Karisto, 2005
Luin ~7.3.2023
Kuvaus:
Nälkävuosien aikaan Leena joutuu äitinsä Sannan kanssa kanssa jättämään tutun kosken rannan ja lähtemään tien päälle, kun färijäri-Sampaksi kutsuttu isä on tuomittu rahanväärennöksen vuoksi Siperiaan. Ensimmäinen turva löytyy Ojantaan talon saunasta, jossa he saavat asua työtään vastaan. Leena saa vasta siellä tietää isänsä rikoksesta. Kauan eivät Leena ja äiti saa Ojantaan talon pihaa kulkea, kun taas on lähdettävä.
Leena ja Sanna päätyvät Hopsin taloon Iisakki-kauppiaan apulaisiksi. Iisakki suosii koulunkäyntiä ja niin Leenakin pääsee opintielle. Vähitellen äiti ja tytär kotiutuvat pysyvästi kauppiaan taloon. Muitakin kauppamiehiä kylillä liikkuu. Laukkuryssiä on paljon ja vähitellen neitoikään kasvaneen Leenan mieltä alkaa kiinnittää eräs Antrei, vaikka monet kyläläiset eivät heidän lähentymistään suopeasti katsokaan.
Äidin ja tyttären elämää 1800-luvun Pohjanmaalla kuvataan tarkasti ja myötäeläen. Lisäsäväyksen romaaniin tuo kieli: pohjanmaalaisten ja karjalaisten murteet tuovat dialogeihin elävyyttä.
Kommentti:
Lämmöllä ja huumorilla kerrottu tarina köyhästä Leenasta ja hänen äidistään sekä 1800-luvun Suomesta.
Ihailen Eira Pättikankaan taitoa kertoa henkilöistään lämmöllä ja myötätunnolla. Mukana on huumoria ja hippunen romantiikkaakin, tai ainakin arkipäivän rakkautta.
(263 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti