Kaisa Ikola, 2011
Saga Egmont, 2020
Luin ~ 16.4.2022
Kuvaus:
Anni, reilu kolmekymppinen akateeminen pätkätyöläinen, kokee itsensä silloin tällöin epävarmaksi ja yksinäiseksi. Annin miehellä on menestyvä yritys ja parin talous on vakaalla tolalla, mutta Anni näkee elämästään puuttuvan jotain.
Kun menevä sinkkuystävä Ninni kannustaa perustamaan käsityöblogin, Annille avautuu aivan uusi ja ihana käsitöiden maailma. Tuoko neuleblogi Annin elämään toivottua muutosta ja mihin kaikkeen "sen oman jutun" löytäminen johtaakaan?
Kommentti:
Tämä kirja on hyvin erityinen.
Muistan, kun neuloblogien kulta-aikaan "tutustuin" Kaisaan, osallistuimme moniin netin neuletempauksiin, järjestimmekin niistä joitakin.
Kaisa kirjoitti tämän kirjan, jolle ei kuitenkaan löytynyt tuolloin kustantajaa. Kaisa myi sitten kirjaa hyväntekeväisyysperiaatteella. Kun maksoi jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle omavalintaisen summan, sai kirjan ja sen saattoi lukea joko koneelta tai tulostaa itse luettavaksi.
En ole aivan varma, maksoinko jollekin hyväntekeväisyystaholle vai enkö, mutta tulostaminen kuitenkin jäi, koska se tuntui liian vaivalloiselta silloin.
Pari vuotta sitten uusi kustantaja kiinnostui Kaisan kirjoista ja samalla tämäkin kirja tuli kustantajan valikoimiin, lopulta myös painetussa muodossa.
Laitoin kirjan heti kirjaston varauslistalleni, mutta osallistuin myös (kahdesti!) kirjan hyväntekeväisyyshuutokauppaan Facebookissa. Hävisin molemmat huutokaupat, mutta sainpahan ainakin nostettua loppusummaa muutamalla kympillä, josta taputan itseäni selkään. :D
Se, etten saanut kirjaa hyväntekeväisyystempauksen kautta kirjailijan omistuskirjoituksella, jäi kyllä vähän harmittamaan, etenkin, kun olin ajatellut maksaa Ukrainan keräykseen reilun tasasumman, mikäli olisin huutokaupan voittanut.
Viime viikolla sain noutaa kirjan kirjastosta ja nyt se on vihdoin luettu!
Kyllä tykkäsin. Osansa on tietysti nostalgiapläjäyksellä, tämähän toi vanhat kunnon neuleblogiajat mieleen. Tämän blogin nimikin on perua tuolta ajalta, kun mietin kahden blogisysteemin välillä ja päädyin virallista neuleblogia pitämään Vuodatuksen puolelle. Sittemmin neulebloggaaminen on jäänyt, mutta Ravelryhän toimii edelleen hyvänä neulepäiväkirjana ja tämä blogi nyt lukupäiväkirjani.
Kirjassa on tosi kiva, vetävä juoni, sujuvaa dialogia, huumoria, hyvinkin uskottavat henkilöhahmot ja vaikka kirja on kevyehkö, siinä käsitellään ihan oikeita, kipeitäkin asioita.
Mielestäni on myös melkoinen kulttuuriteko kirjailijalta dokumentoida tuota yhtä ajanjaksoa, kun internet todella tuli kaikkien koteihin. Alkuun sähköposti todella tarkistettiin pöytäkoneelta kotona, vuorotellen. Perheessä jaettiin ruutuaikaa ja sitä vahdittiin munakellon kanssa!
Kommentit ja niihin vastaaminen oli huikea kokemus omalle siihen asti yksinäiselle kutimen kanssa nyhräämiselle. Yhteisöllisyys ja uusien blogien löytäminen, tempauksiin osallistuminen ja erilaisten blogiarvontojen järjestäminen toi säpinää elämään. Alettiin neuloa myös muilla kielillä ja tutustuttiin yli maanosarajojen. Oi niitä aikoja!
Blogikirjoituksia, niiden otsikoita ja kuvakulmia saattoi välillä miettiä pitkin päivää, varmaan joskus yölläkin. :)
Käsittämätön määrä neuleita valmistui, ei vähiten Lankahamsterien aikana.
:D Hymy tulee huulille vieläkin muistellessa, vaikka enää en paljon blogeja luekaan. Nyt olemme siirtyneet Facebookiin ja Instagramiin ja neuleyhteisö sellaisena kuin se tuolloin oli, on laajentunut ja hajaantunut.
(340 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti