Fagerlund, Jenny: 24 pientä ihmettä

Jenny Fagerlund: 24 pientä ihmettä
24 goda gärningar, 2019
Suom. Antti Saarilahti
Gummerus Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 21.12.2022

Kuvaus:

Joulun täydellinen viihderomaani.
Emma menetti miehensä jouluaattona kaksi vuotta sitten. Joulunaika muistuttaa häntä yhä onnettomuudesta ja nostaa kipeät muistot pintaan.
Eräänä marraskuun iltana Emma törmää vanhaan mieheen, joka on eksynyt lumituiskussa. Hän saattaa miehen kotiin, ja pieni teko laittaa alulle jotakin suurempaa. Emma päättää tehdä 24 hyvää tekoa ennen joulua – yhden joka päivä.
Yksinäiset illat vaihtuvat pieniin onnen hetkiin, ja hyvät teot muuttavat myös Emmaa itseään. Miltä Emman elämä näyttää, kun jouluaatto viimein koittaa?
24 pientä ihmettä on lämminhenkinen ja viisas kertomus siitä, miten yksinäiseltä joulu voi tuntua ja miten merkityksellisiä pienet asiat voivat olla. Romanttinen joulutarina on ylistys rakkauden monille eri muodoille.

Kommentti:
Kiva pieni välipalatarina näin joulun alla. Niin kevyt, että piti erikseen päättää lukea loppuun, etenkin kun tämä oli pokkariversio, eli tosi pientä pränttiä. . Aikaisemmin olen kyllä paljonkin lukenut kevyttä kirjallisuutta, mutta jostain syystä nykyään olen paljon kriittisempi. Ehkä sitä vain tekee mieli valita tarkemmin, mihin elinaikansa käyttää. Onneksi todella mielenkiintoisia, astetta realistisempia tarinoita löytyy myös.

Tämä on tämän vuoden 90. luettu kirja! Blogiajan enkka!
(269 sivua.)

Crippa, Luca & Onnis, Maurizio: Tyttö Kiovasta

Luca Crippa & Maurizio Onnis: Tyttö Kiovasta
La Bambina di Kiev, 2022
Suom. Katja Kärkkäinen
Like Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 16.12.2022

Kuvaus:

Pienen tytön painajainen Ukrainan sodan keskellä. 10-vuotias Alisa asuu Kiovassa. Uutiset televisiossa muuttuvat päivä päivältä pelottavammiksi, mutta kukaan ei halua uskoa, että Venäjä olisi todella hyökkäämässä pääkaupunkiin. Ei edes tytön isoisä, joka on tarpeeksi vanha muistaakseen kertomukset toisesta maailmansodasta. Perhe keskustelee tästä kaikesta illalla 23.2.2022. Sitten valtava jyrinä kiirii halki yön.
Alisan perheen tarina kertoo tuhansista muistakin perheistä. Se kertoo pelosta, pommeista ja pakolaisista, jotka matkustavat satoja kilometrejä puhelinnumero käden ihoon kirjoitettuna. Mutta pohjimmiltaan se kertoo toivosta, joka ei anna periksi julmuuksien ja kuoleman edessä.

Kommentti:

Sydäntäsärkevä kertomus, koska kaikki tämä on totta vuonna 2022.

(254 sivua.)

Smirnoff, Karin: Sitten menin kotiin

Karin Smirnoff: Sitten menin kotiin
Sen for jag hem, 2020
Suom. Outi Menna
Tammi (WSOY), 2022
Luin ~ 8.12.2022

Kuvaus:

Karin Smirnoffin kuohuttavan romaanisarjan ihmiskuvaus on yhtä armotonta kuin pohjoisen karu luonto. Sarjan päätösosa solmii Jana Kipon elämän langat yhteen.
Jana Kippo on jäänyt yksin. Hän päättää vaihtaa kotiseutunsa Tukholmaan, mutta hyytävä pohjoinen ei ole valmis päästämään tytärtään pakoon. Noutaako routa omansa? Vai löytääkö Jana kotiin? Sisukkaan naisen taistelu läpi väkivallan, vähättelyn ja villin luonnon saavuttaa vihdoin päätepisteensä edellisten osien Lähdin veljen luo ja Viedään äiti pohjoiseen huipennuksessa.
Smirnoffin niukka ja laadukas kieli sekä omaperäinen tyyli ovat keränneet laajalti kiitosta.

Kommentti:
En osaa ihan tarkkaan sanoa, mikä minua erityisesti viehättää tässä Karin Smirnoffin trilogiassa. Janakipon tarina ja tajunnanvirtamainen, omintakeinen kerronta kylläkin sopivat yhteen saumattomasti ja suorastaan herkullisesti. Jotenkin viehättää tämä lakoninen tyyli kertoa aika järisyttäviäkin asioita.
Isot tunteet eivät aina tarvitse suuria sanoja.
Janakippoa jokatapauksessa jää vähän ikävä.
Osuvia oivalluksia tipahtelee tekstissä lähes huomaamatta.
Tähän nyt yksi sitaatti, jotta muistan, s. 192:
"Täällä kylällä näyttää olevan paljon kesämökkejä sanoin stigin päätettyä tarinansa.
Niinhän se menee hän sanoi. Ihmiset muuttavat kaupunkeihin. Ja tulevat takaisin kun aurinko paistaa. "

(320 sivua.)

Englund, Anna: Lautapalttoo

Anna Englund: Lautapalttoo
Kustannusosakeyhtiö Siltala (Otava), 2022
Luin ~ 3.12.2022

Kuvaus:

Vuonna 1931 Pihlajassa Elena on arkkuverstaan perinteenjatkaja, miniä ja vaimo. Kuolema on arkinen työtoveri ja elämä soljuu tutuissa uomissaan. Kun arkkua saapuu ostamaan erikoinen nainen Helsingistä, kaikki järjestykset menevät sekaisin.
Rakkaus on voima, joka muuttaa ihmistä, mutta mitä jää jäljelle, kun elämän raamit ovat rikki ja viimeisetkin kulissit poissa?
Esikoisromaanissaan Lautapalttoo Anna Englund kuvaa elävästi 1930-luvun Pohjanmaata ja Helsinkiä sekä ajan sykettä, ihmiselämien kirjoa ja tapoja käsitellä kuolemaa. Kaiken keskellä kasvaa rakkaus.

Kommentti:
(200 sivua.)

Kinnunen, Tommi: Pimeät kuut

Tommi Kinnunen: Pimeät kuut
WSOY, 2022
Luin ~ 26.11.2022

Kuvaus:

Jäänkirkasta valoa hohtava romaani naisesta, joka luuli tietävänsä kuka on.
”Ei tästä elämästä kukaan selviä ehjänä. Ainoa mistä ihminen voi yllättyä, on se millä tavalla kukakin menee rikki.”
Eletään vuotta 1947, kun kuusissakymmenissä oleva Elna Suorajärvi saa opettajan paikan syrjäiseltä Niemen koululta, läheltä Neuvostoliiton rajaa. Mikään ei ole niin kuin pitäisi: koulurakennus paljastuu saksalaisilta unohtuneeksi parakiksi ja sairaus runtelee elimistöä. Siskostaan Sallista on muistona katkerat riidat ja iskut ohimossa. Elna tarttuu kuitenkin toimeen, sillä opettaa hän osaa, vaikka joidenkin mukaan hankala onkin.
”Vitkaan mutta varmasti koulunkäynti alkaa sujua. Aivan kuin hevosen raskain hetki on tukkikuorman saaminen liikkeelle, mutta kun reki on nytkähtänyt vauhtiin, ei sitä käy enää pysäyttäminen.”
Yksinäinen talvi tiettömien taipaleiden takana on kuitenkin raskas, ja mieleen nousee asioita, joita ei tahtoisi ajatella.
Vuodenkiertoa seurailevassa romaanissaan Tommi Kinnunen kirjoittaa sisukkaasta opettajattaresta, riemusta ja luopumisesta vivahteikkaasti ja täydellä sydämellä, niin kuin vain hän osaa.

Kommentti:

Varsin surumielinen tarina. Sodanjälkeinen Suomi, syrjäseutu, parakkimainen pikkukoulu lähes täysin ilman koulutarvikkeita. Opettajaksi koulun ankeuteen muuttaa jo valmiiksi ankeissa kantimissa oleva opettajatar. Mielenkiintoista pohdintaa ja muistutus siitä, että sodan loppuminen ei tarkoittanut sitä, että kaikki asiat olisivat yhtäkkiä olleet kovin hyvin tai hienosti.
Tai että työhön kykenemätön ihminen olisi automaattisesti voinut siirtyä eläkkeelle. Tai saanut apua sairauteensa.
Sotatraumoista ei silloin (paljonkaan) puhuttu, mutta ne koskettivat kaikkia. Hiljaa yritettiin jälleenrakentaa koteja, kouluja, perheitä ja ihmisiä, vaikka kaikista tarvikkeista oli pulaa. (284 sivua.)

Turtschaninoff, Maria: Suomaa

Maria Turtschaninoff: Suomaa
Arvejord, 2022
Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom
Tammi (WSOY), 2022
Luin ~ 20.11.2022

Kuvaus:

Ihmisen ja metsän juuret yhtä syvällä.
Suomaa on lumoava episodiromaani metsän voimasta ja suomalaisten elävästä luontosuhteesta, joka kannattelee meitä sukupolvesta toiseen.
Uurna sylissään nainen saapuu hiljaiseen taloon metsän laidalla. Kun viimeinenkin nokare äidin puolukkahilloista on syöty, on tyttären vuoro olla sukunsa vanhin.
Suomaa kertoo monta pakahduttavaa tarinaa pienen pohjalaiskylän ihmiskohtaloista, sen metsien kultaisista lakoista ja pyhistä pihlajista, myyttisistä luonnonhengistä ja eläimistä. Neljän vuosisadan ajan kylän asukkaita koettelevat niin sodat, kulkutaudit kuin arkiset sydänsurutkin, mutta metsästä he löytävät turvan ja oman paikkansa.

Kommentti:

Opin käsitteen episodiromaani.
Tämä olikin hyvin mielenkiintoinen tapa kertoa saman paikan ja sen paikan asuttaneiden ihmisten sukupolvien tarina, vuosisata kerrallaan. Samalla tarina yhdisti hienosti historian oikeita tapahtumia sortovuosista, nälkävuosista ja maailmansodista yksilöihin ja heidän elämänkohtaloihinsa.
Koska en ole erityisesti novellienkaan ystävä, jouduin asennoitumaan erikseen siihen, että juuri, kun joku henkilö alkoi tulla tutuksi, hänen tarinastaan hypättiinkin seuraavalle vuosisadalle ja uusiin ihmisiin. Tarinan jatko tuli usein ilmi seuraavan otoksen sivulauseissa ja menneessä aikamuodossa, ja kun tähän tyyliin oppi, se olikin oikein mielenkiintoinen. Tämä vaati lukijalta tietysti välillä hieman salapoliisityötä, kun koitti selvittää, miten uuden vuosisadan henkilöt mahtoivatkaan edellisiin tarinoihin ja henkilöihin liittyä.
Upeasti tämä kirja kattoi pitkän aikakauden, maailman muuttumisen ja ihmisten suhtautumisen maahan, jonka he omistivat.
Luontosuhde kulkee tarinassa välillä selkeämmin, välillä taas enemmän rivien välissä.
On aina hienoa löytää uusi mielenkiintoinen kirjailija, jolla on omantyylinen kerrontansa.

(370 sivua.)

Tammi, Kaisa: Naisvankilan pomo

Kaisa Tammi: Naisvankilan pomo
WSOY, 2022
Luin ~ 15.11.2022

Kuvaus:

Tarinoita kaltereiden molemmilta puolilta.
Vahva elämäkerrallinen tarina lähiöhelvetistä naisvankilan johtajaksi nousseesta Kaisa Tammesta ja hänen todistamistaan ihmiskohtaloista.
Kaisa Tammi on arvostettu vankilanjohtaja, mutta jos kohtalo olisi puuttunut peliin, hän saattaisi olla kaltereiden toisella puolella. Tammen vahva omaelämäkerrallinen kirja kertoo hänen nousustaan lähiöhelvetistä Vanajan vankilan johtajaksi ja yhteiskunnan hyljeksityimpien naisten puolestapuhujaksi. Tammi avaa naisrikollisiin liitettyjä myyttejä ja kertoo työssään todistamistaan rujoista ja riipaisevista mutta myös toivoa antavista ihmiskohtaloista sekä siitä, miten raskas työ vankilassa on muuttanut häntä itseään. Tammi paljastaa myös, millaista on ollut tehdä uraa miesvaltaisessa, naisia usein ylenkatsovassa maailmassa. Kaisa Tammi on Vanajan vankilan johtaja. Naisasialiitto Unioni on myöntänyt Tammelle Lyyti-palkinnon naisvankien hyväksi tehdystä työstä.

Kommentti:

Kirjan aihe on todella mielenkiintoinen, mutta tyyli ehkä hieman raporttimainen. Jotenkin tuli sellainen olo, että kirjoittaja kirjoittaa tarkoituksellisen neutraalisti, jotta ensinnäkin kunnioittaa kirjoittamiensa tapausten salassapitoa ja ihmisten yksityisyyttä, mutta varoo myös todella tiukasti nostamasta omia saavutuksiaan liian näkyviksi. Tämä toi hieman ristiriitaisen tunnelman kirjaan, koska kiistattomasti aika (ja osaavat ihmiset) on - onneksi! - sentään muuttanut vankien oloja ja vaikkapa sopeuttamista siviilielämään.

(274 sivua.)

Tuominen, Saku: Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on

Saku Tuominen: Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2020
Luin ~ 10.11.2022

Kuvaus:

On helppo sanoa, että huomisen maailma on epävarma ja sen kanssa pitää oppia elämään. Mutta mitä se oikeasti tarkoittaa? Kaikenlaista tapahtuu kaikille koko ajan, hyvää ja huonoa. Monesti maailma tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja haasteet kohtuuttomilta. Miten tämän keskellä kykenee säilyttämään mielenrauhan ja jopa kukoistamaan?
Kirja on yksinkertainen ja positiivinen teos, josta on apua elämän monimutkaisimmissa ja vaikeimmissa hetkissä. Se auttaa säilyttämään innostuneen, avoimen ja luovan mielen silloinkin, kun kaikki tuntuu vaikealta. Kirja sopii yhtä hyvin yksityiselämään kuin yritysmaailmaankin, ihmissuhteisiin ja bisneskriiseihin.

Kommentti:

Pieni ja kuivakka kirja, mutta sainpahan kahlattua. Ihan hyviä ajatuksia, mutta aika lailla saman asian pyörittelyä, minkä olisi voinut kertoa vielä hieman tiiviimmin.

Pari sitaattia, jotka haluan muistaa, koska ne kiteyttävät jotain itselleni merkityksellistä:
"Monet ihmiset, joilla on paljon huolenaiheita, kokevat syvää tyytyväisyyttä. Monet, joilla kaiken pitäisi olla erinomaisesti, tuntevat olonsa ahdistuneeksi."
"Kuvittelemma, että kaikki olisi paremmmin, jos asiat olisivat eri tavalla. Mutta entä jos minkään ei tarvitse muuttua, jotta voimme olla onnellisia?"
Tähän kommenttina, että vaikka tilanne muuttuisi, olisimme ehkä siihenkin tyytymättömiä. Ja JUURI SIKSI on tärkeää opetella olemaan tyytyväinen siihen, mikä nyt on (hyvin).
Kyllä tämä kirja ajatuksia herätti.
(223 sivua.)

Alexander, Claire: Meredith, yksin

Claire Alexander: Meredith, yksin
Meredith, Alone, 2022
Suom. Oona Nyström
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2022
Luin ~ 10.11.2022

Kuvaus:

Mikä saa tavallisen naisen erakoitumaan kotiinsa?
Meredith Maggs ei ole poistunut kodistaan 1214 päivään. Omasta mielestään hän ei kuitenkaan ole yksin.
Hänellähän on kissansa Fred. Sadie-ystävä vierailee kun voi. Meredithillä on seuranaan palapelinsä, lempireseptinsä, suursuosikkinsa Emily Dickinsonin teokset, netissä toimiva tukiryhmä, Tescon ruokalähetti ja muistot.
Mutta jokin on nyt muuttumassa. Halusipa Meredith sitä tai ei, maailma kolkuttaa hänen ovelleen. Onko hänellä rohkeutta voittaa se, mikä on pitänyt hänet seiniensä sisällä koko tämän ajan?

Kommentti:

Tällä kertaa yllätyin positiivisesti siitä, että kirja ei ollut niin kevyt mitä etukäteen ajattelin.
Itse asiassa tarinassa oli varsin vakavia aiheita, mutta tykkäsin erityisesti siitä, miten tarina ja nykytilanteen taustat vähitellen avautuivat.
Tässä tarinassa oli lempeyttä, ja siksi tätä oli kiva lukea.
Käännös oli myös mielestäni onnistunut todella hyvin, mikä ilahduttaa, kun viime aikoina on ollut käännöksissä aika epätasaista laatua. (Siis sellaista, ettei tiedä varmaksi, johtuuko kielen kömpelyys alkuperäisestä tekstistä vai käännöksestä vaiko molemmista.)
(428 sivua.)

Litteken, Erin: Kiovan muistojen kirjuri

Erin Litteken: Kiovan muistojen kirjuri
The Memory Keeper of Kyiv, 2022
Suom. Timo Korppi
Bazar Kustannus Oy, 2022 (WSOY)
Luin ~ 6.11.2022

Kuvaus:

Kun kourallinen viljaa on ihmishenkeä arvokkaampi.
Ukraina vuonna 1929. 16-vuotias Katja on pakahduttavan rakastunut perheen naapurissa asuvaan komeaan nuorukaiseen. Kun Stalinin lähettämät aktivistit saapuvat Katjan kotikylään Kiovan lähistölle julistamaan kollektivismin loisteliasta tulevaisuutta, alkaa tapahtumaketju, joka muuttaa koko maan kohtalon peruuttamattomasti. Yksi kerrallaan kaikki venäläisjoukkojen kanssa eri mieltä olevat katoavat jäljettömiin ja jokainen uusi päivä on epävarmuuden täyttämä.
Vastarinnalla on hintansa, ja nälänhädän levitessä ympäri maata eloonjääminen alkaa vaikuttaa pikemmin haaveelta kuin mahdollisuudelta. Traagisten tapahtumien keskellä Katja kuitenkin huomaa, että toivo ja rakkaus voivat hehkua ja syttyä tuleen jopa kaikista pimeimpinä hetkinä.
Vuosikymmeniä myöhemmin amerikkalainen leski Cassie löytää ukrainalaisen isoäitinsä päiväkirjan, jonka sivut paljastavat suvun syvään haudatut salaisuudet sekä monelta unohtuneen historiallisen ajanjakson, jonka tapahtumat ovat vaikuttaneet nykypäivään asti.
Erin LittekeninKiovan muistojen kirjuri on vaikuttava historiallinen romaani kaiken kestävästä rohkeudesta, valtavista menetyksistä ja rakkaudesta, joka kantaa meidät vaikeimpienkin aikojen yli

Kommentti:

Todella ajankohtainen ja mielenkiintoinen aihe. Itsekin kuulin Holodomorista ensimmäisen kerran tänä vuonna, Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Kokonainen kansanmurha on jälleen häivytetty historiasta, joten tärkeää on, että siitä nyt kerrotaan.
Kirja oli yllättävän viihteellinen nykyhetkeen sijoittuvassa osassa, ja kirjailijan ratkaisu kertoa vuorotellen luku kerrallaan 1930-luvun nälänhädästä ja 2004 vuoden Amerikasta ei ollut mielestäni paras mahdollinen. Toki aikasiirtymät toivat erityisen karusti esiin nälänhätävuosien karmeuden.

(431 sivua.)

Lundberg, Ulla-Lena: Liekinkantajat

Ulla-Lena Lundberg: Liekinkantajat
Lyser och lågar, 2022
Suom. Leena Vallisaari (suomennettu käsikirjoituksesta)
Teos & förlaget, 2022
Luin ~ 2.11.2022

Kuvaus:

Ilman valoa ja lämpöä ei Suomen talvesta selviä. Niinpä lämmitetään kaakeliuuneja, pöydälle nostetaan öljylamppu ja pimeään lähdetään myrskylyhtyä kantaen. Samaan tapaan idealistin rinnassa palava liekki sytyttää innostuksen, jonka roihu leviää laajalle suurten kansanliikkeiden aikana 1800-luvun lopulla.
Ulla-Lena Lundbergin romaanin keskiössä on Finnsin kansanopisto, jonka perustaminen on jo itsessään suuri voitto. Opistosta tulee innostavien keskustelujen näyttämö. Venäläistämiskaudella kiistaa käydään aktivismin ja lainkuuliaisuuden suhteesta. Kansanopisto on epäpoliittinen, se on tarkoitettu sivistyksen tyyssijaksi, mutta...
Lundberg ei olisi Lundberg, ellei hän lähestyisi tapahtumia päähenkilöidensä kautta. Hän kuvaa kolmen pariskunnan elämää kolmen sukupolven ajan - Vaasan palosta elokuussa 1852 Krimin sodan kautta 1920-luvun lopulle - lukutaidottomuudesta tyttökoulujen ja yliopistojen kautta pakkomielteiseen koulupelkoon. Yksittäisen ihmisen elämä, epäilykset, arjen loputon raadanta ja etenkin kaikkinielevä, kuluttava rakkaus työntävät Suomen kohtalon toisinaan pitkäksikin ajaksi taka-alalle.

Kommentti:

Lempikirjailijani Ulla-Lena Lundberg kertoo jälleen hienon ja mielenkiintoisen tarinan. Mikä mielenkiintoinen matka Vaasan palosta, Krimin sotaretkestä ja 1800-luvun lopun Suomesta uuden 1900-luvun haasteisiin. Helmikuun manifesti, naisten äänioikeus, ensimmäinen maailmansota ja sisällissota. Ainakin itselleni tässä tuli monta aihetta, joista harvemmin saa lukea. Keskiössä Grundtvigilainen kansanopistoaate.
Kansanopiston opiskelijoiden keskustelutilaisuudet välillä hieman puuduttivat, mutta nostivat esiin tärkeitä ajankohtaisia asioita. Lundbergin omintakeinen kertojatyyli vaati hieman totuttelua pitkästä aikaa, mutta kuivakan humoristinen kerronta sopi kyllä aikakauden kuvaamiseen mainiosti.

(394 sivua.)

Pasanen, Leena: Daktari Leena

Leena Pasanen: Daktari Leena: Neljä vuosikymmentä lastenlääkärinä Tansaniassa
Suomen Lähetysseura, 2021
Luin ~ 29.10.2022

Kuvaus:

Daktari Leena on Tansaniassa elämäntyönsä tehneen lastenlääkärin Leena Pasasen omaelämäkerta.
Oululainen Pasanen lähti Suomen Lähetysseuran lähettämänä Tansanian Ilmbulaan vuonna 1981 ja työskenteli siellä aina vuoteen 2008, jolloin jäi osa-aikaeläkkeelle. Sen jälkeenkin työt on jatkunut Tansaniassa näihin päiviin asti vapaaehtoistyössä.
Leena Pasanen on nähnyt läheltä etenkin sairaiden lasten ja äitien karut olo mutta toisaalta myös Tansanian valtaisan kehityksen vuosikymmenien aikana.
Daktari Leenan mukaan parasta Tansaniassa ovat olleet ihmiset, joilta hän sai jatkuvasti voimaa jatkaa työtä, jossa joutui näkemään mm. malarian ja aliravitsemuksen tuhoisat seuraukset.

Kommentti:

Saimme joskus lahjaksi kirjan Daktarin lapset ja luimme sen miehen kanssa yhdessä. Luulimme, että Daktari olisi joku paikka, mutta se tarkoittikin lääkäriä, lääkäri Leena Pasasta. Tuimme myös hänen työpaikkaansa Ilembulan sairaalaa Lähetysseuran kautta monia vuosia.
Todella mielenkiintoinen elämäntarina, vaikka kirjassa olikin paljon ennestään tuttua asiaa. Nykyään eläkkeelläkin Leena Pasanen asuu osan vuodesta Tansaniassa ja tekee Mufindissa vapaaehtoistyötä orpojen lasten parissa.

(278 sivua + kuvat.)

Soudakova, Anna: Varjele varjoani

Anna Soudakova: Varjele varjoani
Kustannusosakeyhtiö Otava / Atena, 2022
Luin ~ 25.10.2022

Kuvaus:

Koskettava romaani maahanmuuttajanaisesta ja hänen Suomessa varttuneesta tyttärestään.
Leningrad, 1980-luku. Georgi tarjoaa Veralle kodin kommunalkasta, jonka pahvinohuet seinät rajaavat rakkaudelle pienen tilan. Kun Mauno Koivisto kutsuu inkeriläistaustaisia Suomeen, muuttavat Vera ja Georgi Varissuolle Turkuun. Tytär Nina aloittaa koulunsa vieraassa maassa.
Vahvassa suvussa perhesuhteet ovat voimavara mutta ne myös hiertävät. Kun Nina saa lapsia, ylisukupolviset traumat saavat hänet epäilemään itseään. Mitä menneisyydestä haluaa säilyttää, mitä unohtaa? Mikä on maahanmuuttajan paikka - tai ihmisen ylipäätään?

Kommentti:

Minua puhuttelee Anna Soudakovan tapa kertoa. Aiemmin luin hänen esikoiskirjansa Mitä männyt näkevät.
Uskon, että on entistäkin tärkeämpää ymmärtää Suomeen muuttaneiden ajatuksia ja kokemuksia. On myös hyvä tarkastella suomalaisille tuttuja asioita jonkun muun näkökulmasta.
Yksi asia, joka jäi nyt taas mietityttämään hieman enemmän, on ulkopuolisuuden tunne.
Ajattelen, että maahanmuuttajallahan on itsestäänselvästi tunne ulkopuolisuudesta, koska hän on niin monella tapaa erilaisesta kulttuurista kotoisin.
Silti olisi hyvä muistaa, ettei kulttuuriero välttämättä ole ainoa erottava tekijä, tarkoitan, että ilman erilaista taustaakin moni tuntee itsensä ulkopuoliseksi.
Olen ennenkin pohtinut sitä, miten lähes jokainen ihminen kokee erilaisuutta - eli siis tuntee, että muut ovat osa yhtenäistä joukkoa, ja juuri minä olen (ainoa?) se, joka tuntee itsensä erilaiseksi ja ulkopuoliseksi.
Tätä olen omille lapsillenikin yrittänyt kertoa, ettei se päällepäin näkyvä "yhteenkuuluvuus" välttämättä aina ole totta!
Vähän vastaavasti ajatus siitä, että "kaikki muut" ovat niin rohkeita ja esiintymistaitoisia jne., miksi vain minä jännitän sosiaalisia tilanteita. Olen usein väittänyt, että suurin osa ihmisistä jännittää vastaavia tilanteita, mutta ihmiset suhtautuvat jännitykseen eri tavalla - ja joku on ehkä harjoitellut sellaisia tilanteita enemmän.
No, tämä meni nyt jo hieman sivuraiteille, mutta tykkäsin jälleen Soudakovan tarinasta ja kirjoitustyylistä. Alku oli ehkä hieman sekava, jälleen kerraan hypittiin edes takaisin ajassa. Kannattaa siis olla tarkkana, että pääsee kärryille.
Tässä kirjassa tuli myös pieni kurkistus viime kevään Venäjä - Ukraina-tilanteeseen ja siihen, miten se vaikuttaa Suomessa asuviin, venäläistaustaisiin ihmisiin.

((277 sivua.)

Haanpää, Päivi: Pysähdyskoe

Päivi Haanpää: Pysähdyskoe
Art House Oy, 2021
Luin ~ 23.10.2022

Kuvaus:
Kun arkeen väsynyt kulttuurityöläinen antaa itselleen 40-vuotislahjaksi omakustanteisen puolen vuoden vapaan, alkaa Pysähdyskoe. Kokeen tarkoituksena ei ole matkustaa Intiaan etsimään itseä, ei laittaa koko elämää uusiksi. Tarkoituksena on vain pysähtyä, olla ja ihmetellä elämää ilman työtä.
Työorientoituneessa nykymaailmassa moni määrittelee itsensä työn kautta, työ on osa identiteettiä. Mitä tapahtuu, kun työtä ei olekaan? Mitä käy kiireelle? Miten vaikeaa on sanoa ei, kun joku tarjoaa töitä? Miten hävytöntä on sanoa ei, kun moni on ilman töitä? Muuttuuko ilman työtä kotirouvaksi, ja mitä se sitten tarkoittaa? Muuttuuko arki tylsäksi? Paljastuuko hyggen hienous? Entä kuluttaminen ja pysähtyminen, miten ne kohtaavat?

Kommentti:

Just nyt en jaksa enempää kommentoida, vaikka olenkin itse toteuttanut sijaisuuksien välissä näitä pysähdyksiä.
Sain eilen koronatestistä positiivisen tuloksen ja nyt oon kipeä.

(170 sivua.)

Nivukoski, Paula: Kerran valo katoaa

Paula Nivukoski: Kerran valo katoaa
Otava, 2022
Luin ~ 22.10.2022

Kuvaus:

Kertun ja Johanneksen rakkaus syttyy kirjeissä rintaman ja kotirintaman välillä. Vihkiloma, kevyen kesähelman hulmahdus jokirannassa, kolme kiihkeää yötä. Mutta sota ei säästä surulta. Kerttu kaipaa myös isää, joka lähti kauan sitten Amerikkaan eikä palannut. Silti hän ei ole osannut varautua suruviestien tuomaan tuskaan ja ikävään.
Kun viimeisenä sotakesänä Koskiluhdan tilalle tuodaan töihin venäläisiä sotavankeja, herää Kertun sydämessä kipeä kaipuu.

Kommentti:

Kauniisti ja lempeästi kerrottu Kertun, nuoren naisen tarina jatkosodan ajasta. Kun veljet ja mielitietyt lähtivät, eikä koskaan tiennyt, kuinka käy. Elämä oli raskasta myös kotirintamalla.
Mielestäni tämä Kertun tarina kuvaa todella hienosti tunnelmia ja ajatuksia, mutta myös käytäntöä ja arkea sota-aikana. Ruoan säännöstely, suojeluskunta, ilmavalvontavuorot, uutiset, työ ja uutisten odotus täyttivät päivät.

Pidän todella paljon Paula Nivukosken tekstistä, sen kuvailevuudesta ja asioista, joita kerrotaan myös rivien välissä. Pohjalaismurrettakin on juuri sopivasti.

(414 sivua.)

Day, Elizabeth: Täydellinen elämä

Elizabeth Day: Täydellinen elämä
Magpie, 2021
Suom. Elina Lustig
Gummerus Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 14.10.2022

Kuvaus:

Elizabeth Dayn romaani Täydellinen elämä on psykologinen perhedraama, joka tarjoilee koukuttavan ja intensiivisen lukuelämyksen. Tarinan keskiössä ovat nopeasti parisuhteessaan etenevät Marisa ja Jake, joiden elämä mutkistuu heidän luokseen muuttavan vuokralaisen Katen ilmestyessä kuvioihin. Marisan tulkinnan mukaan lopulta vaakalaudalla on koko hänen täydellinen elämänsä. Tarina on täynnä otteessaan pitäviä jännitteitä ja yllättäviä käänteitä.
Koukuttava ja intensiivinen lukuromaani pakkomielteisen perheonnen tavoittelusta.
Marisa ja Jake ovat tunteneet vasta vähän aikaa, kun Jake pyytää Marisaa muuttamaan luokseen ja he alkavat yrittää lasta.
Suhde joutuu koetukselle, kun he ottavat taloonsa vuokralaisen. Kate ei tunnu käsittävän yksityisyyden rajoja, hän on epäilyttävän kiinnostunut Jakesta ja kyselee jatkuvasti lapsesta.
Marisa on varma, että Kate ei väisty ennen kuin on saanut kaiken haluamansa. Vaakalaudalla on koko hänen täydellinen elämänsä.
Jännitteinen, yllättävä ja taidokkaasti kirjoitettu psykologinen perhedraama.

Kommentti:

Tämä oli todellakin jännittävä, yllättävä ja taidokkaasti kirjoitettu psykologinen draama. Alku ei oikein sytyttänyt ja meinasinkin jättää kirjan kesken. Onneksi kuitenkin jatkoin lukemista, koska tässä olikin yllätyksiä tiedossa.
Todella hyvin kirjoitettu näkökulman muutos!

(464 sivua.)

Farah, Nura: Lumimaa

Nura Farah: Lumimaa - kertomuksia
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2022
Luin ~ 11.10.2022

Kuvaus:

”Mene takaisin sinne mistä olet tullut!”
Millaista on aina erottua muista, marketin kassalla, baarissa, oppitunnilla, uimahallissa? Värikkäät tarinat kertovat niistä raastavista ja mahdottomista tilanteista, jotka ovat maahanmuuttajan arkea.
Vanhemmat haikailevat takaisin Somaliaan, nuorempi polvi ei sinne kaipaa etsiessään omaa paikkaansa. Onko pakko tuntea jatkuvaa kiitollisuutta, onko pakko pienentää itsensä sopeutuakseen suomalaisiin normeihin? Kun joutuu jatkuvasti törmäämään todellisuuteen, jossa erilaisuus ei todellakaan ole rikkautta. Jossa helposti päätyy silmätikuksi tai hämmästelyn kohteeksi.
Sillä Lumimaassa muukalaista ei toivoteta tervetulleeksi, vaan tervemenneeksi.

Kommentti:

Tässä on erittäin tärkeä kirja! Hienosti lyhyehköt kertomukset nostavat esiin erilaiset tilanteet. Maahanmuuttaja, etenkin musta sellainen, ei voi vain sulautua joukkoon, koska hänen ulkonäkönsä on niin erilainen kuin meidän kantasuomalaisten. Kuitenkin somaleja ja muitakin maahanmuuttajia on meillä jo hyvin paljon. Toki omalla paikkakunnalla pienessä kaupungissa täällä Pirkanmaalla ei niin valtavasti maahanmuuttajia näy kuin isommissa kauapungeissa.
Arvostan suuresti naisia, (ja toki kaikkia) jotka nostavat myös vaikeita asioita esiin ja päivänvaloon. Muuten emme voi ottaa opiksemme, jos emme edes tiedä, mitä kaikkea he kokevat.
Ei ole ihan helppoa puhua tai kirjoittaa epäkohdista, varmaan siitäkin voi saada kiittämättömän leiman. Kirjailija on ehkä joutunut hieman varomaan sanojaan, mutta onneksi hän kirjoittaa asioista näinkin suoraan.

(207 sivua.)

Valkola, Roosa: Tyttö joka halusi olla enkeli

Roosa Valkola: Tyttö joka halusi olla enkeli
- Miten parantua syömishäiriöstä?
Kirjapaino Bookcover Oy, 2021
Luin ~ 8.10.2022

Kuvaus:

Miten parantua syömishäiriöstä.
Nuori tyttö ajautuu syvälle syömishäiriön pyörteisiin, ja lopulta elämässä on tilaa vain vaa'alle, mittanauhalle ja kalorilaskurille. Päivät menevät sumussa elämän ja kuoleman rajamailla. Miksi sairaus ottaa vallan ja vie kaiken mukanaan? Voiko tästä selviytyä vai onko syömishäiriö kuolemantuomio?
Kirjassa pääset seuraamaan syömishäiriöön sairastuneen nuoren naisen taistelua elämästä, ja näkemään mitä sairaus ihmiselle tekee. Näet myös miten hauraasta enkelitytöstä muuttuu matkan myötä vahva nainen, joka ei pelkää enää lentävänsä tuulen mukana pois. Hän seisoo vahvana jalat kiinni maassa, eivätkä elämän myrskyt saa Roosaa enää kumoon.
Se miten tähän pisteeseen lopulta päädyttiin, selviää kirjan parantumismyönteisistä vinkeistä sairauden päihittämiseen. Mitä sairastunut voi itse tehdä parantuakseen? Voiko koskaan parantua täysin? Miten aloittaa syöminen uudelleen ja mitä pitäisi syödä? Entä mitä läheinen voi tehdä auttaakseen? Kirjassa vastataan näihin ja lukuisiin muihin kysymyksiin käytännönläheisellä otteella. Lähde kirjan mukaan matkalle, joka siivittää sinutkin kohti unelmiasi.

Kommentti:

Ikävä kyllä, kovin ajankohtainen aihe. Tämä kirja on mielestäni todella hyvä, sillä kirjoittaja kirjoittaa hyvin rehellisesti omasta sairaudestaan, mutta pääasia on paranemismyönteisellä sanomalla. Kirjassa on myös moniakin vinkkejä sairastuneelle paranemisprosessiin sekä sairastuneen läheisille vinkkejä siitä, miten voi tukea paranemisprosessissa. Kirja on hyvin käytännönläheinen, vaikka sisältää myös faktatietoa.
Todella lämmin lukusuositus kenelle tahansa, jota aihe koskettaa.

(137 sivua.)

Toivola, Jani: Pantteri ja minä

Jani Toivola: Pantteri ja minä
Kustannusyhtiö *Kosmos Oy, 2022
Luin ~ 7.10.2022

Kuvaus:

Kokoelma Jani Toivolan rakastettuja tekstejä.
Pantteri ja minä on kokoelma kokoaan suurempia kirjoituksia vanhemman ja lapsen yhteisen taajuuden muodostumisesta sekä arjen pienistä ja isoista oivalluksista, joiden lomassa opetellaan spagaattia, etsitään roskiksesta Korkeasaaren karttaa ja eletään elämän parhaita päiviä.
Jani Toivola on julkaissut vuodesta 2020 alkaen sosiaalisessa mediassa pieniä, filosofisiakin ulottuvuuksia hipovia kertomuksia ja pohdintoja arjesta lapsensa kanssa.
Hauskat, tunnistettavat ja liikuttavat tekstit ovat nousseet valtavaan suosioon, ja nyt parhaat palat Toivolan ja Pantterin arjen seikkailuista julkaistaan kirjana.
Jani Toivola on helsinkiläinen kirjailija, joka tunnetaan myös isänä, näyttelijänä, juontajana ja vihreiden entisenä kansanedustajana. Toivolan aiemmat teokset ovat Musta tulee isona valkoinen (2016), Kirja tytölleni (2018) ja Rakkaudesta (2021).

Kommentti:

Sympaattinen kokoelma internetissä julkaistuja arkisia tekstejä. Tämä on tosi kiva päiväkirjan muoto ja sisältää paljon syviäkin ajatuksia arkipäivän tilanteista.
Olen seurannut Jani Toivolan IG-tiliä ja lukenut varmaan kaikki nämä tekstit sieltä, mutta oli silti kiva lukea tekstit kirjaan koottuna.
Mielestäni tämä oli ihana, sympaattinen kurkistus Toivolan perheen arkeen ja juhlaan, isän ajatuksia tyttären kasvaessa.
(186 sivua.)

Rudberg, Denise: Vieras joukossa

Denise Rudberg: Vieras joukossa
Er tredje man, 2021
Suom. Anu Koivunen
Into Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 6.10.2022

Kuvaus:

Uusi sotasuunnitelma vaikuttaa Elisabethin, Signen ja Iriksen työhön tiedustelupalvelussa. On kesä 1941, ja Ruotsin puolueettomuus on vaarassa. Karlaplan-aukion reunamilla, talossa numero neljä, on työ täydessä vauhdissa. Naiskolmikko selvittää koodeja ja oman elämänsä kiemuroita sodan hiipiessä yhä lähemmäksi Ruotsin rajoja.
Vieras joukossa on Tukholmaan sijoittuva vakoojaromaani toisen maailmansodan tapahtumista. Tositapahtumiin ja paikkoihin perustuva Liittolaiset-sarja on kunnianosoitus viime vuosisadan teräville, vahvoille naisille. Elisabethin, Signen ja Iriksen henkilöhahmojen esikuvat ovat kirjailijan omassa suvussa.

Kommentti:

Toiveista huolimatta kolmas osa ei noussut edellisiä osia korkeammalle.
Hetkittäin kirjassa tavoitettiin jotain 1940-luvun ajankuvasta, mutta lopulta tässä koko sarjassa on mielestäni kovin kömpelö juoni ja kieli, sekä henkilöt, jotka eivat mielestäni kunnolla heränneet henkiin.
Tämä on hieman hämmentävää, koska olen ymmärtänyt, että sarja on noussut (Ruotsissa) hyvinkin suureen suosioon ja lopussa luetellaan varsin asiantuntevia tahoja teoksen tietojen tarkistajiksi. Itseäni ehkä eniten häiritsi se, että tässä oli annettu vaikutelma edes jollain lailla vakavasti otettavasta tarinasta, mutta sitä tässä ei nyt lukija saanut. Neitojen elämän kuvaukset olivat tylsiä, päälleliimatun oloisia ja kovin karikatyyrimäisiä.
Varsinainen juoni katosi turhien vuoropuheöuiden viidakkoon. Tarinan olisi hyvin saanut tiivistettyä yhteen kirjaan. Ja lopulta moni asia jäi edelleen auki kaikkien kolmen päähenkilön kohdalla.
Käännöskin ontui jonkin verran, mutta se saattoi johtua alkuteoksesta.

No, joko tuli selväksi, petyin tähän koko sarjaan.

(301 sivua.)
P.s. Ei tämä ole ainoa kirja (tai sarja) johon olen pettynyt, vaan itse asiassa jätän nykyään useinkin kirjoja kesken. Viimeisin taisi olla suursuosikki Paperipalatsi, jonka jäöitn kesken kauniista mökkikuvauksista huolimatta, kun en vaan jaksanut kiinnostua sen henkilöistä.
Joskus on myös kysymys ajoituksesta, joku kirja ei vain sovi senhetkiseen mielentilaan tms.

Rudberg, Denise: Vaarallinen yhteys

Denise Rudberg: Vaarallinen yhteys
Liittolaiset-sarja, 2. osa
En andra allians, 2020
Suom. Anu Koivunen
Into Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 3.10.2022

Kuvaus:

Vaarallinen yhteys on Tukholmaan sijoittuva historiallinen vakoojaromaani toisen maailmansodan tapahtumista, jossa myös Suomen ja Viron kohtalot ovat osana juonenkäänteitä.
Tositapahtumiin ja paikkoihin perustuvan Liittolaiset-sarjan päähenkilöinä on kiehtova, taitava ja rohkea naiskolmikko, joka työskentelee armeijan tiedustelukeskuksessa salakoodien purkajina. Heidän esikuvinaan ovat kirjailijan virolaiset ja ruotsalaiset isoäidit.
Vaarallinen yhteys jatkaa siitä mihin Liittolaiset-sarjan ensimmäinen osa Salainen koodi päättyi. Sarjan ensimmäisessä osassa Iris pakeni henkensä uhalla Virosta Tukholmaan. Nyt saksalaiset painostavat Ruotsin hallitusta yhteistyöhön miehityksen välttämiseksi ja salakoodit paljastavat Operaatio Barbarossan.

Kommentti:

Valitettavasti tämä sarja on ollut pettymys. Odotin kevyehköä vakoojatarinaa ja mielenkiintoista uutta näkökulmaa toiseen maailmansotaan, koska tapahtumat sijoittuvat naapuriimme Ruotsiin. Tämä ei kuitenkaan keskity oikeasti mihinkään vakooja- tai tiedustelupalveluasioihin, vaan on mielestäni keskinkertaista heikompi höttötarina, jossa useinkin aika kankeaa dialogia.
Tuntuu erikoiselta, ettei todellisiin tapahtumiin ja paikkoihin perustuva tarina ole saanut tämän kummempia kehyksiä.
Kolmas osa olisi vielä jäljellä ja harmittaa jatkaa, koska teksti ei ole kovin tasokasta. Toisaalta olisi harmillista jättää päätösosa lukematta, vaikka kiinnostus päähenkilöiden elämää kohtaan onkin jo aiemmasta melkoisesti laantunut. Tämä ei oikeastaan ole aikani arvoinen sarja.

(284 sivua.)

Rudberg, Denise: Salainen koodi

Denise Rudberg: Salainen koodi
Det första chiffret, 2019
Suom. Anu Koivunen
Into Kustannus Oy, 2020
Liittolaiset-sarjan 1. osa
Luin ~ 29.9.2022

Kuvaus:

Tukholma 1939. Kolmen rohkean naisen tiet kohtaavat toisen maailmansodan aikana signaalitiedustelun keskuksena tunnetussa Tukholmassa. Ympärillä riehuva sota koskettaa heitä kaikkia: Signe muuttaa pakon sanelemana maalta kaupunkiin, Elisabeth irtisanoutuu työstään dramaattisten tapahtumien pyörteissä ja Iris pakenee peloissaan Virosta Ruotsiin kahden poikansa kanssa.
Näitä naisia yhdistää yksi erityinen piirre: erinomaiset matemaattiset kyvyt. On vain ajan kysymys, milloin Ruotsin salainen tiedustelu nappaa heidät riveihinsä. Saksalaisten piinkova koodi on murrettava.

Kommentti:

Tässä on mielenkiintoinen näkökulma toisen maailmansodan aikaan. Muutenkin on mielenkiintoista lukea sota-ajasta Ruotsissa, sillä muita näkökulmia on kyllä tullut luettua kirjatolkulla. Tässä ovat pääosassa matemaattisesti lahjakkaiksi osoittautuneet kolme naista.
Tämä kirja aloittaa Liittolaiset-trilogian. Vaikka asetelma on mielenkiintoinen ja henkilöt ovat jo tulleet mukavasti tutuiksi, olen hieman pettynyt. Kirjan tyyli ja aihe ovat mielestäni jonkinlaisessa ristiriidassa ja kirjailijan chic lit-menneisyys kyllä paistaa läpi. Se voisi olla hyväkin asia, pidänhän itsekin chic litistä. Mutta jokin tässä tökkii, ainakin itselleni tuli sellainen tunne, että naisten hiuskuvauksilla jotenkin vähän häivytetään asiasisällön puutteita.
Olen nyt kuitenkin jo sen verran tutustunut päähenkilöihin, että jatkotapahtumat tietenkin kiinnostavat ja todennäköisesti luen sarjan seuraavatkin osat, vaikka ei tämä nyt ihan huippusarja tunnu olevan.
(286 sivua.)

Harman, Patricia: Kätilön koettelemukset

Patricia Harman: Kätilön koettelemukset
The Reluctant Midwife, 2015
Suom. Timo Korppi
Bazar Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 26.9.2022

Kuvaus:

Patricia Harmanin Kätilön koettelemukset on koskettavan lämmin romaani nuoren kätilön koitoksista 1930-luvun Yhdysvalloissa.
Suuri lama on iskenyt 1930-luvun Länsi-Virginiaan. Monet miehet ovat jääneet työttömiksi ja naiset tekevät parhaansa pitääkseen lapsensa ravittuina. Nuori kätilö Becky Myers saapuu auttamaan Hope Riverin yhteisöä juuri silloin, kun hänen apuaan tarvitaan kaikkein eniten. Becky tuntee kuitenkin olonsa epävarmaksi kätilönä ja joutuu tukeutumaan ystävänsä, kokeneen kätilö Patience Murphyn apuun.
Vaikka Becky tuntee olevansa kotonaan Hope Riverissa, painavat menneisyyden kokemukset hänen harteitaan. Myös Patience joutuu käsittelemään menneisyyttään, ja omaa lastaan odottaessaan hän toivoo Beckyn olevan yhä enemmän Hope Riverin äitien tukena. Muutosten keskellä osavaltiota kohtaa raivokas metsäpalo, ja Becky sekä Patience joutuvat keräämään kaiken rohkeutensa pitääkseen Hope Riverin asukkaat turvassa.

Kommentti:

Tässä kirjassa oli todella mielenkiintoista kuvausta 1930-luvun PohjoisAmerikann lama-ajasta ja sairaanhoidosta. Olen lukenut kauan sitten Hope Riverin kätilön (tätä edeltävä kirja) ja muistan hämmästelleeni silloin, miten monta erilaista tarinaa voikaan kertoa samasta aiheesta - synnytyksestä. Koska päähenkilö hoitaja Becky toimi ensisijaisesti sairaanhoitajana, nytkin kohdattiin monenlaisia erilaisia tapauksia. Pääteemana tarinassa oli sittenkin ystävyys ja yhteisöllisyys.
Tarinan erikoinen juonne on hoitaja Beckyn mukanaan "raahaama", puhe- ja toimintakykynsä lähes täydellisesti menettänyt tohtori Bloom.
Mielenkiintoinen tarina, mutta jonkin verran lukemista häiritsivät kielelliset epätarkkuudet. Kaikista en osaa sanoa, ovatko alkuperäisen tekstin aiheuttamia vai käännöskukkasia, mutta tekstissä oli melko paljon epätasaisuustta ja jopa joitakin sanoja, jotka eivät mielestäni yksinkertaisesti sopineet ajankuvaan.
Loppujen lopuksi ne eivät onneksi kuitenkaan liikaa häirinneet, koska itse tarina oli mukava ja sujuva.

(495 sivua.)

Lefteri, Christy: Laululinnut

Christy Lefteri: Laululinnut
Songbirds, 2021
Suom. Leena Ojalatva
Kustantamo S6S, 2022
Luin ~ 23.8.2022

Kuvaus:
Nisha on matkustanut merten halki Sri Lankalta Kyprokselle voidakseen tarjota tyttärelleen tulevaisuuden. Päivästä toiseen hän hoivaa Petran tytärtä; iltaisin hän hoivaa omaa lastaan puhelimen hehkuvan näytön välityksellä.
Giannis saa elantonsa pyydystämällä Afrikasta Eurooppaan matkaavia, suojeltuja pikkulintuja ja myymällä niitä mustassa pörssissä. Hän haaveilee toisenlaisesta elämästä ja avioliitosta Nishan kanssa.
Eräänä päivänä Nisha lähtee ulos ja katoaa. Kukaan ei välitä ulkomaalaisen kotiapulaisen katoamisesta, paitsi Petra ja Giannis, jotka ryhtyvät etsimään Nishaa. He tapaavat naapuruston muita kotiapulaisia, Nishan ystäviä, ja joutuvat kasvokkain siirtolaisuuden synkemmän todellisuuden kanssa. Se, mitä he löytävät, muuttaa heidät ikiajoiksi.

Kommentti:

Tämä haikeankaunis tarina kertoo jotain todella tärkeää. Hienolla tavalla kirjailija tarttuu valtavaan, maailmanlaajuiseen epäkohtaan ja vääryyteen yksittäisten ihmisten tarinan avulla. On aina todella upeaa, kun fiktiivinen tarina avaa silmiä asioille, joita ympärillä tapahtuu, mutta jotka jäävät usein varjoon, monestakin syystä. Tämä tarina antaa äänen äänettömille.
Lue tämä!

(378 sivua.)

Nieminen, Veera: Kottikärrykaruselli

Veera Nieminen: Kottikärrykaruselli
Tammi, 2022
Luin ~ 19.9.2022

Kuvaus:

Hevosten kanssa kyllä pärjää, ihmisten kanssa on joskus toisin. He tuovat tallille kaiken: takertuvuutensa, traumansa, aviokriisinsä ja kuusi kuutiometriä tavaraa yhdelle hevoselle.
Serkkupoika lisää Katrin kuormaan vetelänoloisen tyttärensä, Jennican ceellä. Tähän asti on majoitettu vain hevosia eivätkä teinit kuulu unelmaan, jota hevosalalla eletään. Toisaalta ei siihen alkuaan kuulunut köyhyyskään, ja kesäasukkaan ottamalla tienaisi mukavasti. Mutta mitä kaikkea sukulaistyttö tuo tullessaan?
Onko lainateini viimeinen kuolinisku Katrin pääosin kuvitteelliselle seuraelämälle?

Kommentti:

Oli tarve tällaiselle kepeälle tarinalle, ja nyt upposi kyllä täysin. Tästä kirjasta tuli mukavan nostalgisesti mieleen nuorena ahmitut Anni Polvat ja Aino Räsäset.
Tässä mennään eikä meinata ja päähenkilön päänsisäinen dialogi on kerrassaan riemastuttavaa. Kirja sisältää nasevia huomioita sekä hevosista että ihmisistä. Puhumattakaan hevosihmisistä. Huippuhauskan terävä kirja.

(234 sivua.)

Bennett, Alan: Epätavallinen lukija

Alan Bennett: Epätavallinen lukija
The Uncommon Reader, 2007
Suom. Heikki Salojärvi
Basam Books, 2008
Luin ~ 18.9.2022

Kuvaus:
Kaikki on koirien syytä. Ilman niitä kuningatar tuskin olisi seonnut kaunokirjallisuuteen. Hänen Majesteettinsa tulee lainanneeksi kirjastoautosta ensin yhden romaanin, sitten toisen, ja pian hän ahmii kirjoja intohimolla, joka saa koko hovin pois tolaltaan. Kuningattaren lähipiiri pääministeriä myöten saa nimittäin huomata, että kirjallisuus on räjähdysherkkää tavaraa - kirjaimellisesti. Lopulta vaakalaudalla on koko kuningaskunnan tulevaisuus.

Kommentti:
Kunnioituksesta 8.9.2022 kuollutta Kuningatar Elisabet II kohtaan luin tämän kirjan. Teksti on niin rutikuivaa brittihuumoria, että ei siihen oikein meinannut päästä mukaan. Sympaattinen tarina silti.
(115 sivua.)

Ylinen, Katri: Aamu ilman darraa

Katri Ylinen: Aamu ilman darraa
Into Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 16.9.2022

Kuvaus:

2020-luvun tyypillinen alkoholisti ei ilmesty duuniin viinanhajuisena, eikä juo piilopullosta salaa kirkkaita. Aikamme tyypillisin alkoholiongelmainen saattaa hyvinkin olla se vähän väsynyt kollega, joka hoitaa käsittelemätöntä burnoutiaan viinillä. Miten löytää pakoreitti siitä itse rakennetusta ansasta, jossa ahdistusta hoidetaan gin tonicilla ja jossa ei krapulan takia ehdi viikonloppuna palautumaan?
Aamu ilman darraa purkaa stigmaa alkoholiongelman ympäriltä. Kirja sisältää osittain keskeneräisiä ja osittain valmiita ajatuksia kaikesta siitä, minkä kirjoittaja olisi itse halunnut tietää juomisen lopettaessaan.
”Olen Katri ja olen alkoholisti. Väite pitää kyllä varmasti paikkansa kaikilla terveydenhuollon määrittämillä mittareilla, mutta minun on vaikea nähdä itseni alkoholistina. Halusin olla jotain muuta, jotain hienompaa, dynaamisempaa ja trendikkäämpää.”

Kommentti:

Raivorehellinen kuvaus raitistumisesta.
Arvostan suuresti tätä kirjaa, sillä uskon, että moni voi samaistua tämän kirjan kertomaan asiaan.
Onhan alkoholismista toki kirjoitettu ennenkin, mutta on aina tärkeää saada tuore näkökulma ikiaikaisiinkin asioihin.
Omastakin historiasta löytyy varsin kosteita aikoja, oi nuoruus ja hulluus!
Jostain syystä tiettyyn (elämän)vaiheeseen kultaisella 1980-luvulla mahtui varsin paljon alkoholia ja hauskanpitoa, ja tiedostan kyllä, että omakin käyttö olisi voinut aiheuttaa silloin melkoisia vahinkoja. Se, että juominen väheni ja käytännössä loppui oikeastaan lähes kokonaan ei todellakaan ole ollut mikään itsestäänselvyys.
Itse katson olevani siinä onnellisessa asemassa, että järki ja osittain laiskuus tai ehkä ennemminkin mukavuudenhalu vei vähitellen enimmät juomishalut. Pelkkä ajatuskin krapulasta tai oksentelusta tai itsensä nolaamisesta kännissä puistattaa, ja niin ollen hillitsee juomista varsin tehokkaasti. Muistan myös ihmetelleeni juhlimiseen uponneita rahoja melko hämmentyneenä.
Myöhemmin toki myös halu olla esimerkkinä alkoholin kohtuukäytöstä omalle nuorisolle on hillinnyt juomishaluja ja -tapoja. Onneksi sen ns. juhlimisen tilalle tuli aikoinaan monia muita mielenkiintoisia ja tärkeitä asioita.

(205 sivua.)

Nissinen, Camilla: Meitä vastaan rikkoneet

Camilla Nissinen: Meitä vastaan rikkoneet
Tammi (WSOY), 2022
Luin ~ 12.9.2022

Kuvaus:

Herkkä ja väkevä romaani kokoaa yhteen sirpaleita lapsuudesta Jehovan todistajissa ja aikuisuudesta sairaalaosastolla. Nuoren naisen selviytymistarina kuvaa monivivahteisesti, millaista on sairastua ja kuulua eristävään yhteisöön, jonka totuus ei kestä kysymyksiä.
Silja tekee kaikkensa ollakseen kunnon Jehovan todistaja. Kun maailmalliset luokkatoverit kirmaavat urheilukentillä, ala-asteikäisen tytön kenttäpäivät kuluvat ovelta ovelle kiertäen Vartiotorni kourassa. Mutta Silja ei voi olla miettimättä, mitä pahaa joulussa on, miksi opiskelu on synti ja miten heikoimpien puolia pitävä Aapo-ihastus ei voisi päästä paratiisiin. Ankara äiti laittaa kysymyksille tiukasti pisteen; kunnon kristitty ei epäile. Kontrolli oman elämän kulusta on minimissä, ja Siljan on löydettävä hallinnantunne muualta – vaikka se veisi kymmenen vuotta myöhemmin syömishäiriöklinikalle.

Kommentti:

Surullisen aidontuntuinen kuvaus uskonnollisen ryhmän paineiden aiheuttamista traumoista. Lisäksi tämä on karu kuvaus syömishäiriöstä. Vaikka kirjassa kuvattiin kahta näinkin ankeaa asiaa, tunnelma kirjassa ei ollut lopulta liian synkkä, vaan ainakin itselleni jäi tästä varovaisen valoisa olo. Päähenkilön elämässä saattaa tapahtua käänteitä. Tykkäsin kirjasta valtavasti, samaistumiskohtia löytyi monta.
Loppuratkaisu oli mielestäni tyylikäs ja sopi tarinaan.
Tämä on todella hieno esikoisteos!

(375 sivua.)

Prose, Nita: Huonesiivooja

Nita Prose: Huonesiivooja
The Maid, 2022
Suom. Katariina Kallio
Bazar Kustannus Oy (WSOY), 2022
Luin ~ 8.9.2022

Kuvaus:

Nita Prosen Huonesiivooja-romaanissa ihastuttavan omintakeisen huonesiivoojan maailma kääntyy ylösalaisin, kun hän päätyy selvittämään hotellissa tapahtunutta murhaa.
Molly Gray työskentelee hotellin huonesiivoojana. Työssään hän loistaa millimetrintarkan siivousjälkensä ja virheettömän etikettinsä vuoksi. Molly ei kuitenkaan ole kuin muut ihmiset. Hän kamppailee sosiaalisten taitojensa kanssa ja tulkitsee usein väärin muita ihmisiä. Aikaisemmin Mollyn isoäiti auttoi ja antoi Mollylle yksinkertaiset säännöt, joiden mukaan elää elämäänsä. Mutta isoäiti on nyt kuollut.
Mollyn järjestelmällinen elämä kääntyy ylösalaisin, kun hotellin vakiovieras, herra Black, löytyy sviitistään murhattuna. Ennen kuin Molly ehtii kissaa sanoa, on hän poliisin pääepäilty. Kummallisten tapahtumien keskipisteeseen päätynyt Molly joutuu selvittämään, mitä herra Blackille oikein tapahtui. Ennen kuin on liian myöhäistä.
Nita Prosen Huonesiivooja on suljetun paikan murhamysteeri, mutta myös sydäntä lämmittävä tarina siitä, millaista on olla kuin kuka tahansa meistä ja silti täysin erilainen.


Kommentti:

Pidin tietenkin siitä, että päähenkilö oli hieman epätavallinen henkilö, siivooja-Molly, jonka sosiaaliset taidot ovat hyvin rajoittuneet. Valitettavasti Molly jäi kuitenkin minulle melko haaleaksi hahmoksi, joka ei oikein herännyt lopultakaan eloon. Sympaattinen tarina, tottakai, mutta lopulta vähän simppeli sittenkin.
Jotenkin lukiessa tuli mieleen, että tätä oli kirjoitettu vähän kuin käsikirjoitukseksi elokuvalle tai sarjalle, eli henkilöhahmot ja juonenkäänteet olivat jotenkin vähän laskelmoidun oloisia.
Mollysta tuli mieleen Eleanor kirjasta (Gail Honeyman): Eleanorille kuuluu ihan hyvää - ja Eleanorista haluaisin kuulla vielä lisää!

(335 sivua.)

Ikonen, Veera: Pimeässä syttyy majakka

Veera Ikonen: Pimeässä syttyy majakka
WSOY, 2022
Luin ~ 4.9.2022

Kuvaus:

Koskettava esikoisromaani lapsen menettämisestä, pohjattomasta surusta ja tuulen pieksemästä majakkasaaresta.
Majakkasaaren viima piiskaa tarinan henkilöistä suojaukset pois kerros kerrokselta, kunnes jäljellä on vain se mikä on totta.
Elina ja Markus ovat menettäneet lapsensa. Markus ei tavoita surun läpi puolisoaan, vaikka hän on siinä, aivan vieressä. Elina haluaa saareen asumaan, sillä hän ei kestä nähdä kaupungissa lapsia ja lastenvaunuja. Mutta menetystä ei pääse pakoon. Naapuritalossa asustaa 10-vuotias Milja ja tämän ailahtelevainen, häpeämätöntä elämänhalua tihkuva äiti Stella.
Eräänä yönä Elina tulee kuin väkisin imaistuksi äidin ja tyttären suhteeseen ja salaisuuksiin.

Kommentti:

Kaunis ja kuulas, karu, mutta samalla myös lähes runollinen kuvaus lapsen menettämisen aiheuttamasta kaikennielevästä surusta. Myös siitä, miten yksinäistä suru on. Toipuminen voi kuitenkin alkaa pienistä asioista. Luonto hoitaa.

(266 sivua.)

Abrahamson, Emmy: Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista

Emmy Abrahamson: Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista
Hur man förälskar sig i en man som bor i en buske, 2016
Suom. Outi Menna
Gummerus Kustannus Oy, 2022

Luin ~ 1.9.2022

Kuvaus:

Kolmekymppinen Julia opettaa Wienissä englantia aikuisille ja on perinpohjaisen tylsistynyt. Hänen elämänsä tuntuu jumahtaneen kuiviin oppitunteihin, kissan kanssa vietettyihin iltoihin ja mielikuvituskeskusteluihin naapurissa asuvan menestyskirjailijan kanssa.
Kaikki muuttuu, kun koditon Ben istahtaa Julian viereen Karlsplatz-torilla. Mies on ruokottomasta ulkomuodostaan huolimatta hauska ja sydämellinen. Julia huomaa nauttivansa elämästä aivan uudella tavalla seikkailunhaluisen Benin rinnalla. Voiko kahden täysin eri maailmasta tulevan ihmisen rakkaus kuitenkaan kestää?

Kommentti:

(265 sivua.)

Han, Jenny: Kesä, jolloin minusta tuli kaunis

Jenny Han: Kesä, jolloin minusta tuli kaunis
The Summer I Turned Pretty, 2009
Suom. Antti Hulkkonen
WSOY, 2022 (pokkari)

Luin ~ 29.8.2022

Kuvaus:

Isabel, Belly elää kesää varten. Kaikki hauska ja taianomainen tapahtuu kesällä, kun hän viettää kesäloman äitinsä ja tämän parhaan ystävän perheen kanssa rantatalossa meren äärellä.
Belly on tuntenut Jeremiahin ja Conradin aina, he ovat olleet hänelle kuin veljiä, toisinaan pieniä ihastuksia. Mutta tänä ihanana, kaameana kesänä kaikki on toisin. Kaikki muuttuu.

Kommentti:

Odotin tältä kirjalta enemmän. Vaikka kirja onkin nuorille aikuisille suunnattu ja kevyt, olisi siinä voinut jotain muutakin aihetta käsitellä kuin Bellyn ihastumisia. Etenkin, kun aihetta ja mahdollisuus olisi ollut tarttua myös vähän syvällisempiin asioihin.
Vaikka tarina jäikin ihan kutkuttavaan kohtaan, en usko, että tulen lukemaan jatko-osia.
(234 sivua.)

Gilbert, Elizabeth: Tyttöjen kaupunki

Elizabeth Gilbert: Tyttöjen kaupunki
City of Girls, 2019
Suom. Taina Helkamo
Gummerus Kustannus Oy, 2020
Luin ~ 25.8.2022

Kuvaus:

On kesä 1940, ja 19-vuotias Vivian Morris saapuu New Yorkiin. Uhrattuaan opintonsa turhamaisuuden alttarille hän ryhtyy epäsovinnaisen Peg-tätinsä omistaman revyyteatterin pukuompelijaksi. Manhattanilla sijaitsevassa ränsistyneessä mutta ylväässä Lily Playhousessa Vivian tutustuu kokonaiseen karismaattisten hahmojen maailmankaikkeuteen, iloluontoisista showtytöistä maineikkaisiin näyttelijöihin.
Sodan varjo leijuu Manhattanin yllä, mutta Vivian uusine ystävineen nauttii elämän maljasta viimeiseen pisaraan, juhlii ja rakastaa. Hän tekee myös valtavia virheitä, joutuu maksamaan niistä – ja ymmärtää seuraukset kunnolla vasta vuosien päästä. Mutta tärkein läksy, jonka hän tulee elämänsä varrella oppimaan on kuitenkin se, ettei tarvitse olla kiltti tyttö ollakseen hyvä ihminen.
Tyttöjen kaupunki on iloisen dekadentti kertomus koko elämänsä sovinnaisuuksia uhmanneesta naisesta ja 40-luvun New Yorkin teatterimaailman samettiverhojen takaisesta todellisuudesta.

Kommentti:

Alkuosa kirjasta oli varsin mielenkiintoista kuvausta showmaailmasta New Yorkissa 1940-luvulla. Katastrofaalisen käänteen jälkeen tarina muuttui, tarkoituksella, mutta hienosta ystävyyden kuvauksesta huolimatta tarinan veto jotenkin hiipui loppua kohden.
Kirjassa oli varsin feminististä ja terävääkin sanomaa, mutta sanoma jäi lopulta aika kevyeksi, kun päähenkilön karisma jotenkin latistui alun odotusten jälkeen.
(496 sivua.)

Garmus, Bonnie: Kaikki on kemiaa

Bonnie Garmus: Kaikki on kemiaa
Lessons in Chemistry, 2022
Suom. Mari Hallivuori
Tammi, WSOY, 2022
Luin ~ 17.8.2022

Kuvaus:

”Kuvaile itseäsi kolmella sanalla.”Elizabeth Zott: ”Hiili, happi ja vety.”Poikkeuksellinen sankaritar, raikkaan feministinen ote ja ilmeikäs kertojanääni tekevät Bonnie Garmusin esikoisromaanista supermenestyksen. Kaikki on kemiaa on riemastuttava romaani vakavista asioista: naisten oikeuksista, tieteen merkityksestä, ja omien valintojen tärkeydestä. Omapäinen Elizabeth Zott on raikas tuulahdus sovinnaisessa 1960-luvun taitteen Amerikassa, jossa älykkäälle naiselle on tarjolla vain kahvinkeittäjän osa.
Kemisti Elizabeth Zott ei ole mikään tavallinen nainen. Elizabethin mielestä tavallisia naisia ei olekaan, mutta 1960-luvun tiedeyhteisö on toista mieltä. Vähättely, sorto ja seksuaalinen häirintä ovat työpaikan peruskauraa, jos työn ylipäätään onnistuu saamaan. Lannistumaton Elizabeth on vehkeilevän saarnaajan tyttärenä tottunut aivan kaikkeen mitä miessukupuoli voi keksiä, mutta kun ura ja rakkaus vaihtuvat lennossa yksinhuoltajuuteen ja työttömyyteen, joutuvat Elizabethinkin hoksottimet koville. Kohtalo heittää Elizabethin juuri sinne, mitä hän halusi välttää: kauhanvarteen. Uusi ura tv-kokkina avaa kuitenkin yllättävän mahdollisuuden valistaa kanssanaisia sekä kemian ihmeellisestä maailmasta että itsenäisestä elämästä. Setämiehet ovat ihmeissään: mitä tämän naisen kanssa pitäisi tehdä?


Kommentti:

Hauska, vähän omintakeinen chik lit-juoni. (421 sivua.)

Haapaniemi, Leila: Mitä saa sanoa

Leila Haapaniemi: Mitä saa sanoa
Warelia, 2022
Luin ~ 16.8.2022

Kuvaus:

Vaikka elämä tuo tullessaan pimentoja, voi kuopan pohjalta selvittyään jatkaa eteenpäin - onnellisuus ei ole täydellisyyden synonyymi. Tyytyväisyys rakentuu asioiden tärkeysjärjestyksen oivaltamisesta ja hetkessä elämisen keveydestä.
Monet meistä on kasvatettu vaikenemaan vaikeista asioista. Vaikenemisen kulttuurin voi jokainen katkaista, mutta siihen tarvitaan tietoinen päätös.
Leila Haapaniemi avaa runokirjassaan ajatuksiaan ihmisyydestä, naiseudesta, melankoliasta, kasvamisesta ja ikääntymisestä sinne viimeiseen pisteeseen asti.

Kommentti:

Oivaltavia runoja, joita tekee mieli rauhassa maistella, pureskella ja antaa imeytyä.
Lainasin kirjan kirjastosta, mutta aion hankkia tämän myös itselleni, koska näitä tekstejä haluan lukea uudelleen.
Ihailen taitoa sanoittaa tiiviisti isojakin asioita, kykyä poimia oleellisia ajatuksia ja sanoja.
Lisänä tulee aimo annos tuttuja tuntemuksia ja kysymyksiä. Moni runo tuli hyvin lähelle.

Sitaatti:
" Meillä kaikilla on
nämä samat sanat.
Laitamme vain niitä
eri järjestykseen. "

(106 sivua.)

Ahern, Cecelia: Pisamat kuin tähdet

Cecelia Ahern: Pisamat kuin tähdet
Frecles, 2021
Suom. Anna Heroja
Gummerus Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 14.8.2022

Kuvaus:

Bestselleristin unohtumaton tarina ulkopuolisuudesta ja yllättävistä ystävyyksistä
Pisamat täplittävät Allegra Birdin käsivarsia samanlaisissa muodostelmissa kuin tähdet hänen pienen kotisaarensa Valentia Islandin yllä. Pisamat hän on perinyt isältään, äitiään Allegra ei tunne. Tutustuakseen äitiinsä Allegra aloittaa uuden elämän Dublinissa. Työ pysäköinninvalvojana on mukavaa ja alivuokralaiskoti varakkaan perheen takapihalla tarjoaa yllättäviä käänteitä elämään, mutta Allegran läheiset ovat kaikki kaukana Valentia Islandilla.
Kun pysäköintisakosta tuohtunut mies tiuskaisee jokaisen olevan viiden läheisimmän ihmisen summa, Allegra joutuu todella pohtimaan, ketkä hänen viisi ihmistään ovat. Entä jos hänellä ei ole edes viittä läheistä? Allegra saa kuitenkin huomata, että joskus ystävyys piilee yllättävissä paikoissa.


Kommentti:

Cecelia Ahernin kirjat ovat hyvin suosittuja, ja kiva tarina tämäkin oli.
Ei mitään suurta maailmankirjallisuutta ja juonikin hieman epäuskottava ja silti ennalta-arvattava. Mutta eihän tämän tarkoituskaan ole olla sen kummempaa kuin kevyttä kesälukemista.
Sitaatti: On maanantaiaamu. Ehkä kaikilla on samanlaisia pelkoja. Ehkä kaikki muutkin heräävät aamuisin ja lähtevät liikkeelle sama pelko mielessään, että tämä ei ollutkaan ihan sitä, mitä he olivat ajatelleet. Elämä ei sujukaan suunnitelman mukaan, ja mikä helvetti se suunnitelma muka edes oli. Ja sitten sitä nauttii aamukahvin ja olo helpottuu, lukee jonkun uutisen ja olo helpottuu entisestään, kuulee lempibiisinsä ja huolet haihtuvat. Sitten sitä ostaa jotain netistä, ei huolen häivää. Viestittelee ystävän kanssa, mitään huolia ei ikinä ollutkaan. Selailee somea, oliko minulla muka joku ongelma joskus."
Ajatus viidestä merkittävästä ihmisestä on myös ihan kiinnostava. Sitä täytyy itsekin vähän pohtia.

(400 sivua.)

Morottaja, Mape: Vaikket suojellut minua kaikelta

Mape Morottaja: Vaikket suojellut minua kaikelta - kertomuksia rikotusta lapsuudesta
Like Kustannus, 2022
Luin ~ 9.8.2022

Kuvaus:

Tuhoavan äitiyden syvät jäljet.
Lilli eli nälässä ja kärsi äidin piittaamattomuudesta, Meri väkivaltaisista vanhemmista, joita rikkaudet eivät pelastaneet. Eeva hoiti 12 sisarustaan, kun äiti uupui. Niinan äiti hukuttautui. Kirja pureutuu vaiettuun aiheeseen, äitiyden pimeään puoleen.
Miksi lapsi rakastaa äitiään, vaikka tämä kohtelee kaltoin? Millainen aikuinen lapsesta kasvaa?
Seitsemän naista kertoo elämäntarinansa ja pohtii, mikä auttoi heitä selviytymään. Myös lastensuojelun ammattilaiset avaavat omia kokemuksiaan. Vaikka tarinat ovat raastavia, niissä elää toivo. Rakastavat isovanhemmat, huolehtivat sijaisperheet ja rajat asettavat laitokset avasivat monille tien uuteen elämään.

Kommentti:

Surullisia tarinoita, mitäpä muutakaan. Useimmat näistä tarinoista ovat onneksi kuitenkin lopulta selviytymistarinoita.

(229 sivua.)

Eilittä, Anna-Maria: Tämäkin hämärä katoaa

Anna-Maria Eilittä: Tämäkin hämärä katoaa
Atena Kustannus /Otava, 2022
Luin ~ 6.8.2022

Kuvaus:

Tunnelmallinen lukuromaani väistämättömistä muutoksista ja pimeän voittavasta valosta.
Vuokko ja Eino saapuvat Lapista lastenvahdeiksi, kun tytär lähtee parisuhdelomalle. Tytär ja mies lentävät kuitenkin eri kohteisiin, ja isovanhemmat ihmettelevät arkea hienossa helsinkiläiskodissa. Loman jälkeen todellisuus yllättää jokaisen, ja eniten sattuu rakkaan sairastuminen.
Eilittä tarkastelee haikean humoristisesti sukupolvien välistä kuilua, salattua rakkautta sekä elämänlangan ohuutta. Vaikka keski-ikäisillä on vaurautta ja vuosia turvanaan, saattaa hämärtyvästä illasta nauttia eniten hän, joka muistaa, miten valo loistaa.

Kommentti:
Tässä kirjassa kirjailija onnistui jotenkin ihanan eleettömästi, kolmen henkilön lyhyinä, kuin tuokiokuvina kertomaan isoja ja merkityksellisiä asioita. Aivan ihana kirja, jonka tunnelma vakavista aiheista ja terävänäköisistä huomioista huolimatta oli hyvin lämmin, melkeinpä hellä.

(256 sivua.)

Lester, Natasha: Pariisin ompelijatar

Natasha Lester: Pariisin ompelijatar
The Paris Seamstress, 2018
Suom. Cristina Sandu
Gummerus Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 2.8.2022

Kuvaus:

Natasha Lesterin historiallinen romaani Pariisin ompelijatar kertoo pariisilaisen Estella Bissetten ja hänen lapsenlapsensa Fabienne Bissetten tarinan. Rohkeiden naisten koskettavassa tarinassa yhdistyvät niin sukupolvet kuin yhteiskunnan eri luokatkin.
Millaisiin uhrauksiin naisen on oltava valmis matkalla miehisen muotimaailman huipulle?
Pariisilainen ompelijatar Estella Bissette joutuu maanpakoon saksalaisten miehittäessä Ranskan vuonna 1940. Hänen määränpäänsä on Manhattan, taskussa vain muutama lantti, kainalossa matkalaukku ja ompelukone ja mielessä unelma omasta ateljeesta.
Vuonna 2015 australialainen Fabienne Bissette matkustaa New Yorkiin rakkaan isoäitinsä - maailmankuulun valmisvaatteiden suunnittelijan - elämäntyönäyttelyyn. Yllättäen isoäidin menneisyydestä paljastuu sydänsurujen, salaisuuksien ja rakkauden vuoksi tehtyjen uhrauksien traaginen vyyhti.
Sukupolvet, yhteiskuntaluokat ja historian myrskyt ylittävä tarina kertoo isoäidin ja lapsenlapsen ystävyydestä sekä historian painolastista vapautumisesta.

Kommentti:

Jos olisin lukenut tämän kirjan hyvin intensiivisesti, voisin olla eri mieltä kirjasta. Koska kuitenkin luin tätä aika pitkän ajan kuluessa, jäi kirjasta varsin sekava vaikutelma. Sinänsä mielenkiintoisiin henkilöihin oli lastattu niin paljon erilaisia sukulaissuhteita ja salaisuuksia, että oli aika vaikea pysyä asioista kärryillä.
Sekavuutta lisäsi se, että tarinaa kerrottiin vuorotellen Estellan ja hänen lapsenlapsensa näkökulmasta. Tavallaan tämä toi jännitettä, kun lukija tiesi välillä asioista enemmän kuin varsinainen päähenkilö, mutta ainakin itse väsyin pitämään mielessäni joitakin yksityiskohtia, ja sitten olinkin vähän pihalla.
Muistan aloittaneeni saman kirjailijan Ranskalainen valokuvaaja-teoksen ja jättäneeni sen kesken. Jokin minua nytkin aluksi häiritsi kirjailijan tyylissä ja lisäksi suomentajakaan ei mielestäni ollut ihan ajan tasalla termien ja tyyliseikkojen kanssa.

Loppuun tämä tuli kuitenkin luettua ja minut yllätti se, että osa henkilöistä on todellisia henkilöitä. Yhteiskunnallisten pointtien pohtiminen olisi ehkä saanut hieman eri sävyn, jos olisin tiennyt tämän lukiessani. Nyt luin kirjan täysin fiktiivisenä tarinana.

(474 sivua.)

Santopolo, Jill: Valo jonka kadotimme

Jill Santopolo: Valo jonka kadotimme
The Light We Lost, 2017
Suom. Inka Parpola
Otava, 2018
Luin ~ 26.7.2022

Kuvaus:

Lucy ja Gabe, parikymppiset opiskelijat heittäytyvät toistensa syleilyyn syyskuun 11. päivän terrori-iskun aiheuttamassa kaaoksessa. Alkaa intohimoinen suhde, joka päättyy yllättäen kun Gabe haluaa tehdä jotain merkittävää ja lähtee sotavalokuvaajaksi Irakiin. Lucy taas keskittyy uraansa lastenohjelmien parissa New Yorkissa. Ainutlaatuinen ensirakkaus jättää kumpaankin elinikäisen jäljen: mikään ei voi koskaan korvata sitä mitä heillä kerran oli. Lucyn ja Gaben polut risteävät jälleen vuosia myöhemmin – mutta onko silloin jo liian myöhäistä?

Kommentti:

Tämä kirja jätti minut kylmäksi. Tarina sinänsä oli hieno, mutta jotenkin tästä jäi kovin laskelmoiva fiilis. Rakkaustarina oli jotenkin jopa liian suuri ja traaginen ja kuitenkaan kertojahenkilö ei oikein herännyt henkiin.
Olisi tämä voinut toimiakin, mutta itselläni oli nyt sen verran iso tarina (Victoria Hislopin Ne, joita emme unohda) alla, että tämä ei onnistunut koskettamaan läheskään samalla tavalla.
Sinänsä on kyllä mielenkiintoista, miten täydellinenkään tarina ei aina toimi, ja joskus vähän rosoinen tarina vie mennessään ihan totaalisesti.
Onneksi tämän lukemiseen ei tuhlaantunut montaa päivää.

(335 sivua.)

Hislop, Victoria: Ne, joita emme unohda

Victoria Hislop: Ne, joita emme unohda
Those Who Are Loved, 2019
Suom. Laura Jänesniemi
Bazar Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 25.7.2022

Kuvaus:

Rakastetut eivät kuole koskaan.
Victoria Hislopin Ne, joita emme unohda on historiallinen romaani Kreikan repivästä lähihistoriasta ja henkilökohtaisten valintojen kauaskantoisista vaikutuksista.
Eräänä päivänä Ateenassa pikkuinen Themis-tyttö havahtuu yksin kotonaan ruokapöydän alla leikkiessään korviahuumaavaan pamaukseen ja kaikkialta tulvivaan valoon. Pahasti rappeutunut kotitalo on romahtanut pöydän ympäriltä, mutta Themis ja suuri ruokapöytä säilyvät kaikkien ihmeeksi ehjänä. Tämä pamaus on kuin lähtölaukaus niille koville ajoille, jotka odottavat naiseksi kasvavaa Themista ja hänen läheisiään.
Tulevina vuosina natsimiehitys, Kreikan poliittinen jakautuminen oikeistoon ja vasemmistoon, sisällissota, nälkä, puute ja kurjuus repivät Themiksen perhettä. Kipeistä henkilökohtaisista ratkaisuista tulee väistämättä poliittisia valintoja. Myös Themiksen päätökset syntyvät vihan ja rakkauden ääripäissä.
Victoria Hislop on tinkimätöntä taustatyötä tekevä kirjailija ja taitava kertoja, jonka historiallisissa romaaneissa mennyt aika herää eloon yhtä aistittavana kuin tämä päivä.

Kommentti:

Kahden viikon lomareissun ehdottomasti paras kirja oli tämä Victoria Hislopin Kreikan historiaa kuvaava romaani. Tässä kirjassa kerrotaan iso tarina monessa mielessä. Sain todella paljon tietoa Kreikan (melkoisen sekamelskaisesta) historiasta 1900-luvulla ja hienosti oli koottu yhden perheen jäsenten elämään monia ulottuvuuksia. Lämpimästi suosittelen.
(524 sivua.)

Nicholls, David: Kaikki peliin

David Nicholls: Kaikki peliin
Starter for Ten, 2003
Suom. Sauli Santikko
Otava, 2012
Luin ~ 21.7.2022

Kuvaus:

Työläisperheen eliittiyliopistoon ponnistavan pojan lämminhenkinen kasvutarina.
Eletään 1980-luvun alkua Pohjois-Englannissa. Työläisäidin poika Brian lähtee suurin odotuksin yliopistoon: hän pääsee vihdoin toteuttamaan intellektuaalisia haaveitaan, joita on yrittänyt huonolla menestyksellä varjella junttikavereidensa pilkalta.
Pääministeri Margaret Thatcherin työvoimapoliittiset toimet aiheuttavat kuohuntaa tiedostavissa yliopistonuorissa, mutta Brianin mielenkiinto on kohdistunut yläluokkaisen perheen kauniiseen ja lahjakkaaseen Aliceen. Brian yrittää tehdä vaikutuksen Aliceen menestymällä opinahjonsa joukkueessa television University Challenge -tietokilpailussa – hinnalla millä hyvänsä.
Menestysteoksen Sinä päivänä tavoin myös kirjailijan esikoisromaani hurmaa lämpimällä huumorilla, 80-lukunostalgialla ja osuvilla huomioilla lähihistoriasta.

Kommentti:

Tässäpä hiukkasen kömpelö tarina kömpelöstä kaverista. Toimi jonkinlaisena nostalgiamatkana 80-luvulle ja sen ajan opiskelijaelämään, mutta ei ihan täyttänyt odotuksia, joita itselläni oli. Lomalukemisena ihan ok.

(414 sivua.)