WSOY, 2018
Luin ~ 27.1.2019
Kuvaus: (kustantajan)
Koskettava kasvutarina Ainosta, joka pyristelee irti uskonnollisesta yhteisöstä.
Aino pukeutuu maanläheisiin väreihin ja peittää pitkät, letitetyt hiuksensa huivilla. Hän on 17-vuotias, eikä ole koskaan pitänyt ketään poikaa edes kädestä, mutta on jo suostunut Armon kosintaan. He kuuluvat molemmat seurakuntaan, jossa ketään ei jätetä yksin ja kaikkeen on selkeä vastaus. Vaikka Armon kiinnostus hivelee itsetuntoa, Ainoa kauhistuttaa ennalta määrätty elämänpolku – ja yhtäkkiä hän ei ole varma enää mistään.
Kestääkö usko asioiden kyseenalaistamista vai sortuuko kaikki? Askel vapauteen on samaan aikaan kaikkein houkuttavin ja pelottavin.
Kommentti:
Tajusin oikeastaan vasta kirjan loppuvaiheessa, että tämä oli nuortenkirja. Muuten tekstin loppupuolen jonkinlainen "selkokielimäisyys" olisikin ehkä alkanut häiritä.
Erikoista oli se, että tämä kirja kertoi täsmälleen samasta aiheesta kuin edellinen lukemani nigerialainen kirja. Teemana näissä molemmissa on tiukka ja ankaran uskonnollinen isä ja hänen vaikutuksensa koko perheen elämään.
Ikäväähän se on, miten eri puolilla maailmaa uskonnoilla, myös kristinuskolla ja sen tulkinnoilla on vuosisatojen kuluessa sorrettu muita ihmisiä. Sortaminen on kohdistunut muihin kuin uskoviin, mutta se, että sillä ahdistetaan myös omia perheenjäseniä on jo karmivaa. Ja surullista. Miksi uskonto ja usko ( tai siis ihmisten tulkinnat niistä) kieltää niin usein ilon ja rakkauden. Tai pahimmassa tapauksessa antaa aiheen rakkauden osoittamiseen suorastaan väkivaltaisesti. Joko fyysisesti tai henkisesti.
Siinä sitä riittää pohdiskelemista.
Hyvä kirja tästä aiheesta, vaikka ehkä hieman armollisempaa näkökulmaa vanhempien suhteen olisin toivonut, ainakin jälkeenpäin. Hehän ovat kuitenkin myös uhreja. Oman kasvatuksensa, olosuhteiden jne. (edit.)
(239 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti