Harju, Raija: Suntiotar selvittää sotkun

Raija Harju: Suntiotar selvittää sotkun

Karisto, 1988

Luin ~ 28.11.2020

Kuvaus: (takakansiteksti)

 Ilona Seppäsen elämä on aina ollut tasaista kuin pöytälevy. Hänelle ei koskaan tapahdu mitään jännää. Mitään erityistä ei Ilonan mielestä lupaa myöskään viikonloppu, jolloin hän joutuu tuuraamaan erästä isänsä tuttavaa, suntio Einari Kuivalaista.

Ehkäpä kaikki olisi sujunut ihan piirustusten mukaisesti, ellei Kuivalaisen muisti olisi pettänyt. Hän nimittäin unohti ilmoittaa kirkkoherra Lasse Leporannalle sijaisestaan…Sen seurauksena Ilona sotkeutuu heti ensimmäisenä yönä tapahtumamyllyyn, josta ei todellakaan puutu väriä eikä jännitystä! Asioita selvittämään tarvitaan haudankaivajan ja kanttorin lisäksi virkavaltakin. Kirkkoherrasta on turha edes puhua, niin perusteellisesti hän on sekaantunut leikkiin.

Kommentti:

No tästä tuli kyllä niin 80-luku mieleen. Anni Polvaa ja Aino Räsästä luettiin ja miljöökin on kuin omasta työpaikasta pikkukylän seurakunnassa.

Tässä tuli nostalginen hyppäys nuoruuteen, mutta  kovin kaukaiselta tuo maailma nyt tuntuu.  Todellista kasari-chiclitiä. 

Kirjan kansikuvakin on ehkä vähäsen järkyttävä. :D

(134 sivua.)

Levola, Minna: Tylsä elämäni

 Minna Levola: Tylsä elämäni

Karisto, 2020

Luin ~ 27.11.2020

Kuvaus: (takakansi)

Kaikilla luokan tytöillä on korvissa reiät. Paitsi Lindalla. Se on Lindan kaltaiselle 11-vuotiaalle ujon puoleiselle tytölle todellinen ongelma. Hiukan Lindaa myös harmittaa, että heillä ei kotona ole muuta lemmikkiä kuin akvaariokalat, mutta saahan hän kuitenkin ulkoiluttaa bestiksensä Emmiksen kanssa heidän hoitokoiraansa Nessua. Emmis se keksii ratkaisun Lindan korvisongelmaankin.

Minna Levolan esikoisteos on vauhdikas tarina Lindasta, hänen perheestään ja luokkakavereistaan sekä monenmoisista arjen sattumuksista - kadonneesta ympänkirjasta, cheerleadingista, verisistä porkkanoista, eräästä liikkatunnista ja uudesta taistelukalasta. Muun muassa.

Kommentti:

Välipalaksi yksi lastenkirja, tai koululaiskirja. Tämä on upouutuus ja nykypäivän koululaisten maailmasta, joten mukana on tietenkin kännykkämaailma, some, Youtubeidolin seuraaminen ja Wilma-viestit.

Ikiaikaisia kysymyksiä kuitenkin yhä; olenko oikeanlainen, haluanko kuulua luokan hiljaisiin vai esillepyrkiviin. Oma olemus ja sen tarkkailu on 11-vuotiaalla jo alkanut. Kotiväkikin tuo oman osuutensa elämän sekalaisuuteen.

(171 sivua.)

Bomann, Anne Cathrine: Agathe

 Anne Cathrine Bomann: Agathe

tanskankiel. Agathe, 2017

Gummerus, 2020

Suom. Sanna Manninen

Luin ~ 27.11.2020

Kuvaus:

Onko ikinä liian myöhäistä kaivata läheisyyttä?

71-vuotias psykiatri laskee päiviä eläkkeeseensä. Hänen potilaidensa ongelmat tuntuvat mitättömiltä, ja istunnoissa hän piirtää lintuja muistiinpanojen kirjoittamisen sijaan.

Eräänä päivänä vastaanotolle ilmestyy saksalainen nainen, Agathe. Psykiatri kieltäytyy ottamasta yhtään uutta potilasta, mutta nainen on periksiantamaton. Lopulta psykiatrin on myönnyttävä tapaamiseen. Agathen seurassa vietetty aika muuttaa kaiken.

Kiehtova nykyromaani kuvaa hienovireisesti suuria teemoja: yksinäisyyttä, rakkautta, ikääntymistä ja elämäniloa. Pienkustantamon julkaisema Agathe nousi yllättäen kansainväliseen suosioon, ja sen oikeudet on myyty 23 maahan. Agathelle on myönnetty italialainen Scrivere per Amore -palkinto.

Kommentti:

Viehättävä pieni kirja. 

(122 sivua.)

Blume, Judy: Kesäsiskot

Judy Blume: Kesäsiskot

Summer Sisters, 1999

Seven / Otava (pokkari), 2001

Luin  ~ 23.11.2020

Kuvaus:

Eräänä aurinkoisena päivänä kuudesluokkalaisen Vixin elämä muuttuu kertaheitolla. Koulun suosituin tyttö Caitlin Somers pyytää häntä isänsä luo koko kesäksi. Caitlin, jonka puheessa soi Abban Dancing Queen. Caitlin, joka saa aina kaiken minkä haluaa. Caitlin, jota yksikään mies ei voi vastustaa.

Siitä alkaa kahden täysin erilaisen tytön ainutlaatuinen ystävyys, joka kestää kaiken - aikuistumisen, valheet, petokset ja miehet.

Amerikkalaisen menestyskirjailijan romaani kuvaa estottomasti naiseksi kasvamisen ihanuutta ja tuskaa. Se kertoo lujasta ystävyydestä, jonka säikeisiin lomittuvat aikuistuvien naisten perheet, ystävät ja rakkaudet.
(takakansiteksti)

Kommentti:

Tykkäys. Niin sujuvaa tekstiä, mielenkiintoiset henkilöt, ystävyyden kuvaus hyvässä ja pahassa. Kasvutarina toki myös. Oikein hyvä!

(288 sivua.)

Mäkinen, Heidi: Ei saa elvyttää

 Heidi Mäkinen: Ei saa elvyttää

Karisto, 2020

Luin ~ 21.11.2020

Kuvaus: 

Auri on hammaslääketieteen professori emerita, jonka elämän pääsisältö on ollut työ. Kahdeksankymppisenäkin Aurissa on edelleen tyyliä: hän pukeutuu huolellisesti, lakkaa kyntensä ja antaa tutun taksikuskin kyyditä Stockmannille ostoksille. Puolivahingossa hän päästää eleganttiin kotiinsa Natalian, sattumalta kohdalle osuneen iltaopiskelijan, ja pyytää tältä pikku palveluksia, jotka hän korvaa avokätisesti. Kun Auri on tutustunut Nataliaan paremmin, hän tohtii pyytää tältä hiukan isompaakin palvelusta.

Heidi Mäkisen romaanissa kirjailijan persoonallinen, hieman sarkastinen ääni saa uusia sävyjä hänen käsitellessään vanhuskysymystä hiukan toisenlaisesta näkökulmasta.

Kommentti:

Ihan hauska välipalakirja. Sujuvaa tekstiä ja sopivasti erilaisia näkökulmia. Sarkasmi puri ainakin meikäläiseen.

(245 sivua.)

Oksanen, Sofi: Koirapuisto

 Sofi Oksanen: Koirapuisto

Like kustannus Oy, 2019

Luin ~ 15.11.2020

Kuvaus:

Koirapuisto on kahdessa aikatasossa vyöryvä romaani nykypäivän Helsingistä ja Ukrainan itsenäisyyden vuosista, hedelmöitysbisneksestä ja elämästä korruption valtaamassa yhteiskunnassa idän ja lännen polttopisteessä. Samalla se on syvän inhimillinen tarina uskollisuudesta ja rakkaudesta, lapsensa menettäneestä naisesta ja valheiden voimasta.

Kommentti:

Viime aikoina on taas ollut liian vähän aikaa lukea, eli tipahdin tarinasta aina välillä. Tämä tarina olisi ansainnut intensiivisemmän lukemisen.

(404 sivua.)

Velling, Hanna: Kutsumaton

 Hanna Velling: Kutsumaton

Bazar Kustannus Oy, 2020

Luin ~ 2.11.2020

Kuvaus:

Hauska ja haikea romaani eksien, nyksien ja bonusperheenjäsenten elämästä

Hannan Vellingin uutuusromaani Kutsumaton kertoo perheen hajoamisesta ja uuden syntymisestä. Toisen murhe on toisen onni, vaan miltä tuntuu ottaa vastuu molemmista?

Mikon ja Mirjan liitto on kestänyt, vaikka Mikolla on ollut irtosuhteita, merkityksetöntä seksiä. Mikon aikomukset ovat hyvät. Hän haluaa sitoutua, hän haluaa olla kunnollinen perheenisä. Mutta riittääkö se, kun kotiovelle tulee Siru, kiihottava mahdollisuus kaikenlaiseen uuteen?

Sirun sydämessä on tyhjiä kohtia, jotka Mikko täyttäisi täydellisesti. Turvaa, check. Isähahmo Topi-pojalle, check. Rakkautta, todellakin check. Mikko antaisi kaikkea sellaista, mitä Topin isä ei koskaan antanut, ja enemmänkin. Paljon enemmän, kuten kaikki ne uusperhekuvion ihmiset, jotka tulevat osaksi uutta elämää kutsumatta.

Kutsumaton on ihmissuhderomaani, joka kertoo perheen hajoamisesta ja uuden syntymisestä. Toisen murhe on toisen onni, vaan miltä tuntuu ottaa vastuu molemmista? Tarinaan tuovat kontrastia Sirun sisustuslehtiin kirjoittamat utuisenunelmaiset artikkelit epätodellisista onneloista ja Mirjan kermavaahdonkepeät kakkublogikirjoitukset, joissa voi maistaa menetyksen kipeyden ja karvauden.

Kommentti

(Teknisiä ongelmia julkaisemisessa eilen, nyt uusi yritys.)

Mielenkiintoisesti poimittu eri näkökulmia avioerotilanteesta. 

Puheenvuoronsa saavat niin uuden naisen matkaan lähtevä Mikko, jätetty Mirja, heidän tyttärensä Miisa ja Linda, uusi naisystävä Siru, hänen poikansa Topi ja vielä Mirjan ex-anoppikin eli Mikon äiti.

Näkökulmat ovat todella mielenkiintoisia ja kertovat siitä, miten asia koskettaa monia muitakin kuin vain eroavaa paria ja sitä uutta ihmistä, joka tulee kuvioihin.

Kaikki edellämainitut saivat hyvinkin tasapuolisesti kertoa oman näkökulmansa ja omat tuntonsa asian ja tilanteen suhteen.

Toisaalta tämä huolellinen tasapuolisuus jätti henkilöt ehkä hieman etäisiksi, he ikään kuin toimivat avioeron osapuolien edustajina enemmän kuin aidon, jopa raadollisen elävinä ihmisinä. 

Lukijana jäin lopulta hieman kaipaamaan vielä henkilökohtaisempaa otetta ja mahdollisuutta kiinnostua heistä myös henkilöinä.

Toisaalta tässä ei asetuttu kenenkään puolelle, mutta henkilöitä ei päästetty ihan iholle. 

(288 sivua.)