sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Campion, Jane: Piano

Jane Campion - Kate Pullinger: Piano
The Piano, 1994

Gummerus, 1996

Luin ~ 21.7.2019
(180 sivua.)

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Kuisma, Hanna-Riikka: Kerrostalo

Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo
Like Kustannus Oy, 2019

Luin ~ 19.7.2019

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Qvarnström, Ingrid: Kumlingen pappilassa

Ingrid Qvarnström: Kumlingen pappilassa - sukutarina 1700-luvun Ahvenanmaalta

Suom. Sirkka Rapola

Otava, 1944

Luin ~ 17.7.2019

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Gallay, Claudie: Odottamaton kauneus

Claudie Gallay: Odottamaton kauneus
Luin ~ 16.7.2019

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Kinsella, Sophie: Hääyöaie

Sophie Kinsella: Hääyöaie
Wedding Night, 2013
Suom. Aila Herronen
WSOY, 2014
Luin ~ 6.7.2019



Kuvaus: (kustantajan)

Ihana hääyö viivästyy sattumusten seurauksena.
Lottie haluaa naimisiin, mieluiten heti. Sisko Fliss haluaa omista syistään estää pikkusiskoa tekemästä hätiköityjä päätöksiä.
Kun Lottien pitkäaikainen poikaystävä ei vastoin odotuksia kosikaan, on Lottien itsetuntonsa säilyttääkseen tartuttava nopeasti seuraavaan tarjokkaaseen. Onneksi juuri silloin heila vuosien takaa astuu kuvioihin ja Lottie päättää että nyt mennään naimisiin, vanhanaikaisesti mutta nopeasti. Ei seksiä ennen avioliittoa, hääyö sinetöiköön liiton!
Suojeleva isosisko ja mieltään muuttanut vanha poikaystävä seuraavat nuortaparia Kreikan saaristoon ja hillitön kommellusten keitos on valmis.


Kommentti:

Jos haluaa kevyttä luettavaa, niin tämä on takuuvarma valinta. Siinä ja siinä, ettei omaan makuuni jo liiankin kevyttä. Mutta hauskahan tämä oli, jos ei haittaa se, että pääasiana päähenkilöillä on päästä seksin pariin ja toisilla sitten sen seksin estäminen.
Hauskasti kirjoitettu ja edellisen kirjan jälkeen osasi taas arvostaa hyvää ja värikästä suomennosta.
(388 sivua.)

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Pohjalainen, Soili: Valuvika

Soili Pohjalainen: Valuvika
Atena Kustannus Oy, 2019
Luin ~ 1.7.2019



Kuvaus: (kustantajan)

Kannipaali. Rinsessa Tesiree. Ne olivat Arttu-vaarin lempinimet ainoalle lapsenlapselleen Marialle, joka vietti lapsuudenkesiään mummon emännänjakkaralla ja vaarin puupinon varjossa.

Kun Pohjois-Karjalasta soitetaan, että Arttu on seikkaillut kalsareissaan pankissa, Maria patistetaan apuun. Ja niin Maria jättää miehensä espoolaisen ulkoilualueen parkkipaikalle ja kaasuttaa kohti itärajaa. Ruokkoamaton mökki on täynnä muistoja: vaari on tehnyt jääräpäisyydestä hyveen, ja mummo seurasi miehensä metkuja tyynenä kuin Englannin kuningatar mutta viihdytti itseään taidokkaalla piilo­vittuilulla. Isovanhempien avioliiton yksityiskohdat upposivat pienen Marian mieleen noustakseen nyt pintaan.

Kun raskaustestin näyttöön ilmestyy kaksi viivaa Joensuun Hesburgerin vessassa, Marian suunnitelmat menevät uusiksi. Artun luona asuessaan hän huomaa, että Pohjois-Karjalan kääntöpiiriltä katsottuna vatulointi vähenee. Jos avioliiton ongelmia ei osaa selittää niin, että pirtinpöydän toisella puolella kossuaan latkiva leskimies ne ymmärtää, ongelmia ei oikeasti ole.
Karhean humoristinen Valuvika asettaa vastakkain kaksi sukupolvea, joiden elämät törmäävät toisiinsa sukutilan ruohottuneella pihamaalla. Artun elämänviisauksista ei saa syvällisiä aforismeja, mutta joskus paras roolimalli onkin karvalakkimalli.


Kommentti:

Vaihteeksi vähän hilpeämpää luettavaa. Joskus on tosi kiva lukea kirjaa, joka saa hörähtämään ääneen nauramaan. Meinasi ihan aamukahvit purskahtaa lakanoille, kun vapaapäivän kunniaksi luin tätä aamulla sängyssä.
Joskus mulla oli aikomuksena siteerata hyvää kohtaa kirjassa, joten tulkoon tämä nyt ikuistetuksi tähän:
- Mennään yhdelle Keno-kioskille, yhteen vaatekauppaan ja yhteen ruokakauppaan.
- Ettei sitte muualle? Tullaan sitten kotio?
- No mihin muualle me mentäis? Saa#na lentopalloa pelaamaan? kysyn.


Ei tässä nyt mitään elämää suurempia asioita käsitelty, mutta hyvinkin elämänkokoisia ja -makuisia! Murrettakin oli käytetty juuri sopivasti sanomista tehostamaan.
Tämä kirja sopi juuri tähän väliin ihan täydellisesti.

(250 sivua.)

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Sehlstedt, Kicki: Älä silmä pieni

Kicki Sehlstedt: Älä silmä pieni
Sweet Lolita, 2018
Suom. Petri Stenman
Like Kustannus Oy, 2019
Luin ~ 30.6.2019



Kuvaus: (kustantajan)

Monivivahteinen rikosromaani verkon vaaroista.

Tukholmalaiset koulutytöt Matilda ja Amanda etsivät netin seksisivustoilta hyväksyntää, rakkautta ja rahaa. Aikuiset miehet tarjoavat heille jotain aivan muuta. Pian vaaralliset leikit muuttuvat hengenvaarallisiksi. Nuoriin tyttöihin kohdistuviin rikoksiin perehtynyt tutkija murhataan, ja tutkiva journalisti Aida Svantesson ja kriminologi Kajan Berglund alkavat selvittää tapausta. Tukholman yöstä ja pimeästä verkosta paljastuu maailma, jossa hallitsee vahvimman laki.


Kommentti:

Kyllä oli kauhea kirja. Koko aihepiiri on niin ällöttävä ja kuvottava ja surullinen. Pahinta tietysti on se, että tätä oikeasti tapahtuu. - Kuten kirjassa ilmenee, sitä on ollut ennenkin, mutta jotenkin tuo nettimaailma tuntuu tekevän siitä (jos mahdollista) vielä raaempaa ja raadollista ja yhä ammattimaisempaa?.
Kurjemmaksi koko lukukokemuksen teki pöyristyttävän huono suomennos. Miksi näin ajankohtaisen kirjan käännös oli tehty niin ala-arvoisesti?
Kirja meinasi moneen kertaan jäädä kesken juuri suomennoksen virheiden ja kökkömäisyyden takia, mutta silti halusin jatkaa. Kirjan juonenkehittely tietysti kärsi myös epätarkasta ja suorastaan virheellisestä käännöksestä. Tästä kirjasta on vaikea lopulta sanoa mitään, niin paha mieli tuli kaikkien asianosaisten puolesta.

Hämmentävää on sekin, miten vähän aikuiset voivatkaan tietää lastensa asioista. Vai eivätkö he halua tietää? Jos, niin miksi? Miksi aikuiset uppoutuvat omiin (työ)asioihinsa niin tyystin, että eivät jaksa kiinnostua omien lastensa (13-vuotiaita!) todellisisista kuulumisista. Ymmärrän toki senkin, että nämä asiat tuntuvat niin kamalilta, ettei niitä voi oikein uskoa todeksi oman lapsen kohdalla.
Toki lapset ja nuoret osaavat todella hyvin salata sen, mitä eivät halua aikuisten saavan selville. Mutta silti.

(Tarkoituksena oli pohtia tätä kirjaa vähän lisää, mutta hämmentää kyllä vieläkin. lisäsin pari lausetta ed. kommenttiin kyllä. 1.7.2019)

(359 sivua.)