi. Voisi myös oppia tunnistamaan tilanteet tai muut asiat, jotka laukaisevat sairauden pahenemisen.
Sairastuneen lisäksi tilanteesta kärsii aina myös lähipiiri; perhe, ystävät, työyhteisö.
Toivottavasti tämä kirja lisäisi taas hiukan ymmärrystä näitä asioita ja näitä ihmisiä kohtaan.
Rohkea kirja, koska on hyvin omakohtainen. (Näin olen ymmärtänyt.)
(266 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti