Otava, 2023
Luin ~ 14.4.2023
Kuvaus:
Norjan miehityksen päättymisestä 70-luvulle ulottuva dramaattinen esikoisromaani ystävyydestä, intohimosta ja mereen haudatuista salaisuuksista.
1952. Järkälemäinen postinkantaja asuu Ørjan saarilla veneitä rakentavan isänsä kanssa. Isän viimeinen vene jää kesken, ja tytär rakentaa sen loppuun. Vene myydään saaren asukille, josta liikkuu hyisiä juoruja.
1976. Tine saapuu Ørjalle pystyttämään kiertävää elokuvateatteria, mutta projektoria kiehtovammin pyörii vajasta löytyvä lankamagnetofoni; se puhuu traagisesta menneestä, josta saariyhteisö vaikenee.
Kapinallinen. Puoliso. Pelastaja. Ystävä. Rakastaja. Montako elämää yksi ihminen saa elää? Mitä tapahtuu, kun ne törmäävät?
Kommentti:
Mielenkiintoinen asetelma ja tarina. Myös aikahyppäykset oli selkeästi kirjoitettu eri fontilla.
Mutta. Ei herännyt henkiin minulle. Oikeastaan kaikki henkilöt jäivät jotenkin etäisiksi traagisista tapahtumista huolimatta. Vika saattoi olla omassa vastaanottokyvyssä, mutta ei voi mitään. Raskas luettava, mutta en halunnut keskenkään jättää.
(395 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti