- minun keskitysleiritarinani
Alkuteos: Et tu n'es pas revenu, 2015
Suom. Marja Luoma
Gummerus, 2016
Luin ~ 5.4.2016
Kuvaus: ”Sinä olet vielä nuori, sinä palaat. Minä en palaa.”
Näin sanoi neljätoistavuotiaan Marcelinen isä tyttärelleen matkalla, jonka päätepiste oli Birkenaun keskitysleiri. Isän ennuste toteutui, vaikka Marceline itse toivoi, että nimenomaan isä palaisi, hoitamaan perhettä.
Vierekkäisille leireille päätyneet isä ja tytär kykenivät viestittelemään vain kerran: Marceline sai pienen viestin paperilapulla. Hän ei pystynyt vastaamaan kirjeellä, mutta lähetti isälleen kaasutettujen vaatteiden seasta löytämänsä kultahipun. Nyt, seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin Marcline kirjoittaa isälleen ja kertoo mitä leireillä ja niiden jälkeen koki: äiti ei tullut vastaan asemalle.
Loridan-Ivens kirjoittaa viiltävän tarkasti, muistuttaa vastuustamme ymmärtää historiaa ja kritisoiden valtaapitäviä: ”En usko Ranskan viralliseen historiankirjoitukseen.”
Kirjan on Loridan-Ivensin kanssa kirjoittanut kymmenen tietoteosta aiemmin tehnyt toimittaja-kirjailija Judith Perrignon. Ranskalainen kirjallisuuslehti LIRE-lehti valitsi Isä, et koskaan palannut -kirjan vuoden 2015 parhaaksi elämäkerraksi.
Kommentti/
Koruton kertomus, hyvin henkilökohtainen. Todellakin vaikuttaa enemmän tyttären kirjeeltä kuolleelle isällen kuin niinkään romaanilta, onhan kirja myös melko lyhyt. Hyvällä tavalla näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti