keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Ahern, Cecilia: P.S. Rakastan sinua

Cecilia Ahern: P.S. Rakastan sinua

P.S. I love you, 2004

Suom. Pirjo Lintuniemi

Gummerus, 2005



Kuvaus
Hollyn ja Gerryn suunnitelma oli yksinkertainen: he halusivat olla yhdessä elämänsä loppuun asti. Mutta Gerry kuolee yllättäen vain vähän alle kolmekymmentävuotiaana, ja Holly vaipuu surun syövereihin. Eräänä päivänä Hollyn äiti soittaa ja kertoo, että Hollya odottaa paksu kirjekuori jonka päällä lukee ”Lista”. Gerry on lähettänyt postia haudan takaa ja antanut vaimolleen vielä viimeisen lahjan. Paksussa kuoressa on kymmenen kirjettä, yksi jokaiselle kuukaudelle aina uuteen vuoteen asti. Jokaisessa kirjeessä on tärkeä viesti, elämänohje, metku ja pilkahdus toivoa.

Kaikki on alkanut rakastavaisten vitsistä: mitä ihmettä Holly tekisi, jos Gerry ei olisi muistuttelemassa häntä arjen pikkuasioista? Valot jäisivät sammuttamatta, laskut maksamatta, maito ostamatta. Tätä ajatellen Gerry on onnistunut kirjoittamaan kuolinvuoteellaan Hollylle muistilistan, vaikka Holly valvoi lakkaamatta hänen vierellään!
Gerryn kirjeet auttavat Hollya tekemään surutyötään, ja kaiken lisäksi tuntuu siltä, että Gerry on punonut kokonaisen juonen Hollyn uutta elämää varten. Hän on ajatellut kaikkea diskovaatteiden ostosta lähtien aina karaoke-kilpailuun ilmoittamiseen asti. Ja lopulta käy niin, että Gerry ohjaa Hollyn myös uuden rakkauden mahdollisuuden äärelle.

Kommentti
Tähän kirjaan oli vähän vaikea suhtautua. Kirja oli tavallaan aika kevyt, mutta aihe on kuitenkin sen verran rankka, että välillä mietin, haluanko lukea koko kirjaa. Joskus myös hämmentää brittimaailman ( + irlantilaisten) nuorten aikuisten bailausvoittoinen elämä, tai siis se, että kirjoissa tähän vahvaan bailausmentaliteettiin näyttää törmäävän useammankin kirjailijan tarinoissa. Saamaan aikaan, kun päähenkilö oli murheen murtama miehensä kuoleman takia, hän kuitenkin kavereidensa kanssa ulos lähtiessään ryyppäsi itsensä aivan tiedottomaan kuntoon. Ristiriitaista. Mutta tarina sinänsä oli kiva, sellaista yleiskivaa luettavaa jonkinasteisesta kasvutarinasta. Ehkä alan kuitenkin itse jo olla vähän liian keski-ikäinen :D.

(521 sivua.)

lauantai 24. helmikuuta 2018

Sandu, Cristina: Valas nimeltä Goliat

Cristina Sandu: Valas nimeltä Goliat

Otava, 2017

Luin ~ 24.2.2018


Kuvaus:
Nautinnollisen täyteläinen esikoisromaani vie nykypäivän Helsingistä Ceaușescun Romaniaan ja vainottujen kohtaloihin.

Kolmekymppinen Alba on syntynyt ja kasvanut Helsingissä suomalaisen äidin ja romanialaisen isän tyttärenä. Alban suhde isän kotimaahan ei ole yksinkertainen: hän muistaa lapsuuden onnelliset kesälomat paahtavan auringon alla, mutta muistoja varjostavat diktatuurin vuodet salaisuuksineen.

Kun Alba matkustaa romanialaisen isoisänsä hautajaisiin, hän alkaa samalla tutkia sukunsa tarinaa. Alba sukeltaa pienen romanialaiskylän historiaan, jossa osansa on ollut niin maanjäristyksillä, pohjoisesta maasta saapuneella morsiamella kuin maailmaa kiertävällä valaalla.


Kommentti:

Työvoitto. Odotin kirjalta varmaan jotain erilaista, enkä sitten meinannut päästä kirjaan mukaan. Toki olin kipeä ja luin tätä alussa vain muutaman sivun kerrallaan, mutta tarina ei vaan tuntunut lähtevän vetämään eivätkä henkilöt alkaneet kunnolla kiinnostaa.
Luin kuitenkin loppuun ja tavallaan tykkäsin. Mutta enpä tästä oikein paljon osaa sanoa. Välähdyksiä Ceausescun Romaniasta, mutta niitäkin hieman peitellysti ja aika vähän.
Olisin ehkä odottanut, että tämän päivän romanikerjäläiset olisivat nousseet enemmän esille, koska alussa sitäkin sivuttiin. hmmmm....

(265 sivua.)

tiistai 13. helmikuuta 2018

Murad, Nadia: Viimeinen tyttö

Nadia Murad ja Jenna Krajeski: Viimeinen tyttö: olin Isisin vankina

The Last Girl - My Story ...., 2017

Suom. Sami Heino

Otava, 2018

Luin ~ 13.2.2018



Kuvaus:
Rankka selviytymistarina naisesta, joka pakeni terroristien seksiorjuudesta.
Irakilaisen 21-vuotiaan Nadian rauhaisa elämä muuttui täysin, kun Isis valloitti kotikylän, tappoi hänen perheensä ja myi hänet seksiorjaksi. Sama kohtalo on ollut tuhansilla muilla jesiditytöillä. Harvinainen Isisin sisäpiirin kuvaus paljastaa, millaista on elää terroristien hirmuhallinnon vankina.

Kommentti:
Eihän tällaista haluaisi olevan olemassa. Mutta kun joku ryhtyy ihmisoikeusaktivistiksi ja kertoo oman karun tarinansa, niin täytyy tällaiset tarinat myös lukea. Ei voi olla miettimättä, mitä kirjan henkilöille nyt kuuluu. Ketkä heistä ovat joutuneet vaikeuksiin vaikkapa tämän kirjan kirjoittamisen takia.

(318 sivua.)

lauantai 10. helmikuuta 2018

Thomas, Angie: Viha jonka kylvät

Angie Thomas: Viha jonka kylvät

The Hatu U Give, 2017

Otava, 2017

Suom. Kaijamari Sivill

Luin ~ 10.2.2018



Kuvaus:
Millaista on olla musta nuori tämän päivän Amerikassa? Kirjasensaatio, ajankohtaisempi kuin koskaan.

16-vuotias Starr on köyhän slummin kasvatti, joka käy koulua paremmalla puolella kaupunkia. Ristiriita kahden maailman välillä kärjistyy, kun poliisi ampuu syyttä Starrin ystävän, joka kuolee Starrin syliin.
Starr on ainoa silminnäkijä, ja hänen todistuksensa voi tuhota koko mustan yhteisön. Se voi myös maksaa hänen henkensä.


Kommentti:
Vahva suositus tälle kirjalle, kannattaa lukea. Kannattaa tosin myöskin varautua voimakkaaseen kielenkäyttöön, kirosanoja ei tässä säästellä.
(397 sivua.)

perjantai 2. helmikuuta 2018

Rimpelä, Anna: Pitkään meni ihan hyvin

Anna Rimpelä: Pitkään meni ihan hyvin

Otava, 2018

Luin ~ 2.2.2018



Kuvaus :
Täältä tulee Aino Ritari! Mummohuumori valloittaa – ja pöyristyttää herkkähermoisia

Kahdeksankymppisellä Ainolla on kuolemaanvalmistautumisprojekti, mutta siitä ei tahdo tulla mitään, kun naapurustossa tapahtuu alati kaikenlaista kuohuttavaa. Rullaattori rämisten Aino kiirehtii asioiden ja naapurin Munan (Monan) edelle. Mutta sitten saapuu Lähetysyhdistykseltä kirje, joka mullistaa hetkeksi Ainon elämän. Tarvitaanko tässä nyt neuvolan vai pikemminkin seksiammattilaisen apua?

Seppo Miekk’oja on avulias ja herkkäsieluinen leskimies. Muutto Aino Ritarin naapuriin ei tee Sepon sydämelle hyvää – vai tekeekö sittenkin?
Riemukas esikoisromaani repii huumorin esiin sieltä, missä sitä ei mielellään saisi olla.


Kommentti:

Hmmmm... Tarina sinänsä oli ihan hauska, mutta jostain syystä en oikein koko aikana lämmennyt tälle kirjalle.
Tämähän on jonkin sortin muoti-ilmiökin, nämä mielensäpahoittajavanhukset, jotka ottavat ja lähtevät irrottelemaan. Dementian tai muiden muistihäiriöiden piikkiin menee kaikenlaista hassua, ajatuksissa ja teoissa.
Hyvätkin hetkensä kirjalla oli, mutta harmllisesti henkilöt eivät ainakaan mulle alkaneet oikein elää. Mielikuvitusta juonessa toki oli, ja kieltäkin pyöriteltiin hauskasti. Mitään kovin uutta en tästä kuitenkaan löytänyt, tuli vain mieleen se Satavuotias, joka karkasi ikkunasta (tms.), joka sekin jäi multa kesken.
Välillä Aino kuulosti myös vähän liikaa Kyrön Mielensäpahoittajalta, ja olivathan molemmat päähenkilöt lopulta keskenään aika samanlaisia.
Ehkä tästä puuttuivat sellaiset "vastahenkilöt", jotka olisivat tuoneet päähenkilöiden piirteet paremmin esille. Nythän Aino-mummelikin kävi melkoisen yksipuolisia keskusteluja eri tahojen kanssa, vuoropuhelua ei niinkään ollut.
Meinasin jättää kesken, mutta luin nyt kuitenkin loppuun.

(268 sivua.)
p.s. Lukuvinkki FB:n Kirjallisuuden ystävistä.