Pasanen, Leena: Daktarin lapset
Suomen Lähetysseura 2000.
Luettu 16.8.2011 yhdessä.
Luin tämän itse kolme vuotta sitten, mutta nyt luimme kirjan yhdessä, siis O. luki ääneen ja minä kuuntelin.
Lastenlääkäri, Lähetysseuran lähetti Leena Pasanen kertoo työstään Ilembulan sairaalassa.
Kirjan tärkeä sanoma meille oli tämä, lainattu suoraan kirjan takakannesta:
"Oma osuuteni on kuin pisara valtameressä, mutta työn tekee mielekkääksi yksittäisten, nimeltä tunnettujen lasten kohtaaminen ja auttaminen. Niin, minä voin koskettaa vain yhtä lasta kerrallaan ja osaan rukoilla vain yhden puolesta kerrallaan."
Hauska yhteensattuma kirjaan liittyen; olemme saaneet tämän kirjan joululahjaksi v. 2005, mutta silloin ei yhteistä, eikä oikein yksinäistäkään lukuaikaa tuntunut löytyvän. Saimme kirjan iäkkäältä sukulaispariskunnalta.
Pari vuotta sitten etsimme sopivaa hyväntekeväisyyskohdetta. Lähetysseuran kautta sen halusimme ja jotain lapsiin liittyvää. Kohteeksi valikoitui Ilembulan sairaala ja orpokoti Tansaniassa. Jossain vaiheessa tajusimme, että tämä kirja kertoi juuri tuosta samaisesta Ilembulan sairaalasta.
Olen monesti miettinyt, mitä sairaalaan ja orpokotiin voisi lähettää vaikkapa joululahjaksi, rahan lisäksi. Taitaa muuten lähteä nuttuja, tai ainakin vauvansukkia ja muuta lämmintä!
Nyt on luvun alla Seitsemännen portaan enkeli, kiitos vinkistä, daktari :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti