keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Ahern, Cecilia: P.S. Rakastan sinua

Cecilia Ahern: P.S. Rakastan sinua

P.S. I love you, 2004

Suom. Pirjo Lintuniemi

Gummerus, 2005



Kuvaus
Hollyn ja Gerryn suunnitelma oli yksinkertainen: he halusivat olla yhdessä elämänsä loppuun asti. Mutta Gerry kuolee yllättäen vain vähän alle kolmekymmentävuotiaana, ja Holly vaipuu surun syövereihin. Eräänä päivänä Hollyn äiti soittaa ja kertoo, että Hollya odottaa paksu kirjekuori jonka päällä lukee ”Lista”. Gerry on lähettänyt postia haudan takaa ja antanut vaimolleen vielä viimeisen lahjan. Paksussa kuoressa on kymmenen kirjettä, yksi jokaiselle kuukaudelle aina uuteen vuoteen asti. Jokaisessa kirjeessä on tärkeä viesti, elämänohje, metku ja pilkahdus toivoa.

Kaikki on alkanut rakastavaisten vitsistä: mitä ihmettä Holly tekisi, jos Gerry ei olisi muistuttelemassa häntä arjen pikkuasioista? Valot jäisivät sammuttamatta, laskut maksamatta, maito ostamatta. Tätä ajatellen Gerry on onnistunut kirjoittamaan kuolinvuoteellaan Hollylle muistilistan, vaikka Holly valvoi lakkaamatta hänen vierellään!
Gerryn kirjeet auttavat Hollya tekemään surutyötään, ja kaiken lisäksi tuntuu siltä, että Gerry on punonut kokonaisen juonen Hollyn uutta elämää varten. Hän on ajatellut kaikkea diskovaatteiden ostosta lähtien aina karaoke-kilpailuun ilmoittamiseen asti. Ja lopulta käy niin, että Gerry ohjaa Hollyn myös uuden rakkauden mahdollisuuden äärelle.

Kommentti
Tähän kirjaan oli vähän vaikea suhtautua. Kirja oli tavallaan aika kevyt, mutta aihe on kuitenkin sen verran rankka, että välillä mietin, haluanko lukea koko kirjaa. Joskus myös hämmentää brittimaailman ( + irlantilaisten) nuorten aikuisten bailausvoittoinen elämä, tai siis se, että kirjoissa tähän vahvaan bailausmentaliteettiin näyttää törmäävän useammankin kirjailijan tarinoissa. Saamaan aikaan, kun päähenkilö oli murheen murtama miehensä kuoleman takia, hän kuitenkin kavereidensa kanssa ulos lähtiessään ryyppäsi itsensä aivan tiedottomaan kuntoon. Ristiriitaista. Mutta tarina sinänsä oli kiva, sellaista yleiskivaa luettavaa jonkinasteisesta kasvutarinasta. Ehkä alan kuitenkin itse jo olla vähän liian keski-ikäinen :D.

(521 sivua.)

Ei kommentteja: