keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Keyes, Marian: Rachelin loma

Marian Keyes: Rachelin loma

Rachel's Holiday, 1997

Suom. Liisa Laaksonen

Tammi, 2002

Luin ~ 6.12.2017



Kuvaus:
Rachel Walshilla on hauskaa - ja molemmat jalat tukevasti ilmassa.
Hän asuu New Yorkissa ja viettää ainakin omasta mielestään hohdokasta elämää. Työasioiden kanssa on niin ja näin eikä rahatilannekaan ole hääppöinen, mutta juhlimiseen ja muotihuumeisiin vippiä aina löytyy.
Yllättäen Rachelin vauhdin pysäyttää yliannos ja sairaalakäynti. Silloin huolestunut perhe vaatii tytärtä palaamaan kotiin Irlantiin. Ja kyllähän se Rachelille sopii. Kuuluisa vieroitusklinikka tarjoaa viihtyisät puitteet, porealtaat, mutakylvyt, kuntosalit - ja runsaasti rokkistaroja!
Terapiassa Rachelille kuitenkin vähitellen valkenee, että hänellä on tosiaan paha ja pelottavakin ongelma. Miten käy rakkauden? Voivatko läheiset ikinä antaa anteeksi? Rachelin tarinaa sävyttävät Marian Keyesille ominainen huumori ja lämpö, irlantilainen bestselleristi tarttuu vaikeampaankin aiheeseen armollisella kepeydellä.
Marian Keyes (s.1963) on irlantilainen chick litin kuningatar. Hän kirjoittaa elämänmakuisia romaaneja, joissa kerrotaan humoristisesti ja koskettavasti siitä, millaista on olla nainen.
"Kepeää kesälukemista, jonka vitsikäs kerronta saa hymyn huulille..."


Kommentti:
No olihan melkoinen kontrasti edellisiin lukemiini kirjoihin. Olen usein miettinyt, miten suuri vaikutus lukukokemukseen voikaan olla mielentilan ja muiden ympäristötekijöiden lisäksi sillä, mitä on viimeksi lukenut.
Meinasin aluksi ja aika pitkäänkin kerrassaan ärsyyntyä päähenkilöön, hänen pinnallisuuteensa ja elämänsä tyhjänpäiväisyyteen. Pisti oikein vihaksi, miten länsimaalaisilla naisilla on kaikki mahdollisuudet kouluttautua, työllistyä ja olla kunnon kansalaisia, kun kukaan ei raiskaa, hyväksikäytä tai muutenkaan alista oman tahtonsa alle.
Mitä tuhlausta onkaan silloin käyttää vuosikausia aikansa ja rahansa huumeisiin, bailaamiseen ja pelkkään krääsään ja turhuuteen.
Mietin kyllä sitäkin, miksi ihmeessä luen tällaista pinnallista humpuukia.
Mutta tarinahan on pintaa vakavampi. Miksi Rachel käyttäytyi niin, mitä hänen pitäisi tilanteestaan ja menneisyydestään ymmärtää, miten tuollaisen sekoiluvaiheen jälkeen voi vielä elämäänsä rakentaa - vai voiko?
Kyllä tämä kirja oli hyvä, koska se tosissaan laittoi miettimään näitä asioita.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Wassmo, Herbjörg: Lasi maitoa, kiitos

Herbjörg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos

Alkuteos: Et glass melk takk, 2006

Suom. Katriina Huttunen

Otava, 2008

Luin ~ 21.11.2017



Kuvaus:
Viisitoistavuotias Dorte asuu liettualaisessa syrjäkylässä äitinsä ja siskonsa kanssa, ja hänen haaveensa ovat hyvin pieniä. Siksi hänestä tuntuu uskomattomalta, että häntä pyydetään lähtemään salaa Tukholmaan kahvilan tarjoilijaksi. Ja että hän suostuu. Että se on todella hän joka matkaa Audin takapenkillä halki Liettuan.
Todellisuus on karumpi: Dorte kuljetetaan seksiorjaksi Norjaan.
Kirjailija kuvaa yksinäisen ja kielitaidottoman tytön kauhukokemuksia vieraassa maassa ja kulttuurissa ja kysyy, miksi tällaista tapahtuu juuri meillä, vauraissa Pohjoismaissa. Mutta kaiken julmuuden keskellä romaanissa on myös nuoren ihmisen optimismia.


Kommentti:
Voi, kunpa tällaisia kirjoja ei tarvitsisi kirjoittaa.
Voi, kunpa tällaisia tarinoita ei tarvitsisi lukea tietäen, että juuri tällainen voi olla ja onkin totta. Surullinen aihe ja kammottavaa luettavaa.

torstai 16. marraskuuta 2017

Zevin, Gabrielle: Tuulisen saaren kirjakauppias

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias

Alkuteos: The Storied Life of A.J. Fikry, 2014

Suom. Tero Valkonen

Gummerus, 2014

Luin ~ 16.11.2017



Kuvaus:
”Yksikään ihminen ei ole saari; jokainen kirja on maailma.” A. J. Fikry, tuulisen saaren kirjakauppias

A. J. Fikry on melkein nelikymmenvuotias, eikä elämässä ole käynyt niin kuin piti. Hänen vaimonsa on kuollut kolarissa, yhdessä perustetulla kirjakaupalla menee huonommin kuin koskaan, ja hänen aarteensa, harvinainen E. A. Poen ensimmäisen teoksen hyväkuntoinen laitos, on varastettu. Kirjatkaan eivät enää tuota iloa. Sitten kaupan takahuoneesta löytyy outo, elävä paketti. Odottamaton tapaus muuttaa hänen elämänsä, antaa hänelle mahdollisuuden aloittaa kaikki alusta.

Muutoksen myötä ihmiset palaavat Fikryn elämään. Ystävät, sukulaiset ja liiketuttavat; kyläläiset, lukijat ja kirjailijat. Kirjat ja tarinat avautuvat taas Fikrylle, ja niiden avulla hän alkaa kirjoittaa tyttärelleen kirjettä, jossa hän hahmottelee elämän tarkoitusta. Tuulisen saaren kirjakauppias on unohtumaton kertomus muutoksista ja uusista mahdollisuuksista, siitä, miksi luetaan ja miksi rakastetaan.


Kommentti:

Tykkäsin kirjan tarinasta ja tunnelmasta. Joskus on kiva fiilistellä vähän pelkistetympää tarinaa. Tai ehkä vähäeleisyys sopisi tähän paremmin adjektiiviksi. Etukäteen ehkä oletin kirjan olevan jotenkin dramaattisempi, mutta todellakaan vähäeleisyys ei haittaa.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Paasio, Leena: Menetetty tyttö

Leena Paasio: Menetetty tyttö

*Kosmos, 2017

Luin ~ 7.11.2017



Kuvaus
Johanna palaa Suomeen vietettyään kaksi vuotta kenialaisessa koulussa opettajana. Uusi työpaikka löytyy espoolaisesta koulusta, jonka oppilaat alkavat nopeasti pitää uudesta kuvataiteen opettajastaan ja jonka vararehtori on sietämättömän tyly.
Nuoren opettajan mielessä kummittelee Kenian muisto: rakkaus ja pienen tytön menetys. Samalla lahjakasta nuorta naista kosiskelee menestyvä ja hurmaava Kristian, mutta onko ihmisen mahdollista antaa itselleen lupa olla onnellinen, kun on nähnyt niin paljon vääryyttä?
Leena Paasion toinen romaani Menetetty tyttö kuvaa mukaansatempaavan tarinan lomassa koskettavasti maailman menettämiä tyttöjä niin Afrikassa kuin Suomessakin.
Voiko kukaan ihminen pelastaa kaikkia?

Kommentti:
Alku oli vähän nihkeää. Purjehdussanasto ja hyppääminen Afrikasta Suomeen koulumaailman keskelle tuntui aluksi jotenkin vierailta, mutta onneksi jatkoin eteenpäin. Mielenkiintoinen kirja, jossa oli sopivasti tapahtumia ja juonenkäänteitä, mutta ei kuitenkaan liikaa henkilöitä. Jostain asioista olisi voinut ehkä enemmänkin taustoittaa, mutta toisaalta oli hyvä, ettei ollut liikaa rönsyilyä. Ajattelemisen aiheita jäi mieleen useampiakin, sillä tässä tuli aika hyvin vastakkainasettelua parissakin asiassa..
Selkeästi huomaan tykkääväni kirjoista, joissa on tiettyä keveyttä ja kuitenkin käsitellään vakaviakin asioita. Siitä juuri pidin tässä(kin) kirjassa.

perjantai 3. marraskuuta 2017

McFarlane, Mhairi: En minä vaan sinä

Mhairi McFarlane: En minä vaan sinä

Alkuteos It´s Not Me It´s You, 2014

Suom. Hanna Arvonen

HarperCollinsNordic, 2015

Luin ~ 2.11.2017



Kuvaus:
”Näin se tapahtui: Kosin. Paul sanoi kyllä, vaikkei kovin innokkaasti.
”Delia Mossilla on elämänsuunnitelma. Mutta se romahtaa yllättävän nopeasti, kun hän saa tietää tulevan miehensä makaavan toisen kanssa. Todella huolestuttavaa. Hänen täytyy taas ottaa ohjat käsiinsä – ja tehdä itsestään oman elämäntarinansa supersankari."


Kommentti: Kevyttä, mutta kivaa luettavaa. Päähenkilö ja muutkin kirjan henkilöt ovat melkoisen stereotyyppisiä, mutta ei se oikeastaan haittaa, kun ei muuta odotakaan. Joskus on niin kiva lukea helposti etenevää romanttista tarinaa hauskoine hahmoineen. Jännä ilmiö sinänsä brittikirjojen hieman höpsähtäneet (kolmikymppiset) naiset päähenkilöinä. Lähiaikoina muistan törmänneeni toisenkin kerran..

maanantai 23. lokakuuta 2017

Pylväs, Ritva-Elina: Alisa - Väylän tytär

Ritva-Elina Pylväs: Alisa - Väylän tytär

Väylä, 2016

Luin ~ 23.10.2017



Kuvaus:

Kolarilaissyntyisen Ritva-Elina Pylvään Alisa Väylän tytär on väkevä kertomus aikansa itsellisen naisen Anna-Liisa Stoltin kamppailusta lapsineen 1800-luvun Tornionlaaksossa, jonka riikinraja on juuri halkaissut kahtia.
Alatorniolla kasvanut Alisa asettuu lopulta torpan uudisasukkaaksi Kolarin Kelloniemeen. Traagisten vaiheiden jälkeen Alisan elämä seestyy ja seuraavasta sukupolvesta jatkuu kolarilainen suku.

perjantai 20. lokakuuta 2017

Fredriksson, Marianne: Anna, Hanna ja Johanna

Marianne Fredriksson: Anna, Hanna ja Johanna

Anna, Hannaoch Johanna, 1994

Otava, 1998

Suom. Laura Jänisniemi

Luin ~ 20.10.2017



Kuvaus: